HEIPPATIRALLAA
ja hei, saako vielä kerran hehkuttaa näitä kesäisiä kelejä? 😀 Jotenkin sitä ajattelee, että eihän nämä voi jatkua pitkään. Varautuu sisimmissään taas niihin perisuomalaisiin kesäkeleihin. Niihin, joidenlaisia meillä on nyt viime kesinä ollut. Vaikka loppukesä sataisi kissoja taivaalta, niin musta kuulkaa jotenkin tuntuu, että ihan jo tämä tähän astikin nautittu aurinko/helletankkaus siinä tapauksessa riittäisi. Älkäähän käsittäkö väärin, kesän lapsena rakastan lämpöä ja aurinkoa. Mutta jotenkin sitä osaa vaan olla jo näistäkin saaduista kesäpäivistä niin kamalan kiitollinen. 
Palataan vielä hetkeksi eiliseen äitienpäivään ja mökkitunnelmiin. Kyllähän sitä äitienpäivänä kesän ensimmäinen mansikkakakku pitää leipoa eikö? Mä teen täytekakun pohjan aina tuolla samalla ohjeella. Sillä samalla, jolla mun maailman parhain äiti aikoinaan kakun teki. Kolme ainesosaa pohjaan eikä mitään kikkailuja, kaikkia sama määrä. Eilen käytin mökillä sellaista kahvikuppia, johon meni viisi kananmunaa. Joskus jos olen tehnyt tämän isompaan vuokaan olen käyttänyt lasia, johon menee kahdeksan kananmunaa.
Yleensä kakkupohjien väliin laitan makeista mansikoista survottua mansikkasurvosta, banaania muussattuna sekä vähän kermavaahtoa. Tällä kertaa väliin pääsi kaupan mansikkahilloa ja vaniljarahkalla höystettyä kermavaahtoa. Päälle (varsin mauttomia) mansikoita sekä pensasmustikoita. Ei täytteet tällä kertaa huonoja olleet, mutta ei ole banaanin ja makeiden mansikoiden yhdistelmän voittanutta 🙂
KESÄN HELPOIN MANSIKKAKAKKU
Pohja
1 kuppi munia
1 kuppi sokeria
1 kuppi vehnäjauhoja
-vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
-lisää nostellen vehnäjauho
-kaada voideltuun irtopohjavuokaan ja paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 30 minuuttia
-anna jäähtyä ja leikkaa pohja kolmeen osaan
-kostuta kerrokset sitruunamehu-vesi-sokeriseoksella ja lisää täyte
Täyte
mansikoita
1 banaani haarukalla muussattuna
2-3 dl kermaa vaahdotettuna ja ripauksella sokeria makeutettuna
Kuplia, äitejä ja mansikkakakkua. Lämpöä, lasten kikatusta ja yksi hellettä varjon suojissa pitelevä koira. Eilen illalla, kun saari tyhjeni tuli tilaa omille ajatuksille. Päällimmäiseksi jäi ajatus siitä, kuinka onnellinen olen. Vaikka elämä ei ole aina ollut helppoa, niin silti kaikki on niin kovin hyvin ♥
AURINKOISTA ALKANUTTA VIIKKOA,
Vaikkei itseäni elämässä ole juuri täytynyt muistuttaa niistä elämän perusasioista, niin silti tuo muistutus ranteessa on hyvä olla olemassa. Näin kiireaikoina kuin ei välttämättä aina ole itsestään selvää muistaa elää, nauraa ja rakastaa. Kesän ekaa kertaa huomasin eilen illalla, että oli ollut niin kiire päivä töissä, etten ollut edes Insta Storya päivittänyt. Toisaalta on ihana huomata, että sitä vaistomaisesti tulee karsittua tietyistä jutuista kiireen keskellä. Niistä sellaisista, joita ehtii kyllä tekemään myöhemminkin. Blogikin jäi päivittämättä ja muutenkin somekäynnit oli laskettavissa yhden käden sormilla. Nekin suurin osa liittyivät töihin. Sängyssä nukkumaan mennessäni mietin, että pitäisi ehkä useammin pitää someton päivä.
Kesä ja lohi. Kesä ja graavilohi. Ne sopivat yhtä hyvin yhteen kuin lime ja tillikin. Näistä graavilohikanapeista tuli omia suosikkejani. Krustadin rapsakkuus, limen hapokkuus ja majoneesin täyteläisyys saivat aikaan tyytyväistä mmm-äännettä. Myös muissa perheenjäsenissä!
Tuo Hellmann’s Valkosipulimajoneesi on ollut meillä käytössä sellaisenaan bataattiranskalaisten ja ranskalaisten dippaamiseen. En voi vastustaa sitä. Voisin syödä sitä ihan pelkältäänkin. Tällä kertaa se pääsi jättikatkaravun pyrstöjen, avokadon, tillin ja sitruunan kanssa solmittuun liittoon rapsakoiden ruisnappien päälle.
Kaikille ei kalaruoat maistu. Meillä pienempi on ilmoittanut, että ei ole kalan ystävä. Paitsi lohisopassa. Kana onneksi hänellekin maistuu. Joten niitä ”ei kalaruokien” -ystäviä varten tein myös broilerinleikkeistä pikkusuolaisia. Näissä majoneesin pehmeys saa rinnalleen kirpsakan punaposkisen omenan, kielenkantoja vienosti kutkuttelevan tulisen kastikkeen sekä makua ja väriä antavan curryn. Tarjoiltuna tuorean ruisleivän päällä.
Minttua, aurinkokuivattua tomaattia ja vuohenjuustoa. Pehmeän täyteläistä majoneesia ja suloisen makeaa hunajaa. Tarjoiltuna raikkaan kurkkuviipaleen päältä. Näissä lihattomissa kanapeissa maistuu kuulkaas kesä! Mutta koska kesä on aika lämmin, niin nämä kannattaa täyttää vasta juuri ennen tarjoilua, ettei kurkun nesteen turhaa valuta täytettä kurkulta pois.
Onko mitään ihanampaa kuin varhaisperunat? Mitään ihanampaa kuin eilisen päivän perunoista tehty perunasalaatti? Eipä juuri tule montaa asiaa mieleen. Se, kun ne eilisen päivän perunat sekoitetaan yhteen herneiden, papujen, retiisien ja avokadon kanssa, lisätään siihen kastikkeeksi hieman makeantulista sinapilla höystettyä majoneesia ja annetaan tuon salaatin tekeytyä jääkaapin viileydessä hetki, lähentelee jo sitä kesäruokaideaa, jota itse olisin valmis toteuttamaan aina toukokuusta elokuuhun.
Parsakaali, tuo pitkäaikainen rakkauteni, kulkee mukana myös tänä kesänä. Aina minulta kysytään, että enkö keitä sitä. En edelleenkään keitä sitä. Tähän salaattiin parsakaali sai kaverikseen pensasmustikoita, kirpsakkaa omenaa ja ihanaa luomusellerin vartta. Siemensekoitus tuo rouheutta ja minttu raikkautta. Kastikkeen suloisuus saa parsakaalin jääkaapissa hieman pehmenemään. Niin että salaatista tulee hetkessä niin kesäkattauksen katseenvangitsija kuin santsauskierroksen kunkkukin!
Sitten ei muuta kuin essu pois kaulasta, hiukset kikkuralle, huuliin punaa ja kesämekko ylle. Kesäiset piknikit odottavat! Rakkauteni majoneesiin on yltänyt siihen pisteeseen, että ajattelin sen moninaisia käyttötapoja tämän tästä. Tälle kesälle ajattelin vielä kehittää reseptit bbq-majoneesista, jolla maustaa taivaallinen grillipitsa sekä testata elämäni ensimmäisen kerran, miten majoneesi sopii suklaakakun leivontaan.
