sunnuntai 09. syyskuun 2018

Sushiunatkoon, miten hyvää!

MOIKKAMOI IHANAT!

Joka ikinen ihminen, kenen kanssa olen eilen illalla tai tänään ollut tekemisissä, on saanut kuulla mun sushihehkutusta. Kotona tehtyjen sushien ylivoimaisuudesta verrattuna sushiravintoloiden susheihin. Sitä hehkutusta on saanut kuulla sosiaalisissa medioissa minua seuraavat niin kuin myös Skotlannissa valkoista palloa lätkyttelevä miehenikin. Tänään lenkillä kyllästin veljen vaimonkin sushihehkutuksella. Joten hei, rakkaat lukijat, nyt on teidän vuoro.

Teimme eilen ihka ekaa kertaa kotona sushia. Vaikka kuopuksella on tuossa yhdessä kuvassa sellainen himpun verran epäilevä ilme, niin voin sanoa, että tuo ilme muuttui kertalaakista maistettuaan sushia. Mikä siinä onkaan, että niin monen asian suhteen on viime aikoina tullut mietittyä, että miksemme tehneet tätä jo aiemmin? Niin näiden kotisushienkin kanssa. Onhan se niin, että vähän aikaa näiden tekemiseen saa kulumaan, mutta se aika on sen väärti. Ja itse asiassa suurin osa ajasta menee riisin huilutteluun, keittämiseen ja jäähdyttämiseen. Kaikki muu meneekin siinä sivussa sitten. ID

Riisin keitin sushiriisipakkauksen ohjeen mukaan. Siihen meni yhteensä noin tunti jäähdyttelyineen kaikkineen. Sillä välillä esikoinen pilkkoi ystävänsä kanssa kurkut ja avokadot. Riisin valmistuksessa on vissiin eri tapoja, mutta meillä annettiin riisin ensin olla lävikössä vajaa vartti, jonka aikana huuhtelin sitä välillä kylmällä vedellä. Sitten annoin riisin kiehua kannen alla vartin miedolla lämmöllä. Käänsin levyn pois päältä ja annoin riisin hautua vielä 20 minuuttia. Sen jälkeen sekoitin riisietikan, sokerin ja suolan keskenään ja kaadoin kuuman riisin sekaan. Nostin riisin leivinpaperin päälle ja taputtelin kevyesti levyksi. Keittiön ikkunasta virtasi viileää ilmaa ja riisi jäähtyi aika nopeasti.

Sitten päästiin itse asiaan. Eli tuon bambumaton ja levämattojen kanssa kikkailuun. Voin sanoa, että ekaa rullaa tehdessäni sormet ja polvet tutisivat hieman 😉 Koska meillä lapset eivät ole raa’an lohen ystäviä, sovelsimme. Ostimme savulohta, graavilohta (tämä uppoaa myös lapsille) sekä jättikatkaravun pyrstöjä. Teimme suurimman osan makeina (maki..), mutta osan myös käänteisinä eli riisi oli ulkopuolella. Olivatkohan nuo sitten Kalifornia makeja? Netistä löytyy hyvin havainnollistavat ohjeet rullaustapoihin. 

Makeja teimme kolmella eri täytteellä; jokaiseen tuli tuorejuusto-wasabivana, kurkkua ja avokadoa. Lisäksi savulohta, graavilohta tai jättikatkaravun pyrstöä. Kalifornia makeja teimme graavilohesta ja jättikatkaravun pyrstöstä (toki nuo vihreät olivat niissäkin). Valmiit rullat laitoimme odottamaan jääkaappiin, kunnes kaikki oli valmiita. Sitten leikkasimme ne terävällä veitsellä (veteen välillä kastaen) paloiksi. Kalifornia makien päälle laitoimme hieman Hellmann’sin perusmajoa, paahdettuja seesaminsiemeniä sekä silputtua ruohosipulia. Dippasimme ne perinteiseen tyyliin wasabilla maustettuun japanilaisen soijaan.

Mikä näistä sitten teki niin erilaisia ja hyviä? Mielestäni se, että nämä olivat pehmeitä. Nämä maistuivat tuoreelle. Ja mikä parasta, nämä eivät maistuneet liikaa kalalta. Tiedättekö, kun joissain susheissa maistuu se riisikin jo ihan särjeltä 😀 Tuossa lenkin jälkeen söin vimpat viisi sushia jääkaapista ja ne maistuivat hienosti myös näin seuraavana päivänä ja jääkaappikylmänä.

Nyt suloinen sunnuntai jatkuu vaatehuoneen siivouksella. Tietäen, että siinä kuluu tovi jos toinenkin. Ei ehkä jaksaisi yhtään ryhtyä siihen projektiin, mutta olen huomannut, että nyt kun mies on reissussa, niin mä olen varsin aikaansaava. Lisäksi taustalla kytee ajatus postaustoiveesta, jossa lupasin esitellä syysgarderobiani. Ehkä olisi korkea aika jo palauttaa itsellenikin mieleen, että mitä sieltä vaatekaapista taas löytyikään 🙂

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


maanantai 03. syyskuun 2018

Cajun shrimp salad bowl

HEISSUN IHANAT!

Viikko polkaistiin käyntiin anivarhain pihapalaverilla. Huomenna alkaa viimeinen osuus piharemontista eli etupihan kivetys. Vai kiveysköhän se nyt taas oli. Omaan suuhuni tuo kivetys kuulostaa enemmän suomenkieliseltä sanalta 🙂 Yritän ehtiä kuvailemaan teille pihaa tällä viikolla. Ja samalla kauniisti pyydän teidän osaavien apua istutusten suhteen, kun näytän ongelmakohdat (heh, eli näin ei puutarhaihmiselle ongelmakohtaa on tuo koko piha ;D). Syyskylvöt pitäisi vissiin aloitella pikkuhiljaa. Onneksi olen huomannut, että näin syksyllä puutarhoilla on huimia alennuksia istutuksista!

Hei, jos tekee jotain jo toista kertaa, niin tuleeko siitä tapa? Niin viime maanantaina kuin tänäänkin esittelyssä lounassalaatti. Vaikka seurana oli jälleen se hottis lounasseuralainen, niin hän livahti niin nopeasti takaisin töiden pariin, etten ehtinyt ikuistamaan muistikortille. Silmieni verkkokalvoille kuitenkin 🙂 Joten saadaankohan me tästä postaussarja aikaiseksi; maanantain vaihtuva lounassalaatti. Mitä mieltä olette, olisiko tarvetta salaattiresepteille? Talvea kohden ne varmastikin ruokaistuvat ja lämpimien salaattien osuus kasvaa.

Viikonloppuna Instagramia plärätessäni näin aivan tajuttoman herkullisen ruokakuvan. Katkarapusalaatista, joissa katkaravut oli marinoitu cajun -mausteella. Koska en tajunnut ottaa tuota reseptiä ylös, kehittelin taas oman reseptini. Eikä se lainkaan huono kuulkaas sekään ollut. Sillä hurmasin tänään lounasseuralaiseni, vaikka kerroin että vaihtoehtona on kyllä eilistä broitsua, veneperunoita ja kanttarellikastiketta. Ei ollut vaihtoehdolle tarvetta.

Mä en oikeastaan ole katkarapujen ystävä. Tai olen silloin kun ne a) ovat jäisiä ja/tai b) eivät maistu katkaravuille 😀 Eli ovat niin hyvin marinoituja, ettei maku tule läpi. Katkaravut esimerkiksi pitsassa olisi mun kauhuskenaarioruokaa. Salaatissa katkaravut menivät loistavasti, kiitos cajun- ja chilimausteen. Alla olevasta ohjeesta söi kaksi nälkäistä:

180 g pakastekatkarapuja
1 tl cajun -maustetta

1 tl kuivattuja chililastuja
loraus oliiviöljyä
puolikkaan limen mehu
tuoretta korianteria pilkottuna
-huuhdo katkaravut kylmällä vedellä siivilässä, kunnes alkavat sulamaan
-sekoita muiden ainesten kanssa ja laita jääkaappiin tekeytymään

neljä lehtikaalen lehteä
puolikas parsakaali
pari kevätpunasipulia
sitruunavinagrettea
(käytin Hellmann’sin valmista sitruunavinagrettea)
-revi pestyt lehtikaalit pieniksi
-pilko pesty parsakaali
-siivuta punasipuli
-sekoita ainekset keskenään ja lorauta niille vinagrettea
-puristele sormin ja laita jääkaappiin tekeytymään

Lisäksi:
salaattia
1 keitetty kananmuna puolitettuna
1/2 avokado pilkottuna

Tee näin:
Revi pestyjä salaatin lehtiä kulhoihin. Lisää molempiin kulhoihin marinoitu parsakaali-lehtikaaliseos, puolikas muna ja avokadoa.
Lisää päälle katkaravut. Ja hei, nauti!

Tiedättekö muuten, että eilen kun päätin päästä niskan päälle ajanhallinnan suhteen, niin tämä päivä on kuin luisteltu terävillä luistimilla. Sutjakkaasti ja sujuvasti eteenpän. Aamulla tein viikon varalle suunnitelmat sekä sitten vielä tuntiaikataulun tälle päivälle. Hih, vähän tuli mieleeni lukion lukuloma, kun silloinkin aloitin päiväni tekemällä lukuaikataulun, taukoineen kaikkineen. Mutta tuo systeemi näemmä toimii itselläni! Kahta työtä vuoron perään tehokkaasti on tehty tämä maanantai. Ilman turhia puhelimen selailuja. Suosittelen kaikille tekemään moisen ryhtiliikkeen arjessaan, mikäli tuntuu, että kiire painaa päälle. Kello on nyt 15.07 ja olen saanut tuota pikaa tehtyä päivän työt. Tänään saan sammuttaa tietokoneen klo 16.00. Se on aikamoista luksusta heti näin viikon ekalle päivälle!

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


perjantai 24. elokuun 2018

Fredagsmys goes mökki!

JUHUU

kauan kaivattu perjantai-ilta on taas täällä! Suunnattiin heti töiden jälkeen kohti mökkiä. Tuntuu, että siitä on pitkä aika, kun ollaan viimeksi saatu olla täällä koko viikonloppu. Se tuoksu, kun mökin oven avaa saa aina yhtä ihanat fiilikset pintaan. Se tuoksu kertoo leppoisista illoista, luonnon rauhasta ja pitkään nukutuista aamuista. Se tuoksu kertoo tuossa päämökin vanhassa osassa, jonne astutaan ulko-ovesta suoraan, ihanista muistoista, joita seinät ovat kätkeneet sisäänsä sitten rakentamisvuoden 1963. Aina silloin tällöin haaveilemme tuon vanhan osan pyöröhirsien käsittelemisestä valkoiseksi. Mutta hei, se on niin kovin lämmin ja kutsuva noin. Joten olkoon ainakin toistaiseksi puulla.

Tänään, venetsialaisten ja rapujuhlien aattona, meillä nautittiin älyttömän pikaisesti valmistuvasta herkusta. Niin kuin näin perjantaisin on tapana. Mätimoussepiirakka voisi mennä rapujuhlien alkupalastakin. Huomiselle tosin valmistan itse samettista tomaattikeittoa alkupalaksi, mutta täytyy muistaa tämä piirakka seuraavilla rapukekkereillä. Piirakan pohjaan käytin kotipakkasesta yhden viime jouluisista torttutaikinapakkauksista. Niitä kun kuulkaas saa taas kohta sulatella torttuja vartenkin 

MÄTIMOUSSEPIIRAKKA

3 torttutaikinalevyä

2 rs kirjolohen mätiä
1 prk Créme Fraiche Valkosipuli & Yrtit
1 prk ranskankermaa
sitruunapippuria
suolaa
tilliä
sitruunaa

-sulata torttutaikinalevyt ja painele ne yhteen pitkältä sivulta
-voitele reunoista noin 2 cm leveydeltä kananmunalla
-levitä pohjan päälle ohuelti Créme Fraichea
-paista uunissa 200 asteessa noin 12 minuuttia
-anna jäähtyä hieman
-sekoita mätirasiat, ranskankerma, loppu Créme Fraiche Valkosipuli & Yrtit keskenään
-mausta sitruunapippurilla, suolalla ja tuoreella tillillä
-levitä piirakkapohjan päälle ja koristele tillillä ja sitruunaviipaleilla.

Mikäli tykkäätte mädistä ja vaikkei nyt niin blinikausi olekaan, niin myös tuo aiemmin esittelemäni blinipannukakku menisi hienosti rapujuhlien alkuruokana! Itse voisin elää mädillä, smetanalla, punasipulilla ja tillillä 😀

Hei, nyt korttipelit käyntiin sillä aikaa kun palju lämpiää. Eipä ole tänä kesänä tullut paljua juuri käytettyä. Etelästä nousee sen näköisiä pilviä vaahtopäitä nostattavan puhurin kera, että kohta alkaa satamaan. Kesähuoneessa on kuitenkin lämmintä tuulensuojassa. Veikkaan, että tänä iltana (kuten myös huomennakin) kesähuoneessa istutaan pitkään iltaa ja parannetaan maailmaa 

IHANAA VENETSIALAISVIIKONLOPPUA!


tiistai 26. kesäkuun 2018

Ihanan helppo & kesäinen arkiruoka

ILTAA IHANAT!

Miten musta tuntuu, että nämä vuodenajat rytmittävät myös ruoanlaittoani ja siinä samalla blogipostauksen otsikoita. Kaikki tuntuu olleen viimeisen reilun kuukauden aikana ah niin kesäistä 😀 No mutta minkäs sille mahtaa. Kesäistä ruokaa kun tulee tuutin täydeltä tehtyä. Näin kesällä, luonnollisesti. Yleensä meillä tuo sana kesäinen liittyy jotenkin grilliruokaan, mutta koska tuo meidän piha ei ole vielä otollinen grillaukselle, niin kesäistä ruokaa tulee tehtyä sisätiloissa.

Varhaisperunat ovat mulle se kesäruoka, joka tuo kesän maun suuhun kaikista vahvimmin. Mummulan perunamaasta juuri nostettu siikli. Sellainen, jota vähän huiluttaa veden alla ja hento multakerros lähtee pois. Keittää suolatussa vedessä just oikean kypsyiseksi ja nauttii voin ja tillin kanssa. Muistan molempien tyttöjen koliikkiaikoina varhaisperunan olleen yksi pahimmista vatsaväänteiden aiheuttajista. Silloin meni kaksi kesää, ettei varhaisperunoita juuri tullut syötyä. Olen kuronnut noita menetettyjä peruna-aikoja oikein urakalla takaisin.

Sain reilut kymmenen vuotta sitten työkaveriltani ihanan ohjeen. Reseptin, jonka luulin jakaneeni täällä blogissa, mutta en sitä itse löytänyt. Liikaa reseptejä, heh. Joten tänään töiden jälkeen kurvasin maitokauppaan ja sovelsin. Jos työkaveri ei olisi ollut tätä viikkoa lomalla, niin ei olisi tarvinnut kuulkaa soveltaa. Eipä siinä, soveltamallakin tästä kesäisestä herkkuruoasta tuli aivan älyttömän hyvä. Arkiruoka, joka tekee arjestakin juhlaa.

KESÄINEN LOHIPERUNASALAATTI

iso kattilallinen varhaisperunoita
1 prk yrttituorejuustoa
1 pkt graavilohta
puntti tuoretta tilliä
sitruuna
suolaa

-pese perunat ja keitä niitä suolatussa vedessä, kunnes kypsiä
-anna hieman jäähtyä (mutta ei liikaa!)
-sekoita perunoiden joukkoon yrttituorejuusto, pienistelty graavilohi sekä suurin osa tuoreesta tillistä
-purista koko komeuden päälle puolikkaan sitruunan mehu ja koristele tillillä
-nauti (tähän tekisi mieli kirjoittaa, että jonkun hyvän ja kylmän rieslingin kanssa, mutta kylmä vesi toimi myös loistavasti ;))

Ja vaikka sanonkin arkiruoka, niin mikä ettei etteikö tämä herkku menisi myös juhlaan. Niin helposti saa hyvää aikaan ja isolle porukalle aineksien määrät on helppo justeerata. Sen lisäksi, että tämä on lämpimänä älyttömän hyvää, on tämä myös jääkaappikylmänä varsin herkullista. Pian ajattelin mennä kokeilemaan, miltä salaatin loppu maistuu noin pari tuntia huoneenlämmössä seisseenä. Toivotaan, ettei ole ehtinyt keräämään mitään pöpöjä 😉

AURINKOISIN TIISTAI-ILTATERKUIN,

PS. voisin muuten kuvitella, että tähän salaattiin sopisi kaprikset todella hyvin! Täytyykin koklata seuraavan kerran.


sunnuntai 24. kesäkuun 2018

Viiden tähden illallinen á la Hellmann’s

*kaupallinen yhteistyö: Hellmann’s

HEIPPAHEI

ja hyvää juhannussunnuntain iltaa! Toivottavasti siellä on ollut rento ja iloinen juhannus ♥ Kerroinkin teille tuolla taannoin esitellessäni kesäisiä piknikherkkuja, että tulen saamaan kesällä saareen ruokavieraita, kenelle piknikherkkuja tarjoan. Ja vastaavasti, keiden Hellmann’s majoneesin ympärille kehittelemiä herkkuja pääsen itse maistamaan. Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hellmann’s kanssa. En olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että tuosta meidän päivästä tulee niin ihana kuin mitä se oli. Viikko sitten lauantaina aamu valkeni kovin tuulisena ja pidin peukut pystyssä saaressa aamukahvia juodessani, että toivottavasti tuuli ei vain tuo mukanaan sadepilviä. Eipä se onneksi tuonut vaan kelienkin puolesta päivämme ja viiden tähden illallisemme oli oikein onnistunut. Minulla on ilo viedä teidät tuon päivän ja illan tunnelmiin monien kuvien ja herkullisten reseptien myötä.

Siinä aamutoimia tehdessäni tunsin yhtäkkiä perhosia vatsassa. Minä, joka olen yleensä sosiaalinen ja rakastan tutustua uusiin ihmisiin, huomasin jännittäväni tulevaa päivää. Hyvällä tavalla. Neljästä saareen saapuvasta bloggaajavieraasta kaksi oli tuttua, mutta kaksi sellaista, joita en ollut aiemmin tavannut. Näihin kahteen kyllä olin tietyllä tapaa tutustunut heidän blogien herkullisten reseptien kautta, joten mitään syytä jännitykselle en keksinyt. Loppuviimein tulin siihen lopputulokseen, että tuo pienoinen jännitys johtui siitä, että mietin miten minun, tavallisen lifestylebloggaajan, valmistamat ruoat maistuisivat noille alan ammattilaisille, rautaisille ruokabloggaajille. Neljän bloggaajakollegan mukana saareen tulisi myös Indieplacelta ihana Pauliina.

Heti puolen päivän jälkeen Kokit ja Potit -blogin pitäjä Hannele laittoi viestiä, että olisi venerannassa. Äkkiä mies venekuskiksi ja vastarannalle treffaamaan Hanneletta. Hyvin pian huomasin, että jännitykseni oli ihan turhaa. Tietyllä tapaa me bloggaajat ollaan jotenkin niin samalla aaltopituudella, vaikka blogien aihepiirit käsittelisivätkin täysin eri aiheita. Tuona kauniina kesäkuun päivänä meitä bloggaajia yhdisti monta tekijää. Eikä vähiten se, että kaikilla meillä on intohimo ruoanlaittoon. Hyvään ja konstailemattomaan ruokaan. Syömiseen, sekä pöydässä pitkän kaavan mukaan nauttimiseen. Hannelen kanssa valmistelimme omia tarjottaviamme ja rupattelimme niitä näitä. Vihdosta viimein saimme puhelun, että loppuporukkakin oli vastarannalla odottelemassa kyytiä.

Ihana oli nähdä pitkästä aikaa tuota sielunsiskoani Uusi Kuu -blogin Emiliaa sekä hersyvän hauskaa Kulinaari -blogin pitäjää Kimmoa. Tiskivuoren emäntä -blogia kirjoittavaa Heidiä en ollut tavannut aiemmin, mutta niin vain juttu luisti hänen kanssaankin ihan kuin olisi tunnettu kauemmin. Lopulta oltiin saman katon alla koko illallisjengi ja saaren täytti nauru, herkulliset tuoksut ja puheen pälpätys. Aika riensi hirmuista vauhtia ja näin jälkikäteen tuntuu, että meidän illallista varten olisi voinut varata ainakin pari päivää. Oltaisiin saatu juteltua kaikki kuulumiset ja mielen päällä olevat asiat 🙂

Bloggaaminen on aika yksinäistä, ellei sitten jaa toimistoa muiden bloggaajien kanssa. Itselleni ainakin tuntui tuo meidän yhteinen päivä antavan niin paljon. Tuntui hyvältä huomata, että jaamme samat ilot ja haasteet työssämme. Sparrausta, sitä tuo päivä sisälsi rutkasti myös. Kuvausvinkkejä ja näin ei ruokabloggaajalle, huikean määrän inspiraatiota ruoanlaittoon. Jossain vaiheessa alkoi nälkäkin kurnimaan vatsanpohjassa sen verran, että oli pakko keskittyä seurustelun sijaan ruoanlaittoon ja kattauspuuhiin. Otimme kuplajuoman kylmästä ja kilistelimme viiden tähden illallisseurueemme kunniaksi. Pöytä notkui mitä ihanampia herkkuja. Yhdistävänä tekijänä niille kaikille toimi Hellmann’s majoneesit. Hellmann’s majoneeseissä käytetään 100% vapaan kanan munia ja ne sisältävät paljon hyviä, tyydyttymättömiä rasvoja.

Illallisen menu näytti seuraavalta (tarjottavaa klikkaamalla pääsette reseptiin):

✩✩✩✩✩

VIIDEN TÄHDEN ILLALLINEN -MENU

Feta-oliivipiirakka
Kokonaisena grillatut nieriät ja tillimajoneesi
Kaalisalaatti
Lajitelma pikkusuolaisia
Kesäinen perunasalaatti
Kesäinen parsakaalisalaatti
Suklaa-mansikkakuppikakut
Passion-suklaakakku

✩✩✩✩✩

Emilia oli valmistanut ehkä parasta suolaista piirakkaa, mitä olen ikinä maistanut! Helppo ja herkullinen feta-oliivipiirakka oli maukas ja mehevä, kiitos tuon täytteeseen tulleen samettisen ja täyteläisen Hellmann’s Real -majoneesin. Se cheddar-juustoraasteen kanssa on sellainen yhdistelmä, jota on pakko kokeilla itsekin suolaisten piirakoiden täytteissä. Heidin kokonaisena grillatut nieriät (ohje blogissa ahvenelle, mutta toimii täysin myös nieriälle) veivät myös kielen mennessään. Hävettää myöntää, mutta en ole koskaan valmistanut kalaa kokonaisena. Tästä innostuneena otin kesän ruokalistalle kokonaisen kalan valmistuksen. Kalan kanssa oli tarjolla täyteläistä tillimajoneesia, johon kaprikset toivat mukavasti suolaisuutta.

Hannele oli valmistanut yrittistä kaalisalaattia, jota voi nauttia lisukkeena tai esimerkiksi patonkiveneiden päällä. Kaalisalaatin maukas majoneesikastike kannattaa sekoittaa salaatin joukkoon juuri vasta ennen tarjoilua, jotta kaali säilyy rapsakkaana. Itse valmistin valikoiman pikkusuolaisia, sorminaposteltavia sekä kaksi kesäistä salaattia. Kesäinen perunasalaatti toimii esimerkiksi grillatun kalan kanssa loistavasti, kun taas kesäinen ja raikas parsakaalisalaatti olisi loistava kumppani grillatulle lihalle.

Syötyämme suolaiset ruoat oli aika jälkiruoalle. Tai kahdelle jälkiruoalle. Vaikka itse kukin valitti täysinäistä olotilaa, niin aina sitä löytyy jälkkärille pieni tila vatsasta 🙂 Itse en ole ikinä hoksannut kokeilla majoneesia makeiden herkkujen valmistuksessa, mutta tästä lähtien ihan varmasti tulee kokeiltua. Hannelen loihtimat suklaa-mansikkakuppikakut olivat taivaallisia. Ne kätkivät sisäänsä mansikan, mikä oli ihana ja iloinen yllätys! Majoneesi toi kuppikakkujen taikinaan aivan uudenlaista mehevyyttä. Sitä tuo Hellmann’s Real -majoneesi toi myös Kimmon valmistamaan passion-suklaakakkuunkin. Täyteläisen mehevä suklaakakku ja täytteenä raikas passionmousse, mascarponekermavaahtoa ja passionhedelmää. Tässä taitaa olla kesän mehevin täytekakku. Niin juhlaan kuin arkeenkin. Mikä ettei sitä arkeakin voisi tämän komean kakun kanssa juhlistaa.

Sen lisäksi, että opin hurjan monta ruoanlaiton niksiä, niin opin myös sen, että Hellmann’s Real -majoneesilla on erittäin monia käyttötarkoituksia. Ihan yksinkertaisimmillaan se on meillä käytössä ranskalaisten tai parsatikkujen dippinä. Hampurilaisten kanssa se on ihan ehdoton, niin kuin ovat nuo Hellmann’s Chilli -chilimajoneesi ja Garlic -valkosipulimajoneesikin. En ole tainnut koskaan ennen laittaa majoneesia ruokiin, jotka paistetaan. Tiedän, että jatkossa sekin on mahdollista. Tuntuu, että ruoanlaittotaitoni ja rakkaus ruoanlaittoon otti jälleen ison harppauksen eteenpäin. Kiitos näiden ihanien inspiroivien vieraideni 

Lopulta oli aika vieraiden lähteä. Vaikka lähdön hetkeä yritettiin jopa sylinkipeän koirammekin toimesta viivästyttää 🙂 Vieraiden lähtemisen jälkeen saari oli omituisen hiljainen. Hissuksiin siivosimme miehen kanssa pöydän ja huomasin kelaavani mielessäni päivän tapahtumia hymyssäsuin. Jälleen kerran tunsin suuren suurta kiitollisuutta siitä, että mulla oli kunnia tutustua niin huipputyyppeihin. Nämä tällaiset päivät ovat niitä, joita muistellaan vielä pitkään!

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,