maanantai 10. elokuun 2015

Age is just numbers…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEISSULIVEI!

Varmaan muistatte, että siitä ei ole montaakaan kuukautta, kun allekirjoittaneelle iski ikäkriisi. Silloin neljänkympin rajapyykki tuntui oikeasti tosi kamalalta. Tiedä häntä miksi. Mutta nyt kun h-hetki on käsillä ja rajapyykin yli varovasti astuttu toisella jalalla, niin täytyy kyllä sanoa, että ei tunnu missään 😀 Itse asiassa, voisin väittää eläväni elämäni parasta aikaa. Avioliitto kukoistaa, lapset on just ihanassa iässä, työntekoon on päästy sisään hoitovapaiden jälkeen ja omaa aikaakin alkaa olemaan. Tähän ikään tultaessa sitä on tajunnut, että elämän rikkaus ei ole siitä kiinni kuinka niska limassa raataa töitä. Elämän rikkaus on kainalossa tuhiseva lapsi tai rakkaan hymy ruoanlaiton yhteydessä. Suuri rikkaus on sekin, että elämä ei ole pilleripurkin varassa…että on terve.

Ei 40-vuotiaan elämä ihan hassumpaa ole, vaikka parikymppisenä sitä ajatteli olevansa tässä iässä ikäloppu. Näin liki päivän kokemuksella on ollut tosi kivaa olla neljäkymmentä. Jollain karseella tavalla tuntuu, että musta on tullut yhtäkkiä aikuinen. Vaikka mieli (ja jutut) on ihan siellä parikymppisen tasolla. Vaikka maan vetovoima vetää poskia ja peppua alaspäin, niin so what? Kyykkyjä kehiin ja poskien lihaksille nauruterapiaa. Yksi merkittävä muutos verrattuna aiempiin täyskymppeihin on se, että tänä päivänä hyväksyy itsensä näine hyvineen. Sitä on oppinut ihan parin viime vuoden aikana välittämään piutpaut ilkeistä ihmisistä ja tajunnut sen, että loppupeleistä vain sillä on väliä, että itsensä lisäksi oma perhe ja omat läheiset ovat onnellisia. Ei tarvitse miellyttää muita tai elää elämäänsä niin kuin se kuuluisi elää. Vaan elää ja toimia joka päivä niin, että voi kantaa vastuun teoistaan, seisoa sanojensa takana ja olla itse ylpeä itsestään.

Joten mansikkakakkua tarjolla synttäreitten kunniaksi, olkaa hyvä 🙂 Näyttää kuivakalta, muttei sitä ole. Ottakaa reilusti. Tämä on muuten sama mansikkakakku, joka on aiemminkin esiintynyt blogissani. Ihan mun lemppari. Ja niin kamalan helppo tehdä. Pohjan teen yleensä edellispäivänä. Joskus täytän sen etukäteen, jotta kerkiää kostua.

MANSIKKAKAKKU
1 dl ruokaöljyä
6 dl isoherkku-kaurahiutaleita
– sekoitetaan keskenään
3 rkl vehnäjauhoja
2 1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
– sekoitetaan keskenään
3 munaa
2 1/2 dl sokeria
– vatkataan keskenään
-yhdistä aineet keskenään ja paista uunipellillä leivinpaperin päällä 225 asteessa kauniin ruskeaksi.
-vaahdota väliin kermaa ja viipaloi väliin ja päälle reilusti mansikoita (mä laitoin väliin tällä kertaa Flora Vanillaa ja päälle mascarponea)
-kakusta voi tehdä kaksi tai kolmikerroksisen

***********************************************************************************

Sen kummempia juhlia meillä ei kotioloissa järjestetä, sillä mä en halunnut. Voi olla, että järjestetään tänä vuonna taas vähän isommat pikkujoulut, jolla kuitataan sekä mun ja miehen (parin vuoden takaiset) nelikymppiset. Tai sitten juhlitaan suosiolla vasta viiskymppisiä. Muu perhe ehdotti ravintolaan syömään menoa, mutta olenko tylsä, kun haluan olla kotona? Grillailla takapihalla ja nauttia lasin valkkaria. Josko se vieläkään perjantain jälkeen maistuu 😉 Elämä on ihanaa, nautitaan! Tänään ei niinkään herkistytä nämä synttärit, mutta se totta tosiaan saa tipan silmäkulmaan vuosi toisensa perään, kun lapsukaisille katsotaan kouluvaatteet valmiiksi. Sellaista tiedossa tänä iltana. Reput valmiiksi odottamaan oven pieleen ja rutkasti uutta intoa mukaan koulutielle.

AURINKOISTA ALKANUTTA VIIKKOA &
TURVALLISTA KOULUTIETÄ PIKKUISILLE KOULULAISILLE!

alle


torstai 14. toukokuun 2015

Mummojakussa ja sitruunapöksyissä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA…rakkaita ihmisiä edestä ja takaa 

HEIPSAN!

Pikaiset iltaterkut juhlahumun jälkimainingeista. Väsynyt, mutta onnellinen -sanonta kuvaa tämän hetken olotilaa. Juhlat on onnistuneesti tältä vuodelta juhlittu. Lasten juhlat. Allekirjoittaneen pyöreitä vuosiahan sitten vietellään kesän lopulla. Huh, no onneksi siihen on vielä aikaa 😉 Arvatkaas, mistä huomaa lasten vanhenemisen? Siitä ettei synttäreille haluta enää prinsessamekkoja. Niiskis! Nyt pitää olla pilliä, kapeeta ja kirkasta housua sekä rimpsutoppia. Hiuksissa vaaleanpunaista. Itse kaivoin mustan topin ja housujen kaveriksi mummojakkuni. Ihanan tuttu ja turvallinen. Hyvä päällä. Sehän se tärkeintä.

Kolmekymmentä ihmistä on nyt ruokittu ja hauskaa tuntui olevan. Kiva nähdä sukulaisia ja ystäviä pitkästä aikaa saman katon alla. Myös tarjoilut taisivat osua aika nappiin määrällisesti; suolaiset menivät kaikki. Ainoastaan täytekakusta jäi alaosaa jäljelle ja sitruunapiirakkaa sen verran, että huomenna saa työkaverit aamukahville kastettavaa.

Nyt jalat kohti kattoa, kirja käteen ja odottamaan Suomen pelin alkua. Hetki hengähtää ennen nukkumaanmenoa. Palataan huomenna sitten noihin tarjoiluihin. Tämä viikko on ollut niin kiireinen, ettei edes juoksemaan ole ehtinyt. Huomenna taidan mökkimatkalle sujauttaa juoksuvaatteet päälle ja juosta viimeiset viisi kilsaa 🙂

AURINKOISIN ILTATERKUIN,

alle

 


tiistai 13. tammikuun 2015

Semi-formaalisti juhlissa

MOIKKAMOI!

Aamun tuisku ja tuiverrus on muuttunut kauniiksi talvisääksi! Aamulla joutui hieman tekemään töitä ajamisen kanssa, että sai tuon pikkuisen kotteron pidettyä oikealla kaistalla. Puolikas työpäivä meni joutuisasti ja koululle päin töistä ajellessani paistoi jo aurinko silmään. Ihanaa, että tuli talviset kelit! Ihan tuotapikaa suuntaan lumitöihin (jep ja vielä tässä vaiheessa talvea niistä nauttiikin vielä ;), mutta sitä ennen tulin kysymään teiltä viisaammilta apua pukeutumiseen. OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päästään tämän kuun viimeinen päivä miehen kanssa sukulaispariskunnan 100 -vuotissynttäreille hotelli Kämpiin. Laatuaikaa kaksin tiedossa. Ihan kivaa taas vaihteeksi. Viedään lapsoset mummulaan yöhoitoon ja yövytään Helsingissä. Sattui aika sopivasti, että olen tuon päivän buukannut jo blogijutuille sinne Helsinkiin, joten kun ne päivähommelit (voin muuten taas vaan todeta, että once in a lifetime -juttuja…perästä kuuluu) on ohi, niin pääsen laittautumaan hotellille. Juhliin laittautuminen rauhassa on yksi juhlien kohokohta. Sekä tämä etukäteissuunnittelu; mitä laittaa päälle, millainen kampaus, meikki etc. Päätin, että jonkun näissä kuvissa olevista mekoista tai jakuista laitan. Näitä ei ole katsokaas vielä tullut ulkoilutettua kertaakaan vaan ovat roikkuneet tuolla vaatehuoneessa. Paitsi tämä alla olevassa kuvassa oleva, joka kävi kertaalleen kylässä Hirsitalon Marjalla, tosin ilman minua 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juhlien pukukoodi on semi formal. Kyseessä on illallistilaisuus ja vieraita on ulkomaita myöten. Kovin yritin nettiä selailla tuon semi formal -pukukoodin suhteen, mutta hieman ristiriitaista tietoa löysin. Olenko alipukeutunut, jos pukeudun pikkumustaan? Ajattelin, että joku fiksu pikkumusta ei voi mennä kovin pieleen ikinä (paitsi ihan formaalissa illallistilaisuudessa, jossa vaaditaan pitkä mekko). Miehillä tuo tarkoittanee tummaa pukua, mutta tarvitseeko kravattia?  Alla olevan pikkumustan ostin alunperin hautajaisiin, mutta oli sinne liian pikkumusta. Ja ehkä inasen liian lyhyt. Mutta näihin bileisiin ei tunnu enää liian lyhyeltä. Jotenkin se tuntuu kyllä omasta mielestäni liian tylsältä, milläköhän tuota piristäisi?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska mulla on tämä tammi-helmikuun voimassa oleva ostoslakko, niin sehän tarkoittaa sitten sitä, että mitään uutta pukua juhlaan ei sovi ostaa. Mutta kengät mun on pakko viedä suutarille, sillä niistä katkesi silloin ennen viime syksyn ID-juhlia nilkkaremmi. Sehän ei ostoslakkoa ojaan kaada. Palatakseni vielä pukukoodiin, mitä mieltä olette; onko juhlava jakku+housut+toppi yhdistelmä koodiin liian arkinen?OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jälleen tässä vaiheessa juhlia tuntuu siltä, että asuvaihtoehtoja on runsaasti. Teen päätöksen ja pysyn siinä. Kunnes viime hetkellä kaivan siellä hotellihuoneessa sen mukaan ottamani toisen vaihtoehdon. Alla olevan mekon ostin syksyn ID gaalaan, mutta se jäi pitämättä. Josko se nyt pääsisi tuulettumaan? 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kyllä miehillä on juhlapukeutuminen hilppasen helpompaa kuin meillä naisilla 😀 Nyt sinne lumitöihin…huomenna sitä lemppari thaisalaattiani sekä pikkuisen arvontaa. Stay tuned!

TIISTAITERKUIN,

alle

PS. ai niin, meitsin tammikuussa on sitten tänä vuonna vain 30 päivää. Tipaton loppuu tasan noihin juhliin 😉


tiistai 14. lokakuun 2014

Pitsiä vai paljettia?

MOIKKAMOI IHANAT!

Terkkuja syyslomalta! Meillä ollaan menty tänään lasten ehdoilla (heti sen jälkeen, kun mentiin aamu äidin ehdoilla ja nukuttiin liki ysiin), käyty Tigerissä ostamassa parit euron jutut ja syömässä roskaruokaa. Tytsyt siivosivat huoneensa ja sitten vielä vaihdettiin esikoisen huoneessa järjestystä. Nyt hetki äidin omaa aikaa, kun lapset leikkivät serkkujensa kanssa. Meillä raikaa Robin ja tuolla taitaa olla tanssinäytös valmisteilla 🙂

Hei, taas on siihen h-hetkeen eli Indiedaysin Blog Awards  -iltagaalaan enää vajaa pari viikkoa jäljellä! Niin paljon mua keväällä kismitti, että ko juhlat jäivät väliin (tosin oli tyttöjen synttärit sen arvoiset), että nyt on kyllä taas pakko päästä juhlimaan. Ikimuistoinen reissu heitettiin viime marraskuussa Sallyn kanssa Helsinkiin. Muistatko ihana? Vitsi, että en muista toista yhtä hauskaa junamatkaa. Siinä tais olla konnarilla naurussa pitelemistä, kun rouvat oli ensinnäkin ihan väärässä vaunussa istumassa 😀 Nyt saan kavaljeerikseni tuon mieheni iltatilaisuuteen. Kiva päästä pitkästä aikaa ihan hotellilomalle. Oletko sinä tulossa päivä/iltatilaisuuteen? Ihana nähdä taas ihmisiä, joiden kanssa on täysin samalla aaltopituudella. Ihmisiä, joita ei haittaa vaikka jään jälkeen ottamaan kuvia. Ihanaisia, joiden kanssa jaetaan sama harrastus/työ. Bloggaajia, joiden kanssa ei juttu lopu kesken.

No mutta. Juhlat ovat siis tulossa. Rahaa pukeutumiseen ei ole ylimääräistä (tilasin nääs kuusi ruokapöydän tuolia, jaiks) ja vaatehuoneessa roikkuvat mekot eivät innosta. En tiedä tämän hetken pukeutumistrendeistä hölkäsen pöläystä, muuta kuin sen, että nyt taitaa olla jotkut talvipastellivärit muotia. Noooh, mulle ainoa juhlaväri tälläkin kertaa on musta. Booooring 😉 Jo kolmisen vuotta olen haaveillut pitsimekosta. Viime vuonna aloin haaveilemaan paljettimekoistakin, mutta toistaiseksi vielä pitsi menee ohi paljetin. Alla olevassa kollaasissa oleva Dolce & Gabbanan mekko on täydellinen.

black lace

…täydellinen tai ei, niin hinta on kaukana, kaukana täydellisestä. Uskon, että myöskään tuollaista YSL:n clutchia multa ei kädestä löydy. Mutta, tänään KappAhlissa kierrellessämme (siellä oli klubikortilla -20% jo alennetuista tuotteista!) näin pitsimekon, joka ei vaaterekissä niinkään säväyttänyt, mutta päällä oli aivan ihana. Mukava kuin mikä eikä ihistänyt. Lisäksi löysin ihanan kullanvärisen paljettimekon, jota ei ollut mustana ko.kaupassa, mutta tuossa toisessa lähi KappAhlista sellainen löytyy. Tuon mustan pitsimekon jo ostin. Täytyy mennä sovittamaan vielä paljettimekko ja vertailla, kumpi olisi parempi.

cats

Tuossa paljettimekossa ehkä hieman hämää nuo hihat. Mutta täytyy kokeilla päälle, sittenhän sen näkee. Kumpi teihin iskee, pitsi vai paljetti?Pari vuotta sitten juhlapukeutumispostauksessani pohdin myös hiustenlaittoa. Silloin tilasin klipsipidennykset Rapuzel of Swedeniltä, mutta vasta nyt olen opetellut niitä käyttämään. Joten haaveissa on saada aikaiseksi jonkinlainen nuttura. Joko ihan sleek tai sitten tuolloin pari vuotta sitten tekemäni kollaasin kuvista vaikutteita saanut messy bun. Harjoittelua se vain vaatii, sillä mä en ajatellut varata kampaaja-aikaa. Eiköhän siitä itsekin selviä…kuuluisat viimeiset sanat 😉0cats

Enää ei puutu kuin kengät, korut, laukku ja meikki. Huoh, tiedän että ne tulee päätettyä vasta edellisiltana. Niin ja miehen vaatteet. Mutta miehillä on kyllä toisaalta epäreilun helppoa, kun pukevat vain puvun päälle ja that’s it. Siihenkin asuun kyllä tekisi mieli keksiä inspiration pukuteeman mukaan joku juju…

Nyt vähän laatuaikaa lasten kanssa ja sitten rakkaan ystävän kanssa syömään. Kiva päivä saa jatkoa kivasta illasta! 🙂

TIISTAITERKUIN

alle


sunnuntai 14. syyskuun 2014

Rapurallaatunnelmissa

0IMG_3359 0IMG_3362 0IMG_3388 0IMG_34060IMG_3409 0IMG_33900IMG_34110IMG_3414 0IMG_3448 0IMG_3450 0IMG_3456 0IMG_3478 0IMG_3484 0IMG_3487 0IMG_3489…sorry kuvaoverload, mutta nämä ovat niitä ”Dear mökkipäiväkirja”-postauksia myös itseäni varten 🙂

Hellureissan!

Ihan ekaksi täytyy sanoa, että lämmin kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseen. Siellä oli hyviä vinkkejä ja keskustelua postauksen aiheesta sekä sain erilaista näkökulmaa asioihin. Myös varmuuden siitä, että tässä ollaan sittenkin oikeilla jäljillä suorittamassa tätä tärkeää roolia äitinä ja vanhempana. Kiitos ihanaiset! Luen kommentit vielä ajan kanssa läpi myöhemmin tänään ja paneudun vastauksiin. Tätä se bloggaamisen suola on; vuorovaikutusta teidän lukijoiden kanssa.

Kuvakollaasi tässä postauksessa on eiliseltä; tämän vuoden toisista rapujuhlistamme. Molemmat tämän vuoden rapujuhlat on vietetty oman perheen kesken. Ehkä ensi vuonna taas on aikuisten bileet vuorossa. Eilen sää onneksi suosi, sillä meillä oli toimittaja Ilona Pietiläinen ja valokuvaaja Hanne Manelius tekemässä lehtijuttua. Ja voi pojat, että meillä oli hauskaa! Aika kului kuin siivillä 🙂 Ihan turhaa jännitin etukäteen, taitava toimittaja ja valokuvaaja sai meidät valokuvattavienkin olon tuntumaan kotoisalta. Eikä ne samat tutut nurkatkaan mökillä enää tuntunut niin nähdyiltä.

Illansuussa polkaistiin juhlat käyntiin. Nippa nappa tarkeni tuossa kesähuoneessa. Vaikka päivä oli varsin lämmin, niin auringon painuttua vastarannan taa tuli kylymä! Me aikuiset istuttiin tuossa pidempäänkin iltaan ja tuhottiin häälahjaksi (8 vuotta sitten) saamamme kupliva pullo. Mä en oikein ole kossusnapsien ystävä, joten niitä ei tällä(kään) kertaa ollut tarjolla. Alkupaloiksi tein meille tuollaisia savuporopalttoonappeja. Alun perin oli tarkoitus tehdä bataattisosekeittoa, tällä ohjeella, mutta sitä oli iltasella niin naatti, ettei jaksanut. Hei, klikatkaahan noista aiemmista (vuoden 2010-2013) postauksista muuten kuvat isommiksi…niiden tuominen tänne uuteen blogiosoitteeseen on vielä vähän kesken :).

Nyt perinteisten sunnuntaipuuhien pariin! Siivousta, pyykkäystä ja sitä rataa, tiedättehän 😉 Ensi viikolla onkin joka päivä ohjelmaa täynnä, mutta vain torstaina ja perjantaina töitä. Bistrokeittiöhaaveetkin saavat tuulta siipiensä alle, mutta siitä lisää tuonnempana.

Suloisin sunnuntaiterkuin,

Allekirjoitus