maanantai 11. tammikuun 2016

A fresh start

6

P1100848 P1100849 P1100851

HEI HUOMENTA IHANAT!

Pitkästä aikaa aamupostaus 🙂 Eilinen meni jotensakin niin nopeasti, etten ehtinyt blogeilemaan. Toivottavasti teillä oli suloinen sunnuntai. Meillä oli vähän kaavasta poikkeava sunnuntai, ei pyykkikasan nujerruksia sun muita. Siitä huolimatta supersuloinen sunnuntai. Iltapäivästä lähdimme ystäväperheelle kylään ja kyllähän te tiedätte; kun on hauskaa ja hyvässä seurassa, niin aika rientää. Viikonloppu on ollut käännekohta monella tapaa. Ensinnäkin se tipaton kariutui yhteen viinilasiin. Suureksi yllätyksekseni myös herkuton tammikuu kaatui herkullisen banoffeen edessä. Kuului vaan poks, kun meikäläisen selkäranka katkesi 😉 En olekaan koskaan maistanut banoffeeta aikaisemmin. Liekö juuri sen takia tuli sitten otettua toinenkin pala. Kertakaikkisen taivaallista. Arvatkaas, mikä tässä koko jutussa on vähän hassua? Se, että mua ei harmita lainkaan tuo selkärangan katkeaminen.

Nyt kun olen ”syntini” tunnustanut, niin voin kertoa miten homma jatkuu tästä eteenpäin. Viikot kurinalaisesti ja perjantai-illasta lauantai-iltaan hieman herkkuja sallien. Jep, palattiin siihen tuttuun ja turvalliseen rytmiin. Huomasin, että kun elämä on vähän hektistä, niin ei kannata asettaa itselleen mitään ylimääräisiä pakotteita tai tavoitteita. Pääasia, että voi hyvin ja nauttii elämästä. Eikös?

Eilen taas kotimatkalla mietin, kuinka ihana oli nähdä ystäviä. Sen sijaan että pitäisin tipatonta tai herkutonta tammikuuta, ajattelin panostaa energiani sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen. Näin ruuhkavuosiaikaan se on vähän jäänyt taka-alalle. Liki neljä tuntia maailmanparannusta banoffeen voimalla ja tänä aamuna tuntuu, kuin olisi herännyt uuteen alkuun. Tästä on hyvä jatkaa!

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,

alle

PS. kuvissa näkyvä smoothie näyttää paremmalta kuin miltä maistui 😉 Ymppäsin siihen mehustuksesta jääneet porkkanan ja appelsiinin jämät. Täytyy seuraavaksi kehitellä noista vaikka joku raakaherkku, mutta smoothieen ne eivät sopineet!


lauantai 09. tammikuun 2016

Täydellinen elämä

14

talvi01 talvi02 talvi03 talvi04 talvi05 talvi06 talvi08 talvi09 talvi10 talvi11 talvi12

HELLUREI!

Täällä vietellään leppoisaa lauantai-iltaa, takassa rätisee tuli, uuniperunat ovat olleet reilun tunnin uunissa ja voi kyllä, se viini otettiin eilen ilmottuun. Ihan pienen lasin verran testasinkin eilen, että onko siitä mihinkään 😉 Lasillinen punaviiniä tuli tarpeeseen ja ajattelin tänään laittaa elämän risaiseksi ja juoda toisen lasillisen. Sillä ruokana on pitkästä aikaa oikein kunnon sisäfilepihvit, jota ei vain voi syödä ilman punaviinitilkkaa.

Käytiin tänään tuon raksun kanssa jäällä kävelemässä. Lyhyeksi jäi kävelyt, sillä jää paukkui inhasti ja allekirjoittaneen puntti tutisi. Sen verran pitkään kuitenkin oltiin, että sain ikuistettua auringonlaskua. Ilma oli ihan käsinkosketeltavan talvinen. Huuruinen ja sininen. Toisaalla taas taivas hehkui kuin tulessa. Yllättävän paljon jäällä oli ihmisiä. Osa luistellen, osa hiihdellen. Pääosin kuitenkin kävellen. Kävelylenkit miehen kanssa on ihan parhaita. Tulee juteltua niitä näitä taivaan ja maan väliltä.

Tämän päivän lenkin parasta antia oli se, että todettiin elämän olevan kaikkine sävyineen just nyt täydellinen. Ei himskatti vie, että viimeisen parin vuoden sisään on mahtunut vaikka mitä. On ollut onnentunteita, mutta myös vähän liikaa niitä toisen ääripään tapahtumia. Ja tieto siitä, että lähitulevaisuuskaan ei tule olemaan helppo, voisi hyvinkin masentaa ja ahdistaa. Jos sen antaisi niin tehdä. Mutta mehän emme anna, emmehän? Kiitos ihanat muuten kommenteistanne eiliseen postaukseen (palaan niihin + aiempiin viikonlopun aikana). Lähettelen täältä ihan hirmuisesti tsemppejä ja voimia samassa tilanteessa oleville. Meil on kuulkaas kaikesta huolimatta täydellinen elämä ♥

”Elämä on varjoa ja valoa,
Joskus se kyyneliin tiristää
Silloin kun itkun kaulukset
Kurkkua kiristää
Elämä on sekoitus onnea
Ja surullisia vaiheita
Meil on täydellinen elämä
Täynnä laulun aiheita
Meil on täydellinen elämä
Täynnä laulun aiheita”

Nyt piffien paistoon! Mummulla on muuten aika hyvät oltavat täällä meillä, hemmotellaan toista oikein olan takaa. Toivottavasti ei totu siihen 😉 Mutta toisaalta, tällä hetkellä saadaan maksaa takaisin niitä lukemattomia lastenhoitokertoja!

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA IHANAT,

alle


sunnuntai 03. tammikuun 2016

Niin hyvää ja terveellistä!

27

Juice6 Juice2 Juice3 Juice5 Juice4HEISSULIVEI,

no hitsivie, että elämä rytmittyy tänä päivänä urheilun ympärille. Tai siis ainakin penkkiurheilun ympärille 😉 Jääkiekko on vienyt taas mukanaan. Hyvä Suomi ja pikkuleijonat. Meillä olikin kiivasta sananvaihtoa fb:ssä kanadalaisten ystävieni kesken eilisestä pelistä. Loppua kohden kyllä linjat hiljenivät. Huomenna kaadetaan Ruotsi ja eiköhän se sitten ole homma taputeltu. Sytyttekö te jääkiekosta? Mä olen ihan fanaattinen. Onneksi ei ole seinänaapureita, jotta saa kiljua ja hihkua rauhassa.

Jos jääkiekko on vienyt mukanaan, niin sitä on tehnyt kyllä nuo mehutkin. Sain mieheltä joululahjaksi Philipsin mehulingon (HR1855) ja näin jälkikäteen olen erittäin onnellinen, että valittiin liki edullisin malli. Toimii kuulkaas loistavasti. Porkkanat ja vähän kovemmatkin ainekset mehustuvat hienosti. Tässä mummun sairauden aikana olen vähän perehtynyt kasvaimien inhoamiin ruoka-aineisiin ja kovasti suositellaan emäksistä ruokavaliota raakaravinnon ohella. Sokerit pois ja lisäaineet myös! Eilen illalla tarjosinkin kisakatsomolle perinteisen ohrapirtelön sijaan terveysshotit 🙂

Me ollaan aloitettu mehujen kanssa vähän iisisti, hedelmäpainotteisesti. Mutta jääkaapissa odottaa punajuuret, punakaali, lehtikaali ja selleri vuoroaan. Illalla nautitaan ehkä mehu niistä. Heti kasviscurryn jälkeen (voi slurpsis, miten tekeekään mieli tulista ruokaa!). Suosikkimehuni tällä hetkellä on simppeli:

2 porkkanaa
puolikas ananas (myös keskiosa)
puolikas sitruuna
1 appelsiini

Aamulla herättelimme itsemme vihermehulla tai ainakin vihreällä mehulla, johon siihenkin toki laitoin vähän hedelmää joukkoon:

1 kurkku kuorittuna
2 kiiviä
1 vihreä omena
2 cm pala inkivääriä

Nyt alkoi kolmas päivä tätä uutta elämää ilman herkutteluita ja täytyy sanoa, että ilman sen kummempia mielitekoja on menty. Muistaa vaan syödä tasaisin väliajoin, ettei nälkä iske kunnolla. Eilen illalla vähän riipaisi sydämestä, kun mies teki itselleen juustolautasen ja mutisi jotain lasillisesta punaviiniä 😉 Olo on kuitenkin niin hyvä ja freesi, että ei tätä nyt aleta heti alkujaan romuttamaan. Ja sitäpaitsi, ruoan ulkonäkö merkitsee mulle ihan kamalan paljon ja kun noita mehuja ja niiden raaka-aineita katsoo, niin voin sanoa, että se on jo puoliruokaa. Näyttää hyvälle ja mikä parasta, maistuu vielä paremmalle.

Mä odottelen parhaillaan täällä mummulassa, että pikkuhurmurikummipoika heräilee. On mulla hoidossa iltapäivän enkä jaksanut roudata matkasänkyä meille tien toiselle puolelle. Sitten siirrymme kotsaan ja taidetaan yhdessä tuumin riisua joulukuusesta koristeet. Mies kuulemma ottaa kummipojan kanssa myös änärimatsin, mutta saas nyt nähdä!

OIKEIN IHANAA & PIRTSAKKAA PAKKASSUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,

allePS. te mehuihmiset ja miksei muutkin; mistä ostatte hedelmät ja kasvikset? Tulee muuten ihan tuhottoman kalliiksi ostaa tavan maitokaupasta. Täytyykin tehdä taas tutkimusmatka Lidliin, että olisko siellä edullisemmin noita saatavilla.


perjantai 01. tammikuun 2016

Miten meni, noin niin kuin omasta mielestä?

12

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAHEIPPAHEI,

ihanaa alkanutta vuotta 2016 ja terkkuja tien päältä! Aluksi meinattiin lähetä yrittämään Ranuan kautta kotiin, mutta oih, tie oli kovin pikkuinen ja jäinen, joten häntä koipien välissä käännyttiin takaisin Rovaniemeä kohti. Nyt ollaan jossain Oulun yläpuolella. Kotona sitten kuuden maissa illalla. En malta odottaa, että saan nisset ja nasset (sekä ne punaiset pallot kuusesta) pois 😉 Muuten pidetään kuusi vielä loppiaiseen asti. Mikä on kyllä meille ihan entuudestaan tuntematon juttu. Edellyttäen toki, että se kuusi on siellä kuosissa ja neulaset tallella. Mielellään tallella jossain muualla kuin kuusen alla lattialla 😀

Mulla ei ole ollut tapana aiemmin tehdä  uudenvuodenlupauksia, mutta pari vuotta sitten tein sellaiset ekan kerran. Lupasin olla enemmän läsnä ja lupasin pitää itsestäni parempaa huolta. Näin teinkin vuonna 2014. Vuodelle 2015 olisin tietty voinut ottaa vielä tuon itsestäni huolehtimisen tavoitteeksi, sillä kiire, liikkumattomuus, malttamattomuus yms ajoivat siihen syksyn sairasteluputkeen. Vuosi sitten listasin neljä (osa)tavoitetta vuodelle 2015:

1. Tipaton tammikuu
2. Suunnitelmallinen liikunta
3. Materiasta karsiminen
4. Sokerilakko

Tipatonta halusin kokeilla, vaikkei mitään ongelmaa asian suhteen olekaan. Tipaton tammikuu onnistui loistavasti ja oikeastaan olo oli koko tammikuun ihan euforinen. Veikkaan, että enemmän kuin tipattomalla vaikutusta oli tuolla sokerilakolla ja suunnitelmallisella liikunnalla. Vaikkei sitä ollut tullut syötyä karkkia ylenmäärin aikaisemminkaan, niin jo parin viikon sokerittoman/herkuttoman jälkeen huomasi, että olo on huomattavasti vireämpi. Sokerilakko auttoi! Vatsapöhö oli lähtenyt ja kaikki makea alkoi etomaan. Joululahjaksi sain vuosi sitten uuden sykemittarin ja sen avulla liikunnasta tuli suunnitelmallisempaa. Aloitin myös Kaylan BBG:n, minkä tosin lopetin viikolla 10, kun aiemmin telomani polvi alkoi reistailemaan. Pitäiskös aloittaa tuo Kaylan HIIT-treeni uudelleen…onko siellä käytössä Kaylan treeniohjelma? Jäin siihen koukkuun ihan täysin. Odotin aina uutta päivää ja uutta jumppaa.

Suunnitelmallinen liikunta toteutui aina kesälomaan asti. Saaressa oli vähän vaikea juosta ja se juoksu on ollut mulle henkireikä. Kyllähän mökillä sitten voi tehdä muuta liikuntaa, kuntopiiriä yms, mutta en vain saanut itsestäni kiinni. Sen takia ehkä tuo syksy menikin sairastellessa, kun liikunnat stoppasivat kuin seinään. Materian karsiminen onnistui 50%:sesti. Tuikkukippojen, vaatteiden ja älyttömän krääsän ostaminen väheni. Mutta toisaalta, en saanut vietyä kirpparille/UFFille kuormia kuten suunnittelin. Muistaakseni olin maaliskuun loppuun asti täysin shoppailukiellossa vaatteiden suhteen.

Mitäs suunnitelmia sitten vuodelle 2016? En ajatellut downshiftata vaan päin vastoin – elää täysillä. Päivä kerrallaan ja joka päivästä ilon irti ottaen. Nauraa kyyneleet silmissä ja pissa housussa (no ei kait nyt ihan ;). Kokeilla jotain uutta harrastusta. Vielä tosin ei ole hajuakaan, mikä se voisi olla. Tipattoman ja herkuttoman tammikuun pidän taas (pl yksi viikonloppu, jolloin saan sielunsiskot kylään Tampereelle). Ajattelin myös hurahtaa smoothieiden sijaan tuorepuristettuihin mehuihin. Mehulinko odottaa paketissa kotona ja huomiseen kauppakassitilaukseen on ympätty vihanneksia ja hedelmiä mehuja varten. Vuonna 2016 ajattelin olla taas hieman armollisempi itselleni (tammikuun herkuttoman ja tipattoman jälkeen). Onko siellä tehty uudenlupauksia  tai tavoitteita uudelle vuodelle?

No miten meni, noin niin kuin omasta mielestä? Vuosi 2015 meni ihan loistavasti. Yhä enemmän sitä on oppinut nauttimaan perusarjesta ja pikkujutuista. Ei kaipaa kuuta taivaalta ollakseen onnellinen. Elämä on hyvin, just nyt ja tässä. Toivottavasti siellä ruudun toisellakin puolella ♥

ONNELLISTA ALKANUTTA VUOTTA,

alle


keskiviikko 30. joulukuun 2015

Hetki, jolloin kovalevy tyhjeni

12

lappi1 lappi2 lappi4 Lappii1 Lappii2HELLUREI

ja kovin hellät tunteet! Tässä neljän-viiden päivän aikana on tullut otettua etäisyyttä arkeen. Etäisyyttä rutiineihin. En voi sanoa etäisyyttä töihin, vaan sanon että etäyhteyden töihin 😉 Yhtälailla, olen huomannut että kun tekee jotain rutiineista poikkeavaa tai vaihtaa maisemaa, niin aivokapasiteettia vapautuu. On helpompi ajatella asioita ns. selväjärkisesti. Ne vaikeimmatkin asiat tuntuvat hieman kevyemmiltä kantaa, kun niihin on välimatkaa. Täällä on huomannut, että tuo Suomen kaunis luonto inspiroi. Perheen kanssa yhdessä tekeminen inspiroi. Ulkoilma inspiroi. Liikunta inspiroi. Riittävä lepo inspiroi. Joutilaisuus inspiroi. Nauraminen inspiroi.

Moni kysyy, että mistä saan inspiraation bloggaamiseen. Saan inspiraation bloggaamiseen ihan niistä samoista asioista, joista saan inspiraation elämään. Bloggaaminen on iso osa elämääni. Välillä ihan henkireikä, mutta ei koskaan pakkopulla. Vaikka tämä on osatyöni, niin en silti koe tarvitsevani bloggaamisesta lomaa. Niin kuin työstä usein voisi kuvitella kaipaavansa lomaa. Mietin tuossa, että pitäisikös mun tämän Lapin reissun ajan pitää blogilomaa, mutta sitten kysyin itseltäni, että onks pakko, jos ei halua? 😀 No sen verran olen pitänyt lomaa, että kameraa en ole kuskannut mukanani rinteessä. Joten suonette anteeksi hieman rakeisista kännykkäkuvista.

Hirmuisen usein sitä posottaa siinä arjessa vailla tietoa hengähdystauosta. Eihän sen tarvitse olla Lapin matka tai mikään pitkä viikonloppu poissa kotoa. Hengähdystauko voi olla se perjantai-illan ruoanlaittohetki tai maanantai-illan pyykinviikkaussessio. Jos sen osaa sillä tavalla ottaa. Mutta silti olen sitäkin mieltä, että kyllä ihminen tarvitsee välillä kovalevyn nollausta. Maisemanvaihtoa ja irtautumista rutiineista. Joskus jopa riittää ihan se, että avaa silmät ja aistit. Tosin sen verran raskas loppuvuosi on ollut, että ei sitä ole oikein saanut kovalevyä nollautumaan, vaikka olisi halunnut. Silmät on ollut auki, mutta eivät ole välttämättä nähneet kuin välttämättömimmät asiat. Tietoisesti olen yrittänyt nollata aivoja meditoimalla sun muilla keinoin. Siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Koko ajan on ollut ajatuksissaan ja kelannut asioita.

Eilen tapahtui tuollainen kovalevyn totaalinen tyhjennys. Se tyhjeni sillä sekunnilla, kun lähdimme rinnettä alaspäin ja huomasimme olevamme pilvien yläpuolella. Alhaalla keli näytti kovin pimeältä, mutta tuolla yläilmoissa taivaanranta hohti vaaleanpunaisena. Taisin hetken tuijottaa tuota näkyä suu ammollaan. Toivon jokaiselle teille alkavalle vuodelle noita hetkiä, kun tajuaa olevansa osa jotain suurta ja ihmeellistä. Hetkiä, jotka saavat hiljaiseksi. Hetkiä, jotka piirtyvät verkkokalvolle ja jotka auttavat jaksamaan arjessa. Ja jotka antavat tilaa positiivisille ajatuksille.

IHANAA VUODEN TOKAVIKAA ILTAA,

alle


« Vanhemmat
Uudemmat »