perjantai 06. toukokuun 2016

Soutuvene nimeltä Sylvi & perjantain päällimmäiset

Sylvi 2 Sylvi 10 Sylvi 6 Sylvi 11 Sylvi 13 Sylvi 7 Sylvi 4 Sylvi 9 Sylvi 1 Sylvi 3 Sylvi 5 Sylvi 8 Sylvi 12

…eikö yhtään ruokakuvia tässä postauksessa? Heh, katu-uskottavuuteni ehkä kärsii, mutta katsoin parhaakseni säästää teidät kuvilta, jossa yligrillattu Camping-makkara makaa tavallisella valkoisella kertakäyttölautasella 😀

HEIPPAHEI IHANAT!

Kuulkaas, nyt on taas aika kiitoksen; kiitos niin hurjan paljon kaikista tsempeistänne, haleistanne ja rukouksistanne edellisen postauksen kommenteissa ♥ Ette tiedäkään, kuinka suuri merkitys niillä meille koko perheelle on. Kiitos!!! Kiitos myös hortensian hoitovinkeistänne. Eilen mökiltä kotiin tultuamme huomasin, että se oli taas nuupahtanut. Annoin vähän vettä ja tuntia myöhemmin oli taas elämänsä kunnossa. Ajattelin viedä hortensian mökille, mutta sitten pohdin, että mitenköhän siellä pärjäilee viikot, kun me ei siellä olla. Jos vien sen vaan näin ens alkuun viikonloppuvierailulle 😉

Koska mä olen nyt ottanut teidät mukaan tähän meidän sairauskertomukseen, niin ajattelin kertoa, missä mennään. Toissa iltana, kun olimme juuri päässeet mökin laituriin kiinni, puhelin soi. Tunnistin heti numeron ja ajattelin, että jaahans…onko tämä nyt se soitto, jota ollaan pelätty. Ei onneksi ollut. Sieltä soitti ihana sairaanhoitaja ja kertoi, että äiskää ei oltu voitu siirtää tavalliselle osastolle vielä. Ajatteli vain ilmoittaa, ettemme ihmettele, kun menemme vierailulle. Sen lisäksi halusi soittaa, koska äiti oli sanonut jopa muutaman kunnollisen lauseen. Halusi, että puhuisin hänen kanssaan puhelimessa. No niinhän me puhuttiin. Sellaista siansaksaa. En kyllä ymmärtänyt juuri mitään, mutta äidin ääni lohdutti kovin. Jälleen kerran mun kunnioitus hoitohenkilökuntaa ja lääkäreitä kohtaan on noussut ihan arvoihin mittaamattomiin. Teette hirmuisen arvokasta työtä. Ja se, että raskaan työn ohella te jaksatte olla niitä, jotka tsemppaavat meitä omaisia on jotain käsittämätöntä. Tiedän olevani varmastikin jokaisen sairaanhoitajan painajainen kysymyksieni kera 😀 Mutta niin kärsivällisesti olette kysymykseni ottaneet, että nostan hattua!

Eilen tultiin mökiltä illan suussa kotiin ja lähdimme miehen kanssa suoraan sairaalaan. Lapsia ei uskaltanut ottaa mukaan, koska aavistelin mummun olevan siinä kunnossa, että ei ole lapsien kiva nähdä. No näinhän se olikin, alkutapaaminen oli aika lohduton. Mutta vierailun edetessä ja mun höpötellessä äiti alkoi selvästi olemaan enemmän kartalla. Vaikka ei juuri puhunut. Kuunteli erittäin tarkkaavaisesti mun ja sairaanhoitajan keskustelua lääkkeistä yms. Loppuvierailusta mummun silmistä näki, että tunnisti meidät vihdosta viimein. Eleet ja pään pudistus olivat niitä äidin tuttuja juttuja. Nyt eletään päivä kerrallaan, odotellaan josko tuo turvotus lähtisi laskemaan ja paikallinen epilepsiakohtaus alkaisi purkautumaan. Sitten vasta tehdään jatkoarvio ja suunnitelmat. Toiveissa toki olisi, että äiti pääsisi siirtymään tavalliselle osastolle, mutta mikäs tuolla ollessa. Valvonnanalaisena ja ammattilaisten ympäröimänä. Kirvestä ei kuulemma kannata vielä heittää kaivoon. Emmekä ajatelleetkaan näin tehdä. Niin kauan kuin sydän lyö ja henki pihisee, on toivoa.

Mutta hei siihen soutuveneeseen palatakseni. Kerroinkin teille tuossa viime sunnuntaina, että ostimme käytetyn soutuveneen maailman sympaattisimmalta myyjältä. Vene oli maannut jo monta vuotta rannassa vailla käyttöä. Yksi pieni haava siinä oli sisäpuolella pohjassa, mutta muuten priimakunnossa. Pesua kaipasi kovin. Haimme eilen tuon veneen vajaan neljän kilometrin päästä ja hinasimme sen moottoriveneellä saareen. Nostimme sen laiturille ja pesimme. Sanoin ääneen, että onpas kaunis. Hänen nimensä on Sylvi. Johon lapset buuasivat ja sanoivat, että eipäs kuin Tappara 😀 Värinsä mukaan ehkä, mutta mulle tuo vene on Sylvi the soutuvene. Ja katsokaa noita sympaatisia valkovihreitä airoja! Meillä lapset soutelivat eilen koko päivän Sylvillä ihan tuossa mökin edessä.

Muuten pieni mökkiloma sujui erittäin mukavasti. Tuolla saaressa asiat saavat uudet mittasuhteet ja sitä pystyy jotenkin unohtamaan kaikki arkiset huolet ainakin hetkeksi. Luonnolla on ihan järjettömän suuri voima jaksamiseen. En lakkaa ihastelemasta tuota meidän mökkijärven kauneutta. Mökkijärvi on noin 20 kilometriä pitkä ja melko kapea. Keskellä kun ajaa veneellä on turvassa, mutta annas olla kun menet saarten välistä tai tutkimaan noita pieniä poukamia. Kiviä on ihan hirmuisen paljon. Pari kertaa sellaiseen ollaan rysäytettykin. Onneksi ei kovalla vauhdilla. Täältä muuten löytyy aiemmin ottamiani kuvia järveltä, jos haluatte käydä vilkaisemassa, minkälaista miljöötä sieltä löytyy 🙂 Muutenkin tämän pienen miniloman aikana ollaan tultu jälleen siihen tulokseen, että meidän pikkuinen perhe selviää mistä vain. Tuntuu, että nämä harmilliset ja surulliset vastoinkäymiset viime vuosina ovat vain lähentäneet meitä. Se on suuri onni. Asiat voisivat nimittäin mennä toisinkin päin. Mutta kun sen surun saa jakaa ja se on yhteinen, niin se ainakin meidän tapauksessa on vaan hitsannut tiiviimmin yhteen.

Tulevana viikonloppuna ajattelimme nauttia auringosta mökillä, viettää aikaa sairaalassa, hoidella yhdet tanssiesityksen kenraaliharkat, käydä vetistelemässä siellä kevään tanssiesityksessä, juhlia molempien äitejä ja hurrata Suomen Leijonat voittoon! Sitä tehdään, mikä hyvältä tuntuu ♥  Mutta sitä ennen ahkeroidaan vielä töissä. Näihin tynkäviikkoihin voisi tottua! Perjantai, joka tuntuu maanantailta (kivassa mielessä) ei tunnu myöskään lainkaan hassummalta 🙂

PERJANTAITERKUIN,

alle

PS. tuo kuva, jossa mies seisoo veneessä ja esittää venetsialaista adonista gondolinsa kyydissä ei ole meidän tapa matkustaa soutuveneellä. Kyseessä oli parin metrin matka hakemaan soutuveneeseen kuuluvia airoja. Joten don’t try this at home. Soutuveneessä istutaan ja pelastusliivit päällä 🙂


tiistai 03. toukokuun 2016

Mangoraakakakku (pähkinätön & taateliton)

Mangoraakakakku 5Mangoraakakakku 1 Mangoraakakakku 2 Mangoraakakakku 3 Mangoraakakakku 6Mangoraakakakku 4HEISSULIVEI VAAN!

Näitä tällaisia päiviä toivoisin lisää; päiviä, jolloin ehtii tekemään vaikka mitä. Olemaan töissä, käymään hierojalla, kuskaamaan lapsia paikasta a paikkaan b, siivoamaan, pyykkäämään, viikkaamaan pyykit, käymään neljässä eri kukkakaupassa (tuloksetta), hoitelemaan äiskän lääketilaukset apteekissa, snäppäilemään enemmän kuin laki sallii (so sorry…), tekemään kotiruokaa ja leipomaan. Kovin olette hyvin ottaneet vastaan mun raakakakkuleipomukseni ja olette toivoneet kakkua, jossa ei ole pähkinää tai taateleita. Saamanne pitää. Marian keittiössä kehitettiin tänään infernaalisen raikas mangoraakakakku ilman sitä cashewvaahtoa tai taatelimakeutusta 🙂

MANGORAAKAKAKKU

Pohja
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kaakaonibsejä
0,5 dl hampunsiemeniä
2 rkl hunajaa
ripaus suolaa
1-2 rkl vettä
-sekoita auringonkukansiemenet, kaakaonibsit ja hampunsiemenet blenderissä
-lisää hunaja ja suola
-säätele vedellä massan käsiteltävyys
-painele irtopohjavuoan pohjalle (leivinpaperin päälle)

Täyte
1 tlk luomukookosmaitoa (käytin Santa Marian)
3 syöntikypsää mangoa kuorittuna ja pienisteltynä
1 dl sulatettua kookosöljyä
1 limetin mehu
vaniljauutetta loraus
maun mukaan hunajaa
-sekoita ainekset blenderissä kuohkeaksi ja lisää irtopohjavuokaan
-anna tekeytyä pakkasessa noin 6 tuntia ja ota huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen tarjoilua

Koristeluun
pensasmustikoita
-näitä ripottelin pohjan päälle ennen täytteen kaatamista sekä täytteen päälle

************************************

Tuli kyllä raikas ja maukas kakku! Täytyykin viedä taas puolet äidille ”kahvipullaksi”. Vaikka tänään on ehtinyt tehdä paljon, niin silti olo on pikkuisen alavireinen. En tiedä onko mulla allergiaa vai flunssaa, mutta ihan tajuton nuha ja siihen kylkiäisinä pääkipu. Siitepölyallergiat loppuivat aikoinaan raskauksiin, mutta saas nyt nähdä onko ne tulleet takaisin. Täällä vedetään kaksin käsin Duactia ja allergialääkettä (sallitun rajoissa toki).  Mutta ei tunnu tehoavan. Josko pieni lepo auttaisi? Mut eka otan kommentit haltuun! Kiitos kaunis niistä, ihana huomata vaikka elämä on siirtynyt ulos, niin silti ehditte täällä käydä ja jättää puumerkkiä. Arvostan 

AURINKOISIN TIISTAI-ILTATERKUIN,

alle

PS. meinasin ihan unohtaa ilmoittaa, mutta suoritin tuossa päivällä arvontoja ja Vaasanin tuotepaketin voitti Maikki ja Oral-B kannettavan suuhygienistin PP. Onnea kovasti! Olemme laittaneet teille sähköpostia 🙂


sunnuntai 01. toukokuun 2016

Vappuviikonlopun tunnelmia

Vappu 14Vappu 2Vappu 4 Vappu 3 Vappu 6Vappu 9 Vappu 7 Vappu 8 Vappu 5 Vappu 12 Vappu 10 Vappu 11 Vappu 13
Vappu 15 Vappu 16

HELLUREI

ja hellät tunteet! Mitäs mieltä olette vappusäästä tänä vuonna? 🙂 No aivan, ei voisi parempaa toivoa. Toivottavasti siellä teilläkin on nautittu tyynestä ja lämpimästä auringonpaisteen täyttämästä vapusta. Yleensä tuolla saaressa on vähän kylmempi kuin maissa, mutta tänä viikonloppuna jopa siellä tarkeni. Kun ei tuullut. Meillä oli vähän erilainen vappu. Eilen aamulla, kun olimme lähdössä kohti mökkiä kiinnitin huomiota pikkuisen helottaviin poskiin. Jep, kuumetta oli jonkin verran. Liekö tuosta johtuvaa, mutta nukuimme mökillä parin tunnin päikkärit. Herätessämme huomasin, että myös esikoinen oli kammennut meidän sänkyyn. Ja hän ei todellakaan nuku päikkäreitä muuta kuin kipeänä. Tänä aamuna sitten heräsimmekin Mr Georgin vierailuun. Tämän päivän esikoinen on ollut vuodepotilaana, mutta nyt alkaa onneks ruoka maistumaan 🙂

Eilisten päikkäreiden jälkeen kävimme tsekkaamassa yhtä soutuvenettä. Olimme laittaneet ilmoituksen lähikaupan ilmoitustaululle. Päästiin kauppoihin, joten nyt meillä on sitten tyttöjen kanssa saaressa vene, kun mies lähtee golf- tai muille reissuilleen. Tai siis ei ihan vielä, sillä käymme soutamassa tuon veneen saareen helatorstaina. Tuo myyjä oli kyllä mainio. Sellainen aito ja alkuperäinen, vanhempi supliikkimies. Miehen kanssa tuossa kilvan hehkutimme, että olipas kiva uusi tuttavuus. Tunsi mökkijärven jokaisen kiven ja karikon. Kertoi yhtäkkisestä muikkukadosta 70-luvun lopulla ja sahan edessä saaduista punertavista ahvenista. Todellinen kalastajaeemeli. Olisimme voineet kuunnella tuota herraa pidempäänkin. Himpun verran ehkä kamala kirjoittaa näin, mutta mietimme myös sitä, että mikä siinä on, että maalta löytyy vielä sellaisia aitoja, auttamishaluisia ihmisiä. Mitenkään meitä kaupunkilaisia dissaamatta, toki meistäkin niitä löytyy. Tuntuu, että kaupungissa eletään tiettyjen normien mukaan ja väkisin ahtaudutaan siihen muottiin. Pidetään kulissia yllä ja yllättävän usein tuo kulissi kaatuukin. Painetaan niska limassa dollarin kuvat silmissä. Tiedättekö mitä tarkoitan? Mä haluan takaisin landelle pieruverkkarit jalassa ja skumppalasi kädessä! 😀

Tosin ehkä vastaavanlaisen onnen tunteen tunsin tuossa päivällä upottaessani sormet multaan. Istutin äidin pihalle pari pensasmustikkaa, vein mätiä omppuja kompostiin ja muutenkin kohentelin paikkoja. Kera äipän. Kotipihassa tuli touhuttua myös. Ostin sellaisen samanlaisen ärtsyn pinkin alppiruusun kuin Oriveden mummuvainaalla oli ja istutin sen takapihalle. Jos nyt muistan oikein, niin mummu vei alppiruusulle kahvinpuruja. Täytyykin kokeilla saanko tuon elämään samalla kikalla 🙂 Viime vuonna istuttamani pionit puskee uutta vihreää ja syreenikin on silmuilla. Runkoruusu (tai mikä lie ruusupuska) täytyy kaivaa ylös maasta, sen on puput järsineet talven aikana.

Josko sitä menisi vielä pesemään terassin ja laittamaan kalusteet paikoilleen. Jahka mies tulee golfaamasta, niin viritetään grilli päälle. Miten sitä on jotenkin ihan kesälomafiilis? Ehkä tuo tuleva tynkäviikko saa sen aikaan. Keskiviikkona suuntaamme taas mökille ja tällä kertaa otamme äipän mukaan. Tuon äiskän sitten kaupunkiin perjantaina töihin tullessani. Muu perhe jää saareen viettämään vapaapäivää!

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle


tiistai 26. huhtikuun 2016

So sorry.

Summerhouse 6 Summerhouse 2 Summerhouse 8 Summerhouse 10 Summerhouse 7 Summerhouse 1 Summerhouse 9 Summerhouse 12 Summerhouse 11 Summerhouse 5 Summerhouse 15 Summerhouse 19 Summerhouse 16 Summerhouse 17HELLOU IHANAT!

No niin, nyt on mökki laitettu kesäkuntoon. Eilen kyllä pikkuisen arvoimme, lähteäkö mökille vai ei. Lunta tuli taivaan täydeltä ja puuskainen tuuli riepotteli jalankulkijoita. Päätimme kuitenkin lähteä. Ja voin sanoa, että vielä sunnuntaina ei olisi onnistunut mökin kesäkuntoon laittaminen; jäät olivat lähteneet vasta eilen. Meillä oli moottori talvisäilössä saaressa, joten soudimme jäälauttojen läpi saareen. Titanicin tunnaria hyräillen 😉 Mökki oli selvinnyt talvesta loistavasti. Minkään sortin hiirituhoja sun muita ei ollut nähtävissä. Päämökki ja saunamökki kaipaavat tosin kipeästi maalausta/kuultokäsittelyä tänä kesänä. Samoin ulkotuolit. Tosin toisesta valkoisesta ulkotuolista oli maalin lisäksi lähtenyt yksi puuosakin. Eli se on kaputt! Laiturin pariin torniin on betonit laittamatta ja sen jälkeen saa nakutella puuttuvat kansilaudat kiinni. Ai niin, laitska pitää puuöljytä heti kun kelit sallivat.

Sillä aikaa kun mies laittoi sauna- ja päämökin vesipumput toimintakuntoon mä petasin sängyt ja siivoilin. Meillä bruukataan säilyttää petivaatteita talven ajan ilmatiiviissä laatikoissa. Ihan siltä varalta, ettei hiirulaiset pesi peittojen ja tyynyjen väliin. Keitettiin kahvit ja istuttiin ilta-auringossa. Ihasteltiin iltaan tyyntyvää järveä. Tästä se taas lähtee. Mökkikausi 

Senpä takia haluan pahoitella jo etukäteen seuraavan puolen vuoden aikana esiintyvistä

-liian monesta auringonlaskukuvasta
-yltiöpäisestä mökkihehkutuksesta
-ruokakuvista, joiden miljöö on poikkeuksetta mökin kesähuone
-ruokakuvista, joiden pääanti on poikkeuksetta kalapainotteinen
-kommentteihin vastaamisen hitaudesta (mökillä ei raaski aina avata tietokonetta)
-somekanavien täyttymisestä varvikkokuvilla
-samasta kuvakulmasta otetuista luontokuvista
-villasukkakuvista
-kymmenestä eri pavlovaversiosta
-takkatulen äärellä fiilistelykuvista
-huussintyhjennyspohdinnoista
-hikoilevista kuohuviinilasikuvista

Ja ystäviltä haluamme pahoitella jo etukäteen sitä, että kyllä, olemme joka viikonloppu mökillä. Te tiedätte, että meillä on aina varavuoteet pedattuna ja soittaa saa, kun on venerannassa. Jep, aivan mökkihöperöitynyttä porukkaa 🙂 Yrittäkäähän siis jaksaa ja kertokaa sitten kun mökkiä tulee jo korvista ulos! Toki niitä muitakin postauksia tulee tasaiseen tahtiin. Tällä viikolla luvassa vielä kahta erilaista keittoa ja ehkä vähän ruokavinkkiä vapullekin. Ellei nyt mitään akuutimpaa taas ilmene…

Nyt kauppareissu ja illalla Hakamettään. Kannustamaan Tappara Suomen mestariksi. Näinköhän on, että sisäinen Antero Mertarantani osaa olla hiljaa tuolla julkisilla paikoilla. Kotikatsomossa kun siitä kärsii koko katsomo, itseni mukaan lukien 😉

TIISTAITERKUIN,

alle

PS. vesi oli ihan hirmuisen korkealla; meidän kallioranta oli ihan veden alla. Onneksi ei jäät/vedet vieneet mukanaan tuota penkkiä 🙂


lauantai 23. huhtikuun 2016

Raikas mansikkakakku

Mansikkakakku 5 Mansikkakakku 3 Mansikkakakku 6 Mansikkakakku 1 Mansikkakakku 4 Mansikkakakku 2…ja kaiken lisäksi vielä helppo sekä astetta terveellisempi!

HELLUREI IHANAT!

Ja oikein paljon terkkusia junasta. Täällä matkataan kohti Helsinkiä ja niin kovin hyvillä mielin. Sairastupalaiset ovat toipuneet ja maailma makaa muutenkin oikein kivasti. Mies tulee huomenna kotiin ja maanantai-iltana mennään laittamaan mökki kesäkuntoon. Sillä varauksella toki, että jäät ovat sulaneet 🙂 Pitkään mietin tuossa, että vastaanko ensin teidän ihaniin kommentteihinne vai laitanko tulemaan tämän kakun ohjeen. Ajattelin, että laitan nyt tämän kakun ohjeen, jos vaikka jollain siellä leivontapeukaloa kutkuttaa. Palataan kommentteihin kotimatkalla sitten!

Hirveän monelta olen kuullut, että kynnys aloittaa leipomaan raakakakkuja on suuri. Haluaisin sanoa, että kokeilkaa. Mun mielestä raakakakkujen leipominen on helpompaa kuin tavan leipominen. Niissä pystyy soveltamaan vaikka kuinka ja tänä päivänä teen suurimman osan raakaleivonnaisistani ilman mitään ohjeita. Kaapista löytyvien raaka-aineiden mukaan. Äiskä tuossa yksi päivä haikaili raakakakun perään, joten päätin yllättää ja leipoa mansikkaraakakakun. Tästä kakusta olisi tullut ehkä astetta kauniimpi, jos siinä ei olisi banaania (joka ruskistuu) ja jos koristeeksi olisi ollut kaapin perukoilla vaikka sitruunamelissaa sekä syötäviä orvokkeja. Heh, näitä jälkimmäisiä kun ei ihan aina kotoa löydy, niin jäi koristelut puolitiehen. Teille, ketkä epäröitte pähkinöiden liotuksen kanssa: cashewpähkinät voi liottaa myös 15 minuutin ajan keitetyssä, kuumassa vedessä, mutta tuo lähde josta tämän vinkin sain, ei kertonut että meneekö kakku silti raakakategoriaan 🙂 Tällä kertaa liotin pähkinöitä nelisen tuntia ihan kylmässä vedessä ja hienosti vaahtoutuivat.

MANSIKKARAAKAKAKKU

Pohja
1,5 dl manteleita
8 isoa ja mehukasta taatelia (kivet poistettuna)
ripaus merisuolaa
(1 rkl vettä, jos massa tuntuu liian kuivalta)
-sekoita ainekset blenderissä tasaiseksi
-painele leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle
-laita tekeytymään pakkaseen täytteen teon ajaksi

Täyte
2 dl cashewpähkinöitä liotettuna
2 banaania
250 g mansikoita
0,5 dl hunajaa
5 rkl sulatettua kookosöljyä
ripaus vaniljaa
1 limen mehu
-surruttele ainekset sekaisin blenderissä, kunnes kuohkea vaahto
-kaada kakkuvuokaan ja laita pakkaseen kahdeksi tunniksi. Nosta sitten jääkaappiin vielä pariksi tunniksi.

Koristelu
raakasuklaata vesihauteessa sulatettuna
(mulla oli kaupan valmis raakasuklaapatukka, mut toki voi tehdä suklaan itsekin ja valutella kakun päälle ennen kuin se jähmettyy)

*******************

Vitsit, kun tulee kesä ja saa tähän ihan suomalaisia meheviä ja makeita mansikoita. Ajattelisin, että mansikoita kun laittaa 500 g ja jättää banaanit pois, niin kakusta tulee sellainen kauniin vaaleanpunainen. Banaanit makeuttavat tätä kakkua, joten ehkä tässä tapauksessa kannattaa lorauttaa inasen lisää hunajaa.

Jep, nythän mulla jäi vielä aikaa niihin kommentteihinkin! Ihana huomata, että kerrankin junan wifi toimii 🙂

LEPPOISAA LAUANTAITA,

alle