HEISSULIVEI,

ja mukavaa joulun jälkeistä keskiviikkoa 🙂 Olen kertonutkin, että en ole mikään suuri suklaan ystävä. Mutta mikä siinä sitten on, että käsi on eksynyt tämän tästä konvehtirasiaan joululoman aikana? Salaa ottanut parhaimmat päältä sieltä konvehtirasian alimmastakin kerroksesta. Taittanut palan appelsiinisuklaalevystä ja yrittänyt hissun kissun hiljaa avata lasten joululahjaksi saamia kääresuklaakarkkeja.

Sokeri ei ole kellekään hyväksi ja sanotaan mitä sanotaan, niin ainakaan allekirjoittaneelle ei tuo tyydytystä. Vaan äklön olon. Tosin näin jälkeenpäin ajateltuna kohtuus kaikessa -sanonta ei ole tuulesta temmattu ;D Vaikka jokaiseen joulupäivään on kuulunut myös liikuntaa, niin silti tuo sokerin tuoma pöhö ja ylivirittäytynyt olo on sellainen, joka ei aiheuta itselleni minkään sortin positiivista vibaa. Päinvastoin.

Ai että mä nautin jo ajatuksen tasolla ensi viikolla starttaavasta tammikuusta. Tapani mukaan tammikuu tulee olemaan sokeriton ja alkoholiton. Tipaton tammikuu on jo niin nähty, mutta meillä se silti roikkuu mukana. Tuosta tipattomasta tosin en koe hyötyväni niin paljon kuin sokerittomasta. Vaikkei arjessa juurikaan makeisia ja pullia syödä, niin silti tämä loppuvuoden sokeriähky saa aikaan sen, että sokeriton tammikuu saa tuloksia aikaan nopeasti. Ekat pari päivää tulee kärsittyä vierotusoireista mutta siinä 8. tai 9. päivän megalomaanisen päänsärkykohtauksen jälkeen suhde sokeriin on kaputt. Siinä määrin, että jopa hunajan makeus tuntuu liian äkkijyrkältä.

Se, mitä ihmettelen vuosi toisensa jälkeen on, että miksi en ota sokeritonta elämää osaksi koko loppuelämääni. Voisko sokeriton tammikuu olla sokeriton loppuelämä? Olen toisaalta vahvasti sitä mieltä, että ihmisen pitää sallia itselleen nautintoa. Mutta yhtälailla saan nautintoa suussasulavista raakakakuista ja muista sokerittomista herkuista. Sokeriton tammikuu ei missään nimessä kohdallani tarkoita herkutonta tammikuuta.

Ilomielin toivotan herkullisen tammikuun tervetulleeksi! Alkoholiton tammikuu ei tarkoita tylsää tammikuuta vaan skarppia tammikuuta. Vaikka omistan intohimoisen suhteen kuplajuomaan, niin silti tammikuussa tuo suhde on katkolla. Kuten sokeri, niin myös alkoholi on sellainen, jota ilman voisin aivan helposti elää loppuelämäni. Onko siellä samanlaisia suunnitelmia tammikuulle?

Nyt räväytysmatsi loppuun ja sitten kohti rinteitä! Suksille pitää antaa myös illemmalla vauhtia. Pakkanenkin näyttää hellittäneen eilisestä. Ollen enää -18 astetta 😀

IHANAA JOULUNJÄLKEISTÄ AIKAA TOIVOTELLEN,

HEISSULIVEISSULI VAAN!

Rakastan yleensä marraskuuta, mutta nyt täytyy sanoa, että kovin mielissäni olen siitä, että tällä viikolla vaihtuu joulukuuksi 🙂 Vaikkei nyt niin kovin jouluista ulkona olekaan. Mielikuvamatkasin tänään hetkeksi valkoisille hangille, sillä lumen puutteessa se on oikeastaan ainoa, mitä voi tehdä nähdäkseen lumen. Hetken aikaa pystyin kuulemaan narskuvan pakkaslumen kengän alla. Tuoksuttamaan sen tuoksun, joka pakkasilmalla vallitsee. Tuntea, kun pakkanen puraisee poskea.

Jos rehellisiä ollaan, niin kyllä mä kaipaan niitä lapsuusajan talvia. Lumisia sellaisia. Ellen nyt ihan väärin muista, niin kyllä mun lapsuudessani oli lunta marraskuusta aina huhtikuulle. Oliko teidän lapsuudessanne samoin? 😀 Mielikuvamatkailu valkoisille hangille auttoi pimeänä päivänä.

Muistan silloin aikoinaan, kun mulla oli tapana yöllä herätä valvomaan erääntyvien ostolaskujen tai milloin minkäkin takia, että ainoa keino rauhoittua ja saada kenties uudelleen unen päästä kiinni oli mielikuvamatkailu. Silloin matkasin jonnekin lämpimään. Asettauduin makaamaan aurinkotuolille ja tunsin lämmön. Silmissäni näin lähimmän palmun latvan huojuvan leppeässä merituulessa. Korvani kuulivat aallon pauheen. Annoin hengityksen virrata luonnollisesti. Usein rentouduin mielikuvamatkallani niin paljon, että sain unen päästä kiinni.

Onneksi tätä nykyä ei juuri enää tarvitse kärsiä yövalvomisista. Vaikka stressattavia asioita olisi vaikka kuinka, niin olen oppinut olemaan stressaamatta. Tajunnut, että ne asiat, joille en itse voi mitään eivät ole stressaamisen arvoisia. Eräs merkittävä asia, joka on vähentänyt yöllisiä heräilyjä ja yöllisten mielikuvamatkailujen tarvetta on se, että enää hyvin harvoin juon kahvia klo 14.00 jälkeen. Se vaikuttaa suoraan ei unen saantiin, mutta unen laatuun.

En ole niinkään teen ystävä, mutta golden milk tai uusin ihastukseni matcha-latte ajaa kahvin aseman iltapäivisin ja iltaisin. Viime aikoina olen tuunannut matcha-lattea kohti jouluisempia sävyjä:

♥ JOULUINEN MATCHA-LATTE ♥
2:lle

2 tl matcha-jauhetta*
1 dl vettä
2 dl maitoa
(esim. kauramaitoa, mantelimaitoa tai täysmaitoa, kuten minulla)
2 tl kardemummaa
2 tl kanelia
loraus hunajaa

-kiehuta vesi, lisää siihen hunaja ja mausteet
-kaada kahteen mukiin ja sekoita niihin matchajauheet (1 tl/ annos)
-kuumenna maito ja vaahdota se (tai lämmitä ja vaahdota vaahdottimella, kuten minä)
-kaada matcha-teen päälle mukeihin
-nauti ♥

Vaikken yöllisiä mielikuvamatkoja kenellekään toivo, niin rohkaisen silti ottamaan aikaa arjessa ja lähtemään mielikuvamatkalle. Ei voisi olla edullisempaa ja ympäristöystävällisempää tapaa matkustaa. Vielä muutama työjuttu ja sitten lähden, en mielikuvamatkalle, vaan kotimatkalle ja kaupan kautta kotiin. Jo toinen viikko peräkkäin, kun unohdin tehdä kauppakassitilauksen. Tietää jokapäiväistä kaupassakäyntiä ja sitä aivot lyövät tyhjää ruokien suhteen. Täytyypi palata tuonne arkiruokapostaukseeni hakemaan vinkkejä 😀

ILOISIN TIISTAITERKUIN,

* Matcha -jauhe saatu Lielahden Lifesta