Olen käpertynyt kotiin viimeisen reilun 12 tunnin ajan. Sytytellyt kynttilöitä, poiminut pölypalloja lattialta. Oikonut sohvatyynyjä ja polttanut takkaa. Hipsutellut villasukissa ja kuunnellut lattian narinaa. Vaikka tarkoitus olikin viettää vielä viime yö mökillä, niin eilen päivän mittaan koti-ikävä kasvoi niin suureksi, että iltapäivästä olimme jo matkalla kotiin. Vaikka mökillä oli ihanaa, niin olo oli silti hieman rauhaton. Tekemättömät työt painoivat takaraivossa. Ajatukset jossain muualla. Oli parempi palata kotiin. Kodin merkitys silloin, kun elämä järkkyy, on sanoinkuvaamattoman korvaamaton. Koti on turvasatama.
Sain kuulla perjantaina uutisia, jotka toivat osaltaan omia kipeitä muistoja mieleen. Nostivat jälleen pintaan ajatuksen siitä, että miksi elämä kolhii niitä, jotka ovat just parhaimpia tyyppejä. Niitä, jotka eivät ikinä edes ajatuksen tasolla voisi ketään satuttaa tai tehdä muiden elämästä vaikeaa. Onko se niin, että elämä heittää vaikeuksia niille, keiden tietää niistä selviävän. Tiedä häntä, mutta näitä ajatuksia olen viimeiset pari vuorokautta pompotellut edestakaisin.
Yrittänyt miettiä, miten valaa toisiin toivoa ja uskoa, kun omasta kokemuksesta tiedän, että kaikista pahimmassa shokkivaiheessa sitä alkaa kyseenalaistamaan koko uskon. Mihin ikinä sitä uskookaan. Silloin, kun oman elämäni palapeli hajosi osiin, symboloi kotioven sulkeminen takanani ulkomaailmalta lohtua ja toivoa.
Tänään saan tänne turvasatamaani hurmurikummipojan ja prinsessakummitytön hoitoon. Ihana saada elämää taloon! Siitä onkin aikaa, kun olen neljävuotiaan kanssa kehitellyt leikkejä. Ehkä kaivamme legot esiin. Ja voipi olla, että sitä pääsee pitkästä aikaa istumaan hiekkalaatikon reunalle. Elämä jatkuu ♥
Tiedättekö, että huomaan itse käyttäväni usein sanaa ”rakastan”. Rakastan tehdä sitä tai tätä ja rakastan erinäisiä asioita. Ihmisiäkin. Olen tullut tulokseen, että silloin kun johonkin asiaan tai tekemiseen on intohimo, rakkaus niin työn jälki on usein priimaa. Otetaan nyt vaikka tämän päivän lounas. Kiireesti parista Mutti tomaattimurskasta kehitetty tomaattisosekeitto. Vaikka oli kiire, niin rakkaus ruoanlaittoon sai aikaan aika himskatin hyvän lopputuloksen. Taustalla kuitenkin vaikutti eniten se rakkaus tekemiseen sen isoimman rakkaan kiireisen aikataulun takia. Halu kertoa sille toiselle kuinka paljon välitän ja arvostan. Kuten olen kertonut, niin meillä elämä on tällä hetkellä vähän sellaista kiireistä eikä nähdä toisiamme niin usein kuin aiemmin. Sen takia on otettava kaikki ilo irti jopa niistä kiireen keskellä nautituista parinkymmenen minuutin lounaista.
Aamupäivällä sain jo päähäni laittaa tuon helppoakin helpomman sämpylätaikinan kohoamaan. Nostelin taikinanokareet pellille ja sillä aikaa kun sämpylät olivat uunissa valmistui tomaattikeitto. Pikkuisen tulinen ja vähän hunajainenkin tomaattisosekeitto, lämpimät rapeakuoriset sämpylät ja hetki aikaa kahdestaan. Rakkaudella tehty on täydellisesti tehty.
tarjoiluun: ranskankermaa, ituja ja kuivattua korianteri-chiliseosta
-kiehuta aineksia miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia, soseuta ja laita tarjolle
Rakkaudella tehty ei voi olla muuta kuin priimaa, pätee moneen muuhunkin asiaan. Kun tekee sen mitä tekee täydestä sydämestä ja usein myös epäitsekkäin periaattein, ei ole edes varaa kyseenalaistaa lopputulosta. Sillä silloin kun sen tekee täydestä sydämestä ja rakkaudesta, on antanut kaikkensa. Tämä pätee myös omalla kohdallani esimerkiksi työelämässä. En voisi kirjoittaa blogia työkseni, jos en tekisi tätä rakkaudesta. Vaikka joillekin bloggaajan päivät voivat helposti näyttää siltä, että me juomme kahvia joka päivä ja luemme viimeisimpiä sisustuslehtiä, on totuus kuitenkin erilainen. Jopa silloin puolen yön tuolla puolen deadlineja kiinni kuroessani olen miettinyt, että hei – rakkaudesta mä tätä hommaa teen. En väkipakolla vaan siksi, kun mulla on mahdollisuus tätä tehdä. Tykkään rakastan tehdä tätä!
Sama pätee tuohon päivätyöhöni. Tuntuu, että sekin on sellainen jota tulee tehtyä rakkaudella. Me ollaan kasvettu yhdessä nyt reilut viisitoista vuotta ja selätetty pahimmat kipukohdat. Uskon, että pieni rakkaus tai edes lämmin tunne rinnassa ei pahenna ketään tai mitään. Kun sitä rakastaa, siitä nauttii ♥ Nyt tekemään rakkaudella iltaruokaa. Vähän venähti aikataulut, mutta pesin rakkaudella tuon yhden karvapallon tässä välissä. Muistakaa rakastaa!
Kyllä, jokaisella pitäisi olla oikeus lomaan. Sellaiseen vähintään pari vuorokautta kestävään aikaan, kun ei tarvitse tehdä muuta kuin elää hetkessä. Vailla huolta huomisesta tai niistä arkisista askareista. Jonka aikana voisi mennä ihan oman aikataulun mukaan. Syödä silloin kun on nälkä, nukkua kun nukuttaa. Olla tekemättä ruokaa ja olla pyykkäämättä. Katsomatta tietokoneruutua. Sellaista aikaa, jolloin ne huolirypytkin otsalta katoaa. Silmäryppyjen syventyessä, naurusta.
Näin kolmen yön miniloman jälkeen olo on vähintäänkin kiitollinen siitä, että mulla oli siihen mahdollisuus. Helposti kun sitä ruoskisi itseään oravanpyörässä yrittämään vielä kovemmin. Ellei sitten osaisi itse himmata vauhtia. Välillä ei vain voi himmata, tiedän sen. Mutta jatkossa himmaan aina kun siihen on mahdollisuus. Huomen aamusta alkaen otan jälleen käyttöön kahvikuppimeditoinnit kynttilän valossa. Sitä haluaa pitää tämän rennon fiiliksen yllä, vaikka töissä tulee olemaan pari tiukkaa päivää.
Tallinna oli jälleen kerran ihana. Matkaseura aivan parasta a-laatua ja muutenkin olo on kyllä ihan älyttömän rentoutunut. Oman perheen kanssa reissut ovat myös ihania ja rentouttavia, mutta välillä sitä tarvitsee myös muuta aikaa. Aikaa muiden naisten kanssa. Koska kukaan muuhan ei voi ymmärtää meidän naisten juttuja paremmin kuin me naiset. Ei menty kieli vyön alla vaan annettiin fiiliksen viedä. Syötiin hyvin ja juotiin maltilla. Kikatettiin ihan ilman sitä juomistakin pissat housussa. Molempina päivinä pyhitettiin aikaa myös pyjamahousupäikkäreille, tai ainakin hotellihuoneessa lötköttelylle. Tultiin jälleen kerran hirmuisen hyvin toimeen ja kaikki sujui kuin rasvattu.
Tänään koettiin ekaa kertaa syysmyräkkä merillä ja taksikuski tiesi kertoa jälkikäteen aaltojen olleen noin 3,5 metrisiä. Siltä ne tuntuikin. Onneksi matka ei ollut pitkä. Malttamattomana sitä odottaa kivankin reissun jälkeen kotiin pääsyä. Nyt on riisipuuro haudutettu iltapalaa varten, sauna on päällä ja koira nukkuu keskellä aulaa, ettei kukaan vain pääse livahtamaan ulos. Valtakunnassa kaikki oikein hyvin ♥ Kiitos, kun jaksoitte olla siellä tämän pienen blogilomani ajan. Nyt jatketaan samaan vanhaan malliin, entistä ehompina. Viikolla tulossa juttua olohuoneen sohvapöydästä sekä Tallinnan tärpeistä. Ehkä vähän elämästäkin. Fiilispohjalla mennään, aivan kuten ennenkin.
Onhan siellä vietetty ihana maanantai tähän mennessä? Onnistuneen maanantain resepti ei paljoa vaadi: Hetki venyttelyä sängyssä ennen ylös nousemista. Yksi oikealla jalalla sängystä alas astumista. Ei väärällä jalalla. Muutama ropina sadetta ikkunaan. Yksi keltainen sadetakki ja yhdet yli-isot klonksuvat saappaat koiran ulkoilutuslenkille. Iso tujaus oman asenteen buustaamista tulevaan viikkoon. Pitkästä aikaa muutama kappale Laura Pausinia Spotifysta. Kaksi munakoisoa. Yksi parmesanköntti. Kaksi Muttipurkkia. Puoli punttia tuoretta timjamia. Loraus hunajaa. Roiskaus chililastuja. Kaksi mozzarellapalloa. Kaksi sivuaskelta oikealle, toiset kaksi vasemmalle. Pepun pyöritystä myötäpäivään kolme kertaa ja vastapäivään toiset mokomat. Hurjan paljon itsekseen hihittelyä ja yksi iso oivallus: jälleen aloitettiin puhtaalta pöydältä tämä viikko.
Joten hei, omasta asenteestahan se on tämä maanantaikin kiinni, eikös? Jotkut klaaraavat maanantain kuin Karvinen, toiset taas omalla tavallaan uudesta alusta nauttien. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen. Ei minua haittaa, vaikka some täyttyy maanantain vihausmeemeistä. Mä uskon positiivisen ajattelun voimaan ja sen sijaan, että keskittäisin energiani tähän väsymykseen, joka johtuu täysin kello neljä soineesta herätyskellosta, keskityn siihen ajatukseen, että tänä iltana pääsee ajoissa nukkumaan. Sen sijaan, että harmittelisin tuota lonkeron harmaata ilmaa ja sen mukanaan tuomia aikataulumuutoksia, olen onnellinen yllättävästä mahdollisuudesta kokeilla tänään lounaaksi jotain uutta. Sen sijaan, että olisin häärännyt erään projektin parissa keittiössä koko päivän ja yrittänyt vähäisessä valossa tuon projektin tuotokset kuvata. Onneksi kalenterissa oli muutama tunti tyhjää toisena päivänä tällä viikolla. Sellaisena aurinkoisena päivänä, kun valoa riittää kuvauksiin paremmin.
Munakoiso on kasviksista ehkä yksi kauneimmista. Hävettävän harvoin siitä on tullut laitettua. Mutta kiitos jälleen tuon Ellan Toscana -kirjan, innostuin sitä kokeilemaan. Munakoisovuoan alkuperäinen resepti löytyy Ellan kirjasta. Itse sovelsin reseptiä tuttuun tapaani hieman. Makunystyräni kun ovat sitä mieltä, että munakoiso tykkää hieman tulisemmastakin kaverista, tuon täyteläisen kaverinsa nimeltä Parmigianon lisäksi.
MUNAKOISOVUOKA
2 munakoisoa 2 prk Mutti tomaattimurskaa puoli punttia tuoretta timjamia suolaa hunajaa kuivattuja chililastuja muutama pyöritys mustapippuria myllystä raastettua parmesania pari palloa mozzarellaa revittynä
-laita uuni lämpiämään 175 asteeseen (kiertoilma)
-leikkaa munakoisot pituussuunnassa ohuiksi siivuiksi ja paahda niitä hetki molemmin puolin pannulla
-laita munakoisot sivuun odottelemaan
-lisää paistinpannuun tomaattimurskat, timjamia, ripaus suolaa, loraus hunajaa, kuivattuja chililastuja ja mustapippuria
-anna porista viitisen minuuttia
-lado uunivuoan pohjalle ensin munakoisoviipaleita, sitten tomaattikastiketta ja parmesanraastetta
-toista niin kauan kuin aineita riittää (johonkin väliin voit lisätä myös vähän mozzarellaa)
-päällimmäisiksi levittele revittyä mozzarellaa
-paista uunin keskitasolla noin 35 minuuttia tai kunnes juusto on kauniisti ruskistunut
-anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua…tai anna ainakin hieman jäähtyä ennen syömistä! Nimim. yksi kielensä polttanut 😛
Semmotteisia sitten tähän maanantaihin. Ja hei, ilmakin alkoi juuri kirkastumaan! Hain kipuisen esikoisen kesken koulupäivän pois koulusta. Tässä nyt tutkaillaan, että millainen tauti on laatuaan. Ei oikein varsinaista flunssaa eikä vatsatautiakaan, mutta ehkä jotain siltä väliltä. Taidan mennä tähän väliin ottamaan yhdet tujaukset inkiväärishottia, just in case 🙂
Tiedättekö sen tunteen, kun keho ja mieli puhuvat samaa kieltä? Kun koko kroppa on levollisessa tilassa ja heijastaa kaiken sen tyyneyden mielen sopukoihin. Se on sellainen olotila, mihin sitä arjen keskellä pyrkii. Olotila, johon harvemmin pääsee ilman tietoista harjoittelua. Ilman pysähtymistä ja arjen kiireiden katkaisemista. Olemme puhuneet hirmuisen paljon hyvinvoinnista täällä blogin puolella viimeisen vuoden aikana. Hyvinvoinnista ei voi mielestäni kuitenkaan koskaan puhua liikaa. Taannoin määrittelin hyvinvoinnin seuraavasti: ”Sitä, että tuntee olonsa energiseksi, jaksaa arjessa ja lisäksi riittää vielä paukkuja pikkuisen ylimääräiseenkin. Sitä, että hymy ylettää päästä varpaisiin, sisältä ulos.” ♥ Tunnen, että kokonaisvaltainen hyvinvointini lähtee minusta itsestäni ja on kiinni omista valinnoistani. Kaupallisen yhteistyön myötä Nordqvistin kanssa pääsin jakamaan teille pieniä palasia arjesta, sellaisia hetkiä, joiden avulla minä voin hyvin.
”Eletään aivan tavallista torstai-iltapäivää kotitoimistolla. Huomaan silmieni hieman väsyvän tietokoneruudun katselusta. Oion jalkojani työpöydän alla ja venyttelen niskaani puolelta toiselle. Ajatus takkuaa eikä kirjoitustyöstä oikein tule mitään. Onneksi olen oppinut lukemaan kehoni kieltä. Tällä kertaa se kertoi tarvitsevansa pientä taukoa. Kävelen keittiöön vanhan talon lattian naristessa jalkojeni alla. Napsautan vedenkeittimen päälle ja valitsen juuri tuohon hetkeen sopivan teemaun. Jo teen nimikin, Päivänpaiste, saa mieleni hymyilemään. Annan teepussin hautua muutaman minuutin ajan kuumassa vedessä. Nappaan keittiön pöydältä mukaani sisustuslehden ja suuntaan kohti sohvannurkkaa. Nostan jalat sohvalle, suljen silmäni ja hörppään teetä. Valkoinen tee, vadelmanlehti ja laventeli, tuon iltapäivän kolmikko, joiden avulla rentoudun hetken sohvannurkassa. Ennen kuin lapset tulevat koulusta ja talo täyttyy äänistä.”
Tuntuu, että kaikkien arki on näinä aikoina kovin kiireistä ja ruuhkavuodet ovat terminä tulleet enemmän kuin tutuksi. Kiireen keskellä sitä olisi helppo unohtaa oma hyvinvointi. Varsinkin meille, keille lasten hyvinvointi on prioriteettilistan kärjessä. Itse havahduin taannoin siihen tosiasiaan, että jotta pystyn huolehtimaan lasteni hyvinvoinnista, tulee minun ensiksi huolehtia siitä, että minä voin hyvin. Silloin opettelin tietoisesti ottamaan aikaa itselleni. Aloitin juoksuharrastuksen ja palasin lenkiltä iloisena ja levänneenä. Huomasin, että liikunta oli minulle henkireikä. Pienten lasten kanssa kun helposti tunsi, ettei aikaa liikunnalle jää, niin teimme miehen kanssa kalenteriin tilaa molempien omille harrastuksille.
”Tekisi mieleni sulkea hetkeksi silmäni, ajattelen. Mutta päätän juoda teen ensin loppuun. Olohuoneen nurkassa ujeltaa tuuli ja tuo lämmin tee tekee hyvää. Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Mieleni avulla matkaan jonnekin kauas. Lasken teeni olohuoneen pöydälle ja huomaan rentouttavan lihaksiani tietoisesti. Kuinka ihana olo tuleekaan, kun luvan kanssa antaa leuan tippua alas. Suu ammottaa auki ja posket valahtavat rennoksi. Kuvittelen, että hartiani painavat miljoona kiloa ja hartianikin lysähtävät alas. Tunnen venytyksen niskassani. Ihan vain tuon pienen liikkeen avulla. Kallistelen päätä puolelta toiselle ja kuulostelen, kuinka jumissa niskalihakset ovatkaan. Kääräisen hetkeksi viltin jaloilleni ja jatkan tuota pientä, mutta sangen tehokasta rentoutusharjoitustani.”
Tätä nykyä lapset ovat jo sen verran isoja, että pystyn lähtemään urheilemaan silloin kun kiireiltäni ehdin. Mutta välillä kiire painaa päälle niin paljon, että paukkuja ei työpäivien jälkeen enää juoksulenkille riitä. Olen opetellut kuuntelemaan itseäni ja tiedän, milloin lähteä hikilenkille ja milloin vastaavasti lähteä leppoisalle kävelylenkille. Yhtäkaikki, molempien jälkeen olo on varsin hyvinvoiva. Uskon vahvasti liikunnan parantavaan voimaan. Siihen, että kun keho voi hyvin niin mieli voi hyvin. Niinä päivinä, kun en ehdi tai jaksa lähteä liikkumaan, pyrin kuitenkin ottamaan hetken itselleni. Joskus se on aamuisin ennen kuin muu perhe herää. Toisinaan kesken kotitoimistopäivän. Iltaisin huomaan aika usein iltaruoan jälkeen pötköttäväni hetken sohvalla napit korvissa äänikirjan parissa.
Ja tiedättekö, mikä on kaikista paras muutos itsessäni? Se, että aiemmin olisin tuntenut syyllisyyttä niistä pienistä varastetuista hetkistä. Tuntenut, että sillä aikaa olisi pitänyt viikata pyykkiä tai tyhjätä astianpesukone. Iän myötä olen tullut sallivammaksi itselleni. Osin ehkä juuri sen takia, että olen huomannut noiden pienien rentouttavien hetkien suuren merkityksen arkeeni.
Kampanjan myötä pääsin tutustumaan Nordqvistin Feel Good -teevalikoimaan. Feel Good on tuotesarja, jonka perustana on kehon ja mielen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Se sisältää raikkaita makuja ja hyvinvointia tukevia raaka-aineita, kuten inkivääriä ja kurkumaa. Nämä Rainforest Alliance -sertifioidut teelaadut ovat omiaan juurikin arjen pieniin breikkeihin. Niihin hetkiin, joissa tulee buustattua hyvinvointia arjen aherruksen keskellä. Syy minkä takia olen aina suosinut Nordqvistin teelaatuja on toki ylivoimainen ja puhdas maku, mutta myös se että itse perheyrityksen osakkaana haluan tukea suomalaisia perheyrityksiä. Kuten Nordqvistia, joka on jo liki neljäkymmentä vuotta sulostuttanut meidän suomalaisten teehetkiä. Nordqvist ei vain osta teelaatuja maailmalta, vaan tuo niihin aivan uutta lisäarvoa yhdistämällä hyvään teehen esimerkiksi marjoja ja hedelmänpaloja, kukkasia sekä erilaisia aromeita.
”Vähitellen tunnen että ajatukset virtaavat jälleen virkeämmin. Avaan silmäni ja hiljalleen nousen istumaan. Miten sitä tuntuukin, että aivot olisivat saaneet yöunien verran vapaata. Olo on ihanan kevyt ja hyvä. Enää mitään paikkaa ei kolota, niska ei kiristä eikä silmät arista. Tämä on se olotila, johon tulen pyrkimään joka päivä työn lomassa, päätän. Myös niinä kiire päivinä, kun tuntuu, ettei ehtisi nousta edes tietokoneen ääreltä jääkaapilla käymään. Vien teemukini astianpesukoneeseen ja suuntaan kohti työhuonetta. Pysähdyn matkalla rapsuttamaan koiraa, joka kellistelee selällään rapsutuksia odotellen. Miten hyvältä toisen pehmoinen turkki tuntuukaan kosketuksen alla. Tuntuu, että tuon oman pienen hetkeni, feel good – teehetkeni ansiosta aistini ovat jälleen terävöityneet, ilme kirkastunut, mieli levollisempi ja ajatukset saaneet uutta puhtia.”
Teelaatuja löytyy jokaiseen hetkeen; aina piristävistä teelaaduista rentouttaviin. Itse koukutuin valkoiseen teehen aikoinaan imettäessäni esikoista. Silloin toinen sai vatsanpuruja mustasta ja vihreästä teestä. Tällä hetkellä juon kaikkia teelaatuja, mutta jos haluan herkutella, päädyn usein mustikkamuffinssin makuiseen valkoiseen teehen. Hyvän olon Feel Good -tuotesarjasta olen ihastunut Päivänpaiste -nimiseen teehen. Se sisältää vadelmalla ja laventelilla maustettua valkoista teetä. Se löytyy Nordqvistin Aamusta-iltaan pussiteevalikoimasta. Kyseisestä pussiteevalikoimasta löytyy Päivänpaisteen lisäksi Aamuvirkku, Iltapäivän Onni ja Uni-Jukka -teepusseja. Aamu polkaistaan käyntiin unihiekat silmistä karistavalla Aamuvirkulla, jossa maistuu inkivääri ja sitruunaruoho. Iltapäivän Onnen löytää kurkuman ja chai-aromin avulla. Iltaa kohden rauhoitutaan Uni-Jukan seurassa nauttien kamomillan, kanelin ja vaniljan makuyhdistelmästä.
KILPAILU:
Nyt teilläkin on mahdollisuus päästä nauttimaan hyvänolon hetkistä ja maistelemaan Feel Good -teelaatuja. Vastaamalla alla olevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiosiossa, olette mukana Nordqvistin teepaketin arvonnassa. Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy 30.9. Arvonnan säännöt löytyvät täältä.
Mikä on sinun feel good -hetkesi arjessa?
Hyvinvointi on elämän suurin rikkaus. Hyvinvoinnin yhtenä kulmakivenä on se, että oppii rakastamaan itseään sellaisena kuin on. Hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja olemaan itse itsensä paras ystävä ♥
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Tallinna oli jälleen kerran ihana. Matkaseura aivan parasta a-laatua ja muutenkin olo on kyllä ihan älyttömän rentoutunut. Oman perheen kanssa reissut ovat myös ihania ja rentouttavia, mutta välillä sitä tarvitsee myös muuta aikaa. Aikaa muiden naisten kanssa. Koska kukaan muuhan ei voi ymmärtää meidän naisten juttuja paremmin kuin me naiset. Ei menty kieli vyön alla vaan annettiin fiiliksen viedä. Syötiin hyvin ja juotiin maltilla. Kikatettiin ihan ilman sitä juomistakin pissat housussa. Molempina päivinä pyhitettiin aikaa myös pyjamahousupäikkäreille, tai ainakin hotellihuoneessa lötköttelylle. Tultiin jälleen kerran hirmuisen hyvin toimeen ja kaikki sujui kuin rasvattu.
Tänään koettiin ekaa kertaa syysmyräkkä merillä ja taksikuski tiesi kertoa jälkikäteen aaltojen olleen noin 3,5 metrisiä. Siltä ne tuntuikin. Onneksi matka ei ollut pitkä. Malttamattomana sitä odottaa kivankin reissun jälkeen kotiin pääsyä. Nyt on riisipuuro haudutettu iltapalaa varten, sauna on päällä ja koira nukkuu keskellä aulaa, ettei kukaan vain pääse livahtamaan ulos. Valtakunnassa kaikki oikein hyvin 
Semmotteisia sitten tähän maanantaihin. Ja hei, ilmakin alkoi juuri kirkastumaan! Hain kipuisen esikoisen kesken koulupäivän pois koulusta. Tässä nyt tutkaillaan, että millainen tauti on laatuaan. Ei oikein varsinaista flunssaa eikä vatsatautiakaan, mutta ehkä jotain siltä väliltä. Taidan mennä tähän väliin ottamaan yhdet tujaukset inkiväärishottia, just in case 🙂
