HEIPPAHEI!

Onhan siellä vietetty ihana maanantai tähän mennessä? Onnistuneen maanantain resepti ei paljoa vaadi: Hetki venyttelyä sängyssä ennen ylös nousemista. Yksi oikealla jalalla sängystä alas astumista. Ei väärällä jalalla. Muutama ropina sadetta ikkunaan. Yksi keltainen sadetakki ja yhdet yli-isot klonksuvat saappaat koiran ulkoilutuslenkille. Iso tujaus oman asenteen buustaamista tulevaan viikkoon. Pitkästä aikaa muutama kappale Laura Pausinia Spotifysta. Kaksi munakoisoa. Yksi parmesanköntti. Kaksi Muttipurkkia. Puoli punttia tuoretta timjamia. Loraus hunajaa. Roiskaus chililastuja. Kaksi mozzarellapalloa. Kaksi sivuaskelta oikealle, toiset kaksi vasemmalle. Pepun pyöritystä myötäpäivään kolme kertaa ja vastapäivään toiset mokomat. Hurjan paljon itsekseen hihittelyä ja yksi iso oivallus: jälleen aloitettiin puhtaalta pöydältä tämä viikko.

Joten hei, omasta asenteestahan se on tämä maanantaikin kiinni, eikös? Jotkut klaaraavat maanantain kuin Karvinen, toiset taas omalla tavallaan uudesta alusta nauttien. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen. Ei minua haittaa, vaikka some täyttyy maanantain vihausmeemeistä. Mä uskon positiivisen ajattelun voimaan ja sen sijaan, että keskittäisin energiani tähän väsymykseen, joka johtuu täysin kello neljä soineesta herätyskellosta, keskityn siihen ajatukseen, että tänä iltana pääsee ajoissa nukkumaan. Sen sijaan, että harmittelisin tuota lonkeron harmaata ilmaa ja sen mukanaan tuomia aikataulumuutoksia, olen onnellinen yllättävästä mahdollisuudesta kokeilla tänään lounaaksi jotain uutta. Sen sijaan, että olisin häärännyt erään projektin parissa keittiössä koko päivän ja yrittänyt vähäisessä valossa tuon projektin tuotokset kuvata. Onneksi kalenterissa oli muutama tunti tyhjää toisena päivänä tällä viikolla. Sellaisena aurinkoisena päivänä, kun valoa riittää kuvauksiin paremmin.

Munakoiso on kasviksista ehkä yksi kauneimmista. Hävettävän harvoin siitä on tullut laitettua. Mutta kiitos jälleen tuon Ellan Toscana -kirjan, innostuin sitä kokeilemaan. Munakoisovuoan alkuperäinen resepti löytyy Ellan kirjasta. Itse sovelsin reseptiä tuttuun tapaani hieman. Makunystyräni kun ovat sitä mieltä, että munakoiso tykkää hieman  tulisemmastakin kaverista, tuon täyteläisen kaverinsa nimeltä Parmigianon lisäksi.

MUNAKOISOVUOKA

2 munakoisoa
2 prk Mutti tomaattimurskaa
puoli punttia tuoretta timjamia
suolaa
hunajaa
kuivattuja chililastuja
muutama pyöritys mustapippuria myllystä
raastettua parmesania
pari palloa mozzarellaa revittynä

-laita uuni lämpiämään 175 asteeseen (kiertoilma)
-leikkaa munakoisot pituussuunnassa ohuiksi siivuiksi ja paahda niitä hetki molemmin puolin pannulla
-laita munakoisot sivuun odottelemaan
-lisää paistinpannuun tomaattimurskat, timjamia, ripaus suolaa, loraus hunajaa, kuivattuja chililastuja ja mustapippuria
-anna porista viitisen minuuttia
-lado uunivuoan pohjalle ensin munakoisoviipaleita, sitten tomaattikastiketta ja parmesanraastetta
-toista niin kauan kuin aineita riittää (johonkin väliin voit lisätä myös vähän mozzarellaa)
-päällimmäisiksi levittele revittyä mozzarellaa
-paista uunin keskitasolla noin 35 minuuttia tai kunnes juusto on kauniisti ruskistunut
-anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua…tai anna ainakin hieman jäähtyä ennen syömistä! Nimim. yksi kielensä polttanut 😛

Semmotteisia sitten tähän maanantaihin. Ja hei, ilmakin alkoi juuri kirkastumaan! Hain kipuisen esikoisen kesken koulupäivän pois koulusta. Tässä nyt tutkaillaan, että millainen tauti on laatuaan. Ei oikein varsinaista flunssaa eikä vatsatautiakaan, mutta ehkä jotain siltä väliltä. Taidan mennä tähän väliin ottamaan yhdet tujaukset inkiväärishottia, just in case 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,