keskiviikko 05. elokuun 2015

Soul mama’n inspiroima herkullinen lounas

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAMOIKKAMOI!

Jihuu, koti alkaa olemaan kuvausvalmis. Ja hei, eipä tarvitse tehdä tänä vuonna joulusiivoja pidemmän kaavan mukaan 😉 Me ollaan kuulkaas ihan kohta lähdössä illaksi mökille saunomaan, mutta sitä ennen ajattelin tulla muistuttamaan teitä eräästä elämän suolasta, joka liian usein jää meiltä huomioimatta. Elämän suola, joka oikeasti antaa niin äärettömän paljon. Jos on avoimin mielin ja antaa tuolle mahdollisuuden. Sekä jakamaan yhden kohtaamisen inspiroiman kesäisen ja kevyen lounaan. Tuo elämän suola – se on uusien ihmisten tapaaminen. Eilen aamulla tasan klo 08.00 meillä soi ovikello. Olin ostanut Grouponin kautta kolme tuntia kotisiivousta ja oltiin sovittu tuo siivous eilen aamuksi. Avasin oven ja ensimmäisenä kiinnitin huomioni oven takana seisovan naisen leveään, valkohampaiseen hymyyn. Hersyvään nauruun. Ja siihen, että käden ojentaessaan hän puhuu englantia. Nice to meet you, darling. Päästin tuon soulmaman, Whoopi Goldbergiä erittäin paljon muistuttavan, siistijänaisen peremmälle. Sorry, our house is a mess right now…you now summer vacation and escape to our summerhouse.  No worries that’s what I’m here for, darling. Leveällä etelävaltioiden englannilla puhuttuna.

Ahhh, miten ihana persoona. Sen enempää emme ehtineet puhua tai minä yritin, mutta toinen näki, että se kolme tuntia riittää nippa nappa muutenkin ja otti pölyhuiskan saman tien esiin 😉 Tajusin olla häiritsemättä ja livahdin vaivihkaa mummulle aamukahville. Oven sulkiessani kuulin vielä God bless you, darling -toivotukset. Tullessani kotiin kolmen tunnin päästä löysin tuon kauniin naisen konttaamasta meidän ruokapöydän alla. Sorry darling, there’s no time for toilets. Toinen huuteli pöydän alta. Ei hätää, siivoan ne itse. Muuten koti kyllä kiilsi ja ihmettelin, miten kolmessa tunnissa tuo ammattilainen oli ehtinyt hinkkaamaan jopa keittiön kaapinovet puhtaiksi. Kehuin tehtyä työtä ja sanoin harkitsevani siistijän palveluksia jatkossakin. Thank you, darling. Vielä viimeisenä ovesta poistuessaan huikkasi God bless you, darling. Darling sitä ja darling tätä.

Sain eilen aamuna siunausta varmastikin enemmän kuin koko elämäni aikana, mutta sen lisäksi sain taas yhden arvokkaan ja paljon antavan kohtaamisen. Erilaisten ihmisten kohtaaminen on kyllä tämän elämän ehdoton rikkaus. Kun pitää silmät auki ja korvat höröllä, niin elämästä saa kyllä paljon irti!

Tuon värikkään naisen inspiroimana valmistui eilisen lounas (ja iltaruoka). Katkarapumangosalsaa ja pehmeitä tacoja. Voi pojat, en halua kuulostaa itseriittoiselta, mutta näistä tuli niiiin hyviä! Ja tarkemmin ajateltuna ihan menisi keventäjienkin ruokavalioon, ainakin ilman tuota tacovenettä. Ruisleivälle täytyy kokeilla näitä ensi kerran.

KATKARAPUMANGOSALSA

180 g pakastekatkarapuja sulatettuna
2 mangoa
2 avocadoa
1 (kevät)sipuli varsineen
tuoretta minttua
1 limen mehu
1 rkl oliiviöljyä
sormisuolaa
muutama kierros chili explosion mausteseosta

– kuori mango ja avocado, pilko ne
– pilko sipuli ja pienistele minttu
– sekoita kaikki ainekset keskenään
– ja anna tekeytyä jääkaapissa tunnin pari (jos maltat 🙂
******************************

Me syötiin näitä tuollaisten tacoveneiden kanssa. Käytettiin tacoveneet nopsaa mikrossa. Salsa toimii kyllä ihan sellaisenaankin, salaattina. Ja mikä ettei varmasti myös niiden kovien tacokuortenkin kanssa. Mutta, nyt suunta kohti mökkiä ja saunaa. It’s been a while..

AURINKOISIA AJATUKSIA…DARLINGS 

alle


lauantai 20. joulukuun 2014

Pieniä varastettuja hetkiä (& raakakakkua)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

YKSI PIENIÄ HETKIÄ ITSELLEEN VARASTAVA HIUSHAMPUUSI TÄÄLLÄ MOI 🙂

Ihan hymyilyttää; aina kun lasten silmä välttää, niin löydän itseni sohvannurkasta kahvikupin ja joululehtien kanssa. Vaikka pitäisi vissiin olla suhailemassa tuolla keittiössä joululeipomisien parissa. Noh, ehtiihän sitä! Lapsilla alkoi tänään joululoma. Itse muistan vieläkin sen vapauden tunteen näin joululoman alkaessa ja siihen liittyvän jännityksen ja odotuksen. Laski öitä jouluun. Mies muisteli just rynnänneensä suin päin kodin kautta ulkojäille höntsyille. Näinä vuosina harvemmin on ollut ulkojäitä höntsyineen joulunaikaan. Itse kyllä odotan sitä, että pääsee luistelemaan lasten kanssa. Pikkuisemman kanssa on vielä vähän työn sarkaa. Toinen on sen verran arka ja ujo, ettei uskalla ihan täysillä tuolla jäällä laittaa luistinta toisen eteen. Mutta tänä vuonna me se luisteluhomma hoidetaan kotiin! Koska luistelemaan ei nyt tänään päästy, niin suunnattiin Joulutorille. Ihana tunnelma tuolla ja perinteeksi käynyt glögitelttakin tuli koettua.

Niin, noista varastetuista hetkistä. Ostin pitkästä aikaa Avotakan ja uuh, tuo joulunumero on ihana! Parisen vuotta olen ollut vähän eri aaltopituudella Avotakan kanssa, mutta nyt kyllä iski meitsin pirtaan. Lukemisen lisäksi olen kuunnellut joululauluja. En tiedä onko varsinaisesti joululaulu, mutta olen repeatilla soittanut In the ghetto -biisiä. Yrittänyt päättää kumpi esittää sen paremmin; itse Elvis vai Dolly Parton. Koska meidän perheelle ei muille maistunut tuo mun viimeisin raakakakkuversio, niin myös sitä on kahvin kanssa nautittu. Mansikkatilan Taina vinkkasi kivan ohjeen Kotivinkin sivuilta. Kiitos Taina, tuosta vähän tein mukaellun version ja siitä tulikin ainakin omasta mielestäni maukas, vaikka muut perheenjäsenet vähän nyrpistelivät nenäänsä 🙂

BANAANIAVOKADORAAKAKAKKU

pohja
3 dl kuorittuja manteleita
250 gr kuivattuja taateleita
2 rkl raakakaakaojauhetta
1 rkl kookoshiutaleita
0,5 rkl vettä

-liota manteleita vedessä noin 30 mins. Valuta vesi pois ja anna kuivua.
-surauta kaikki blenderissä sekaisin.
-painele irtopohjavuoan pohjalle ja vähän reunoillekin.
-laita jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.

täyte
2 avokadoa
2 banaania
1 dl kookosöljyä
1 rkl sitruunanmehua
1 tl raastettua inkivääriä
loraus hunajaa

-surauta kaikki aineet blenderissä sileäksi.
-levitä pohjan päälle.
-anna tekeytyä jääkaapissa pari tuntia.

*********************************************

Ja koska avokado tuppaa tummumaan (sitruunamehusta huolimatta) niin kakku kannattaa koristella esim. kookoshiutaleilla 🙂 Mutta kuulkaas, nyt mun tämä varastettu hetki tietokoneella loppui ja suuntaan siivoamaan hetkeksi pikkuisen kanssa. Vaikka muuten tehdään joulusiivot vasta huomenna, niin lapset halusivat, että tänään tehdään joulu heidän huoneisiinsa. Josko sitten siivoamisen (ja vielä yhden varastetun sohvahetken) jälkeen löytäisin itseni tuolta köökin puolelta 🙂

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

alle

PS. niin, siis unohdin mainita, että ostin itselleni etukäteisjoululahjaksi uuden blenderin. Wilfa 1400 W surauttaa kyllä kaikki ainekset ihan hetkessä sileäksi. Toki tuota tehoa saa säädellä, jos ei liian siloista massaa halua. Eikä lähetä savumerkkejä, kuten edeltäjänsä 😀


perjantai 31. lokakuun 2014

Herkutteluvinkki viikonlopulle

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MOROTSUIKKELIS!

Näissä kuvissa kuulkaas omakin silmä lepää…mielellään sitä muistelee viime perjantai-illan tunnelmia tällä hetkellä. Meille tuli tänään aamuvarhain kylään George. Ykä, tiedättekös. Se kaatoi pienimmäisen petiin, joten nyt meillä on kaksi petipotilasta; isoin kröhässä ja kuumeessa ja pienempi Georgien uhrina. Eikä siinä kaikki; tuo pienin oli pakko viedä mummulle hoitoon, sillä miehellä oli lääkäri ja minun oli aivan pakko tulla töihin. Jännä nähdä, mitä viikonloppu tuo tullessaan 😉 Ei vaiskaan! Elämä on ja sen mukaan toimitaan. Harmillisesti vain tuolla pienimmäisellä olisi ollut kahdet kaverisynttärit viikonloppuna. Ne jää nyt väliin ja edessä on lepoa. Tekee kyllä itse kullekin hyvää. Sunnuntaina on pakko mennä laittamaan tosin mökkitalviteloille. Vaikka pää kainalossa.

Mutta hei, kuvia ja ohjetta viime perjantain iltapalasta. Kuten eilisessä postauksessa totesin, niin mulla on himo suolaisiin herkkuihin. Parisen viikkoa sitten kävimme kylässä ystäväperheellä, jotka olivat muuttaneet ehkä maailman ihanimpaan taloon; rakastuin pohjaratkaisuun, sisustukseen ja aivan kaikkeen. Sen lisäksi rakastuin meille tarjottuun katkarapudippiin. Ohjeen sille unohdin kysyä, mutta kaivoin netin syövereistä tietoa tästä ja löysinkin ohjeen Gambas al ajillolle. Valkosipulikatkaravuille. Tähän kuuluu dipata leipää. Itse paistoin pari täysjyväpatonkia dippaustarkoitukseen, mutta uskoisin, että tuo herkullinen pull apart bread -toimisi myös loistavasti.

GAMBAS AL AJILLO

2-3 dl oliiviöljyä
450 g kuorittuja pakastekatkarapuja
1 solo valkosipulinkynsi
1 chilipalko
limeä/sitruunaa
sormisuolaa
rosmariiniä

– sulata katkaravut juoksevan veden alla
– kuori ja pilko valkosipuli
– poista chilipalosta siemenet ja pienistele
– kuullota valkosipulia ja chiliä hetki pienessä määrässä öljyä
– lisää loppuöljy ja kiehauta varovasti parin minuutin ajan
– lisää katkaravut noin minuutiksi (älä anna enää kiehua)
– mausta suolalla & rosmariinilla ja halutessasi voit siivuttaa seokseen muutaman lime/sitruunaviipaleen.

*******************************************************

Semmoinen herkku olisi tarjolla viikonlopulle, mitäs sanotte? Oletteko ylipäätään muuten tällaisten ”näpertelyruokien” ystäviä vai pitääkö olla oikein kunnon pöperöt pöydässä viikonloppuiltaisin? Meillä näet mennään tosi usein näillä tällaisilla salaatti + jotain -ruoilla. Yleensä lapset ovat jo iltaruokansa syöneet, joten me aikuiset syömme nämä.

Olen kirjoitellut postausta tässä päivän mittaan; kahvitauolla ja ruokiksella ja nyt taas kahvitauolla. Tilanne pikkuisen oksipoksipotilaan kanssa on onneksi rauhoittunut aamusta ja mieskin sai lääkekuurin, joten tie on vain ylöspäin. Silti luvassa lepoa ja rauhallista meininkiä viikonlopulle. Toisaalta aikas ihana niin… Ehkä ehtisi harjoittelemaan pimeällä kuvaustakin, jossain välissä 🙂

Palataanhan tuolla kommenttiboksin puolella iltasella (kiitos kaunis kommenteistanne ed. postaukseen),
nyt vielä työtsemppi päälle reiluksi tunniksi ja sitten nokka kohti kotia!

PERJANTAITERKUIN
ja ihanaa alkavaa viikonloppua toivotellen,

allePS. Niin ja lisänä valkosipulikatkaravuille oli vuohenjuustoviikunasalaatti, toimi sekin aikas kivasti 🙂


torstai 30. lokakuun 2014

Rakkaudesta ruokaan -pohdintoja

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEIPPAHEI ja terkkuja lounastauolta!

Aurinko paistaa ja kerrankin kotikuvat saisi kuvattua päivännäöllä, mutta täällä sitä nökötetään töissä tietokoneen äärellä. En tosin valita, töissä on hyvä draivi päällä. Meillä kuulkaas eletään jo ensi kesää, ehkä se katalogi-ihminen minussa juontaa juurensa näistä töistä 🙂 Instagramin puolella vilauttelinkin eilen postista noutamiani kokkikirjoja; Gwynethin It’s all good ja Vera Jordanovan Don’t miss a bite -kirjat tuli eilen nopeasti selattua. Näin ensiselauksella vaikuttavat kyllä erittäin hyviltä! Varsinkin tuo Gwynnien kirja sai mut miettimään suhdettani ruokaan. Rakastan ruokaa. Samalla olen samaa mieltä tuon kaunokaisen kanssa siitä, että ruoka on tavallaan myös ”lääke”. Ruokavalinnoilla voit vaikuttaa aivan täysin hyvinvointiisi. Se, mitä suustasi alas laitat ei ole vain polttoainetta. Ainetta, jonka laatuun tai määrään katsomatta voit hyvin ja jaksat porskuttaa arjessa. Itse huomaan samantien olotilassa sen, jos tulee syötyä huonosti. Huonosti syömisellä tarkoitan tässä tapauksessa sitä, että tulee syötyä a) liian vähän b) liian harvoin tai c) ravintoköyhästi. Tai sitten toinen ääripää, jota harvoin tapahtuu d) syödä ähkyt. Kuten viime lauantaina thaimaalaisessa. Huh. Ei voi kuulkaas ihminen hyvin tuollaisen jälkeen 😉

Vielä pari vuotta sitten mun ehdoton heikkous oli karkit. Irttarit. Nyt niitä tulee syötyä erittäin harvoin. Viikonloppuisin saatan napsaista salaa lasten lauantaipusseista muutaman salmiakin. Mutta itselleni ei tule ostettua edes sitä suklaapatukkaa kauppareissulla, mikä ennen tuli ostettua. Joskus menneinä vuosina olin myös addiktoitunut kahvin kanssa nautittavaan keksiin. Kun ei osta kotiin keksiä niin ei niitä tule syötyäkään. Heh. Mutta se, mihin olen nyt addiktoitunut on suolaiset herkut. Kaikki ihanat rapeat leivät, joita dipataan öljybalsamicoseokseen. Tai katkarapuvalkosipuliöljyyn (tästä huomenna postaus ja ruokavinkki viikonlopulle!). Kookosmaidolla höystettyihin itämaisiin ruokiin, joissa on chili potkaisee. Viikolla pyrin syömään yksinkertaisesti ja niitä tavallisia kotiruokia. Salaattipainotteisesti tosin. Viikonloppuna säädetään sitten ruoan kanssa enemmän.

Huomaan kaipaavani joka päivä tuota salaattia, jota olenkin nyt syönyt ihan tolkuttomasti viimeisen vuoden pari. Kaikessa yksinkertaisuudessaan siihen tulee lehtikaalta (en voisi elää ilman tätä), Lempi-salaattisekoituspussi, parsakaalia ja kastiketta, johon laitan oliiviöljyä, omenaviinietikkaa ja mausteita. Joskus lisään kastikkeeseen myös aurinkokuivattua tomaattia (siis tätäkin kuivattuna, mulla on sellainen iso purnukka kaapissa). Tai kiireessä korvaan kastikkeen fetakuutiolla öljyssä. Yleensä pelkkä salaatti riittää pitämään nälkää lounasajasta iltaruokaan, mutta tuossa eräänä päivänä söin lisukkeena falafelejä. Nam! Tein löydön lähikaupasta; Gluteeniton Maailma Luomu Falafeljauheseos. Rakastan falafeleja, mutta en ole koskaan niitä kotona tehnyt. Jotenkin kuulostaa hirveän työläältä tehdä alusta asti itse kikherneiden liotuksesta asti 😉 Joten voitte kuvitella, että tuo falafeljauheseos päätyi mukaani kaupan hyllyltä. Reilu kaksi euroa liki 20 falafelpyörykästä ei ole kuulkaas paljon. Eihän nuo niin kauniita ole kuin ravintolasta ostetut, mutta erittäin hyviä ja helppoja tehdä. Ensin kiehautetaan 2,5 dl vettä ja siihen sekoitetaan jauheseos. Annetaan turvota vartin verran ja sitten paistetaan pannulla oliiviöljyssä. Lisäsin kastikkeeksi vähän maustamatonta luomu luonnonjugurttia, jonka maustoin suolalla ja mintulla.

Palatakseni vielä ruokapohdintoihin; huomasin, että Gwynethin kirjassa (kuten monessa muussakin) maitotuotteet ovat vähän nounou. Mitä mieltä te olette? Sillä mä rakastan maitotuotteita. Rakastan maustamatonta luomuluonnonjuguttia ja syön sitä mustikoiden/puolukoiden, cashew-pähkinöiden ja hunajan kanssa joka aamu. 365 aamuna vuodessa 😀 Pari viikkoa sitten vaihdoimme rasvattoman maidon lukijan suosituksesta (kiitos Mrs K) Luomukevytmaitoon. Ja arvaatteko mitä? Esikoisen taiveihottuma käsissä parani yhdessä vuorokaudessa! Oikeasti, kuulostaa huijaukselta, mutta en huijaa 🙂 Ainoa huono puoli on se, että nyt teki totaalisen stopin tuohon luomukevytmaitoon. Haisee ja maistuu kuulemma pahalle. Maistuuhan se enemmän maidolle ja rasvaisemmalle, mutta itse tykkään kyllä tuosta enemmän. Ostin toissa päivänä rasvatonta maitoa ja kas, käsivarret ovat taas auki.

Uskon, että näissäkin asioissa kannattaa kuullostella kroppaa; kyllä se kertoo, jos syö huonosti. Ainakin mulla. Tosin näin 40 ikävuotta lähestyttäessä olen huomannut, että aineenvaihdunta on hidastunut ja sitä myötä esimerkiksi vatsa pömppää helpommin. Aineenvaihduntaan, kuten yleiseenkin vireystilaan mulla vaikuttaa positiivisesti tuo joka aamu sitruunaveden kanssa nauttimani MSM-jauhe. Sitä sekoitan veteen ruokalusikallisen ja macajauhetta teelusikallisen. Mihinkään ihme superfoodeihin en sen kummemmin usko, mutta niin kauan kuin ne auttaa, niin ajattelin niitä kaupasta kotiin raahata 😉

Olis kiva kuulla, mikä on sun suhde ruokaan?

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,

alle


torstai 23. lokakuun 2014

Lämmittävä sosekeitto á la Thai-style

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MOROLONSKIS!

Hrrr! Villasukat jalassa ja takassa rätisee tuli. Sielu on täynnä ravintoa kosmetologikäynnin jälkeen, kasvot hehkuvat ja suussa polttelee vienoinen chilin jälkipotku. Spotifysta raikaa Sirpa 😀 Mä en tiedä miksi olen ihan koukuttunut tuohon Arttu Wiskarin biisiin. Lapset luukuttavat sitä koko ajan myös. Ovat sitä mieltä, että tuo Sirpa on sen yhden kuuluisan jääkiekkoilijan vaimo. Kerroin kyllä, että ei taida olla 🙂 Taidokkaasti olen jälleen onnistunut sulkemaan silmäni pyykkikasalta sohvalla ja parittomista sormikkaista eteisen lattialla. Joltain on tainnut jäädä nippu tärkeitä papereita eteisen pöydällekin. Pian siivousjuttujen kimppuun, mutta sitä ennen teillekin lämmikettä talviseen torstaihin. Hotti, hotimpi, hottis sosekeitto. Törmäsin netissä thaityyliseen bataattisosekeittoon ja päätin jalostaa tuosta samettisesta bataattisosekeitostani sellaisen.

BATAATTISOSEKEITTO Á LA THAI-STYLE

2 bataattia
2 porkkanaa
1 sipuli
2 cm inkivääriä
1 solo valkosipuli
2 tlk kookosmaitoa
2 rkl punaista currytahnaa
loraus kalakastiketta
vähän sitruunamehua
2 tl ruokosokeria
suolaa maun mukaan
(chiliä)

– kuori ja pilko valkosipuli, sipuli ja inkivääri. Kuullota vähän aikaa öljyssä.
(- jos haluat astetta tulisempaa, niin lisää chiliä jo tässä vaiheessa)
– lisää currytahna
– lisää kuoritut ja pilkotut porkkanat ja bataatit sekä vettä niin, että em. aineet peittyy
– kiehauta n. 15 mins tai kunnes porkkanat ja bataatit ovat kypsiä
– kaada suurin osa keitinvedestä pois ja soseuta bataatit ja porkkanat sauvasekoittimella
– lisää kookosmaidot, kalakastike, sitruunamehu ja ruokosokeri
– lämmitä keitto ja tarkista suola

TARJOILUUN: cashew-pähkinöitä, korianteria ja pilkottua tuorechiliä

******************************************

Mä olen vähän sellainen suurtalouskeittiökokki näissä kokkailuissani. Tätä keittoakin tuli tehtyä sen verran paljon, että syödään hyvinkin sitä loppuviikko. Lasten takia lisäsin chilin vasta tarjoilun yhteydessä. Mutta toki sen voi jo lisätä tuossa ihan alussakin. Keiton ohjeen voi hyvin puolittaa; sitten siitä tulee noin 5 annosta. Kylminä syys- ja talvipäivinä keitot ja pataruoat on ne, jotka tuntuvat parhaimmilta. Sehän se on ruoanlaitossakin, että aika paljon tulee tehtyä fiilispohjalta. Huomen illalla toivottavasti on fiilis tehdä sellaista ihanaa katkarapujuttua, jota meille tarjoiltiin viime lauantaina kylässä 🙂 Siitä lisää myöhemmin!

Sit hipsulat vinkumaan ja kommentteihin vastaamisen kautta siivouspäivän tohinoihin. Lapsetkin palailevat tuota pikaa koulusta, joten jatketaan Sirpan kuuntelua ja takan polttamista. Pitäkäähän itsenne lämpiminä!

TORSTAITERKUIN,

alle