torstai 18. lokakuun 2012

Ihan helmi puuro!

Huomenta,

kovin on pimeä ja harmaa aamu; lautasellinen Helmipuuroa ja kuppi kuumaa kahvia tuli nautittua kaikessa rauhassa kynttilänvalossa. Ilman Aamulehden lukua tai turhia ärsytyksiä. Vain ikkunasta ulos syksyistä maisemaa tuijottaen. Ja lasten kanssa omia päiväkotimuistojani muistellen. Yksi niistä muistoista on juuri tämä helmipuuro.

Muksaa torstaita ,
PS. se makkarin musta kaapin seinä näytti pimeällä ihan siltä kuin 
olisi mustaan aukkoon menossa, kun meni nukkumaan. 
Ei hyvä – pallovaloja kipeästi odotellen 🙂


keskiviikko 17. lokakuun 2012

Raitaa muffinsseissa ja paidassa

Huh, olipas kiva herätä omassa sängyssä aamulla. Näin viime yönä unta, että lähdin vaihto-oppilaaksi. Tuosta vaan, jättäen raksun ja lapset tänne Suomeen. Tuska hyvästellessä oli ihan sanoinkuvaamaton. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin 🙂
Koska sitä Nutellaa jäi ylimääräistä niin leivoin, niin ikään samaisen lehden ohjeilla kuin ne sunnuntaiset suklaapikkuleivät, tiikerimuffinsseja. Ne pikkuleivät kyllä olivat vertaansa vailla, mutta kyllä näitäkin syö 😉
TIIKERIMUFFINSSIT

200 gr huoneenlämpöistä voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl Nutellaa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Vaahdota voi ja sokeri ja lisää joukkoon munat yksitellen vatkaten. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Yhdistä ne muihin aineisiin käsin haarukkavatkaimella sekoittaen (käytin ihan tavan sähkövatkainta). Aseta 12 kertakäyttövuokaa muffinipellin koloihin ja lusikoi taikina vuokiin. Laita jokaiseen vuokaan noin teelusikallinen suklaa-pähkinätahnaa. Vetele taikinaan cocktailtikulla kuvioita siten, että taikina raidottuu muffinitaikinan kanssa. Paista uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

********
Jokusen kerran on käynyt mielessä, että kuinkakohan paljon enemmän sitä olisi biksukunnossa, jos ei tulisi leivottua näin paljon ? 😉 Toisaalta, elämän pieniä nautintoja nämä herkkupalat. Ja kuitenkaan kun ei mene ihan överiksi syöminen. Usein vien näistä leivonnaisistani osan naapuriin äidille ja isälle. Että ei me ihan kaikkia näitä itse syödä…
Eilen haaveilin biker bootsien kanssa pidemmästä neulepaidasta. Kävin penkomassa talvivaatelaatikkoa ja löysin sieltä pari vuotta sitten ostamani Onlyn ihanan kevyen neulepaidan. Juuri kylmään syksyyn sopivan! Vihreä ei ole lempivärejäni vaatteissa, mutta tässä se menee. Vielä kun löytäisin mustan nahkatakin! Tuo ruskea nahkatakki on myös juuri näille keleille sopiva, sillä siinä on vuori. Tuollaisen kun olisin aikoinaan ostanut myös mustana!
Kiitos kommenteistanne ed.postaukseen ihanat , palailen niihin päivän mittaan. Nyt menen metsästämään jostain vaahtomuovitelaa ja suojaamaan makkarin lattiaa ja seinää. 
Ei muuta kuin tela viuhumaan ja mustaa maalia seinille (tai kaapin sivuun)!
Illalla meillä on jo uusittu makuuhuone, jänskää! 
Keskiviikkoterkkusin,

sunnuntai 14. lokakuun 2012

Suloisen sunnuntain suklaapikkuleivät ♡

Olipas kerrassaan pikkuisen imelä otsikko, mutta ei anneta sen haitata! Menköön se sinne osastoon ”siirappia ja hunajaa” 🙂

Haluan ihan ensiksi kiittää teitä niin ihanista ja rohkaisevista kommenteistanne; se, että kuulen yhdenkin lukijani palaavan lukemaan blogiani siksi, että tätä lukiessa tulee hyvälle tuulelle merkitsee enemmän kuin arvaattekaan. Ja nyt kun olen saanut monia ihania kommenteja ja kiitosta siitä, kuinka tartutan hyvää mieltä teihin muihinkin on sydämeni melkein pakahtua! Kiitos kaunis Ilman teitä lukijoitahan tämä bloggaaminen kävisi kovin tylsäksi. Te olette syy, jonka takia niinä ”synkkinäkin” hetkinä, kun blogin lopettaminen on käynyt mielessä olen kuitenkin bloggaamista jatkanut. Onneksi!
Muistan jokunen vuosi sitten erään lukijan kommentin, jossa peräänkuulutettiin sitä, että miksi blogissani käsitellään vain mukavia (ja pinnallisia) aiheita ja asioita katsotaan vaaleanpunaisten lasien läpi. Muistaakseni silloin vastasin, että haluan pitää blogin juuri pinnallisena ja positiivisena paikkana, jossa saan vaihtaa ajatuksia lukijoiden kanssa. Mutta jälkeenpäin kun olen ajatellut, niin oikeastaan tämä blogini kuvastaa mua ihmisenäkin jo ihan hirmuisesti; ei se ole niin, että täällä pidän kulissia yllä ja olen yltiöpositiivinen. Vaan olen oikeastikin positiivinen ihminen ja olen sitä mieltä, että jokaisesta päivästä tulee  tehdä elämänsä paras päivä. Koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan, mutta niin kauan kuin on terveyttä ja mieli virkeänä niin miksi suotta murehtia ja stressata. Lisäksi olen sitä mieltä, että kohtelemalla muita ihmisiä niin kuin haluaisin itseäni kohdeltavan auttaa jo todella pitkälle. Yrittäkääpäs joskun hymyillä kaupungilla myrtsinä kulkeville ihmisille – yllättävää, mutta jopa me jurot suomalaiset saatamme joskus hymyillä takaisin 🙂
Ja vaikka blogini onkin ihan jopa omasta mielestänikin välillä  pinnallinen, niin ihmisenä sitä voin olla niille, jotka eivät minua kunnolla tunne. Toki rakastan kauniita esineitä, vaatteita, blingblingiä ja muuta pinnallista, mutta sisimmässäni olen kaikkea muuta kuin pinnallinen. Herkkyysasteikolla olen siellä ääripäässä, jossa ihan arkipäivän tilanteet esimerkiksi lasten kanssa saavat silmäkulmiin kyyneleet.Tunteellisuusasteikolla siellä, jossa empatia menee jo hiukkasen liian yli ja otan välillä muidenkin murheet omille harteilleni. Analysoin asioita liikaa ja kyllä minäkin niistä jonkin verran stressaan. Mutta vanhemmiten on tullut opittua (välillä jopa kantapään kautta), että liika analysointikin on haitaksi. Parasta on kuin ottaa jokaisen päivän avoimin mielin vastaan. Sama koskee ihmisiä; turhat ennakkoluulot kun heittää pois, niin voi olla, että jopa tällä iällä (no en mä nyt niin vanha vielä ole 😉 löytää helpostikin uusia sielunkumppaneita ja ystäviä. 
Mutta nyt luonneanalyysistä näihin aivan tolkuttoman-sairaan-super-überherkullisiin (tuliko tarpeeksi superlatiiveja?) suklaapikkuleipiin, joita eilen löysin itseni leipomasta lenkkivaatteet päällä. Miten siinä niin kävi, että löysin itseni keittiöstä, kun piti löytää itseni lenkkipolulta? Sitä ei tiedä kukaan, mutta hyviä näistä tuli. Glorian Ruoka ja Viini-lehden tilaamista en ole katunut kertaakaan. Jokainen resepti on onnistunut loistavasti. Niin myös tämäkin.
Suklaapikkuleivät
200 gr huoneenlämpöistä voita
1 3/4 dl sokeria
1 kananmunan keltuainen
2 tl vaniljasokeria
4 3/4 dl vehnäjauhoja
n 1 dl Nutellaa

Sekoita voi, sokerit ja keltuainen sähkövatkaimella. Lisää jauhot ja sekoita niin, että kaikki aineet yhdistyvät. Kauli taikina jauhoitetulla alustalla 2-3 mm. paksuiseksi. Ota taikinasta pyöreällä muotilla (halkaisija noin 5 cm) ympyröitä. Irrota palat ohuella veitsellä ja nosta leivinpaperilla päällystetylle pellille. Nosta viileään noin puoleksi tunniksi. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Paista pikkuleipiä 8-12 min, tai kunnes ne ovat kauniin vaaleanruskeita. Anna pikkuleipien jäähtyä (ja tässä välissä kävin vajaan parin tunnin juoksulenkin ;). Levitä puolille pikkuleivistä noin 2 tl suklaa-pähkinätahnaa, painele loput pikkuleivät kansiksi.

Taikinasta tulee noin 20 pikkuleipää. Lopputaikinan kaulitsin ja tein ihan peruspikkuleipiä, kun löysin laatikosta tuon viime syksynä ostamani muotin. Nämäkin pikkuleivät maistuivat kahvin kanssa taivaalliselta. Ihanan rapeita ja sopivasti makua!
Mulla jäi vielä tuota Nutellaa, joten illalla ajattelin leipoa pikkuiselle potilaalle (nyt jo vuorossa se isompi) tiikerimuffinsseja. Harmillista, että sairastetaan juuri nyt syysloman kynnyksellä. Tai voipi olla, että tuo menee ohi ensimmäiseen lomapäivään mennessä. Mutta huominen ainakin näillä näkymin menee ekaluokkalaisella kotona.
Hei! Löysin muuten tänään ihan täydelliset biker bootsit (ei nyt siis ihan niiden Jimmy Choon veroiset). Silloin harvoin kun käymme kaupungilla niin emme todellakaan ole eksyneet Koskikeskukseen. Nyt se on muuttunut ihan täysin; tunnelma on jopa kansainvälinen yläkerran food courteineen päivineen. Tykkäsin paljon. Lisäksi löysin Cubuksen liikkeen, jota Saran blogissa jo Tampereelta peräänkuulutinkin. Sieltä tarttui mukaan blingblingiä!  Kaupunkireissumme jäi lyhyeksi, kun Julialla alkoi nousta juuri sinne päästyämme kuume ja hyvä toisaalta niin, sillä tällä hetkellä budjetti ei salli heräteostoksia 😉 Bikereistä ja blingblingeistä lisää alkuviikosta.
Ensi viikolla myös juttua yhdestä maalausprojektista. Ennen kuin otan telan käteeni on pakko luonnostella lopputulos kuvankäsittelyohjelmalla. Lisäksi mulla on vielä pari haastetta, joihin pyrin palaamaan asap. Ja lisätietoa Inspirationista ja ja ja…voipi olla että osa postauksista siirtyy seuraavallekin viikolle, nyt on blogipostaustehtaalla tehty nääs ylitöitä ja materiaalia on vaikka muille jakaa 🙂
Suloisin sunnuntaiterkuin ,
PS. Palaan ed.postauksien  kommenteihinne illemmalla (kiitos niistäkin!!), 
nyt sisarhentovalkoisen kaapu päälle ja hoivaamaan pikkuista potilasta!

lauantai 13. lokakuun 2012

Perfect Friday (& maailman paras pizzapohjan ohje)

Että voi ihminen olla onnellinen; pitkään haaveilin pizzapohjasta, joka on ohut ja jonka reunoihin tulee rapeita ilmakuplia. Ja eilen (kuin sattumalta…ja taas Siken kirjan ohjeella) sain sellaisen aikaan. Jihuu! 🙂
Onnellinen olen myös ihanien perjantaivieraidemme johdosta; kuinka kätsyä onkaan, että veljeni perhe asuu ihan meidän liki naapurissa. Koska miesväki oli omilla menoillaan, vietimme perjantai-iltaa naisväen kesken. Lapset tilasivat juustopizzan (tomaattipyrettä ja juustoraastetta 🙂 ja meille aikuisille tein mozzarella-kapris-punasipulipizzaa. Toiseen pizzaan heitin vähän päälle juustoraastetta, toiseen en laittanut lainkaan. 
Ohje oli alunperin kahteen kiloon vehnäjauhoja, mutta koska meillä ei ollut niin paljon, puolitin tuon määrän. Tällä puolikkaallakin reseptillä tulee viisi perhepizzan kokoista pizzaa. Kaksi taikinapalleroa jouti pakkaseen odottamaan seuraavaa pizzaperjantaita ja kolme pizzaa paistoin eilen. Tähän asti olen tehnyt pizzapohjasta paksun, mutta täytyy kyllä sanoa, että tästä lähtien meillä syödään ohutta pizzaa. Pannupizzat on sitten erikseen ja ne mennään nauttimaan Pizza Hut:iin (ei ole meat loversin voittanutta! :). 
Pizzan pohjataikina
1 kg vehnäjauhoja
5 dl kädenlämpöistä vettä
5-8 gr hiivaa (juu, eli sellainen pikkuinen nirhama kulmasta 🙂
0,250 dl oliiviöljyä
10 gr suolaa
Sekoita pienessä kupissa suolasta, öljystä, hiivasta ja parista ruokalusikallisesta lämpimää vettä juokseva seos. Kaada seos ja loput vedet venhäjauhojen sekaan ja sekoita ensin puuhaarukalla ja sitten käsin, kunnes taikina ei enää tartu sormiin. Kaada taikina sitten leivinpöydälle ja vaivaa siitä joustava. 
Anna taikinan kehkeytyä jääkaapissa 8-9 tuntia. Koska mulla ei tähän ollut mahdollisuutta, sillä oli vain pari tuntia aikaa ennen vieraita, niin taikina kehkeytyi reilun tunnin huoneenlämmössä. Tee taikinasta viisi palleroa ja anna kohota vartin verran. Kaulitse pallerot ohuiksi ympyröiksi  (mulla täytti koko pellin) ja (tässä välissä niitä voi heitellä ilmaan niin kuin elokuvissa…onnistui hyvin tällä reseptillä) laita mieleisesi täytteet. Alkuperäisessä ohjeessa ei ollut paistoaikaa/uunin lämpötilaa, joten mä tein vähän kokeiluita. Ensimmäisen pitsan paistoin 250 asteessa uunin keskiosassa -> juusto ruskistui, mutta pohja ei paistunut haluamallani tavalla. Kaksi seuraavaan laitoin noin viideksi minuutiksi uunin alatasolle ja sitten nostin keskitasolle vajaaksi viideksi minuutiksi.

Alunperin tarkoitus oli lähteä aamulla pitkälle juoksulenkille, mutta pari lasia punaviiniä jyskytti sen verran herätessäni takaraivossa (ai miten niin harjoittelun puutetta ;), että passitin miehen heti aamusta  hoitamaan omat kuntoilunsa salille ja Kauppahalliin kalatiskille. Iltaruoaksi himoitsen savustettua nieriää, tonnikalapihvejä (herkkua!) ja höyrytettyjä kasviksia. 
Nyt heitän juoksuvaatteet niskaan, odottelen miehuuksen kotiinpaluuta 
ja lähden pizzansulatuslenkille (kuinkahan monta tuntia juoksua siihen tarvitaan ? 😉

Leppoisaa lauantaita sinulle 

torstai 11. lokakuun 2012

Hembakat knäckebröd

Moimoi,

vaikka viime aikaisista postauksista voisi ehkä päätellä, että blogini on muuttumassa käsityöblogiksi niin näin ei kuitenkaan ole. Tästä lähtien keskitytään (ainakin hetkeksi) taas sisustukseen ja ruokaan. Tuttuun ja turvalliseen 🙂
Siitä lähtien, kun ostin Siken ruokakirjan on taka-alalla kummitellut ajatus näkkileivän tekemisestä kotona Siken reseptillä. Lapsuudessa muistan Lapin reissujen yhteydessä pikavisiitit Haaparantaan ICA-kauppaan. Kotiin ajettiin takaluukku täynnä voita, kaakaota ja näkkileipää. Eilen sain leipomisinspiraation ja paistelin pari tuntia näkkileipiä. Nämä ovat hitaita tehdä, sillä pellille menee kerrallaan vain kaksi leipää enkä uskaltanut paistaa kiertoilmatoiminnolla näitä. Vaivannäkö palkittiin; näin hyvää näkkileipää ei kaupasta saa!

Alla kaksi ohjetta; ensin Siken kirjasta se alkuperäinen ja sitten oma soveltamani ohje (ei ollut seesaminsiemeniä eikä tuorehiivaa…enkä liioin jaksanut tehdä 20 leipääkään tai käännellä niitä paiston puolivälissä ;).

NÄKKILEIPÄ 
(alkuperäinen ohje)

5 dl maitoa
2 tl suolaa
6 dl ruisjauhoja
6 dl vehnäjauhoja 
50 gr hiivaa
1 dl seesaminsiemeniä
Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon, lisää suola, seesaminsiemenet, kaikki ruisjauhot ja suurin osa vehnäjauhoista. Vaivaa hyvin ja lisää vehnää, jos on tarpeen. Jaa taikina 20 osan, pyöräytä pulliksi ja anna kohota 20 minuuttia

Jauhota leivontapöytä ruisjauhoilla ja kaulitse pullista lättyjä (20 sentin halkaisija). Kaulitse lopuksi esim. nupukaulimella, jolloin saat pinnasta rosoisen. Aseta lätyt uunipellille ja tee sopivan kokoisella lasilla reikä keskelle. Laita myös nämä pyörylät pellille. Paista 
uunin keskiosassa 8-10 minuuttia. Käännä paiston puolivälissä. Anna jäähtyä ritilällä peittämättä. 
(alkuperäisestä ohjeesta puuttui uunin asteluku, 
mutta luulisin sen olevan 225)

NÄKKILEIPÄ 
(soveltamani ohje)

2,5 dl maitoa
1 tl suolaa
3 dl ruisjauhoja
3 dl vehnäjauhoja 
25 gr kuivahiivaa

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita ruisjauhot, vehnäjauhot, suola ja hiiva keskenään. Kaada tähän seokseen lämmin maito. Muotoile taikinasta 10 pullaa ja anna niiden kohota liinan alla 20 minuuttia.

Kaulitse pyöreiksi lätyiksi (jauhota alusta hyvin ruisjauholla) ja tee keskelle reikä. Paista ”reikiä” ja itse leipiä 225 asteessa 10 minuuttia.

Näkkileivistä tulee tosi ohuita  (n.2 mm paksuja) ja rapeita. Näissä ei ole kuin yksi ongelma; niitä tulee syötyä ihan koko ajan!  Meillä on yli puolet leivistä jo mennyt. Taidan tehdä uuden satsin illalla 🙂

Tänään onkin ollut ihanan kuulas ja aurinkoinen keli. Mieleni melkein tekisi tehdä perjantaisiivo jo tänään, kun nuo pölypallerot lattianrajassa ottaa silmään koko ajan. Menisköhän pasmat ihan sekaisin jos perjantaisiivon tekisikin jo torstaina? Tai sitten jätän suosiolla huomiselle ja kömmin pikkuisen kurkkukipuisen lapsen viereen tuonne peiton alle. Just alkuviikosta mietin, että ei ollakaan pitkään aikaan sairastettu. Noh, onneksi kuumetta ei ainakaan vielä ole. Mutta kumman rauhallisesti tuo tuolla peiton alla pysyy ja valittaa kylmyyttä. Saas nähdä!

Aurinkoisin (kerrankin) torstaiterkuin,