sunnuntai 26. kesäkuun 2016

Onnistuneen loman resepti

P6250256P6250193P6250261P6250176 P6250178 P6250197 P6250200 P6250207 P6250224 P6250227P6250201P6250194 P6250249P6250287 P6250264 P6250283
MOIKKAMOI

ja terkkuja kaupungista! Juhannus oli tänä vuonna vähän erilainen, mutta koen kuitenkin, että samaan aikaan se oli yksi parhaimmista juhannuksista ikinä. Pääsin samantien lomamoodiin, vaikka ajatukset vaeltavatkin tämän tästä ikävään ja suruun. Yöunia ajatukset eivät onneksi ole rikkoneet. Kun herää aamulla yhdentoista pintaan voi sanoa levänneensä. Tekee niin hyvää! Itselläni alkoi nyt loma, mutta mies aloittelee oman lomansa vasta viikon päästä. Kolme viikkoa yhteistä lomaa tulee myös tarpeeseen. Sen kummempia suunnitelmia ei ole, mutta hautajaisten jälkeen ajattelimme napata veljen perheen mukaamme ja suunnata pariksi yöksi Kööpenhaminaan. Aikalailla sitä tulee lomailtua samalla kaavalla kuin aiempina vuosinakin. Ilman käsikirjoitusta ja minuuttiaikataulua. Sillain, että kaikilla on hyvä olla. Tottakai lapsiperheessä tulee lomailtua pääosin lapsilähtöisesti. Mutta kuka on sanonut, ettei myös aikuiset voisi nauttia tällaisesta lomailusta? 🙂

Viime kesänä (luettuani liian monta valitusvirttä siitä, kun loma on pilalla, facebook-uutisvirrasta) tein postauksen kriisittömästä lomasta. Ei ole lainkaan paha idea muistuttaa mieleen nyt ne seikat, jotka mun mielestä kuuluvat kriisittömään lomaan.

1) viettäkää aikaa myös erikseen
2) hemmotelkaa toisianne
3) nauttikaa myös aikatauluttomuudesta
4) suunnitelkaa tekemistä, joka on kaikille mieluista
5) tehkää kompromisseja
6) viettäkää laatuaikaa myös aikuisten kesken
7) heittäytykää välillä ex tempore-lomailijoiksi
8) eläkää hetkessä
9) älkää odottako liikoja
10) kunnioittakaa ja rakastakaa toisianne

Näillä mennään aika pitkälle meidän perheessä. Tässä muuten huomasin, että nämä eivät päde vain lomalla vaan elämässä yleensä. Suoraan sydämestä voin sanoa, että kyllä me näiden avulla ollaan pötkitty aika pitkälle 🙂 Kuten myös sen ohjeen, että 11) älkää valittako turhasta. Ne hyttyset ovat ja inisevät, vaikka me kuinka valitetaan. Jos sataa, niin silloin sataa. Ihan turha valittaa. Asiat, joille me emme voi mitään, kuuluvat mun mielestä tähän älkää valittako turhasta juttuun.

Joka heinäkuu jaksan ihmetellä iltapäivälehtien lööppejä siitä, kuinka yhteinen loma saattaa ajaa avioliiton kriisiin. Musta ainakin tuntuu, että lomalla se yhteys vain vahvistuu. Toki silloin joskus meilläkin on koettu sellainen lomapäivä, että lapset ovat huutaneet suoraa huutoa turvaistuimissaan takapenkillä, mies on pitänyt mykkäkoulua ja äippä on yrittänyt etupenkillä sovitella. Vettä on satanut kaatamalla ja perille päästyämme olemme todenneet, että ajoimme reilut sata kilometriä turhaan, sillä kohde X ei olekaan tänään auki 😀 Nää on näitä, ei niille mahda mitään. Mutta jos pääosin puhalletaan yhteen hiileen arkenakin, niin kyllä mä vakaasti uskon, että se lomakin sujuu muitta mutkitta.

Nyt hetkeksi kirjan kanssa aurinkoon. Ensimmäinen lomaviikko menee hautajaisjärjestelyissä, mutta myös mukavissa tunnelmissa. Viikon puolivälissä mulla on yksi työpalaveri Helsingissä ja otan tytöt mukaan. Käymme vähän shoppailemassa ja herkuttelemassa. Yhtenä iltana saamme veljen perheen syömään ja istumaan iltaa. Muuten mennään vailla aikatauluja 🙂

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN &
STRESSITÖNTÄ LOMAA LOMALAISILLE TOIVOTELLEN,

alle


lauantai 25. kesäkuun 2016

Elämänmakuinen juhannus

P6240024P6240143P6240020P6250163P6240015P6240072 P6250160P6240014 P6250157 P6240110P6240089 P6240107 P6240098P6240037 P6240090P6240001 P6240067 P6240011 P6240006

HEIPPATIRALLAA IHANAT

ja oikein levollista juhannuspäivää! Kaunein ja lämpimin kiitos osanotoistanne  Me ollaan täällä luettu niitä, vetistelty ja samalla oltu ihan äärettömän kiitollisia. En osaa sanoiksi pukea sitä, kuinka paljon ne merkitsevät. Joten tyydyn vain sanomaan kiitos. Tuo sana tulee täydestä sydämestä, nöyränä ja pyyteettömänä. Toivottavasti teidän juhannus on sujunut kivoissa merkeissä, turvallisissa ennen kaikkea 🙂

Me saattelimme juuri juhannusvieraat vastarannalle. Teimme jälleen pienen lapsivaihdon ja nyt meillä on saaressa yksi oma ja yksi vieras. Toinen oma on hyvässä turvassa kaupungissa. Saimme eilen ystäväpariskunnan saareen. Mikä onni onkaan omistaa ystäviä, jotka ovat elämänkatsomukseltaan samalla aaltopituudella. Joiden kanssa voi nauraa vedet silmissä ja joiden seurassa voi tirauttaa itkut, jos siltä tuntuu. Samanlaiset surulliset kokemukset yhdistää myös. Kuten myös ajatusmaailma siitä, että kun kohtaa pelkonsa ja hyväksyy tapahtuneen on vapaa nauttimaan elämästä. Myös sen surun keskellä. Se ei ole epäkunnioitusta pois mennyttä läheistä kohtaan, vaan se on suunnatonta rakkautta ja kaipausta. Se on kykyä ymmärtää elämää laajemmalla mittakaavalla. Syntymästä kuolemaan ja sen jälkeiseen elämään. Jollain tapaa se isomman kokonaisuuden ymmärtäminen lohduttaa. Tietää, että mikään ei ole lopullista. Asiat ja ihmiset vain muuttavat muotoaan. Samalla uusi elämänvaihe avaa mahdollisuuksia. Musta tuntuu, että tämän elämänmakuisen juhannuksen myötä osa minua on syntynyt uudelleen. Aivot prosessoivat ja ajatukset vievät eteenpäin. Sitä on taas tiukemmin kiinni elämänlangassa. Ne jalat ovat maassa, mutta pää on pilvissä. Unelmat ja ajatukset leijailevat jossain sfääreissä. Onneksi on tuo rakas vieressä kertomassa elämän realiteeteistä 😉 Tosin, mä uskon, että mikään unelma ei ole saavuttamattomissa. Kun vain on valmis tekemään sen eteen töitä.

Meillä on edessä aika pitkä työnsarka. Mitäs nyt sitten? – kysymys on ollut huulilla tämän tästä. Tuntuu, että elämässä on aika monta avointa kysymysmerkkiä. Mutta ne saavat ollakin kysymysmerkkeinä, ainakin maanantaihin asti. Ihan seuraavaksi ajattelin köllähtää miehen viereen tuonne ulkosohvalle, ottaa kirjan käteen ja nauttia. Enpäs olisi ikinä uskonut, että saamme näin hienon juhannuskelin. Toissavuotiseen 1.6 C asteeseen verrattuna tämä tuntuu luksukselta! 🙂

LEPPOISAA JUHANNUSLAUANTAITA,

alle

PS. niistä pelkojen kohtaamisista ehkä konkreettisin; tänä iltana ajattelin vihdosta viimein kastaa talviturkin. Veden lämpötila näyttäisi olevan 21 astetta 😉


perjantai 10. kesäkuun 2016

Just do it!

gym1 gym2gym5 gym4gym3

HEIHEI HELLUREI

ja terkkusia töistä! Vaikka nuo pari lomapäivää tulivatkin tarpeeseen, niin kyllä se on työ kaikkine ihanine sivuominaisuuksineen, joka pitää elämän balanssissa. Syksyllä olisi tarkoitus hypätä tyhjän päälle hetkeksi eli pois tästä päivittäisestä maalien kanssa touhuamisesta, mutta enhän mä todellakaan ihan kokonaan pois kuvioista voi jäädä. Pakko mun on kotoota käsin saada seurattua tilauskantaa, laskutusta, reaaliaikaista tuloslaskelmaa ja taseen loppusummaa. Se on iskostunut tuonne selkärankaan näiden vuosien aikana. Pitää olla kaikki narut käsissä ja tietää, missä mennään. Hyppy tuntemattomaan on sellainen just do it -juttu. Kuten tuo eilinen kuntosalille paluukin.

Koko kevään ja alkukesän olen manannut sitä plääh-olotilaa. Yrittänyt käydä juoksemassa. Saamatta juoksuvaihdetta kuitenkaan ihan päälle siinä mittakaavassa kuin aiemmin. Runners high:ta on jahdattu oikein urakalla ja välillä on päästy sinne. Siihen euforiseen vaiheeseen, kun juoksukengät rullaavat kuin itsestään ja voi keskittyä musiikista ja maisemista nauttimiseen. Ennen lapsia kävin aktiivisesti kuntosalilla ja jumpissa. Parhaimpina viikkoina jopa kuusi kertaa. Tykkäsin touhusta ihan älyttömästi. Kunnes rakastuin juoksemiseen ja aikatauluttomuuteen.

Mutta nyt kun juoksu ei enää ole tuntunut omalta, niin ajatus salikortin aktivoimisesta/hankinnasta on käynyt mielessä. Tiistaina soitin veljen vaimolle, että torstaina mennään. Eilen päivällä meinasin jo soittaa, että ei mennäkään. Onneksi en soittanut. Reilu tunti salilla touhuttiin ja heräteltiin lihaksia. Illalla sai kaatua sänkyyn väsyneenä, mutta onnellisena. Tänä aamuna herätessäni lihakset tuntuivat just siltä, miltä muistinkin. Ihanan väsyneiltä. Kenties hivenen raskailtakin. Se sali, missä aiemmin olin jäsenenä oli kiva. Yksi asia tosin häiritsi suunnattomasti. Tuntui, että pitäisi olla viimeisen päälle vaatteissa ja laitettuna. Mä en halua mennä salille vertailemaan itseäni muihin. Menen sinne liikkumaan ja tekemään sitä omaa treeniä, en näyttäytymään. Mä haluan voida mennä sinne siinä kymmenen vuotta sitten ostamassani jumppatopissa, joka tuntuu hyvältä päällä. Vaikkei se olisikaan edes minkään merkkinen. Mä haluan voida olla salilla hikisenä ja ilman meikkiä. Hiukset pinnillä otsalta pois vedettynä. Tiedätte varmaan, mitä tarkoitan 🙂 Nyt on uusi sali ja ainakin eilisen perusteella näyttää siltä, että se on just mun paikka.

Sunnuntaina mulla on tapaaminen pt:n kanssa. Haluan selkiyttää tavoitteeni. Tai tiedänhän mä tavoitteeni; kokonaisvaltainen hyvinvointi, mutta haluan ammattilaisen näkökulman siihen, miten liikunnan osuus siihen vaikuttaa. Ilman ylilyöntejä, jotka on valitettavasti mulle tuttuja. Se on ollut aika usein kaikki tai ei mitään. Sitten on kärvistelty penikkataudin kourissa tai sitten pitkittyneen flunssan, kun ei ole malttanut ottaa niitä lepopäiviä. Eli järki kädessä, on mun mottoni tämän hyvinvoinnin suhteen. Teoriassa kuulostaa hyvältä, eikö? Mä olen aina ollut teoreetikko, se käytännön toteutus onkin ollut se pullonkaula 😀 Se, missä aiemmin annoin spinningpyörälle kyytiä solakamman uuman toivossa on nyt vaihtunut siihen, että haluan olla vahvempi ja jaksaa paremmin. Eipä se vyötärön solakoituminenkaan haittaisi, mutta se ei ole se primäärisyy liikkumiseen.

Tarinan opetus; just do it. Jos olette pohtineet hyppyä tuntemattomaan, salijäsenyyttä, uuden harrastuksen aloittamista tai ihan mitä vaan. Tehkää se nyt! Ei huomenna, maanantaina tai syksyllä. Itse olen mestari keksimään tekosyitä, että miksi en. Kuten nyt salijäsenyyden kanssa; kesä, mökkeily, kesäherkuttelu, hektinen elämänvaihe, reissut…koska sinne salille nyt oikein ehtisi. BS, sanon minä. Kyllä sinne ehtii, jos vain haluaa! Ja mä haluan 🙂

IHANAA PERJANTAITA KAUNOKAISET,

alle


torstai 09. kesäkuun 2016

Viva la vida – rakkaudesta elämään!

*yhteistyössä Indiedays ja Albali

MOIKKAMOI!

Olen tässä viime viikkojen aikana kieltäytynyt vaikka mistä kivoista yhteistyökampanjoista, mutta kun kuulin Indiedaysin ja Albalin yhteistyökampanjan idean tiesin heti, että tämä on mun juttu. Elämänilo ja elämä kun ovat olleet viime aikoina kovin paljon tapetilla täällä blogissani. Tällä kertaa niitä peilataan espanjalaisuuden kautta, niin espanjalaisen elämää syleilevän asenteen kuin espanjalaisten viinienkin kautta. Yhteistyökampanjan myötä saimme maisteltavaksemme huikean hyvän ja kesälle maistuvan Viña Albali Verdejo valkoviinin sekä moneen makuun sopivan Viña Albali Gran Selección Tempranillo hanaviinin. Näistä ensimmäinen on saatavilla kesän ajan myös puolikkaassa (37,5 cl) pullokoossa. Kuinka kätevää; tuosta kun riittää kahdelle ihmiselle mukavasti iltaruoan seuraksi tai seurustelujuomaksi. Hanaviini pääsee käyttöön, kun kokoamme ystäviä pöydän ympärille, tarjoamme kattavan tapaspöydän ja jututamme maailmanmenosta. Tässä onkin aika paljon kirittävää sosiaalisella puolella enkä malta odottaa, että pääsemme juhlistamaan elämää hyvässä seurassa! Vina Albali 1ID Vina Albali Vina Albali 4

”Elämäniloa ovat ystävät, nauru, tarinat, myöhään istutut illat, suussasulava ruoka ja loistava viini”

Tämä lauseeni pitää paikkansa vielä tänä päivänäkin, mutta erityisesti se vie ajassa taaksepäin aikaan, kun vierailin Madridissa yliopistosta vaihdossa olevan ystäväni luona. Viiden päivän aikana sain pintaraapaisun lisäksi kokea mitä espanjalaisuus on. Kokea pikkukujien tapaspaikat, kuulla ikkunasta kantautuvan puheensorinan ja todistaa sitä palavaa intohimoa elämää kohtaan. Sitä, kun koko suku istuu illallispöydän ääreen ja syö nauttien, viiniä maistellen. Kaikki saman pöydän äärellä, vauvasta vaariin. Tarinoita kertoen ja naurun remakoita päästellen. Kuulumisia vaihtaen ja vastapuolta läsnäololla kunnioittaen.

Madrid on ehkä Euroopan kaupunkikohteista sellainen, joka on jäänyt eniten mieleeni. Sellainen, johon on ehdottomasti päästävä uudelleen. Muistan ne aamuyön tai varhaisen aamun tunnit, kun ystäväni kanssa kävelimme aidosta espanjalaisesta atmosfääristä Solin aukion kupeessa sijaitsevaan majapaikkaamme. Alakerran naapurin oven läpi kuului aamun uutiset ja vahvan pannukahvin tuoksu tuli sieraimiimme. Muistan, että neljänteen kerrokseen kapuaminen oli koko yön tanssituilla jaloilla hieman haastavaa, mutta vaikka jalat hyytyivät, niin hymy ei hyytynyt. Välillä istahdettiin ihailemaan rappukäytävän myrkynvihreitä seiniä ja sitten taas jatkettiin. Hymy ei hyytynyt edes parin tunnin yöunien jälkeen, kun olin jälleen valmis valloittamaan kaupunkia. Ihastelemaan taidemuseo Pradon mestariteoksia tai istumaan hikoileva valkoviinilasi edessäni ihmisvilinää katsellen. Espanjalaisten suunnatonta elämäniloa itseeni imien. Vina Albali 5 Vina Albali 8 Vina Albali 3 Vina Albali 11

Monet ovat kysyneet, mistä tämän elämäniloni ja rakkauteni elämää kohtaan olen saanut. Ties vaikka tuolta Madridin reissulta ja aiemmilta Espanjan matkoilta olisi tarttunut mukaan pala oikeaa asennetta 🙂 Siestaa en ole oppinut vielä viettämään, mutta mañana -asennetta olen ottanut käyttöön viime aikoina. Elämästä kuuluu nauttia ja jos joku homma ei tänään natsaa, niin ehkä sitten huomenna. Elämä ei kaadu siihen, jos pyykkikasa ei ole viikattu samantien sen kuivarista ottamisen jälkeen. Elämä ei myöskään kaadu yhteen viinilasilliseen.

Niin kuin tiedätte, niin nautin suunnattomasti siitä yhdestä viinilasillisesta perjantai-iltana töiden jälkeen. Näin kesällä olen antanut itselleni luvan nauttia viinilasillisesta jopa keskellä viikkoa. Olen laittanut elämän risaiseksi 🙂 Ja rakastanut joka sekuntia. Äidin kanssa tuossa keväällä paljon puhuttiin elämästä ja sen rajallisuudesta. Siitä, että tärkeintä elämässä on nauttia matkasta. Elää elämä niin, että se elämänpolku on mahdollisimman leveä. Kokea, nähdä, tehdä ja rakastaa. Kaatua, nousta ylös ja jatkaa matkaa.Vina Albali 10 Vina Albali 9 Vina Albali 3Vina Albali 7

Tehdä niitä asioita, joista nauttii. Itse nautin suunnattomasti ruokareseptien suunnittelusta, ruoanlaittamisesta ja tyhjistä tarjoiluastiosta ruokailun päätteeksi. Kampanjan myötä pääsen toteuttamaan juuri näitä nautintojani. Kutsua ystävät koolle, istua iltaa hyvän ruoan ja juoman merkeissä. Saas nähdä, keitä pöydän ääreltä löytyy. Kenties tuo ihana ystäväni, joka opetti viiden päivän aikana minulle elämästä enemmän kuin osaa aavistaakaan ja joka on sittemmin asettunut Suomeen asumaan espanjalaisen miehensä kanssa 🙂

Itselläni on ainakin sellainen tunne, että tästä kesästä tulee vielä ikimuistoisin. Monella tapaa, mutta ehkä eniten sen takia, että olen jälleen saanut muistutuksen nauttia elämästä. Pysähtyä ruuhkavuosien keskellä. Avata silmät ja nauttia. Myös niistä sadepäivistä. Ystävien ja läheisten seurasta. Hitaasti ja rakkaudella kypsytetystä suuhun sulavasta ruoasta. Täyteläisestä punaviinistä, pirskahtelevasta valkoviinistä. Auringon oranssiksi värjäämästä taivaasta. Laiturilta veteen kastetuista varpaista. Puoleen päivään nukutuista aamuista. Aamuneljään valvotuista öistä. Maailmanparannuksesta. Mansikoiden makeudesta. Kesäisestä kaupungista ja suven sulostuttamasta saaresta.

ELÄMÄNILOA KESÄÄN TOIVOTELLEN,

alle

PS. alkoholilakiin vedoten alkoholijuomiin liittyvät kommentit jätän julkaisematta!
PPS. jos teillä on antaa vinkkejä tapastarjoiluihin, niin kiitollisena otan vastaan 🙂 Heinäkuun puolella sitten palataan elämänmakuisen illan tunnelmiin!


maanantai 06. kesäkuun 2016

Kohti sokeritonta ruokavaliota

HEISSULIVEI,

jep, siinä otsikossa on mun tämän hetkinen tavoitteeni. Tietyin ehdoin. Hienosti noudatin todella terveellistä ruokavaliota koko kevään ja annas olla, nyt kun elämässä on vähän säätöä, niin ruokavalio on retuperällä. Toisaalta se sallittakoon, mutta kun sen huomaa omassa olotilassa. Viikonlopun synttäreiltä jäi mutakakkua ja nameja, joten niitä on tullut popsittua. Olo on kaikkine sokeripiikkeineen ja alastuloineen vähäsen plääh. Joten tänään olen ottanut itseäni niskasta kiinni. Selaillut uusimpia kirjaostoksiani ja houkutellut veljen vaimon mukaan yhtä uutta kuntosalia kokeilemaan (siis tämä vasta torstaina). healthyeating 1 healthyeating 10 healthyeating 7 healthyeating 5

Muistan vuosi takaperin olleeni sokerilakossa (valkoinen sokeri) tammikuun ja ai vitsit, miten hyvä olo oli! Ihan täysin kaikkia sokereita musta ei ole jättämään. Hedelmäsokerit, hunaja, taatelit sun muut saavat jäädä. Mutta ne herkut. Epäterveelliset herkut, ne saavat lähteä. Liian tiukaksi en ajatellut ryhtyä vaan ajattelin kuitenkin sallia itselleni sen lasillisen valkkaria tai kuplivaa silloin tällöin. Eihän niitä lasketa karkkeihin ja sellaisiin herkkuihin? 😉

healthyeating 8 healthyeating 3 healthyeating 4

Olen olosuhteiden pakosta tutkinut viimeisen puolen vuoden ajan sokerien vaikutusta mm. kasvaimiin. Päätynyt aina siihen lopputulemaan, että sokerit antavat hyvän kasvualustan kasvaimille. Kasvainsolut tarvitsevat energiaa jakaantuakseen. Tämän takia mm. Jenkeissä monet aivokasvainpotilaat muuttavat kertaheitolla ruokavalion sairastuttuaan. Suurin osa jättää ruokavaliosta kaikki sokerit pois, mutta osa menee ihan ääripäähän ja noudattaa ketogeenista ruokavaliota. Raakaravinto tuntuu olevan näissä piireissä siellä myös suosittu. Liekö tässä syy siihen, että rapakon toisella puolella selviytymisprosentit (tai elinikäennusteet) pahimman luokan aivokasvaimista ovat huomattavasti paremmat kuin meillä? Toki siellä on kokeellisia hoitojakin saatavilla roppakaupalla enemmän. Kysyin meidän (jep, meidän tauti ja meidän lääkärit 🙂 onkologilta, että uskooko hän sokerittomaan ruokavalioon taudin hoidossa. Samoilla linjoilla olimme, että yksin ruokavaliolla sä et syöpää paranna, mutta toki sen etenemista pystynnee hidastamaan ilman niitä turhia sokereita. Suositteli kuitenkin äiskälle ihan perusterveellistä ruokavaliota ilman mitään ääripäitä.

healthyeating 6healthyeating 9

Mulla on geeniperimänä isän puolelta lapsuusiän diabetes ja vaikkei sen syntyyn sokeria syömällä voi vaikuttaa, niin vahvasti olen sitä mieltä, että tuo kakkostyypin diabetes voi vaania nurkan takana. Sen syntyyn voi jo vaikuttaakin ruokavaliolla. Jo senkin takia ne elämäntavat ruokavalioineen ja liikuntoineen ovat sydäntä lähellä. Puhumattakaan sitten muista kansantaudeista, joita tuo sokeri ja epäterveellinen ruoka voivat aiheuttaa. Joten kasvispainotteista ruokaa, mahdollisimman paljon itse alusta asti puhtaista raaka-aineista tehtynä ja sokerit minimiin. Siinä mun plääni tälle kesälle. Tai oikeastaan koko loppuelämälle.

Olisi kiva kuulla onko siellä ruudun toisella puolella muita sokerikielteisiä ihmisiä? Elämä ei saa olla liian vakavaa ja uskon, että kun syö arkena terveellisesti eikä vedä viikonloppuisin övereitä, niin on jo aikas kaidalla tiellä. Kohtuus kaikessa ja kultainen keskitie mielessä 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle

PS. aiemmin olen tehnyt banaanijätskiä kahdella aineella (klik), nyt tein sitä ihan vain banaanista ja hyvin toimi!