Lonkeronvärinen torstai houkuttelee pitkälle kävelylenkille, mutta sitä ennen herkutellaan. Aamukahvin kanssa nappasin jälkkäriksi yhden raakasuklaasydämen, mutta ajattelin tarjota teillekin näitä eilen tyttöjen kanssa tekemiämme herkkuja. Terveellisempiä herkkuja. Älkäähän huoliko, kyllä tuolta jääkaapista löytyy tällä hetkellä myös mutakakun jämät sekä suussa sulavia kaurakeksejäkin. Joita kultaisen keskitien noudattamiseksi tytöt sitten vielä illalla keskenään leipoivat 🙂
Pidempään mukana olleet lukijat varmasti muistavatkin, että tuossa pari kolme vuotta sitten Marian keittiössä ei muita herkkuja leivottukaan kuin raakakakkuja ja muita raakaleivonnaisia. Niitä tuli tehtyä niin paljon, että tuli ähky. Pitkään aikaan en halunnut kuullakaan mistään cashewpähkinöiden liotuksesta tai taateleista (pois lukien lakritsitaatelit, jotka ovat olleet koko ajan ykkösherkkujani). Blenderikin surautti vain smoothieita pitkän aikaa, sen sijaan että olisi muodostanut kuohkean massan raakakakkua varten. Tänä syksynä pitkästä aikaa, olen taas innostunut raakaleivonnaisista ja sielu (kropasta puhumattakaan) kaipaa sokerien ja lisäaineiden kyllästyttämien salmiakkipääkallojen tilalle jotain muuta. Rehtiä ja rehellistä herkkua. Niitä tässä teille kolmin kappalein!
BLISS BALLS
Ah, oli aika, että meidän jääkaappi täyttyi jos jonkinlaisista ja värisistä herkkupalloista. Oli porkkanakakkua jäljittelevää, mansikanmakuista ja suloisen suklaanmakuista. Sieltä oli hyvä napsaista kahvin kanssa herkkupala tarpeen mukaan. Nyt meillä on aina ollut jääkaapissa lakritsitaateleitapahan päivän varalle. Kunnes taas tuli himo näihin palleroihin.
-sekoita blenderissä mantelit, taatelit (kivet poistettuna), proteiinijauhe, suola ja raakakaakaojauhe
-lisää sulatettua kookosöljyä niin, että massasta tulee helposti käsiteltävä
-pyörittele massasta palloja ja kierittele ne kookoshiutaleissa
-laita jääkaappiin tekeytymään hetkeksi
MYSLIPATUKAT
Olen yrittänyt tehdä myslipatukoita muutaman kerran aiemminkin. Mutta aina ne jotenkin lötsähtää ja patukka sanana ei ole oikea kuvaamaan tuota myslin ja muiden ainesten muodostamaan kasaa. Eli ne eivät ole pysyneet kasassa. Nyt niistä tuli sentäs patukan muotoisia ja mallisia. Ja hei, pysyvät kasassa. Niin rapeita eivät vielä ole, että ihan nämä kelpuuttaisin loppuelämän myslipatukoikseni, mutta jatkan harjoituksia. Ehkä paistoaikaa pitäisi lisätä?
-sekoita aineet keskenään ja passaa koostumus kookosöljyllä
-painele ”taikina” leivinpaperin päälle noin sentin kerrokseksi ja paista 175 asteessa 25 minuuttia
-leikkaa terävällä veitsellä patukoiksi ja anna jäähtyä kunnolla
-laita patukat pakastimeen pariksi tunniksi ja sen jälkeen säilytä niitä jääkaapissa
APPELSIINIRAAKASUKLAASYDÄMET
Tiedän, että raakasuklaa aiheuttaa joissain puistatuksia. On liian kirpsakkaa tai liian suklaista. Itselläni meni tovi aikoinaan tottua raakasuklaan makuun ja nyt se on yksi parhaimmista mauista, mitä tiedän. Yksi parhaimmista mauista mitä tiedän on appelsiinisuklaa ja kun sain viimeksi Maaritin luona Lifessä poiketessani mukaan Foodin Chai-appelsiini Raakasuklaan valmistuspaketin* testiin, on sormet syyhynneet siitä lähtien tämän suhteen. Eilen vihdosta viimein sain aikaiseksi testata elämäni ensimmäisen kerran raakasuklaan tekemistä kotona. Helppoa kuin heinän teko! Ainakin tämän paketin kanssa. Paketissa oli raakasuklaamassa, joka sulatettiin vesihauteessa. Lisäksi paketista löytyi kaksi silikonimuottia, jonka avulla saimme aikaiseksi 30 kovin kaunista raakasuklaasydäntä. Meillä lapset ovat vähän irvistelleet raakasuklaalle aiemmin, mutta nämä kelpuuttivat.
Nyt meillä on siis pakkanen täynnä herkkuja. Niihin hetkiin, kun tekisi mieli jotain hyvää. Lapset olivat elokuun sokerittomalla ja sitten homma taas lähti lapasesta. Nyt syyslomalla ovat herkutelleet ja niin sitä lomalla kuuluukin. Seuraavaksi on edessä lempeä ohjaus kohti terveellisempiä herkkuja.
Mutta nyt kommenttien kimppuun ja sitten sinne kävelylle. Äänikirjassa on viimeiset, kohtalokkaat hetket menossa. Ja sitten illalla iiihanien ystävien kanssa lasilliselle. Koska suunnittelemamme Turun reissu peruuntui, niin se tarkoittaa sitä, että huomenna pääsemme mökille. Yhdeksi yöksi, mutta sekin riittää! 🙂
Onko teillä koskaan niitä päiviä, kun ihistää ja turvottaa? Kun kaikki housut tuntuvat epämukavilta päällä ja kun peilistä katsoessa näyttäisi siltä, kun sinne vatsaan olisi vahingossa joutunut vappupallo? Sellainen iso foliopallo, vähintäänkin. Itse en ole juuri kärsinyt aiemmin vatsavaivoista, mutta täytyy todeta, että viimeisen vuoden aikana olen liian usein todennut kärsiväni pulputtavasta vatsasta sekä sellaisesta yleistilaa helposti laskevasta pingottuneesta olosta vatsan seudulla. Vaikka ruokailut pitäisi olla reilassa ja liikun, niin silti on niitä päiviä edelleen, kun sujahdan suosiolla mekkoon. Housun kauluksen puristaessa.
Mekkoon se kiukutteleva vatsakin mahtuu paremmin ja yleensä siitä päivän mittaan rauhoittuu. Ellei sitten saa polttoaineekseen jotain sellaista, mikä kiukustuttaa sitä lisää. Tämä postaus jatkaa luonnollisemman hyvinvoinnin sarjaa Lifen brändilähettilyyden myötä ja on tehty kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa.
No miten sitten saada se vatsa hymyilemään? Väistämättä vatsan ja suoliston ongelmat ovat sellaisia, jotka saavat koko olotilan vähän alavireiseksi. Koska vatsan hyvinvointi on hurjan henkilökohtainen asia, niin suosittelisin teitä kääntymään lähimmän Life -liikkeen asiantuntevan henkilökunnan puoleen. Jotta saisitte omalle kohdallenne ja omiin vatsavaivoihinne juuri ne oikeat vinkit ja tuotteet. Itse suuntasin suloisena sunnuntaina iloisen ja onnellisen vatsani kanssa tapaamaan Maaritia Lielahden Life -myymälään.
Koska vatsavaivoja oli ollut viimeisen vuoden aikana enemmän kuin aiemmin, niin juttelimme siitä, mikä niihin on voinut olla syynä. Itse heitin ilmoille ajatuksen, joka oli pälkähtänyt mieleeni; voiko osa vatsavaivoista olla hormonaalisia? Miten näin keski-iässä olevan naisen hormonitoiminta vaikuttaa suolistoon? Selitys löytyy aineenvaihdunnan hidastumisesta iän myötä.
Koska suolisto näyttelee kokonaishyvinvoinnissamme niin suurta osaa, imin itseeni tietoa, mitä Maarit antoi. Sitä haluaa helliä vatsaansa ja sitä kautta koko yleisvointiaan niin paljon kuin mahdollista. Luonnollisemmat lisäravinteet ja vitamiinit tuovat helpotusta oikkuilevaan vatsaan, mutta myös omilla elintavoilla on suuri merkitys!
♡ Maitohappobakteerit ovat ehkä tunnetuin vatsan hellimiseen soveltuva luonnontuote, mitä meidän kaapeista löytyy. Itse käytän tätä nykyä maitohappobakteereita päivittäin. En siis vain mahdollisten ulkomaanreissujen tai antibioottikuurien aikana. Ja heti, jos tulee päivänkin tauko, huomaan sen olotilassani. Life Probiootit ovat koko perheen käytössä päivittäin. Niiden maitohappobakteerikannat ovat tutkitusti mahahappoja ja sappisuoloja kestäviä kantoja, jotka pystyvät kulkeutumaan suolistoon ja elämään siellä. Valmisteessa on seitsemän ihmisperäistä maitohappobakteerikantaa ja 5 miljardia bakteeria/kapseli.
♡ Kuuriluontoisesti, esimerkiksi viikon kuurina silloin tällöin käytän Life Sporebiotic-tuotetta. Tuotteessa bakteerit ovat itiömuodossa, ja itiöiden kyky selvitä toimintakykyisinä erilaisista olosuhteista on täysin omaa luokkaansa. Itiömuodossa bakteeri on ikään kuin horroksessa ja muodostaa suojakseen erittäin vahvan kuoren kalsiumista ja aminohapoista. Tämän suojakuoren ansiosta itiöt kestävät erinomaisesti olosuhteita, jotka tavallisesti heikentävät bakteerien elinvoimaisuutta: lämpötilanvaihteluita, pitkäaikaista säilytystä ja happamia olosuhteita (esim. mahahapot). Itiö ”tunnistaa” optimaaliset kosteus-, pH- ja lämpöolosuhteet, jolloin se sulattaa kuorensa ja aktivoituu. Eli periaatteessa tuote aktivoituu vasta suolistossa. Siellä missä pitääkin.
♡ Koska maitohappobakteerit tarvitsevat kasvualustan, niin apuun kannattaa ottaa Puhdas+ Saccharomyces Boulardii -valmiste. Se on hiivatyyppinen mikro-organismi. Hyvänlainen hiiva, ns. probioottihiiva, joka ei ole elävässä muodossa. Koska se ei ole bakteeri, niin antibiootit eivät pääse sitä tuhoamaan. Boulardii toimii maitohappobakteerien kasvualustana. Se korjaa limakalvoja ja siitä on todettu olevan apua esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymässä. Saccharomyces boulardii kestää paremmin vatsahappoja kuin maitohappobakteerit.
♡ Maarit kertoi, että kun vatsassa on entsyymiä, mikä pilkkoo ruokaa hienommaksi, niin ravintoaineet imeytyvät paremmin. Tällaisia entsyymejä löytyy muun muassa Puhdistamon Ruoansulatusentsyymikapseleista. Niistä saa nopean avun vatsan turvotukselle ja muille ruoansulatusongelmille. Ne sisältävät lisäksi hyödyllisiä maitohappobakteereja.
Se, että oppii itse tunnistamaan ne syyt, minkä takia vatsa valittaa, on mielestäni yksi avaintekijä vatsavaivojen hoitoon. Jotta osaa omalla toiminnallaan vältellä vatsavaivoja, mikäli ne ovat omasta toiminnasta kiinni. Itselläni suurin vatsavaivojen aiheuttaja on kiire ja stressi. Olen niitä ihmisiä, jotka stressaavat vatsallaan. Vatsa voi olla kuralla tai sitten se voi olla toista ääripäätä. Vatsanpohjassa on stressin aikaan perhosia, mutta ei niitä sellaisia toiveikkaita iloisesta odotuksesta liihottelevia perhosia. Vaan niitä, jotka saavat vatsan kivistelemään. Kiire lisää ravintoköyhän ruoan syömistä. Kiireessä ei maistu ruoka ja ruokavälit venyvät aivan liian pitkiksi. Vatsani ei tykkää tästä yhtään.
Kolmas asia, joka kiireessä korostuu on lisääntynyt kahvinjuonti. Kun on olevinaan niin väsy, että tarvitsee välttämättä sen viisi isoa kolpakkoa kahvia päivässä, joista mielellään yhden jo heti aamulla tyhjään vatsaan. Jossain kohtaa iltapäivästä alkaa jo kädet tärisemään ja ylävatsassa kuplimaan liiallisesta kahvinjuonnista.
Sain testattavaksi Coffee Pixels Cascara ja Coffee Pixels Milk -kahvipatukoita, jotka ovat suklaan kaltaisia kahvinmakuisia kofeiinipitoisia syötäviä välipaloja. Olen tainnut jäädä näihin koukkuun. Maku on kuin italian helteisen auringon alla paikallisen kahvilan terassilla nautitussa espressossa. Kahvipatukat on valmistettu sekä kahvipavuista että niiden antioksidanttipitoisesta kahvimarjasta, jota kutsutaan Cascaraksi. Milk -patukassa on myös maitojauhetta. Ne ovat käteviä tilanteisiin, mihin tarvitsee kahvin kaltaista kofeiini-energia-boostia, mutta kupillista kuumaa kahvia ei ole mahdollista nauttia. Lisäksi nämä patukat ovat hellävaraisempia vatsalle kuin tavallinen kahvi ja ne ovat varsin kuitupitoisia.
Kuitu on muuten avainsana oman vatsani hyvinvointiin, ehkä teidänkin? Muistan aikoinaan, kun välttelin kaikkia viljatuotteita (älkää edes kysykö miksi…), niin vatsani veti aivan juntturaan. Kun otin puolen vuoden jälkeen jälleen aamupuuron ja ruisleivän valikoimiini, niin taivas aukesi ja olo oli euforinen. Vatsaongelmani ovat hyvin kausiluontoisia ja kuten totesin, niin stressaavina ajanjaksoina vatsani jumpittelee. Vaikka muuten siedänkin laktoosia ja gluteenia, niin silloin kun vatsa on oikein ottanut nokkiinsa esimerkiksi kiireessä, niin vaihdan hetkeksi maidon kauramaitoon ja teen puuronkin gluteenittomiin kaurahiutaleisiin. Huomaan jo näiden muutosten vaikuttavan vatsan hyvinvointiin suotuisasti.
Koska itse rakastan vatsaa helliviä ruokia, niin ajattelin jakaa teille kaksi reseptiä, joista ainakin meikäläisen vatsa hymyilee. Nimittäin kultaisen banaanikurkumapuuron sekä kuiturikkaan chiasiemenleivän. Näitä tulee tehtyä silloin, kun vatsa jumpittelee. Ja oikeasti, vatsa voi paremmin, kun päivän aloittaa tuolla lohtupuurolla. Ainakin paremmin kuin silloin, kun se vatsa saa ensimmäisenä aamusta kupillisen kahvia.
-kiehauta kauramaito ja lisää siihen kaurahiutaleet
-anna porista hiljalleen noin 10 minuuttia ja hauduta kannen alla vielä viisi minuuttia
-lisää puuroon muut ainekset ja surauta kevyesti sauvasekoittimella niin, että banaani muussaantuu
-nauti mulperinmajojen, kuituseoksen ja kookoshiutaleiden kanssa
Olenkin kertonut teille, että olen koukuttunut kurkumaan. Sen lisäksi, että se maistuu hyvälle, antaa se eri ruoille kauniin värin. Sillä on todettu olevan tulehdusta vähentävä vaikutus ja lisäksi sen on huomattu joidenkin tutkimusten mukaan maltillisesti nautittuna vähentävän suoliston kaasuja. Kurkumaa kiukuttelevalle vatsalle? Yes, please!
Rakastan leipää, mutta rakkauteni ruisleipään ei mene yksiin sen kanssa, mitä vatsani asiasta ajattelee. Se kun pömpöttää ruisleivästä pulleana tämän tästä. Sen takia pidän välillä taukoja ruisleivän syönnistä. Olen huomannut myös gluteenittoman ruisleivän soveltuvan tavallista paremmin vatsalleni. Mutta leipä, jota vatsani rakastaa on chiasiemenleipä. Joka ikinen kerta teen tämä eri variaatiolla. Riippuen siitä, mitä siemeniä tai kuivattuja marjoja kaapista löytyy. Tällä kertaa marjapuolesta vastasi Linum Plus -kuituseoksentyrnin marjarouhe, hillan siemenrouhe ja mustikkajauhe.
CHIASIEMENLEIPÄ
4 dl siemeniä (esim. pellavan-, hampun-, auringonkukan siemeniä) 4 rkl Life chiasiemeniä 4 dl vettä 3,5 dl gluteenittomia kaurahiutaleita 1 dl Linum Plus -kuituseosta 1 dl murskattuja cashewpähkinöitä 1,5 tl suolaa 3 rkl oliiviöljyä loraus agavesiirappia
-sekoita kuivat aineet keskenään
-kiehauta vesi ja lisää siihen öljy sekä siirappi
-sekoita vesiseos kuiviin aineisiin ja kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan
-paista 175 asteessa noin tunti
Tuo Linum Plus -kuituseos on varsinainen supertuote. Sen kerrotaan soveltuvan niin kovalle kuin löysälle vatsalle, stressi- ja jännitysvatsalle. Se on avuksi kolestroli- ja rasva-arvojen hallinnassa, painonhallinnassa ja se tasapainoittaa veren sokeria. Se lisää aterianjälkeistä kylläisyyden tunnetta ja täydentää niukkakuituista ruokavaliota. Ja sen kyllä huomaa, yksi pala leipää saa jo kovasti nälästä kurnivan vatsan rauhoittumaan.
Kuten huomaatte, niin jälleen asiaa vatsan hyvinvoinnista olisi riittänyt vaikka kuinka. Se on toisaalta ihana asia, että tämä luonnollisempi hyvinvointi kirvoittaa kielenkannat tässä määrin kirjoittamaan. Olen sitä mieltä, että me kaikki olemme loppupeleistä itse vastuussa omasta hyvinvoinnistamme. Senkin takia tämä kunnia toimia Lifen brändilähettiläänä on avannut silmiäni tajuamaan hyvinvoinnin moninaiset osat. Ei se ole vain kyse siitä pyhästä kolminaisuudesta eli unesta, ravinnosta ja liikunnasta. Kyse on paljon laajemmasta aihealueesta. Oikeastaan tunnen, että kropassani tai pääkopassani ei ole ainuttakaan osaa, joka ei kuuluisi hyvinvoinnin piiriin. Niin fyysisesti kuin henkisestikin haluan voida hyvin. Olla elämäniloinen ja -nälkäinen. Jokaisen meidän prioriteettilistan kärjessä pitäisi olla oma hyvinvointi. Sillä…”The greatest wealth is health.”
Koska tämäkin sydäntäni lähellä oleva asia on pakko johonkin lopettaa, niin onneksi loppukaneettiin kuuluu hyvän jakaminen teille siellä ruudun toisella puolella. Osa omaa hyvinvointiani on se, että pystyn antamaan myös muille. Koska te rakkaat lukijat siellä ruutujen toisella puolella annatte niin paljon minulle, niin nyt kolmella teistä on mahdollisuus voittaa Life Sporebiotic -tuote(arvo 52,50 euroa). Arvontaan osallistut vastaamalla alla olevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiosioissa:
Miten sinä pidät huolta vatsasi hyvinvoinnista?
Arvonta-aikaa on viikko eli keskiviikkoon 17.10 klo 16.00 asti ja arvonnan säännöt löytyvät täältä.
Vielä muutama muistutus:
♡ Lifessä juhlitaan synttäreitä 8.-21.10., jolloin heillä on huikeita tarjouksia. Kannattaa siis käydä tutustumassa paikan päällä huipputarjouksiin tarkemmin! ♡
♡ Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saattetämän vuoden ajan alennusta 20% koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista! ♡
Tiedättekö, että huomaan itse käyttäväni usein sanaa ”rakastan”. Rakastan tehdä sitä tai tätä ja rakastan erinäisiä asioita. Ihmisiäkin. Olen tullut tulokseen, että silloin kun johonkin asiaan tai tekemiseen on intohimo, rakkaus niin työn jälki on usein priimaa. Otetaan nyt vaikka tämän päivän lounas. Kiireesti parista Mutti tomaattimurskasta kehitetty tomaattisosekeitto. Vaikka oli kiire, niin rakkaus ruoanlaittoon sai aikaan aika himskatin hyvän lopputuloksen. Taustalla kuitenkin vaikutti eniten se rakkaus tekemiseen sen isoimman rakkaan kiireisen aikataulun takia. Halu kertoa sille toiselle kuinka paljon välitän ja arvostan. Kuten olen kertonut, niin meillä elämä on tällä hetkellä vähän sellaista kiireistä eikä nähdä toisiamme niin usein kuin aiemmin. Sen takia on otettava kaikki ilo irti jopa niistä kiireen keskellä nautituista parinkymmenen minuutin lounaista.
Aamupäivällä sain jo päähäni laittaa tuon helppoakin helpomman sämpylätaikinan kohoamaan. Nostelin taikinanokareet pellille ja sillä aikaa kun sämpylät olivat uunissa valmistui tomaattikeitto. Pikkuisen tulinen ja vähän hunajainenkin tomaattisosekeitto, lämpimät rapeakuoriset sämpylät ja hetki aikaa kahdestaan. Rakkaudella tehty on täydellisesti tehty.
tarjoiluun: ranskankermaa, ituja ja kuivattua korianteri-chiliseosta
-kiehuta aineksia miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia, soseuta ja laita tarjolle
Rakkaudella tehty ei voi olla muuta kuin priimaa, pätee moneen muuhunkin asiaan. Kun tekee sen mitä tekee täydestä sydämestä ja usein myös epäitsekkäin periaattein, ei ole edes varaa kyseenalaistaa lopputulosta. Sillä silloin kun sen tekee täydestä sydämestä ja rakkaudesta, on antanut kaikkensa. Tämä pätee myös omalla kohdallani esimerkiksi työelämässä. En voisi kirjoittaa blogia työkseni, jos en tekisi tätä rakkaudesta. Vaikka joillekin bloggaajan päivät voivat helposti näyttää siltä, että me juomme kahvia joka päivä ja luemme viimeisimpiä sisustuslehtiä, on totuus kuitenkin erilainen. Jopa silloin puolen yön tuolla puolen deadlineja kiinni kuroessani olen miettinyt, että hei – rakkaudesta mä tätä hommaa teen. En väkipakolla vaan siksi, kun mulla on mahdollisuus tätä tehdä. Tykkään rakastan tehdä tätä!
Sama pätee tuohon päivätyöhöni. Tuntuu, että sekin on sellainen jota tulee tehtyä rakkaudella. Me ollaan kasvettu yhdessä nyt reilut viisitoista vuotta ja selätetty pahimmat kipukohdat. Uskon, että pieni rakkaus tai edes lämmin tunne rinnassa ei pahenna ketään tai mitään. Kun sitä rakastaa, siitä nauttii ♥ Nyt tekemään rakkaudella iltaruokaa. Vähän venähti aikataulut, mutta pesin rakkaudella tuon yhden karvapallon tässä välissä. Muistakaa rakastaa!
Kyllä, jokaisella pitäisi olla oikeus lomaan. Sellaiseen vähintään pari vuorokautta kestävään aikaan, kun ei tarvitse tehdä muuta kuin elää hetkessä. Vailla huolta huomisesta tai niistä arkisista askareista. Jonka aikana voisi mennä ihan oman aikataulun mukaan. Syödä silloin kun on nälkä, nukkua kun nukuttaa. Olla tekemättä ruokaa ja olla pyykkäämättä. Katsomatta tietokoneruutua. Sellaista aikaa, jolloin ne huolirypytkin otsalta katoaa. Silmäryppyjen syventyessä, naurusta.
Näin kolmen yön miniloman jälkeen olo on vähintäänkin kiitollinen siitä, että mulla oli siihen mahdollisuus. Helposti kun sitä ruoskisi itseään oravanpyörässä yrittämään vielä kovemmin. Ellei sitten osaisi itse himmata vauhtia. Välillä ei vain voi himmata, tiedän sen. Mutta jatkossa himmaan aina kun siihen on mahdollisuus. Huomen aamusta alkaen otan jälleen käyttöön kahvikuppimeditoinnit kynttilän valossa. Sitä haluaa pitää tämän rennon fiiliksen yllä, vaikka töissä tulee olemaan pari tiukkaa päivää.
Tallinna oli jälleen kerran ihana. Matkaseura aivan parasta a-laatua ja muutenkin olo on kyllä ihan älyttömän rentoutunut. Oman perheen kanssa reissut ovat myös ihania ja rentouttavia, mutta välillä sitä tarvitsee myös muuta aikaa. Aikaa muiden naisten kanssa. Koska kukaan muuhan ei voi ymmärtää meidän naisten juttuja paremmin kuin me naiset. Ei menty kieli vyön alla vaan annettiin fiiliksen viedä. Syötiin hyvin ja juotiin maltilla. Kikatettiin ihan ilman sitä juomistakin pissat housussa. Molempina päivinä pyhitettiin aikaa myös pyjamahousupäikkäreille, tai ainakin hotellihuoneessa lötköttelylle. Tultiin jälleen kerran hirmuisen hyvin toimeen ja kaikki sujui kuin rasvattu.
Tänään koettiin ekaa kertaa syysmyräkkä merillä ja taksikuski tiesi kertoa jälkikäteen aaltojen olleen noin 3,5 metrisiä. Siltä ne tuntuikin. Onneksi matka ei ollut pitkä. Malttamattomana sitä odottaa kivankin reissun jälkeen kotiin pääsyä. Nyt on riisipuuro haudutettu iltapalaa varten, sauna on päällä ja koira nukkuu keskellä aulaa, ettei kukaan vain pääse livahtamaan ulos. Valtakunnassa kaikki oikein hyvin ♥ Kiitos, kun jaksoitte olla siellä tämän pienen blogilomani ajan. Nyt jatketaan samaan vanhaan malliin, entistä ehompina. Viikolla tulossa juttua olohuoneen sohvapöydästä sekä Tallinnan tärpeistä. Ehkä vähän elämästäkin. Fiilispohjalla mennään, aivan kuten ennenkin.
Onhan siellä vietetty ihana maanantai tähän mennessä? Onnistuneen maanantain resepti ei paljoa vaadi: Hetki venyttelyä sängyssä ennen ylös nousemista. Yksi oikealla jalalla sängystä alas astumista. Ei väärällä jalalla. Muutama ropina sadetta ikkunaan. Yksi keltainen sadetakki ja yhdet yli-isot klonksuvat saappaat koiran ulkoilutuslenkille. Iso tujaus oman asenteen buustaamista tulevaan viikkoon. Pitkästä aikaa muutama kappale Laura Pausinia Spotifysta. Kaksi munakoisoa. Yksi parmesanköntti. Kaksi Muttipurkkia. Puoli punttia tuoretta timjamia. Loraus hunajaa. Roiskaus chililastuja. Kaksi mozzarellapalloa. Kaksi sivuaskelta oikealle, toiset kaksi vasemmalle. Pepun pyöritystä myötäpäivään kolme kertaa ja vastapäivään toiset mokomat. Hurjan paljon itsekseen hihittelyä ja yksi iso oivallus: jälleen aloitettiin puhtaalta pöydältä tämä viikko.
Joten hei, omasta asenteestahan se on tämä maanantaikin kiinni, eikös? Jotkut klaaraavat maanantain kuin Karvinen, toiset taas omalla tavallaan uudesta alusta nauttien. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen. Ei minua haittaa, vaikka some täyttyy maanantain vihausmeemeistä. Mä uskon positiivisen ajattelun voimaan ja sen sijaan, että keskittäisin energiani tähän väsymykseen, joka johtuu täysin kello neljä soineesta herätyskellosta, keskityn siihen ajatukseen, että tänä iltana pääsee ajoissa nukkumaan. Sen sijaan, että harmittelisin tuota lonkeron harmaata ilmaa ja sen mukanaan tuomia aikataulumuutoksia, olen onnellinen yllättävästä mahdollisuudesta kokeilla tänään lounaaksi jotain uutta. Sen sijaan, että olisin häärännyt erään projektin parissa keittiössä koko päivän ja yrittänyt vähäisessä valossa tuon projektin tuotokset kuvata. Onneksi kalenterissa oli muutama tunti tyhjää toisena päivänä tällä viikolla. Sellaisena aurinkoisena päivänä, kun valoa riittää kuvauksiin paremmin.
Munakoiso on kasviksista ehkä yksi kauneimmista. Hävettävän harvoin siitä on tullut laitettua. Mutta kiitos jälleen tuon Ellan Toscana -kirjan, innostuin sitä kokeilemaan. Munakoisovuoan alkuperäinen resepti löytyy Ellan kirjasta. Itse sovelsin reseptiä tuttuun tapaani hieman. Makunystyräni kun ovat sitä mieltä, että munakoiso tykkää hieman tulisemmastakin kaverista, tuon täyteläisen kaverinsa nimeltä Parmigianon lisäksi.
MUNAKOISOVUOKA
2 munakoisoa 2 prk Mutti tomaattimurskaa puoli punttia tuoretta timjamia suolaa hunajaa kuivattuja chililastuja muutama pyöritys mustapippuria myllystä raastettua parmesania pari palloa mozzarellaa revittynä
-laita uuni lämpiämään 175 asteeseen (kiertoilma)
-leikkaa munakoisot pituussuunnassa ohuiksi siivuiksi ja paahda niitä hetki molemmin puolin pannulla
-laita munakoisot sivuun odottelemaan
-lisää paistinpannuun tomaattimurskat, timjamia, ripaus suolaa, loraus hunajaa, kuivattuja chililastuja ja mustapippuria
-anna porista viitisen minuuttia
-lado uunivuoan pohjalle ensin munakoisoviipaleita, sitten tomaattikastiketta ja parmesanraastetta
-toista niin kauan kuin aineita riittää (johonkin väliin voit lisätä myös vähän mozzarellaa)
-päällimmäisiksi levittele revittyä mozzarellaa
-paista uunin keskitasolla noin 35 minuuttia tai kunnes juusto on kauniisti ruskistunut
-anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua…tai anna ainakin hieman jäähtyä ennen syömistä! Nimim. yksi kielensä polttanut 😛
Semmotteisia sitten tähän maanantaihin. Ja hei, ilmakin alkoi juuri kirkastumaan! Hain kipuisen esikoisen kesken koulupäivän pois koulusta. Tässä nyt tutkaillaan, että millainen tauti on laatuaan. Ei oikein varsinaista flunssaa eikä vatsatautiakaan, mutta ehkä jotain siltä väliltä. Taidan mennä tähän väliin ottamaan yhdet tujaukset inkiväärishottia, just in case 🙂
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.