Moikkamoi!

Huhuu? Moi, täällä sitä ollaan vihdosta viimein; uudessa rakkaassa blogikodissani. Hei, sydämellisesti tervetuloa mukaan myös tänne Indiedaysin puolelle seuraamaan blogiani. Niin teille vanhoille kuin uusillekin lukijoille! Tavattoman onnellinen olen päästyäni näiden ammattibloggareiden osaavaan ja ihanaan joukkoon. Rima on korkealla, joten sinne tähdätään. Ei rimaa hipoen vaan sen reilusti ylittäen. Kovaa työtä ja intohimoista harrastukseen paneutumista. Niitä tiedossa täällä uudessakin kodissa. Samalla linjalla siis jatketaan kuin ennenkin 😉

Ennen kuin nostetaan kuplivat tupareiden kunniaksi, niin haluaisin esitellä itseni teille. Monelle olen jo varmasti tuttu tuolta Indiedays Inspirationin puolelta, mutta uskon, että myös uusia lukijita on tullut mukaan sen verran paljon, että pieni esittely lienee paikallaan.

Kuka minä olen? Olen Maria, vuoden päästä täysiä kymmeniä täyttävä, kahden ihanan prinsessan äiti ja maailman parhaimman aviomiehen vaimo. Lapsi maailman rakastavimmille vanhemmille, sisko maailman parhaimmalle veljelle ja työkaveri maailman loistavimmille työkavereille. Kaveri hirmuisen monelle, ystävä valituille. Olkapää ja tuki muutamalle. Jatkuvaa sisustusinspiraatiota metsästävä kotihiiri. Fanaattinen sohvatyynyjen suoristelija. Helposti innostuva, nollasta sataan sekunnissa syttyvä tunneihminen, joka ei osaa sanoa ei. Järjen ääntä välillä kaipaava luonnonlapsi. Siivousfriikki, joka silti pystyy tarpeen mukaan hyvin ignooraamaan jaloissa vaeltavat pölypallerot. Romantikko ja herkkis, joka nauraa vedet silmissä päivittäin niin paljon, että Kanebo 38:kin meinaa pettää. Ihmisiin helposti luottava, joskus liian sinisilmäinenkin wannabe-maailmanmatkaaja, jolle oma sänky on maailman paras paikka. Numeronikkari, jonka intohimoihin kuuluu avata tuloslaskema ja tase viimeistä numeroa myöten ja analysoida, että miksi. Suunnittelija, joka on loistava tekemään pitkän tähtäimen strategisia suunnitelmia. Teoreettinen hörhö, joka saa asiat näyttämään paperilla hyviltä.  Yöunensa pienistä asioista menettävä stressaaja, joka aina loppujen lopuksi huomaa, että stressaus olikin ihan turhaa. Työkavereiltaan paljon vaativa, mutta tarpeen tullen suurella sydämellä ymmärtävä kollega, jolle työ merkitsee enemmän kuin vain palkkanauhaa.

Muutamaa syrjähyppyä lukuunottamatta olen asunut koko ikäni Tampereella kivenheiton päässä Pispalasta. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri, mutta välillä haaveilen irtiottoa oravanpyörästä ja totaalista alanvaihtoa; joogaopettajan tai hyvinvointivalmentajan koulutusta ja pakenemista sinne, missä meri on turkoosia ja hiekka valkoista. Pyöritämme veljeni kanssa pientä sympaattista perheyritystämme. Rakastan työntekoa. Silti unelmoin kotiäitiydestä. Tällä hetkellä teen lyhennettyä työviikkoa, jotta voin turvata koulun aloittaneelle kuopukselle pehmeän laskun koulutielle. Olla vielä hetken aikaa se pullalta tuoksuva kotiäiti. Kiitollinen ja onnellinen olen tästä mahdollisuudesta. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että töissä pääsee välillä helpommalla 😀

Bloggaajana olen perfektionisti, joka ei tyydy puolitiehen. Tehdään homma kunnolla tai ei tehdä ollenkaan. Aloitin blogini kirjoittamisen alkuvuonna 2010 ja yhtään hetkeä en vaihtaisi pois. Nautin bloggaamisessa eniten vuorovaikutuksesta ja siitä, että saan uudenlaista näkökulmaa asioihin. Blogin kautta olen löytänyt uusia sielunkumppaneita, ihmisiä joiden kanssa jaan samat intressit. Valokuvausharrastus on bloggaamisen myötä tullut tuikitärkeäksi. Haluan haastaa itseni kuvien myötä aina uudelleen ja uudelleen. Joskus toki myös ärsyynnyn siitä, että katselen ympärilleni kivoja kuvakulmia miettien. Sommitelmia tehden. Muu perhe taas ärsyyntyy kylmästä ruasta; ”Ei saa koskea vielä ruokaan, äiti ottaa ensin kuvat” on meillä liki päivittäin kuultu hihkaisu. Elämä on.

Toivon, että jokainen lukija saa blogissani hymyn huulilleen. Tähän maailmaan mahtuu jo ihan tarpeeksi mutrusuita ja kurttuisia kulmia. Elämä on lahja ja kun avaa silmät kaikelle, mitä se antaa, tulee yllättymään positiivisesti. Ihmisenä olen yltiöoptimisti, joka kuitenkin on jossain siellä sydämen syövereissään realisti. Haaveilija, jonka pää on pilvissä ja jalat visusti maassa. Intohimoinen taivaanrannan maalari. Uskalla unelmoida, heittäydy haaveisiin.

Äitinä olen ylihuolehtiva ja epäitsekäs. Juuri sellainen tiukkis, joka vaatii että läksyt tehdään heti koulun jälkeen ja kouluvaatteet vaihdetaan kotivaatteisiin. Been there, done that? Minä myös ja sitä samaa rataa jatketaan 😉 Tiettyyn rajaan asti salliva, mutta kuitenkin kovaa kotikuria pitävä. Vaimona olen rakastava ja luottavainen. Hemmottelen miestäni. En pilalle asti, mutta ei se kuulkaas kauas siitä jää. Joskus toivoisin, että osaisin nalkuttaa. Mutta toisaalta, jos ei nalkuttamiseen ole syytä, niin miksi sitten nalkuttaa? Perjantaipuskat maljakoihin itse ostava, parhaimman ystävänsä kanssa naimisissa oleva maailman onnellisin vaimo.

Katson elämää siltä kantilta, että vaikka välillä niitä takapakkeja ja surullisia asioita tapahtuu, niin se ei ole maailman loppu. Täytyy osata siirtyä eteenpäin eikä jäädä rypemään negatiivisten asioiden keskelle. Elämä kaataa välillä sitä itseään kauhallisen niskaan, mutta se on vain sen takia, että oppisimme arvostamaan niitä hyviä asioita elämässä. Näin mä uskon. Tulen kaikkien ihmisten kanssa toimeen, mutta ihmistyyppi, jota en voi sietää on jokaisesta pikkuisesta asiasta valittavat ihmiset. Sellaiset, joilla on aina kaikki huonosti. Elämä potkii välillä, mutta sitä kuuluu potkia takaisin! Onni syntyy niistä pienistä kultakimpaleista, joita elämä eteemme heittelee. Nuo kultakimpaleet auttavat eteenpäin menemisessä vaikeina aikoina. Uskon myös vahvasti kohtaloon; hassua miten juuri tietyt tapahtumat tapahtuvat tiettynä aikana. Yllättäviä asioita tipahtelee eteemme, kun niitä vähiten odotamme. Elämä kaikkine kommervenkkeineen on aika mielenkiintoinen ja siitä voisin viinilasin äärellä jutella vaikka kuinka ja kauan. Mussa taitaa asua jossain sisimmässä pieni filosofi ja analyytikko.

Millainen blogini At Maria’s on? Hyvänmielen blogi, jossa sisustetaan, laitetaan ruokaa, nautitaan perjantai-iltojen kokkailuista ilman reseptejä, paneudutaan vuorovaikutukseen lukijoiden kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä, etsitään hyvinvoinnin ja terveellisen elämän kulmakiviä, kippistellään kuplivalla juomalla ja jahdataan runner’s highta. Yleensä ei tosin samaan aikaan kuplivan kanssa 🙂

Ja kuten huomaatte, tekstiä tulee aika paljon. Niin kirjoitettuna kuin puhuttunakin. Yleensä kuitenkin postaukseni ovat kuvapainotteisia. Pidemmittä puheitta, kippis ja ihanaa, että seurasitte mukana tänne uuteen blogikotiin. Musta tuntuu, että tulen viihtymään täällä ihan loistavasti. Toivottavasti tekin! Kiitos vielä Indiedaysille tästä huikeasta mahdollisuudesta ♥

Nyt minä olen esitellyt itseni, joten olisi kiva kuulla keitä siellä ruudun toisella puolella on? 🙂

Maanantaiterkuin,