sunnuntai 08. marraskuun 2015

Isi & tyttäret

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA…ja vähän syksyistä mökkimaisemaa!

HEISSULIVEI

ja ihanaa isänpäivää ♥ Se taisi olla tokat tai kolmannet treffit aikoinaan tuon komistuksen kanssa, jonka jälkeen totesin tyttökaverilleni, että olen tavannut tulevien lasteni isän 🙂 Se oli aika paljon sanottu tuollaiselta vielä korvantaustat märkänä olevalta juuri opiskelunsa päättäneeltä tytöltä. Jota vielä siihen aikaan kiinnosti enemmän yöelämä kuin koti-illat. Joka ei todellakaan osannut kuvitella itseään ihan heti äidiksi. Mutta joka kuitenkin oli tavannut sen tulevien lastensa isän. Se oli jo paljon se!

Hienosti luonneanalyysini osui aikoinaan nappiin, sillä lapsillani on maailman paras iskä. Isi, joka on samalla auktoriteetti että rakastava isä lapsilleen. Aina valmis pelailemaan lautapelejä tai ottamaan pikkuisen alakulon hetkellä karhun syleilyyn. Onni on seurata sivusta lasten ja isän suhdetta. Siitä huokuu molemminpuolinen kunnioitus sekä suunnaton rakkaus. Lisäksi heillä on yhteinen, välillä sanatonkin huumorintaju, jota edes äitinä en tajua. Kepposia ja jekkuja tehdään tämän tästä. Eikä niille voi kuin nauraa. Rakkaita ovat!

Tänä aamuna jälleen kolistelimme hiljaa keittiössä (onko se hiljaa kolisteltu, jos juhlakalu herää siihen? 😉 ja valmistimme aamupalan. Nämä päivät eivät ole tärkeitä vain isille, mutta myös noille lapsille. Mennä herättelemään iskä, joka leikkii nukkuvaa. Antaa itseaskartelemansa lahjat ja sen yhdessä äidin kanssa ostetun kirjan. Tuttu ja turvallinen rutiini jo monen vuoden ajalta.

Päivä kului ja tulee kulumaan iskän ehdoilla; aamusta lähdettiin mökille saunomaan ja lounaaksi söimme kiuasmakkaraa. Tässä välissä päästimme iskän salille puuskuttamaan ja ottamaan hien pintaan. Kunhan saan tämän postauksen tehtyä, niin katamme pöydän. Myöhemmin syömme papaijasalaattia, karamellipossua ja riisiä. Juomme lasilliset punaviiniä kynttilänvalossa.

Illalla lasten mentyä nukkumaan taidamme pitkästä aikaa katsoa muutaman jakson House of cardsia. Sitä se iskä toivoi. Saamansa pitää 🙂

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle

PS. tein juuri viikkomaitokauppalistan viikon ruokalistan perusteella…josko huomenna saisin valmisteltua tuon postauksen loppuun tänne blogiinkin 🙂 Ai niin ja maaliarvonnan voittajat arvon myös huomenna!

 


torstai 05. marraskuun 2015

Ilta ilman väsyneitä jalkoja / #scholldinnerdetour

*yhteistyössä Indiedays & Scholl

MOIKKAMOI!

Pakko päästä tuoreeltaan kertomaan teille eilisestä. Huikeasta illasta huikeassa porukassa. En tiedä edes mistä aloittaisin. Voiko aloittaa huuhdahtamalla (näin äänettömästi), että vitsit, mikä ilta?! Sillä sitä se oli. Vieläkään ei oikein ole sisäistänyt, että mikä eilisessä illassa oli parasta, mutta jälleen kerran sitä hymyilee sisäisesti. Jalatkin hymyilevät. Eikä suotta, Indiedaysin ja Schollin yhteistyökampanjan merkeissä me neljä bloggaajaa pääsimme testaamaan kera ystäviemme Schollin uusia GelActiv-pohjallisia. Tiedän, ettei tämä välttämättä kuulosta teille vielä sellaiselta, että ymmärtäisitte, mikä nämä riemun kiljahdukset saa aikaan 🙂 Joten ajattelin avata teille vähän eilistä iltaa. Tunnelmia ja kuvia matkan varrelta. Johon sisältyi niin paljon naurua, niin älyttömän hyvää ruokaa ja jestas, mitä oheisohjelmaa. Yllätyksiä todellakin oli matkan varrella.

Alkuillasta kokoonnuimme Annankadun A21:seen. Bloggaajista kampanjassa lisäkseni olivat aina niin kuvauksellinen Minttu, herttainen Emilia ja ilopilleri Sanni. Sekä heidän avecinsa. Ekalla etapilla saimme alkoholittomien, GelActiv-pohjallisten väriin sopivien drinksujen lisäksi nuo pohjalliset. Schollin GelActiv -pohjallisissa on kaksi erilaista geeliä, joiden on tarkoitus vaimentaa iskua. Kiinteämpi geeli tukee jalkaholveja ja kantapäitä, kun taas pehmeämpi geeli toimii iskunvaimentajana ja pehmusteena.

Illan kantavana teemana oli hyvinvointi. Laaja, mutta niin tärkeä ja ajankohtainen käsite. Jokainen meistä bloggaajista toimi hostina valituissa ravintoloissa ja viritti keskustelua hyvinvoinnin ympärille haluamastaan aiheesta. Saatiinkin aikaan mielenkiintoista ja iloa tuovaa keskustelua. Palaan näihin keskusteluihin ja aiheisiin tarkemmin vielä seuraavassa postauksessa. Nyt illan kulkuun, aloittaen tuolta A21:sestä. (pahoitteluni kuvatulvasta jo näin etukäteen 🙂

A21OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Schollin GelActiv -pohjalliset ovat siitä metkat, että ne pystyy tarvittaessa leikkaamaan pienemmäksi oman jalan koon mukaan. Kun olimme saaneet kengät pehmustettua pohjallisilla ja drinksut juotua, jatkoimme matkaa. Sitä tuntui kuin olisi kävellyt pehmustetulla tiellä 🙂 Yleensä nuo eilen jalassani olleet biker bootsit ovat hölskyneet hieman ja tuntuneet jokseenkin kovilta asfalttia vasten. Nyt ei sellaisia ongelmia ollut! Näin keskellä työviikkoa on hieman hankala ehkä saada työssäkäyviä kavereita aveciksi. Mutta tiesin, että yksi kotiäiti (veljen vaimo) ja yrittäjäystävä (sielunsisko Kotkasta) ovat hypyn kengässä tulossa ja nauttivat pienestä irtiotosta keskellä arkea!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hetken aikaa käveltyämme saavuimme alkuruokapaikkaan. The Cock oli minulle uusi tuttavuus, mutta ei suinkaan jäänyt yhteen kertaan tämä visiitti. Tuonne on pakko päästä uudelleen. Sisustus oli silmää hivelevä ja ruoka juuri sellaista, mistä haaveilinkin. A21:sessä hostina toimi Minttu ja The Cockissa Sanni. Nyt kun katson näitä kuvia eiliseltä, niin on pakko hymyillä. Sillä huomaan, että kaikissa kuvissa hymyillään. Toivottavasti illan fiilis välittyy teillekin näistä kuvista!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAThe Cock OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä vaiheessa poskilihakset alkoivat olemaan jo hellänä nauramisesta, mutta yhteen ääneen tuumimme, että jalat eivät tunnu yhtään väsyneiltä. Vaikka oltiinkin jaloillamme oltu jo tovin. The Cockista lähdimme pääruokapaikkaan, joka oli yllätys. Yllätys oli myös Rööperin kundi, mies joka liittyi seuraamme ravintolan edessä. Vei meidät läpi ”pahamaineisen” rööperin ja hauskuutti tarinoillaan. Ihan loistavaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saavuimme sisäpihalle ja tämä Rööperin kundi pyysi meitä odottamaan hetkisen. Kävi varmistamassa, että kaikki on ok. No olihan kaikki ok, tajusimme olevamme Iso Roban sisäpihalla syyskuussa avatun Hello Darling -ravintolan edessä. Ihana, pikkuinen, sympaattinen ravintola. Ja hei, oli ilosointu korvalle kuulla kanadan englantia. Harvoin olen siihen Suomessa törmännyt. Tuli vaihto-oppilasvuosi mieleen. Pääruoaksi olimme saaneet valita etukäteen listalta kukin haluamansa ruoan. Minä seuralaisieni kera päädyimme bbq-ribseihin. Tiedän, tuo ei ehkä ole ruoka jota syödä silloin, kun sinua videokuvataan ja kuvataan. Mutta toisaalta, ruoka oli niin älyttömän hyvää, että siinä syödessä ei enää muistanut koko ribsien syönnin sotkuisuutta. Elämä on ja se saa näkyä! 🙂 Pääruoan yhteydessä keskustelimme hyvinvoinnista allekirjoittaneen aloitteesta.

Hello Darling OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä vaiheessa iltaa tuntui jo, että meidän ryhmärämä on ihan yhteen nivoutunut. Erilaisia ihmisiä, jotka tapaavat suurin osa ensimmäistä kertaa. Ja silti juttu luisti ja nauru raikasi. Hello Darlingin jälkeen saimme ihanat valorannerenkaat. Tai no, miksi noita nyt kutsutaan. Tuollaiset valojutskut, jotka ovat kuuminta hottia lasten synttäreillä. Sitä olivat vähän varttuneempienkin bloggaajien illanvietossa 🙂 Lisäksi seuraamme liittyi trubaduuri, joka siivitti matkamme jälkiruokapaikkaan kenkäaiheisilla lauluilla. These boots are made for walking… koska pohjalliset!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Helsinki on kaunis pimeällä. Kauniit jugend-talot on valaistu arvokkaasti ja mikä yllätti oli se, että ihmisiä oli liikenteessä ihan hurjan paljon. Lisäksi pikkuputiikit ja kampaamot olivat auki iltamyöhään. Mikäs tuolla oli kävellessä. Yhteiskuva otettiin kirkon portailla ja siinä samalla laulaa luritettiin tinakenkätyttöä. Elämä hymyili.

Jälkiruoat nautimme ravintola Kiilassa. Se on myös niitä ravintoloita, jossa voisi tuijotella hävyttömän kauan sisustusta ja ikkunoista näkyvää maisemaa. Koko porukalle oli varattu Schollin tuotekassit, joista löytyi kaikkea aina GelActiv– varapohjallisista jalkaraspiin. Emilia lopetti tämän meidän illan omalla hyvinvointiteemaan sopivalla aiheellaan. Aina silloin tällöin on hyvä miettiä niitä hyvinvoinnin kannalta tärkeitä juttuja. Ai niin, nuo jälkkärit muuten maistuivat yhtä taivaallisilta kuin miltä näyttää 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKiila OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAWhat an evening! Seuraavaksi ajattelin kokeilla pohjallisia juoksukenkään. Siitä onkin tovi, kun olen viimeksi juoksulenkille päässyt, mutta nyt sain alkuviikosta antibioottikuurin tähän pitkittyneeseen flunssaan, niin on toivoa päästä pian juoksemaan 🙂 Hei, palaan eiliseen iltaan vielä tässä marraskuun aikana; tulossa on fiilisvideota, tarinoita hyvinvoinnista sekä oikein ammattikuvaajan ottamia kuvia.

Nyt on viuhahtelut tältä viikolta viuhahdeltu ja huomenna palataan tuttuun ja turvalliseen bloggausrytmiin ja -aiheisiin. Mulla onkin fredagsmys-postaukseen taas yksi kiva ruokaidea. Toteutushan on vielä ihan mysteeri, mutta eiköhän se tässä ajan saatossa taas selkiydy 😉

TORSTAITERKKUJA 

alle


maanantai 02. marraskuun 2015

Ihan kahdestaan ♥

MOIKKAMOI

ja jälleen toivotan ihanaa maanantaita! En ajatellut ääneen taas taivastella, mihin nämä viikot menevät, mutta pakko vähäsen kuitenkin taivastella. Huhhuh, ei pysy mukana. Näin ruuhkavuosien keskellä hetkessä eläminen jotenkin korostuu. Se, että osaa nauttia niistä elämän pikkuisista kultakimpaleista. Ihan niistä arkisistakin jutuista. Niistä aamuista, kun molemmat lapset heräävät hyväntuulisina, eikä eteisen lattialla nähdä kiukkupotkuraivareita 😉 Mutta välillä on hyvä irtaantua arjesta. Tehdä jotain sellaista, josta nauttii. Joka poikkeaa arkirutiineista. Välillä on hyvä olla ihan kahdestaankin.

Harvoin sitä tulee oltua ilman lapsia missään. Eikä siinä mitään, nautin suunnattomasti ajanvietosta koko perheen voimin. Mutta aikuisten kahden keskinen aika on myös tärkeää. Lauantaina oli luksusta päästä miehen kanssa kaksin syömään. Ravintolaan, jonka makumaailma iski molempien makuhermoon. Ruokailujen suhteen taidetaan olla samasta puusta veistetty. Molemmat nauttii uusista makuelämyksistä ja osaa arvostaa kokin panosta. Kiireettömästä ruokailusta puhumattakaan. Muuten meistä kyllä löytyy eroavaisuuksia. Juuri niin, että yin ja yang täydentävät toisiaan 🙂 Mutta kyllä teki hyvää käydä treffeillä. Puhua aikuisten juttuja ja yllätykseksemme huomasimme, että kerrankin jutut pyörivät myös muissa aiheissa kuin lapsissa. Käyttekö te puolisonne kanssa treffeillä? Me käydään harvoin, mutta ei olisi paha varata kalenterista säännöllisin ajoin yhteinen treffiaika.

Viime aikoina olen täällä hehkuttanut paria loistavaa ruokakokemusta. Köpiksen Benton ja Helsingin Gaijinin seuraksi pääsee kyllä ehdottomasti Farang. Harmittaa niin vietävästi, että kamera jäi hotellihuoneeseen. Mutta ihan kelpo kuvia kännykälläkin sai. Aloitimme illallisen Farangin Bellinillä. Ja oikeasti jo siinä kohtaa tuntui, että ”I’m in heaven”. Tosin enpä vielä tiennyt, että tie oli vain ylöspäin…

page1

Koska olimme ekaa kertaa kyseisessä ravintolassa (miten se on ylipäätään mahdollista, että saimme päähämme mennä sinne vasta nyt?!?), niin päätimme ottaa maistelumenut. Näin alkuun miehen katseesta epäluulon siitä, että näinköhän maisteluannoksista täyttyy. Mutta huoli oli turha. Kuudennen ruokalajin kohdalla molemmat tunnustivat olevansa ähkyssä 😀 Tykkään maistelumenuista, pienistä annoksista joita tuodaan pöytään peräkkäin. Ruoka maistui raikkaalta (lue: taivaalliselta) ja jäin ihan koukkuun. En ole oluen ystävä, mutta Thaimaan reissuilla tulee ruoan kanssa juotua usein yksi Chang-olut. Niin joimme nytkin. Erona Thaimaaseen oli se, että nyt pullo ei hikoillut 🙂 Eilen illalla luinkin sohvannurkassa kahta Björckin keittokirjaa ja tämä aamupäivä meni etsiessä togarashi -mausteseosta. Onko teillä muuten suositella jotain nettikauppaa, josta ostaa itämaisia mausteita ja kastikkeita?

page3Isänpäiväksi ajattelin tehdä Farangin karamellipossua. Alkuruoaksi ehkä ikisuosikkiani eli som tam -salaattia. Keittopapaijan metsästys taitaa olla agendassa viikon puolivälissä, kun suuntaan taas Helsinkiin. Karamellipossun kanssa tarjoilen jotain kasvispainotteista. Mitä se on, selvinnee tässä viikon kuluessa. Ehdotuksia saa antaa!

Nyt toivottelen ihanaa alkanutta viikkoa, tästä se taas lähtee. Tällä viikolla yritän ehtiä julkaisemaan sen viikkoruokalista- ja ostoslistapostauksen. Arvatkaas olinko eilen paniikissa, kun en ollut muistanut tehdä kauppalistaa noudettavaksi tälle illalle. Kaikki noutoajat oli jo varattu. Meni systeemit kuulkaas ihan sekaisin. Nyt jalkaudumme maitokauppaan. Romanttiset treffit Prisman hevi-osastolla 😉

MAANANTAITERKUIN,

alle

PS. huomenna luvassa uusittua kylpyhuonetta!


sunnuntai 01. marraskuun 2015

Bloggers’ Inspiration Day

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

MOIMOI,

voi elämä – siitä taitaa kuulkaas taas olla aikaa, kun on viimeksi ollut näin leveä jälkihymy 🙂 Ihana, ihana, ihana Bloggers’ Inspiration Day keräsi eilen ravintola Maxineen, Helsingin kattojen ylle, huikean määrän bloggaajia. Monia entuudestaan tuttuja kasvoja, mutta myös monia uusia kasvoja. Ja hei mikä parasta, kaikkia meitä yhdistää se intohimo bloggaamiseen. Ihanan Emilian ja Sallyn kanssa käytiin läpi yhteistyökumppaneiden pisteitä kaikessa rauhassa ennen kuvauksia Instrumentariumin standilla. Olipa ihana kun sai kerrankin kuvailla ilman ihmishulinaa.

Instrumentariumin pisteellä esiteltiin Swarowski-mallistoa. Kauniit kehykset olivat kuin koruja. Tästä teen vielä oikein erillisen postauksen, sillä se ansaitsee sen. Olympuksen supertyylikäs standi houkutteli puoleensa. Tiedättekö, että tätä nykyä kameroihin saa ihan älyttömän tyylikkäitä kantohihnoja. Menevät korusta. Ja eikä enää huolta, jos kamera ei mahdu laukkuun, nyt on saatavilla myös mielettömän tyylikkäitä kameralaukkuja. Ei mitään sellaisia mustia pehmustettuja rohmelolaukkuja vaan ihan design-laukuista meneviä katseen vangitsijoita. Muotiasusteet kameraan -mallisto iski allekirjoittaneeseen!

Santa Marian pisteellä maistoimme taivaallista korealaista ruokaa ja tutustuimme maustevalikoimaan. Kotiin pääsi mukaan maustepussi sekä sriracha-kastike. Noista ajattelin viikon varrella tehdä aterian…Santa Marialla on kilpailu, jossa parhaimman reseptin blogissaan jakanut voittaa lahjakortin Gaijiniin. Aah ja ooh. Eikä ne ruokailut tähän loppuneet 😉 Tuplan standilla esiteltiin fitness-mallistoa. Proteiini- ja energiapatukkaa. Ensimmäinen treenin jälkeen ja toinen treeniä ennen. Nam!

Vagabondin pisteellä ihastelimme kenkä- ja laukku-uutuuksia. Yhdet konjakinväriset nilkkurit jäivät kaihertamaan tuonne takaraivoon. Kerrassaan ihania kenkiä. Biozellin uusi suihkutettava tyviväri on ihan huikea uutuus myös meille, kenellä harmaita platinanvärisiä raitoja pukkaa tyvestä 😉 Fresitan standilla maistoimme ihanan jouluista drinskua; Fresitaa ja Blossaa yhdistettynä. Aikas namia sekin!

You know me, parasta antiahan tuolla oli (kollegoiden tapaamisen lisäksi) ruoka. Oih ja voih. Santsikierrosta santsikierroksen perään. Suolaista naposteltavaa ja väliin muutama kuppikakku. Ruokatarjoilu oli ihan piste iin päälle! Päivätilaisuuden jälkeen kävimme miehen kanssa katsomassa uusimman Bondin. Suosittelen, aika kului kuin siivillä. Iltatilaisuudessa mulla ei ollutkaan enää kameraa mukana. Olisi kyllä pitänyt olla, sen verran kuvauksellisia Halloween-kostyymejä oli kanssajuhlijat pukeneet päällensä. Me jatkoimme sitten raksun kanssa romanttiselle illalliselle Farangiin. Jälleen kerrran oih ja voih. Kyllä se on kuulkaas loistava seura ja ruoka kun tekevät päivän. Ihana päivä aamusta iltaan takana, mutta kyllä täällä kotonakin on hyvä olla. Syli on ollut varattuna kotiintulosta lähtien  🙂

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle

PS. kiitos vielä Indiedaysille ihan huikeasta päivästä ja illasta! Kuten myös teille kanssabloggaajille, olette superihania – nähdään taas 


lauantai 24. lokakuun 2015

Minä ja hän

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
HEI AURINKOISTA HUOMENTA!

Vitsit, ei siihen onneen tarvita muuta kuin leppoisa lauantaiaamu, kuppi kahvia, nouseva aurinko ja hän. Meillä on erityinen yhteys. Hänellä ja minulla. Vaikka ollaan oltu kimpassa vasta neljä päivää vaille neljäsataa päivää, niin ollaan eletty ihan symbioosissa ja hengitetty samaa ilmaa. Oltu yhdessä 24/7. Välillä ladattu akkuja. Molemmilta. Tuosta 396 päivän yhteisestä taipaleesta oltiin erossa juuri 15 päivää. Erossaolo oli raskasta. Jouduin katsomaan maailmaa yksin. Tai oikeastaan vieraan silmin. Tuntui, että olin hieman mieron tiellä. Tuo vieras ei nähnyt maailmaa niin kuin minä. Se oli kuin riippakivi, joka roikkui kaulassa väkisin. Painoikin ihan tuhottomasti. Maailman värit ja kauneus eivät välittyneet. Tai emme nähneet niitä samalla tavalla. Kuin hänen kanssaan. Joka tietää sanomattakin, miten maailman kuuluu maata.

Sen toisen kanssa vähän tapeltiinkin. Korotin välillä jopa ääntäni. Nähtiin asiat mustavalkoisina. Ne olivat joko tai. Tuskastuin. Välillä maailma sumentui. Eikä siinä ollut lainkaan terävyyttä. Tuntui, että ei löydetä yhteistä säveltä. Kun taas hänen kanssaan asiat on aina just eikä melkein oikein. Musta tuntuu, että me ollaan molemmat tyytyväisiä. Meidän välillä vallitsee mutual understanding. Ei se ainakaan paljoa valita. Pienimuotoisesti vain protestoi kääntämällä maailman hetkeksi ylösalaisin. Sen takia jouduinkin hänestä hetkeksi eroon. Musta tuntuu, että hän ei kokenut kuitenkaan eroamme yhtä ahdistavana kuin minä. Hän pääsi ulkomaille. Minä en. Jäävän osa on aina raskas.

Tippa linssissä odotin toista kotiin. Kertaakaan noiden erossaolopäivien aikana en tuntenut sen vieraan kanssa sitä samaa wow-efektiä kuin hänen kanssaan. Sitä kun tietää nappia painettuaan, että se oli siinä. Se wow-tunne voi olla joskus niin voimakas, että se saa silmäkulman kostumaan. Kerrasta tietää saaneensa tunteen mukaan peliin. Onnenkyynel tirahti eilenkin, kun tulin töistä kotiin ja näin hänet meidän eteisen lipaston päällä. Tiukasti paketoituna. Mutta heti paketin nähdessäni tiesin, että hän on palannut kotiin.

Hihii, viimeistään tässä vaiheessa varmaan pyörittelette silmiänne (toivottavasti kukaan ei ehtinyt soittamaan valkotakkisia :D). Ei haittaa, niin tuo rakas miehenikin teki. Pudisteli lisäksi päätänsäkin. Mut hei, mun kamera on takaisin kotona huollosta. Ehjänä ja omana itsenään. Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa ihan hassulta, mutta mulla oli oikeasti pari tosi raskasta viikkoa valokuvaamisen suhteen. Ja toki se vaikuttaa tähän bloggaamiseenkin. Mä olen todella, todella, todella (sanoinko jo todella?) tarkka kuvien laadusta ja kun on tottunut tiettyyn tasoon, niin on ihan hemmetin vaikeaa siitä lipsua.

Mutta, still going strong. Tästä jatketaan taas niiden tuttujen ja turvallisten kuvien kanssa. Niiden, joiden eteen ei tarvitse juuri tehdä mitään. Sillä hän tietää, miten kuuluu toimia. Se on kuulkaas aika kiva juttu. Helpottaa tätä rakasta touhua nimeltä bloggaus aikalailla 🙂

LEPPOISAA LAUANTAITA,

alle

PS. jep, en ole unohtanut, että lupasin tälle päivälle maailman parasta pippuripihvikastikereseptiä. Sitä luvassa huomenna. First things first 😉