lauantai 02. toukokuun 2020

Just nyt on oikein hyvä ♥

8

HIPSHEI IHANAISET, NAURAVAISET!

Olinkin jo melkein unohtanut, miten suloista on nukahtaa, kun sade ropisee huopakattoon. Miten ihanaa on yöllä kääntää kylkeä ja kuulla joutsenten yökonsertti. Kuinka aamulla ei voi kuin herätä hymy huulilla samalla kun yrittää laskea kuinka monen eri linnun laulun kuulee hirsiseinien läpi. Koiran lämmittäessä aivan kyljessä kiinni. Samalla, kun hamuaa yöllä pois potkittuja villasukkia takaisin jalkaan.

Olinkin jo unohtanut, kuinka taivaalliselle aamukahvi mökillä maistuu. Tuolla vanhalla vajaan parinkympin keittimellä keitettynä. Kuinka makeammalta pakkasesta sulatetut mustikat aamujugurtissa maistuvat. Miten ruisleivän maltaan maku hivelee kielenkantoja.

Olinkin jo unohtanut, kuinka kauan sitä viihtyy ihan vain tuijotellessaan yhteen pisteeseen. Samalla, kun miettii että harvoin tuulen suunta on tuolta idän puolelta saarta. Miltä pienet aallonpoikaset näyttävät kulkiessaan ulappaa kohden kalliorannan ohi. Tullakseen takaisin toiseen suuntaan seuraavan pohjoistuulen aiheuttaman tuiverruksen mukana.

Olinkin jo unohtanut, kuinka pilven takaa pilkahtava aurinko saa sisäisesti hymyilemään. Lämmittämään ikkunan läpi ja saamaan silmät sirrilleen. Kuinka se saa ikkunat näyttämään likaisilta. Ja kuinka sitä oppii katsomaan ikkunan läpi ulos ilman että huomioi ikkunan likaisuutta.

Olinkin jo melkein unohtanut riemullisen katseen koiran silmissä, kun pääsee vapaana aamutarpeilleen mökin pihaan. Sen hieman rehvakkaan olemuksen, kun viestittää eleillään, että ei aio sitten vähään aikaan tulla sisään. Kun kuitenkin pian oven takana kuuluu vaimeaa vinkunaa ja karvapallo haluaa häntä koipien välissä takaisin syliin.

Olinkin jo unohtanut, miten saaressa aika pysähtyy. Kuinka aamulla kiskaisee samat mökkivaatteet päälle kuin parina aiempanakin päivänä. Miten sitä voi mennä päiväkin ilman, että katsoo peiliin. Kuinka kaikki ylimääräinen karsiutuu pois.

Olinkin jo unohtanut, miten mökillä elämä yksinkertaistuu. Ei ole aikatauluja, ei kiirettä tehdä tai mennä. On vain vadelmamascarponepiirakan huumaava tuoksu ja moottorisahan ääni. Yksi hikinen työmies ei niin huumaavalla tuoksulla varustettuna ja iltapäiväsauna. Just nyt on oikein hyvä ♥

LEPPOISAA LAUANTAITA,


perjantai 01. toukokuun 2020

Kesähuoneessa

10

HEIPPAHEI

ja mitä ihaninta toukokuun ensimmäisen päivän iltaa! Vaikka mun henkilökohtainen kevät on alkanut suurin piirtein siitä, kun korjasin joulukoristeet pois, niin nyt se viimeinen kevätkuukausi on virallisesti käsillä. Vahvasti kohti kesää mennään. Ja sehän tarkoittaa sitä, että vaikka ulkona oli alle kymmenen astetta lämmintä, niin kesähuone otettiin tänään käyttöön.

Viriteltiin pikkuisen valosarjaa tuomaan tunnelmaa. Kynttilät pöydällä ja lämmittimet katossa tekivät sen, että ihan hyvin tuolla tarkeni syömään. Ollakin, että maasta hohkasi jalkoihin hieman kylmää. Kerroinkin IG:n puolella, että tein jälleen hutiostoksen nettiruokakaupasta. Mä en ymmärrä, miten ne määrät on välillä niin harhaanjohtavia…tai sitten en vain ymmärrä mitä tilaan 😀 Viimeksi tilasin 10 kg säilykepunajuuria yhden pienen purkillisen sijaan. Nyt tuli tilattua reilun kolmen kilon köntsä possun niskaa pienemmän määrän asemasta.

Noh, nyt on ainakin pulled porkia pakkaseen asti. Reilun kuusi tuntia tuota lihaa sai hauduttaa uunissa, jotta mureutui tarpeeksi. Nyhtöpossun lisäksi oli tarjolla nyhtöbroileria heille, ketkä eivät punaista lihaa syö. Nyhtökauraakin piti kattaa pöytään, mutta se jäi kaupunkiin.

Perinteisesti mentiin ja syötiin nyhtistä ciabattan, punasipulihillokkeen, bbq-ranskankerman ja salaatin kanssa. Tai salaatti ei perinteisesti kuulu valikoimiin, vaan coleslaw. Mutta nyt mentiin salaatilla, sillä mun valmispussi kaaliporkkanapurjosekoitusta, oli alkanut inhottavasti käymään ja haisi inhalle.

Vappupäivä on kulunut ruokailujen lisäksi rennoissa merkeissä; laiturin kasauspuuhissa, lautapelien äärellä, paljussa ja suupielet sokerissa. Ja hei, ne mun sunnuntai-iltana tekemäni simat eivät ole vieläkään valmiita. Noh, voihan sitä simaa juoda vielä vapun jälkeenkin…

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


torstai 30. huhtikuun 2020

Iloista vappua ystävät!

6

MOIKKIS!

Vielä pikaisesti tulin huikkaamaan, ennen kuin kone menee kiinni: Ihanaa, iloista, pirskahtelevaa ja rentoa kotoiluvappua! Tämä vappu tulee jäämään mieleen siinä missä koko kevät 2020. Mutta tiedättekö, että ensimmäistä kertaa ikinä mulla on vappuhattu. Ekaa kertaa ikinä olo on varsin riehakas näin vapuksi. Viimeisen vuorokauden aikana meillä on raikunut nauru. On ollut tosi hyvä olla. Se, että vähän hassuttelee tekee näinä aikoina hyvää.

Tänä iltana pidetään pitkästä aikaa vappujamit ja luukutetaan JVG:n keikkaa niin, että saari raikaa (noh, ainakin mökki). Kaadetaan laseihin kuplajuomaa rusinoilla ja yritetään syödä sokerimunkkia niin, että ei tule lipottua huulia. Koittakaas, ihan sikavaikeeta! Herätään huomen aamulla peppu ja posket kipeänä. Käytiin tänään vetämässä huikean hyvä rappustreeni pitkästä aikaa ja pakarat huutaa nyt jo hoosiannaa. Ehkä illan tanssimuuvseihin pitäisi ottaa jotain venytysliikkeitäkin 😀

Nyt ystävät on aika laittaa kone kiinni. Sitä ennen haluan taas kiittää, että olette siellä. Teidän läsnäolo ja vuorovaikutus on aina ollut mulle tärkeää niin hyvinä kuin vaikeinakin aikoina. Tänä keväänä tuntuu, että tämän blogin ja kaiken mitä se tuo mukanaan, merkitys on korostunut entisestään. Lämmin kiitos teidän ♥

IHANAA VAPPUA! 🎈

PS. meillä pakataan karvaisen kaverin lisäksi autoon muitakin koiria; mies innostui tekemään ilmapallokoiria ihan kenneliksi asti 😉

 


keskiviikko 29. huhtikuun 2020

Kotivapun suunnitelmia🎈

12

…tai mökkivapun, mutta samoja juttuja tehtäisiin kotonakin 🙂

MOIKKAMOI!

Mun täytyy myöntää, että en ole koskaan ollut oikein vappuihmisiä. Joskus opiskeluaikoina vappua juhlittiin paljonkin, mutta sen jälkeen vappu on ollut päivä siinä missä muutkin päivät. Lasten syntymän myötä olen vasta alkanut koristelemaan kotia vappuun. Maltilla tehnyt senkin. Lasten ollessa pieniä kävimme myös vapputorilla ja olihan se kivaa. Ystäväperheiden kanssa vietetyt vaput ovat myös jääneet mieleen.

En tiedä onko se tämä poikkeusaika, mutta tänä vuonna ajatus vapusta tuntuu jotenkin tosi ihanalle, kuplivalle jopa! Musta on kuulkaa yhtäkkiä tullut vappuihminen 🙂 Tekisi mieli puhaltaa koko pieni mökki täyteen vappupalloja ja koristella serpentiineillä joka mökin kolkka. Glitteriserpenttiinillä kaiken lisäksi. Ostaa perheenjäsenille hauskat hatut, puhallella vappupilleillä ja huiskia vappuhuiskilla.

Tänä vuonna olen jopa ottanut selvää, mitä kotivappuna voi tehdä. Kokosin alle muutamia vaihtoehtoja, lähinnä vappuaattoillalle toteutettavaksi. Harmillista, että tuo JVG ja Martti Servo menee päällekkäin. Molempiin kun ajattelin osallistua 🙂

🎈 Mantan lakitus klo 18.00
🎈 JVG:n keikka klo 19.00
🎈 Martti Servo & Napander keikka klo 19.00
🎈 Vuonna 85 livestream ja Kasarivappu klo 19.00-22.30
🎈 @nakitjamutsit Olkkaripiknik klo 20.30
🎈 vappupäivän brunssi kesähuoneessa (jos mun ylppärilakki ei olisi hukkunut, niin laittaisin päähäni)
🎈 scrabble-turnausta (täytyy keksiä parempia sanoja kuin se fisutaco :D)

Ehkä se on kuulkaa tämä vappu, jota me tarvitaan tässä koronakoomassa. Simat laitoin pöhisemään sunnuntai-iltana, mutta pullotin ne vasta tiistaiaamuna, jotta paremmin ehtisivät tekeytymään. Munkit paistan huomenna kotitoimistopäivän lomassa. Olen parina viime vuotena tehnyt munkit uunissa, mutta tänä vuonna ajattelin tehdä taas perinteiseen tapaan. Jotenkin niistä tulee maukkaampia öljyssä kypsennettäessä, mutta jos sielläkin aristellaan öljyssä paistamista, niin suosittelen kokeilemaan vappumunkkien paistamista uunissa.

Vappumunkit uunissa

5 dl punaista maitoa
1 pkt hiivaa
1 muna
1 dl sokeria
2 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
100 g voita
n. 14 dl vehnäjauhoja

voitelemiseen rypsiöljyä
pinnalle sokeria

-liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon
-sekoita maito, muna, sokeri, suola ja kardemumma keskenään
-lisää noin 5 dl jauhoja ja sekoita hyvin
-lisää loput jauhot vähitellen ja vaivaa
-lisää vaivaamisen loppupuolella huoneenlämpöinen voi
-anna taikinan kohota tunnin ajan
-leivo taikinasta pullia ja tee niihin reikä keskelle
-kohota munkkeja liinan alla noin puoli tuntia
-voitele munkit rypsiöljyllä
-paista 225 asteessa (kiertoilma) noin 13 minuuttia
-dippaa munkit kuumana sokerikippoon
(jos öljy on ehtinyt imeytyä munkkiin paiston aikana eikä sokeri tartu, niin sivele sudilla hiukkasen lisää öljyä munkin pintaan)

Vaihtoehtoisesti suosittelen tukemaan myös paikallista leipomoa ja ostamaan vappumunkit heiltä. Tästä tulikin mieleen, että pitäisköhän sittenkin kipaista huomenna ennen mökille lähtemistä Pyynikin kautta ja ostaa tämän vuoden vappumunkit. Ei sekään kuulkaa huono idea olisi!

Millaisia kotivappusuunnitelmia teillä on? 🙂

ILOISIN VAPPUTERKUIN,


tiistai 28. huhtikuun 2020

Vaihtelevuutta arkiruokiin

8

MOIKKAMOI!

Ihan ensiksi; lämmin kiitos kaikille onnitteluista täällä blogissa, fb:ssä ja ig:ssä – myös tuolta eiliseltä päivänsankarilta ♥ Olen useasti kertonut, miten meillä on lasten kasvamisen myötä elämä helpottunut. Yksi uusi asia, jonka olen viime aikoina huomannut on se, että meillä lapset imevät inspiraatiota ruoanlaittoon tuolta kaikenmaailman TikTokeista ja muista kanavista, missä pyörivät. Älkää kysykö, miten sieltä löytää inspiraatiota, sillä mä en todellakaan tiedä 😀 Mä kun luulin, että TikTok on pelkästään tanssimuuvseja varten. 

Nyt kun viikot tuntuvat vähän samoilta ja päivät noudattelevat usein ”päiväni murmelina” -tyyppisiä päiviä, varsinkin etäkoululaisilla ja -työläisillä, olen törmännyt muutamaan otteeseen huokaisuun ruokapöydän äärellä. ”Taasko meillä on tätä ruokaa…justhan meillä viime viikolla tätä syötiin!” Vaihtelevuus, se on yksi asia, joka tekee arkiruokailusta astetta mielenkiintoisempaa. Niin ruoanlaittajan kuin syöjänkin näkökulmasta. Senpä takia olen aika herkin korvin ottanut vinkkejä lapsilta arkipäivien ruokailuihin.

Viime viikolla kuopus kertoi, että joku hänen seuraamistaan tubettajista oli tehnyt taannoin herkullisen näköistä broileria kuorruttamalla broitsun fileet corn flakeseilla. Itsekin olen maissikanasta kuullut, mutta en ollut ikinä ennen sellaista maistanut tai saatikka itse valmistanut. Tästä eteenpäin nitiä tulee kyllä tehtyä. Niin hyvää ja valmistuu nopsasti. Samalla uunilla valmistuvat myös lisukeperunat. Molemmat lapset mutisivat tyytyväisenä maissikanojensa kanssa. Ollakin, että pienen jutustelun jälkeen kävi ilmi, että en ollut tehnyt aivan tuolla tubettajan ohjeella, sillä hän oli leivittänyt broilerit myös vehnäjauhossa.

Maissikuorrutetut kanat

700 g kanan minuuttipihvejä
1 kananmuna
2-3 dl (täysjyvä)maissimuroja
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

-ota minuuttipihvit huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen
-kuori kananmuna ja riko sen rakenne haarukalla
-muussa muroja hieman sileämmäksi esim. morttelilla, lisää loraus oliiviöljyä
-ripsottele kanojen päälle suolaa ja pippuria
-pyörittele kanat ensin kananmunassa ja sitten muroseoksessa
-aseta uunipellille yksitellen (älä päällekkäin uunivuokaan, kuten kuvissa)
-paista 225 asteessa noin puolisen tuntia

Viipaleperunat uunissa
kiinteitä perunoita
sormisuolaa
pippuria
parikamaustetta
öljyä

-pese perunat ja viipaloi ne terävällä veitsellä ohuiksi viipaleiksi
-sekoita kulhossa perunat, loraus öljyä, ripaus suolaa, paprikamaustetta ja muutama kierto mustapippurimyllystä
-paista kanojen kanssa uunipellillä 225 asteessa noin puolisen tuntia (voit sekoittaa paistamisen puolissä välissä, mutta ei ole pakko)

Maissikuorrutettuja kanoja ja perunoita söimme jugurttikastikkeen kanssa (turkkilaista jugurttia, suolaa, pippuria, hunajaa, basilikaa). Oli kyllä hyvää ja hieman erilaista. Viime aikoina arkiruokavalikoimiimme on pitkästä aikaa ilmestynyt myös risotot. Risottoa tehdään tällä hetkellä kerran viikkoon eikä ainakaan vielä kukaan ole kyllästynyt. Sitruunarisottoa ja pannulla paistettua lohta on ruokalistalla huomiseksi. Tämän illan ruokailut kuitataan miehen tekemällä rakkauspastalla, jonka ohjeen ja tarinan pastan takaa olen jakanut täällä.

Miten siellä muuten jaksellaan? Täällä jaksellaan ihan hyvin. Välillä tuntuu, että tämä K on loputon suo, jolle ei loppua näy. Tarvotaan jossain epämääräisessä viikosta toiseen. Sitten taas toisaalta mietin, että kaikki on just nyt niin hyvin, kun ollaan terveitä. Joten nautitaan hissunkissun oleilusta ja katsotaan toiveikkaasti keski- tai loppukesään. Kyllä se siitä ♥

TIISTAITERKKUSIN,

 


« Vanhemmat
Uudemmat »