tiistai 16. kesäkuun 2020

Juhannuksen ruokasuunnitelmia

14

HEIPPAHEI!

Jokos siellä on juhannuksen ruokailut suunniteltu? Se on jännä juttu, miten joka juhannus sitä ajattelee, että nyt koklataan jotain uutta. Ja kuitenkin sitä löytää itsensä niiden uusien pottujen, sillien ja savulohen ääreltä. Eikä siinä mitään, mä rakastan rutiineja. Siltikin ajattelin, että tänä jussina voisi ruokarepertuaariin ottaa muutaman muuttujan. Juhannusta vietetään perinteisesti mökillä ja tänä vuonna saamme näillä näkymin anopin ja appiukon kahdeksi yöksi kylään. Helppoja ruokavieraita siis tiedossa ja hei onhan se tämän sääennusteen varjossa mukavampi heillekin olla pikkuisen viileämmässä saaressa kuin kaupungissa. Lisäksi maailman parhaimman anopin ja appiukon saareen tulemisessa on se iso plussa, että tietää saavansa kaverin korttipeliturnaukseen aina kun pyytää 🙂

Tein raakaversion juhannuksen ruokailuista ja niiden pohjalta kauppalistaa. Uudet perunat näyttelee pääosaa meidän juhannuksena. Tänä vuonna poiketaan kaavasta sen verran, että perinteiset kalat syödään vasta juhannuspäivänä. Saas nähdä, miten menee pasmat sekaisin 😉 Juhannusmenu 2020 näyttää seuraavalta:

Juhannusaatto

Lounas
Pizzauunilla tehdyt pizzaslicet
Mansikkakakku & kahvit
Lasilliset kuohuvaa

Illallinen
Maailman parhaimmat ribsit (anopin tekemät on parhaat)
Valkosipuliset jättikatkarapuvartaat
Kasvisnyytit grillissä
Coleslaw
Uudet perunat
Grillatut persikat ja kookosvaahto

Iltapala
Muurinpohjaletut

Juhannuspäivä

Lounas
Mätipannukakku

Illallinen
Savustettua nieriää & siikaa
Edellispäivän perunoista tehty silliperunasalaatti
Kermaviilikastike
Vihreä salaatti

Iltapala
Grillatut S’moresit

Yleensä emme syö mökillä erikseen lounasta ja iltaruokaa, vaan syömme näiden yhdistelmän siinä neljän viiden aikaan. Omaan silmääni tuo suunnittelemani menu näyttää siltä, että eihän noita ikinä jaksa syödä 🙂 Mutta katsotaan nyt. Perunoita täytynee ostaa monta kiloa, sillä ne ovat kaikkien herkkua. Meillä mummo eli siis anoppi ei ole ollut juurikaan sillin ystävä, mutta taannoin yhden yhteistyökamppikseni myötä innostui silleistä niin, että niitä voi hyvillä mielin tarjota. Muurinpohjaletut ja mansikkahillo kuuluvat juhannukseen kuin nenä päähän. Jättikatkarapuvartaat ovat meidän juhannusmenun uusin tulokas, mutta niistä ollaan miehen kanssa haaveiltu jo tovi, joten niitä on pakko saada! Kun vieraat juhannusaattona lounasaikaan saapuvat, tehdään heti pizzaa. Syödään pizzaslicet sormin terassin sohvalla ja nautitaan.

Ja hei, vaikka juhannuksen ruokasuunnitelmiin tulisi viime hetken muutoksia, niin sekään ei haittaa. Sovelletaan niistä raaka-aineista, joita saareen on tuotu mukanamme. Mä en jotenkin aiemmin ollut juurikaan juhannusihmisiä, mutta mökkeilyn myötä musta on sellainen kuoriutunut. Onhan tuo nyt aika ihana keskikesän juhla 🌸

KIVAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,


maanantai 15. kesäkuun 2020

Kesäiltana kotipihalla

0

MOIKKAMOI!

Ja pahoitteluni kuvatulvasta…puolet kuvista jäi vielä julkaisematta 😉 Tuntuu, että meidän piha on vasta heräilemässä henkiin. Siinä missä monessa vanhemmassa pihassa ekat kukat ovat jo kukkineet, niin meillä alkaa piha nyt vasta rehevöitymään. Tokihan istutukset istutettiin vasta viime vuonna. Mutta silti, odottavan aika on pitkä. En malta odottaa, että syreenipensaat ovat yhtä rehevät kuin naapurissa. Kun terassin viereen istuttamani kasvit valtaavat osin terassia. Kun luumu- ja omppupuu antavat satoa pakkaseen asti. Tokihan meillä on vielä nuo kaksi vanhaa omenapuuta, joista tulee kyllä omenoita. Toiset on talviomenia ja toiset kaneleita. Kaneli piti viime vuonna välivuotta. Toivotaan, että tänä vuonna innostuu taas tuottamaan satoa.

Viime vuonna pupujussi söi mun gladiolukset ja osan liljoista. Tänä vuonna vielä (kopkop) ne eivät ole maistuneet ja hei pensasmustikatkin ovat saaneet olla rauhassa. Ruusuun puhkeaa pian kukka, toivottavasti jaksaa kukkia rippijuhliin asti. Muutenkin uskon, että tuolta mun perennapenkistä saa silmäniloa juurikin h-hetkeen.

Jokailtaisiin toimenpiteisiin kuuluu kukkien kastelu. Siinä samalla on tullut viime aikoina pikaisesti huljutettua terassia. Siitepölyä on ihan järkyttävät määrät ja tuntuu, että ihan tuolla perusvesiletkulla ei juuri tee mitään muuta kuin vello siitepölyä edes takaisin laudoilla 🙂 Eli odotamma siitepölykauden loppumista.

Eilen illalla näitä kuvia kymmenen jälkeen räpsiessäni mietin, kuinka paljon piha on muuttunut siitä, mitä se oli vielä kolme vuotta sitten. Se oli viehättävä aiemmin, mutta nyt se on meidän näköinen. Sellainen, että tunnistan sen oman kotini pihaksi. Toivotaan, että nämä ihanat kesäilmat jatkuvat koko kesän, niin piha pääsee täyteen käyttöasteeseensa.

Huomaan muuten, että musta on tullut kesäiltanautiskelija aiemman kesäpäivänautiskelijan sijaan. En tiedä onko se taas tää ikä vai mikä, mutta kun aurinko ei enää porota ihan täydeltä terältä on just hyvä olla. Maria 25 v. ei olisi tätä lausetta allekirjoittanut 😀 Maria 25 v. olisi myös nukkunut kuin tukki tuolla peltikaton alla, kun mittarissa on sisällä liki 30 astetta. Maria 44 v. harkitsee vakavasti ilmalämpöpumpun ostamista. Tai miettii, että miksei sitä ostettu jo viime vuonna.

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 14. kesäkuun 2020

Aistit avoinna ♥

6

Tuoksutan järven raikkaan tuoksun. Jonkun lämmittämän puusaunan. Vieressä olevasta mansikkarasiasta tulevan makean suloisen tuoksun. Koiran uniset anturat. Tuoksutan kesän.

Tunnen pehmeän turkin säärtäni vasten. Auringonottotuolin hieman röpyliäisen kankaan. Auringon lämmön ihollani. Auringon säteet suljettujen silmieni läpi. Rakkaan pehmeät huulet otsallani, kun ohi kulkeissaan suikkaa suukon. Tunnen kesän.

Kuulen vastarannalta vedessä leikkivien lasten kiljunnan. A. Aallon Rytmiorkesterin vaimeat saundit. Ainakin kymmenen eri linnun sirkutuksen. Toiselta puolen saarta tulevan moottorisahan äänen. Kuopuksen vapautuneen kikatuksen mökin sisältä. Kuulen kesän.

Maistan makean mansikan suloisuuden. Järvi-ilman raikastaman ilman hengittäessäni sisään. Aamukahvin jättämän pinttyneen maun, joka yhdistyy hammastahnan raikkauteen. Maistan kesän.

Näen sinistä taivasta avatessani silmät. Pilvenhattaran, joka muistuttaa yksisarvista. Näen varpaankynsistäni hieman jo lohkenneen pinkin kynsilakan. Päikkäreiltä heräävän koiran autuaan venyttelyn. Näen kesän.

HEISSUN IHANAT!

Olettehan muistaneet nauttia kesästä jokaisella aistilla? Mun täytyy myöntää, että vaikka olen ollut koko kevään hereillä, niin nyt sitä on tullut oltua vielä enemmän alive & kickin’. Fiilistelyn mestariksi ei synnytä yhdessä yössä. Se vaatii työtä. Ainakin mä olen tehnyt paljon töitä sen eteen, että osaan olla kaikki aistit auki. Että silloinkin kun elämässä on vaikeita aikoja, osaan kuitenkin nauttia. Ihminen voi tuntea monia tunteita samaan aikaan. Jos vain antaa niille kaikille mahdollisuuden. Toivottaa tervetulleeksi tunteet, jotka ovat hyväksi. Hyväksyy tunteet, jotka ovat haastavia. Mutta ei jumiudu niihin, vaan keskittyy niihin parempiin tunteisiin.

Ajatuksiin, jotka poikkeavat kylään. Jättävät jälkensä ja jatkavat matkaa.

Hyvillä mielin laitan huomen aamulla kukonlaulun aikaan kellon soittamaan ja suuntaan toimistolle. Ensimmäinen kesälomaviikko antoi enemmän kuin uskalsin edes kuvitella. Säät, joista en olisi tohtinut edes haaveilla. Auringonlaskuja, joita jäin tuijottamaan. Aina välillä sitä tuntuu, että odotetaan kesälomaa, jotta kesästä voi nauttia. Mun mielestä kesästä voi nauttia samalla kun käy töissäkin. Töissä ollaan keskimäärin noin kahdeksan tuntia ja jos toiset kahdeksan tuntia omistaa nukkumiselle, niin siinä jää vuorokauteen kuitenkin vielä ylimääräiset kahdeksan tuntia nauttia kesästä. Se on ihan mielettömän ihanaa! Ja kuka sanoo, että töissä ei voisi nauttia kesästä. Mun mielestä kesäpäivät töissä on mahtavia. Kaikki on jotenkin kesäfiiliksellä ja tunnelma on leppoisa.

Huomen aamu alkaa toivottavasti pikaisella juoksulenkillä ja terassiaamiaisella ennen töihin lähtöä. Töiden jälkeen luvassa koko perheen (miinus sen yhden riparilapsen) kesken kesäisestä golfkentästä nauttimista. Illalla voisi pitkästä aikaa virittää vielä kotipihaan krokettikentänkin grillauksen ohella. Kesä, mä niin tykkään susta ♥

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


perjantai 12. kesäkuun 2020

Musta tulee isona torimummo

6

MOIKKAMOI IHANAT!

Tänä aamuna lähdettiin tyttöjen kanssa toriaamiaiselle. Nautittiin auringosta ja ihmisvilinästä. Pientä jännitystä oli myös pöydän ympärillä havaittavissa. Aamupalasämpylä ei oikein uponnut. Avonainen matkalaukku kummitteli mielessä. Ajattelin, että on ihan turha tulla kotiin jänskättämään riparille lähtemistä. Käytiin ostamassa jätskit ja suomalaisia, lähituottajan mansikoita. Käveltiin ihan järven äärelle. Mietittiin, millaista olisi lähteä näin hienolla kelillä järvelle veneellä.

Törmättiin moneen tuttuun ja jälleen kerran mietin, että miksi sitä tuleekin käytyä kaupungilla niin harvoin. Ollakin, että viimeiseen kolmeen päivään olen käynyt kaupungilla kolmena päivänä. Mä rakastan tätä mun kotikaupunkia. Olen aina rakastanut. Sen toreja ja sen ihmisiä. Niitä, jotka yhdistävät sanat toisiinsa hassusti. Murretta jonka tunnistaa toisella puolen maailmaa omakseen. Meitä, joista yhtäkkiä näin kesän tullen kuoriutuu sosiaalisia toriturreja. Jotka istuvat menopaluun kanssa rotvallirreunalla, jos ei toripöydissä ole tilaa. Voin olla hivenen puolueellinen sanoessani, että meiän tamperelaisten kanssa on helppo tulla toimeen. Meidän toripöytään saa aina istua, jos vapaata löytyy. Ja me ollaan sevverran höveleitä, että jos ei tilaa löydy niin sitä tehdään.

Tiedättekö, että mä olen vihdosta viimein hiffannut, mikä haluan isona olla. Musta tulee isona torimummo. Sellainen, joka istuu kahvittelemassa koko päivän. Kahvia tassilta ryystäen. Tuttujen kanssa höpötellen. Siinä on tavoitetta kerrakseen.

Mutta ennen isoksi torimummoksi kasvamista, mulla on tässä muutama kiireellisempi työ hoidettavana. Tämä äitiys ja napanuoranvenytysprojekti esimerkiksi. Viedään kuvien kaunotar iltapäivästä kauan odotetulle riparille. Näin h-hetkellä jotenkin olen helpottunut siitä, että Espanja vaihtui koronan takia Kangasalaan. Toinen on lähempänä. Ennen riparia olisi tiedossa vielä rippijuhlatarjottavien tiimoilta palaveria. Kääks, ne juhlathan on ihan pian! Hyvin se menee, sekä riparilaisella että äidillä. Ostettiin mulle sup-lauta mökille, että saan jotain tekemistä viikonlopulle. Ei tarvii olla koko ajan sitten viestittelemässä ja kyselemässä kuulumisia 😀

IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA ♥

PS. löydettiin eilen esikoiselle juhliin kengät reilulla neljällä kympillä. Olivat 50% alessa. Todellinen löytö…vielä kun ottaa huomioon, että sopivat niin äidille kuin tyttärellekin 😉

 


torstai 11. kesäkuun 2020

Kesän herkullisin pizza & pikkuisen herkistelyä

4

HEI HUOMENTA IHANAT!

Onpas hassua laittaa näin heti aamusta iltahämärässä otettuja kuvia. Mutta koska ajattelin, että siellä on muitakin kesälomalaisia, joille tulee välipalavinkki tarpeeseen tänä (toivottavasti) helteisenä torstaina, niin sellaista tulin nyt tarjoamaan.

Kesän ehdottomasti coolein, herkullisin ja terveellisin pizza valmistuu käden käänteessä. Se virkistää kesken auringonoton ja se on helppo koota myös kesäisellä picnicillä. Nauttia iltapalaksi takapihalla samalla lintujen iltakonserttia kuunnellen. Täytteitä voi vaihdella mielensä mukaan eikä tämän pizzan paistamiseen tarvitse uunia.

Kyseessä on nimittäin vesimelonipizza. Mä bongailen aina tarjouksista kokonaisia vesimeloneja. Ollaan koko perhe aivan vesimelonifriikkejä ja palasteltu vesimeloni katoaa jääkaappikylmänä varsinkin näinä hellepäivinä alta aika yksikön.

Vesimelonipizza

vesimelonia kolmioiksi leikattuna

Päälle
islantilaista tai turkkilaista jugurttia
mustikoita ja vadelmia
kookoshiutaleita
loraus hunajaa
tuoretta minttua

– kokoa täytteet vesimelonin palojen päälle

Syödään sormilla ja sotketaan. Kesällä sekin on sallittua 😉

Pari vikaa kesälomapäivää ovat käsillä ja mun täytyy kyllä myöntää, että olen nauttinut kesälomasta täysillä. Malttanut olla katsomatta tämän tästä myynti- ja ostoreskontraa, reaaliaikaista tuloslaskelmaa tai sähköpostia. Kerran päivässä on riittänyt. Huomaan, että jälleen käy se sama kuin aiempinakin vuosina. Kun aivot menemät lomamoodiin, niin luovuus iskee. Mä voisin näin kesälomalla kirjoittaa päivät pitkät postauksia. Tekstejä varastoon.

Mutta koska tekstini elävät niin hetkessä, niin en näe oikein järkeä kirjoitella syksyn postauksia varastoon. Nuo hyvinvoinnin vuosikellon postaukset tosin ovat sellaisia, että niitä voisi työstää jo nyt ja kirjoitella valmiiksi. Kirjoitushimotuksissani olen taas miettinyt kirjan kirjoittamista. Joku sellainen ällösöpö romanttinen tarina tai sitten ruokakirja, jossa eletään kansien välissä koko ruokavuosi. Tunteella ja tarinoiden. Väliin pieniä hyvinvoinnin vinkkejä jakaen.

Loma on siis tehnyt tehtävänsä. Ihan jo kolmessa päivässä. Ehkä se auttaa, että on pitänyt huolta palautumisesta myös arjessa. Ei ole ollut niin loman tarpeessa, vaikka kieltämättä tämän kevään jälkeen olin pitkästä aikaa vähän loman tarpeessa. Jo ihan henkiselläkin tasolla tuo koronakevät oli meille kaikille raskas. Kesä, ja hei mikä ihana ja aurinkoinen kesä, tuli ihan varmasti jokaiselle suomalaiselle tarpeeseen. Jotenkin tuntuu, että tämä on lahja jostain korkeammalta meille, kun tsempattiin niin hyvin kevät ja mökkihöperöidyttiin omissa oloissamme ♥ Ajatus tuosta poikkeuksellisesta keväästä saa mut muuten vieläkin pikkuisen herkistelemään. Tai lähinnä se, kuinka monen elämä muuttui kertaheitolla (varsinkin etulinjassa olleiden). Niin, että ei siinä oikein pieni ihminen voinut kuin mukana räpistellä mukana ja totella ohjeita. Toivoa parasta. 

Herkistelyyn on kyllä toinenkin syy. Mun pikkuinen vauva, se joka vasta syntyi 44 cm pitkänä, lähtee huomenna rippileirille. Tänään mennään hakemaan rippijuhlamekko korjauksesta ja ostamaan kengät. Katsotaan, että matkalaukkuun on pakattu kaikki tarpeellinen. Uskon, että viikon päästä haetaan riparilta tyttö, jonka elämä on muuttunut kertaheitolla. Jonka matkalaukussa on jotain elämän varalle, mitä siellä ei ollut riparille lähteissä ♥

Herkisteleekö muuten kukaan muu elämän edessä vai olenko se vain mä?

IHANAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,


« Vanhemmat
Uudemmat »