perjantai 09. elokuun 2013

Keep calm and enjoy the lilies


Heippatihei!

Hih, tästä alkaa jo tulla tapa; nimittäin ruokatunnilla tapahtuvasta postailusta. Aika kätevää, kun illalla käsittelee kuvat kotona valmiiksi ja liittää tänne. Sitten seuraavan päivän ruokatunnilla tuottaa postauksen tekstin. Tai no, näinä parina päivänä tämä on toiminut, kun olen yksin toimistolla. Huh. Tekee vähän tiukkaa tälläiselle yltiösosiaaliselle ihmiselle, mutta onneksi asiakkaat soittelevat tasaisin väliajoin, ettei kieli ihan pääse kuivumaan kiinni kitalakeen 🙂 
 …ja postaus jatkuu nyt sitten kahvitunnilla. Meillä ruokatunti ei ole rauhoitettu vaan silloin yleensä alkaa näemmä puhelin soimaan. Hyvä niin! Mutta palatakseni siis postauksen aiheeseen. Tuolla Instagramissa ja FB:ssä oli nähtävissä sneak peek home officen muutoksesta kohti enemmän olohuoneeseen sopivaa sisustusta. Kaikkihan lähtee siitä, että siivoaa nurkat ja paperipinot sekä pyyhkii pölyt. Kokeilkaas, se oikeesti toimii 😀 Tuo työpöydän lasikansi on kerrassaan kaunis, mutta ihan hirmuinen pölymagneetti. Muun muassa täältä löytyy kuvia työpisteestä ennen. Tässä lista muutoksista:
– seinäkello ja magneettitaulu muuttivat koululaisen huoneeseen
– uusi valaisin löytyi rautakaupasta ja vanha menee mökille miehen yöpöydälle
– pöydän sivulokeroissa olleet laatikot tyhjentyivät kaiken maailman keittiö-, kylppäri- ja huonekaluesitteistä. Vuodelta kivi. Nehän saa nykyään netistä. Maalisävykartat on ainoa, joita säilön.
– varastossa vuoden päivät maannut Keep Calm-taulu pääsi takaisin esille. 
Ollakin, että on niin jo menneen vuoden lumia 😉
Kuten muuallakin myös tässä home officessa pätee pareittain sääntö; liljat saavat parin olohuoneen liljoista, Keep Calm -taulu olohuoneen saman sarjan taulusta ja taulun vaaleansininen ei ole yksin; myös olohuoneen sohvalla on vaaleansinistä. Lisäksi kauneutta ja harmoniaa rikkoo täälläkin rosoinen betoniruukku. Kontrastit tuovat sisustukseen mun mielestä kivaa jännitettä. Vielä tuo tila tulee muuttumaan seinähyllyn osalta, se saa lähteä heti, kun keksin mitä tilalle. Tätä nykyä kotona tulee harvoin tehtyä töitä, mutta bloggaamiseen tuo paikka ainakin tarjoaa kivat puitteet. Ehkä tarvittaessa niihin oikeisiinkin töihin 🙂
Mitäs mieltä olette? Onko parempi kuin ennen?
Nyt vielä pari tehokasta työtuntia ja sitten autonnokka kohti möksää.
Jo sitä paikkaa on ollut ikäväkin 

Ihanan tunnelmallista viikonloppua 
toivottelee,
PS. hihii, olettekos huomanneet tuossa oikeassa palkissa, että mun esittely on kokonaan hävinnyt ja olen saanut tänne uuden kirjoittajakollegan ”Indiedays Support”-nimisen kaverin? Terkkuja vaan sinne 🙂 Ehkä jossain vaiheessa saadaan tuo mun esittely tuohon takaisin…tehdään vaan ensin pieniä muutoksia tänne. Niistä myöhemmin lisää.
PPS. piti jo aiemmin toivotella uudet lukijat, fb-tykkääjät ja Instagram-seuraajat sydämellisesti tervetuloa mukaan, joten toivottavasti viihdytte! 
PPPS. se farkun nappi ei enää ihistä! Pari kevyttä päivää ruokailun suhteen sekä yksi reilun tunnin juoksulenkki auttoivat. Vähällä päästiin!
PPPPS. arvaattekos, mihin sisustuskärpäsen puremana seuraavaksi suuntaan? Juu, se näkyy yhdessä kuvassa. Nimittäin takkahuoneeseen. Valkoista maalia seiniin, mustaa kalusteisiin ja se 
Ikean Gåser -matto takaisin lattialle. 

torstai 08. elokuun 2013

Oman kodin väripaletti

Pikaterkut ruokikselta! 🙂

Sain sekä ihanalta Esmeraldalta että ihanalta IMAGElta ihan supersiistin haasteen. Tai haaste oli siisti ja vielä superimpi oli tuo ohjelma, jolla tämä tehtiin. Chip it -ohjelma löytyy täältä. Kantsii käydä kokeilemassa. Mitään suuren suuria yllätyksiähän meidän kodin väripaleteista ei saatu aikaan; sitä mustaa, valkoista ja harmaata. Joista viimeistä enenevissä määrin näin syksyä kohden mentäessä. Eteisessä ja makuuhuoneessa on ripaus puunsävyjä (no löytyyhän niitä toki olkkaristakin, mutta ohjelma ei ihan niitä tunnistanut 😉 valkoisen, mustan ja harmaan lisäksi.

Väri-iloitteluksi kodissamme luetaan leikkokukat, joista tulee ripaus vihreää. En osaa olla kotona ilman leikkokukkia. Muistan jo opiskeluaikoinani kuluttaneeni opintotukia paikallisessa kukkakaupassa. Pieni opiskelijaboksi heräsi tuoreiden kukkien kautta eloon! Lisäksi välillä tulee niitä hetkiä, että kotiin eksyy ripaus pinkkiä (muuallekin kuin lastenhuoneisiin). Keltainen värinä on ollut jo hetken aikaa ruokatilassa (harmillisesti chippeihin en saanut oikeaa keltaista) tuossa sympaattisessa jakkarassa. Tosin ajattelin sutaista sen taas mustaksi/harmaaksi näin syksyn tullen. Paras tehosteväri tulee kynttilänvalosta; lämmin keltainen, joka saa ympärillään olevat värit hehkumaan tunnelmaa.
Tämän superkivan haasteen annan eteenpäin
(yritin vähän tehdä salapoliisityötä, että kenellä tämä ei vielä olisi, mutta
 sorry, jos tulee tuplana…):
Olkaahan hyvät arvon leidit 🙂
Nyt takaisin töiden pariin,
joten so long! Palailen jälleen kommentiboksiin illalla. 
Ja hei, FB:n puolella eilen vilauttelinkin työpisteen uutta ilmettä siellä kotona olkkarin nurkassa. Toivotaan, että tänä iltana olisi tarpeeksi valoa, jotta saataisiin huomiselle taas sisustuspostausta. Jos ei niin sitten tulee lehtikaalisipsien ohjetta. Tai sitten jotain ihan muuta 🙂
Torstaiterkuin,

keskiviikko 07. elokuun 2013

{flat} rasberry cake

No töttöröö,
eka lomanjälkeinen työpäivä kunnialla takana. Menikin aika kuin siivillä. Niinhän se aina, kun on oikein mukavaa. Meillä on vielä osin lomat päällä, joten oltiin veljen vaimon kanssa kaksistamme toimistolla. Paisteltiin muun muassa lehtikaalisipsejä uunissa. Niin hyviä, oletteko kokeilleet? Jos kiinnostaa niin voin laittaa mun helppoakin helpomman ohjeen tänne.
Nyt kaipaisi pientä energiatankkausta (lue: makeaa sellaista), mutta koska farkkujen nappi ihisti lievästi sanottuna tänä aamuna (veikkaisin parin kilon ”lomataakkaa” ;), niin eilisen vadelmakakut ovat muisto vain. Mutta hyvä muisto. Vadelmakermoineen kaikkineen. Uh. Resepti on Donna Hayn kirjasta ja alun perin tämä olisi kuulunut tehdä 18 cm halkaisijaltaan olevaan irtopohjavuokaan, mutta koska mulla on pienempi vuoka mökillä ja kotona vain tuo 24 cm, niin tästä tuli vähän latuska. Makuun ei silti vaikuttanut.

Vadelmakakku
50 g vehnäjauhoja
80 g mantelijauhetta (mulla oli kuorineen, mutta alkuperäisessä ohjeessa mantelijauhe ilman kuoria)
160 g tomusokeria
90 g voita, sulatettuna
3 valkuaista, kevyesti vatkattuna
1tl vaniljasokeria
1,5 dl jäisiä tai tuoreita vadelmia
vadelmia ja kermavaahtoa tarjoiluun
1. Lämmitä uuni 160 asteeseen.
2. Sekoita kuivat aineet, valkuaiset ja voi sekaisin. 
3. Lisää puolet vadelmista seokseen.
4. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan. Lisää päälle loput vadelmat.
5. Paista 160 asteessa 35-40 miuuttia.
6. Tarjoile lämpimänä (menee kyllä kylmänäkin) kermavaahdon ja vadelmien kera.
7. Enjoy!
****************************
Ihastuin muuten Ikean reissulla noihin ihaniin violetteihin laseihin. 
Muodoltaan ja väriltään aivan tosi paljon mun makuuni. 
Nyt ei kuulkaas irtoa enempää jaaritteluja,
joten lähden vihdosta viimein ostamaan tuohon Bourgien himmentimeen sitä sulaketta.
Iltaisin saa jo sytytellä kynttilöiden lisäksi valoja sinne tänne. Ihanaa!
Keskiviikkoterkuin,

tiistai 06. elokuun 2013

Se aika vuodesta

Morotsuikkelis,

ja sorppa kuvatulvasta 🙂 Taitaa olla se aika vuodesta, että on aika opetella taas hämärässä (saatikka pimeässä) kuvauksen niksit. Yllä olevia kuvia on otettu eri asetuksilla ja hieman eri kellon aikoihin. Nämä vielä ovat ok, mutta pimeällä otetut kuvat menivät ihan keltaisiksi. Millä asetuksilla te canonilaiset kuvaatte pimeässä? Vinkkejä otan kiitollisena vastaan.
Nyt alkaa olla sekin aika vuodesta, kun blogit päivittyvät kynttiläkuvilla. Mutta mikäs sen ihanampaa iltaisin, kun sytyttää kynttilät. Vielä ei ole ihan ollut niin kylmiä iltoja, että voisi kääriytyä viltin suojiin, mutta cozy corner sohvannurkassa on jo tullut testattua monena iltana. Kera uusimman kirjalöytöni: Vera Valan Kuolema Sypressin Varjossa. Nyt olen ahminut ko. kirjaa viimeisten lomapäivieni kunniaksi ja uskon, että tänään saan sen loppuun. Danielle Steelen romskut ovat olleet mulle se juttu, mutta voin sanoa, että nyt sisäinen dekkariminäni heräsi henkiin. Veran blogia ja sen myötä ihanaa Italiaa voit seurata täällä.
Viimeistä lomapäivää viedään, ilman sen kummempia suunnitelmia. Ehkä suuntaamme lasten kanssa mummun marjapuskiin ja keräämme vielä viimeiset c-vitamiinit talven varalle säilöön. Lisäksi ajattelin leipoa vadelmakakun; jossain keittokirjassani sellaiseen loman aikana törmäsin. Kakku tarjoiltiin vadelmakerman kera. Oh dear, onneksi juoksulenkit ovat tulleet taas jäädäkseen osaksi arkea 😉
Suurimmat pahoitteluni, että kommentteihin vastaaminen on edelleen kesken. Mutta te ymmärrätte, eiks niin; loma – aurinko – pakko olla ulkona. Lupaan, että tämän päivän aikana hiljaisuus kommenttiboksissa mun osaltani päättyy. Kiitos kaunis vielä kommenteistanne ihanat 
Aurinkoisin terkuin,
vikasta lomapäivästä täysin rinnoin nauttiva

sunnuntai 04. elokuun 2013

Tikkupullaa kalliorannalla

Moikkamoi!

Onpas ollut taivaallinen viikonloppu; niin kelien puolesta kuin muutenkin. Jälleen kerran tuli todettua, että se onni syntyy pienistä asioista. Ihan sellaisista arkisistakin. Puuhastelusta lasten kanssa. Tänä aamuna onnea oli esikoisen uistelemat pari haukea, joista toinen oli aika reilunkin kokoinen (siis meidän mittapuulla ;). Muuten onnea on tuonut tuo ihana mies ja maailman rakkaimmat lapset. Sekä se, että olen päässyt dekkarissani jännään kohtaan. Kamalaa, kun kirjaan jää ihan koukkuun 🙂
Olettekos koskaan tehneet tikkupullaa notskilla? Jos ette, niin suosittelen. Me tehtiin eilen ekaa kertaa. Tosin nuotion virkaa kalliorannalla toimitti vanha pata. Joskin hyvin sitä toimittikin. Ensin grillattiin makkarat ja sitten jälkkäriksi tikkupullat. Tänään upotettiin tuo pata puoliksi kalliosyvennykseen ja vuorattiin se kivillä; on vastedes vähän turvallisempi lastenkin kannalta.
Mökkimme sijaitsee paikassa, jossa toisella puolella on hiekkarantaa ja toisella puolella kalliorantaa. Tuo kallioranta oli oiva sijainti ulkotulelle, sillä ilta-aurinko laskee juurikin tuonne puolelle. Siitä on myös kivat (kivat siis näin tyynellä kelillä) näkymät järven ulapalle. Myrskysäällä vaahtopäät lyövät tuohon kalliorantaan samalla kun Myrskyluodon Maija soi korvamatona 😉
Mutta siihen tikkupullaan. Löysin Marttojen ohjeen, joka on pakko tallettaa tännekin. Tosin sovelsin tätäkin ohjetta hieman, joten alla on siis tuo soveltamani ohje. Meillä katsokaas on pavlova kahvipöydässä niiiiiin nähty; vastedes vieraat saavat tikkupullaa kahvinsa kanssa. Ja saavat ihan itse grillata ne 😉 Tikkupullan kanssa maistuu mansikkahillo ja luulisin, että kermavaahtokin toimii ihan loistavasti!
Tikkupulla
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl sokeria
1 tl kuivahiivaa
1/2 tl kardemummaa
1 1/2 dl maitoa
1/2 dl Flora Culinessea
1. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kädenlämpöinen maito.
2. Vaivaa ja loppuvaiheessa lisää Flora Culinesse.
3. Anna kohota puolisen tuntia (saunassaoloajan ;).
4. Leivo taikinasta kuusi 20 sentin mittaista pötköä.
5. Kierrä pötkö puutikun ympäri niin, että päät jäävät kierteen sisään 
– silloin pulla pysyy tikussa paistamisen ajan.
6. Paista pullaa riittävän etäällä liekeistä, ettei taikina pala (meillä vähän kärtsäsi…ei haitannut).
7. Paista noin 15 minuuttia, pulla on kypsä kun se irtoaa tikusta helposti.
8. Enjoy!
*********************************************
Meillä upposi nuo kuusi tikkupullaa parempiin suihin alta aikayksikön. 
Seuraavan kerran täytyykin tehdä resepti tuplana!
Kiitos kaunis murut kommenteistanne, palailen niihin tuonnempana. Nyt saunomaan ja sitten purkamaan mökkikasseja; meillä miehellä alkaa huomenna työt ja itselläni sitten keskiviikkona. 
Mutta ei se sitä sano, etteikö tässä vielä mökillekin tällä viikolla ehtisi 🙂 
Oikein ihanaa sunnuntai-iltaa ja
alkavaa elokuista viikkoa! 
On se vaan kiva, että illat pimenevät