sunnuntai 22. syyskuun 2013

Nature hues in my dining room

22

Moikkelista,

Instan puolella mua seuraavat tietävät, että etsin tänään katajia kissojen ja koirien kanssa. No ei löytynyt. Mökillä niitä olisi ollut vaikka kuinka, mutta täällä kaupungissa ei tullut ensimmäistäkään vastaan. Olisin halunnut yhteen projektiin katajanoksia (marjoineen), mutta löysinkin tuollaisia kuivettuineita rehuja. Ne olikin aikas kivoja! Mitähän nuo kuivettuneet pallerot muuten ovat?
Otettiin ruokapöydän ympäriltä nuo päätytuolit pois ja vietiin varastoon. Harvemminhan meitä kahdeksaa ruokapöydän äärellä on. Jotenkin toi ilmavampaa tunnetta koko ruokatilaan vai mitä mieltä olette? Juu ja mä tiedän, meidän pöytäliina on ”hiukkasen” nafti, mutta oli pakko saada Annon ryppyinen pöytäliina eikä niitä ollut isompaa kokoa 🙂
Hei, kiitsa ihanaiset kommenteistanne edelliseen postaukseen. Palaan niihin illalla. Nyt keittiön siivoukseen. Mä olen häärinyt siellä koko päivän ja nyt olis hyvä aika ottaa naked truth kuva. Mutta uskon, että kaikki te ihanat lukijat poistuisitte sen nähtyänne takavasemmalle. Itsekään en tuonne pysty menemään silmät auki. Huh. Ei muuta kuin hommiin!
Suloisin sunnuntaiterkuin,

lauantai 21. syyskuun 2013

Lähdetään kauas pois…

18

…sinne mis on lämmin ja
niin paljon elävämmin
loistaa tähdet ja kuu.”
Hei huomenta! 
Täällä Tampereella on ihanan syksyinen ilma, aamulenkki hapekkaassa syysilmassa juostu, aamupala syöty ja muu perhe odottelee liki jo autossa perheen bloggaajaa 🙂 Mutta sitä ennen lähdetään virtuaalimatkalle lämpimään. Ensi talven reissu on varattu ja sisältää muun muassa jälleen ylläolevia maisemia. 157 päivää aamukammassa ja se tietää kuulkaas armotonta ostoslakkoa (tästä lisää myöhemmin) ja armotonta kuntokuuria (tähänkin palaan ensi viikolla). 
Ruuhkavuosien keskellä sitä on valmis luopumaan omista vaatehankinnoistaan, sisustusostoksistaan ja perjantain herkkuhetkistä. Kaiken liikenevän rahan olen valmis sijoittamaan seuraavan viiden kuukauden aikana kahden viikon 100%:een läsnäoloon lasten kanssa, moniin Uno-turnauksiin rannalla, siihen että saan tarjota lapsille palan ulkomaailmaa ja muun maan tapojen ja kulttuurin oppimista. Näyttää heille, että Suomi ei ole se maailman ainoa paikka ja että elämä voi olla toisinaan erilaista maapallon toisella puolen. Itse olen saanut aikoinani lapsuudessa reissata ulkomailla ja saanut reissuista niin paljon tärkeitä asioista mukaani elämän varrelle. Sen saman haluan tarjota lapsilleni. Tärkeimpänä kuitenkin se, että  saan nähdä kahden viikon aikana, kun lapset ovat 24/7 hymy korvissa, kuulla sen kun lapset nauravat hersyvää lapsen naurua ja nauttivat siitä, että vanhemmat eivät ole stressipömpeleitä töiden takia. Ei ole kotitöitä, joita tehdä vaan saa pyhittää sen kaiken ajan omalle perheelle ღ
Joten tiedossa on kaurapuuropainotteisia fredagsmys-postauksia ja bloggaajan armotonta itsensä rääkkäämistä salilla ja juoksulenkeillä (vitsi ;). Ihanaa, että on taas jotain jota odottaa! Tiedossa on sitä ennen kuitenkin vielä monta menetettyä hermoa, pitkiä työpäiviä, armotonta pään seinään hakkaamista, turhautumista, mutta toivottavasti myös onnistumisiakin ja monta ilon hetkeä. Monia yhteisiä ihania hetkiä lasten kanssa arjenkin keskellä.
Me lähdetään nyt minilomalle Hälssinkkiin…eiköhän ne lasten suukut sielläkin hymyyn saada! 🙂
Voipi olla, että Instagramiin päivittyy kuva jos toinenkin meidän Helsingin reissusta, joten see you there?
Ihanaa lauantaita ღ

perjantai 20. syyskuun 2013

Myyssi kuin myyssi

20

 

Moikka murut!

Niin kuin eilen kertoilinkin, niin lupaamani fredagsmys-postaus täyttyy torsdagsmys-kuvista, sillä suuntaamme illansuussa kyläilemään. Enhän mä voinut teitä jättää ilman myyssikuvia, kun sellaisia tälle perjantaille olin luvannut 🙂 Joten sain hyvän syyn viettää eilistä iltaa keittiössä. Ja herkutella. Ottaa lasillisen viiniä. Tälläinen luksus kiireisen arjen keskellä tekee kyllä niin hyvää. Kandee kokeilla! Oli miehenkin mukava sitten palata raskaan golfreissun jälkeen kotiin, kun keittiössä otti vastaan hermonsa menettänyt lepuuttanut vaimo, ilmottunut viini ja lämmin (fetaparsakaali)piirakka 😉 Tuo piirakka oli taas sangen nopean kaavan mukaan tehty eli valmiiseen pohjaan:
Fetaparsakaalipiirakka
1 valmis piirakkapohja
täyte
1/2 parsakaali pilkottuna
100 gr fetaa murusteltuna
suolaa 
pippuria
2 dl kermaa
2 munaa 
emmental-raastetta
Levitä sulanut piirakkapohja voideltuun piirakkavuokkan. Lisää pohjan päälle parsakaalit ja fetat. Sekoita munat, mausteet ja kerma sekaisin ja kaada vuokaan. Ripsottele päälle emmental-juustoraastetta. Paista 200 asteessa uunin alatasolla 20 minuuttia, jonka jälkeen nosta vuoka uunin keskitasolle, alenna lämpö 175 asteeseen ja paista noin 10-15, kunnes juusto alkaa kauniisti ruskettumaan.
*************************
Lisäksi tein tuota iki-ihanaista lämmintä fetasalaattia (klik). Tosin ruokiaan kuvaavalla bloggaajalla nämä ruoat eivät taida koskaan järin lämpimiä olla 🙂 Tuohon salaattiin en tomaattia tällä kertaa laittanut, koska niitä ei jääkaapista löytynyt. Meillä oli ihan tarjoilijatkin omasta puolesta; tytsyt istuttivat mun ja Mr N:n keittiön pöydän ääreen ja pitivät huolta, että lautanen ei päässyt tyhjenemään. Kaiken lisäksi tiskasivat tiskit. Hyvin opetetut lapset 😉

Huomenna lähdetään blogissa kauas pois…sinne mis on lämmin ja niin paljon elävämmin, loistaa tähdet ja kuu… Tosin mä olen sitä mieltä, että ihanaa kun tuli syksy. Illat pimenevät ja aamuisinkin on jo pimeää. 
Saa kaivaa esiin nahkatakit ja villahuivit. Me lähdetään huomenna Helsinkiin, joten toivotaan että siellä ei sada eikä tuuli vihmo.
Ihanaa viikonloppua
ja perjistä toivottelee,
PS. kiitos jälleen kommenteistanne ed.postaukseen, vastailen illalla, kun kotiudutaan kylästä! 🙂

torstai 19. syyskuun 2013

Toivepostaus: taljat sisustuksessa

17
Hyvää iltaa ihanat!
Ihan hirmuista haipakkaa töissä – ei ole ehtinyt edes ruokiksella bloggailla. Työt haittaavat harrastusta 🙂 Linkitin tuonne FB-sivuillekin meidän uuden, pitkän tuotekehityksen tuloksen. Olen niiiiin innoissani! Se, kun lähdetään kehittelemään tuotetta tietty visio päässä (siis mä puhun nyt markkinoinnillisesta ja visuaalisesta puolesta, muut hoitakoon sen tuotekehityksen) ja sitten kun näkee sen lopputuleman. Niin palkitsevaa! Mutta ei sekoiteta työtä ja harrastusta, joten ei siitä sen enempää. Eilen illalla piti katsokaas vastailla kommentteihin, mutta meillä oli yksi syliä ja läheisyyttä kaipaava nuhanunnukka, joten vastailen kommentteihinne heti tämän postauksen jälkeen. Töissä tuntuu yksi jos toinen olevan kipeä ja kotosallakin on orastavaa flunssaa. Saas nähdä auttaako tuo mun MSM-jauhe siihen. Kaikkiin muihin vaivoihin se on kyllä auttanut!
Multa on toivottu postausta siitä, miten sisustan taljoilla. Niin, melkein joka huoneessahan meillä niitä vilahtelee. Enkä oikeastaan niillä sen kummemmin sisusta. Ne ovat vain ajautuneet paikoillensa, mutta yleensä niillä on kyllä jokin käyttötarkoitus. Paitsi tällä ekalla. Tai aiemmin oli hyväkin käyttötarkoitus, nyt vain on ja möllöttää.
Ensimmäinen talja meille kotiutui toukokuussa 2005. Kyllä, muistan ulkoa. Se ostettiin paikallisesta lastentarvikeliikkeestä ja se myytiin muistaakseni ”koliikkikarvan” nimellä. Oli ihan törkysen kallis, mutta mitäpä sitä ei tekisi pienen kuukauden ikäisen vatsakipuisen vauvan hyväksi. Sitä pidettiin sohvalla ja pikkuinen nukkui rauhallisesti sen päällä. Suosittelen kokeilemaan muuten, jos on vatsavaivaisia vauvoja. Ihan aito lampaantalja tähän siis voi auttaa. Meillä rauhoitti erityisesti niitä vaikeita iltoja, kun piti kannella vatsavaivaista ympäri asuntoa hytkytellen. Myöhemmin tätä pidettiin pulkassa ja vaunuissa. Mutta nyt se on vähän väärän värinen sisustuksellisesti (kellertävä), joten useimmin se löytyy tuolta meidän makuuhuoneesta mökkikassistani 🙂
Harmaita aitoja taljoja Ikeasta meillä on kaksi. Toinen on tuossa mun omassa lukunurkkauksessa sohvalla. Se on oikeasti tosi miellyttävä ja lämmittää kivasti. Ja tuo särmää sisustukseen, rikkoo vähän sohvan valkoisuutta noiden tyynyjen kanssa. Toinen harmaa talja löytyy keittiöstä (kuva otettu ennen maalausta, onpas muuten oudon valkoista! :). Tuo on mun paikkani ruokapöydän äärellä. Tuolit on muuten aika kovat, joten tykkään, että antaa mukavasti pehmeyttä. Eikä ole hassumman näköinenkään. Valkoisia tekotaljoja meillä on kolme, joista yksi on myös tuolla ruokapöydän luona. Toinen valkoinen tekotalja on työtuolissani. Onkohan sitä tottunut istumaan liian pehmeillä, kun nyt ei sitten millään takalisto totu koviin tuoleihin? 😀
Kolmas valkoinen talja on takkahuoneessa. Mä dissaan tuota meidän tummanharmaata sohvaa (tilattiin alunperin erivärinen silloin aikoinaan, mutta ei viitsitty reklamoida, kun haluttiin se jouluksi yms) ja tuo valkoinen talja hieman sitä sohvan synkkyyttä piristää.
Arvatkaan muuten mitä täällä touhuillaan/kokkaillaan? No huomiseksi lupaamaani fredagsmys-postausta. Juu, se muuttuu torsdagsmys-postaukseksi, sillä me mennään huomen illalla kylään. Mikäs tässä on tunnelmoidessa hyvän ruoan äärellä keskellä viikkoa, kun ulkona on tuulee ja sade vihmoo ikkunaan. Jos fredagsmysinä saa ottaa lasin punaviiniä niin kai torsdagsmyyssinäkin saa? 😉
Mutta nyt tuo paistos uunista pois ja edellisten postausten kommentointeihin.
Kiitos niistä ihanat, olette superhuippuja 🙂
Torstai-iltaterkuin,

keskiviikko 18. syyskuun 2013

Vuohenjuustotomaattikeitto

10
 

Hellurei!

Jihuuuu, selvittiin kuulkaas hengissä tappotiistaista. Tälläkin viikolla 🙂 Jes! Kiitos tsempeistänne eilen ihanat!

Viime sunnuntai-iltana, maalausurakan uuvuttamana (not), tein iltaruoaksi perheelle ihan älyttömän helpon sosekeiton. Tomaattisosekeitto on siitä haastava, että ellei aio käyttää maizenaa tai perunaa siinä niin se menee helposti liruksi. Eli vettä ei saa olla liikaa! Tosin yhdellä tai kahdella perunalla tämänkin saa helposti samettisemmaksi. Vuohenjuustona käytin niitä pehmeitä valmiiksi palasteltuja kiekkoja sellaisen puolikkaan paketillisen verran (paketissa siis kaksi erillispakkausta). Lasten takia en tähän hirveästi chiliä palastellut, mutta omaan makuuni sitä olisi voinut olla enemmänkin. Lisäksi suolaa ja pippuria myllystä. Simple as that!
 
Kylkeen paistoin vielä rapeakuorista leipää. Lasten herkkuleiväksi on muodostunut tuo leipomani kovakuorinen leipä, jonka teen Siken Namasten sämpyläreseptillä. Eli tällä (klik), tosin sämpyläjauhojen sijaan laitan leipiin ruisjauhoa. Taikinasta tulee kaksi leipää ja yksi leipänen vaatii paistoa noin 40-45 minuuttia. Kuoresta tulee todella kova, joten älkäähän peljästykö! 🙂 Meillä on puolet taikinasta jääkaapissa ja taidan pyöräyttää siitä tänään lapsille toisen leivän.
 
Nyt ruokatunnilta (tauolta!) kiireen vilkkaa töihin, huomenna sitten sitä sisustuspostausta!
Kiitos ihanat jälleen runsaista kommenteistanne, palailen niihin illalla kotosalla ღ
 
Kivaa keskiviikkoa,
 

« Vanhemmat
Uudemmat »