lauantai 26. maaliskuun 2022

Vaihto-oppilasvuosi lähestyy

…ja napanuora venyy! ♥ 

HEIPPAHEI JA HYVÄÄ HUOMENTA!

Olen oppinut tuntemaan, kumpi tuolta yläkerrasta heräilee. Kävelee rappuset alas tänne alakertaan. Toinen klompsuttaa sisätossuillaan, toinen tulee hiljaa pörrösukissaan. Rikkaus on kahdet äänet. Plus ne kolmannet. Pienien tassujen rapinat portaissa. Uniset katseet kaikilla.

Vielä viitisen kuukautta jäljellä kolmista äänistä nauttimista.

Tapanani ei ole elää tulevaisuudessa murehtien tai surkutellen. Mutta kieltämättä se hetki, kun jätetään esikoinen lentokentälle, on käynyt mielessäni tämän tästä. Haikeuteen ja ikävään liittyy vahvasti ilon tunne. Ollaan niin iloisia toisen puolesta, että hänellä on mahdollisuus kokea jotain tällaista. Että meillä on mahdollisuus hänelle tällainen tarjota. Omista kokemuksista kun tiedämme, että tuon vuoden aikana kasvaa enemmän kuin koskaan. Tuon vuoden jälkeen tulee toimeen missä vaan, kenen kanssa vaan.

Ihan jo senkin takia, että oppii täydellisesti kielen, jota puhutaan maailmanlaajuisesti. Saa rohkeutta käyttää vierasta kieltä ja itsenäistyy niin paljon, että asia kuin asia tulee hoidetuksi. Saa toisen perheen toiselta puolen maapalloa ja ystäviä ympäri maapallon.

Meillä on tästä lähtöön asti tapaamisia säännöllisesti (joko vaihtareiden kesken tai koko perheellä). Aletaan käydä läpi USA:n koulusysteemiä, kulttuuria ja perheessä elämisen sääntöjä. Haetaan viisumia ja valmistellaan matka-asiakirjat lähtökuntoon.

Ihan kuin olisi itsekin lähdössä matkalle. Niin paljon on perhosia vatsassa.

Osalle vaihtarikavereista on tullut jo tieto perheestä. Meille ei sitä ole vielä tullut, mutta joka päivä mietitään, että josko tänään 🙂 Toki tuo aluevalinta, supersuosittu Kalifornia, saattaa tehdä sen, että perheessä kestää. Itse sain tietää perheeni heinäkuun lopussa, kun lähtö oli elokuun puolessa välin.

Toista se on nykyaikana, kun pystyy helposti ottamaan perheeseen yhteyttä jo etukäteen ja tutustumaan. Itse kuulin uuden perheeni äänet ja näin kasvot ensimmäistä kertaa tuona elokuisena iltana Kanadan preerian keskellä pienen lentokentän saapumisten aulassa. Esikoinen tulee tapaamaan soft landing campin jälkeen perheen, joka hänelle on jo pikkuisen tuttu.

Ennen perheeseen menoa vaihtarit osallistuvat New Yorkissa muutamien päivien aloitusleirille, jossa tutustuvat toisiinsa ja maan kulttuuriin. Luovat yhteishenkeä ja turvaverkkoa.

Muutosten kesä edessä; toinen lähtee maailmalle ja toinenkin tulee siirtyy rippikoulun myötä lapsuudesta aikuisuuteen. Ei siitä pääse mihinkään, että aika on arvokkain omaisuutemme. Ja se juoksee aaaaivan liian nopeasti.

Ehkä sen kunniaksi teen toisille aamukaakaot ja voitelen leivät. Siivutan päälle juustot ja kurkut. Vielä kun mä voin ♥ 

LEPPOISAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 23. maaliskuun 2022

Oma olo sen kertoi – ferritiinimittaus sen vahvisti

MOIKKAMOI!

Oi tätä ilon päivää; olin alkuviikosta kontrollimittauksissa liittyen ferritiineihin ja uumoilin, että luvassa olisi positiivisia tuloksia. Ollakin, että jonkin verran sydän on taas tykytellyt ylimääräisiään. Mutta se selittyy näin jälkikäteen ajatellen sillä, että olen ollut ehkä vähän liian innoissani, ehkä vähän liian monesta asiasta viime aikoina.

Täältä muuten pääsette lukemaan aiemmat juttuni aiheesta.

No ferritiinit olivat nousseet 32,6. Eli yli tuplaantunut joulukuun mittauksesta. Aivan loistavaa! Sideral Forte ei mulla niitä nostanut, Obsidan ei sopinut vatsalle, mutta nykyinen Ferrodan joka toinen päivä otettuna sopii. Ainut miinuspuoli on se, että aina silloin tällöin unohdan sen ottaa. Suurin vaikutus lienee tuolla keltarauhashormonilla ja sen vuotojen vähentävällä vaikutuksella.

Mutta miten muuten olen tukenut sitä, että ferritiini- ja keltarauhasarvot nousisivat?

Olen kiinnittänyt huomiota suolistoni hyvinvointiin. Tämä on hurjan tärkeää, ei vain ravintoaineiden imeytymisen kannalta, vaan hormonituotantomme kannalta. Suolistolla on merkittävä rooli hormonituotannossamme (mm. keltarauhashormonin tuotannossa ja ylimääräisen, käytetyn estrogeenin poistamisessa) ja koska itselläni todettiin keltarauhashormonivaje, on suoliston hyvinvointi varsinkin nyt äärimmäisen ajankohtaista. Vaikka keltarauhasta otankin purkista, niin jossain vaiheessa ajattelin tuosta luopua. Silloin toivottavasti on tilanne, että a) ferritiinien nousu on vähentänyt vuotoja ja b) keltarauhastuotantoni on kohentunut (toki ikä vaikuttaa tähän merkittävästi).

Millaista ruokavaliota suosin? Lempeää, mutta mahdollisimman puhdasta. Monipuolista, mutta ei liian rajoittunutta. Sellaista, joka saa mulle hyvän olon päästä varpaisiin. Pääosin itse valmistettua, sillä haluan nähdä mitä syömääni ruokaan tulee. Myös ruoan valmistusmenetelmät ovat kotikeittiössä aivan eri kuin useissa teollisesti valmistetuissa ruoissa. Prosessoidut ruoat ovat silloin tällöin ok, mutta sisältävät melko usein ei suoliston hyvinvointia tukevia kovia rasvoja, liiallista suolaa tai lisäaineita. Tärkeintä on kuunnella omaa kehoaan…millainen olo mulla on tietyn aterian jälkeen kertoo paljon, kuten myös se, millainen energia päivän mittaan on. Vinkkinä ruokapäiväkirjan pitäminen viikon ajan. Lisää aina aterian jälkeen olotila ja myös illalla arvio kokonaisjaksamisesta päivän mittaan.
Yksi suolistoon ja hormonitoimintaan haitallisesti vaikuttava aine on sokeri (myös valkoisten viljojen myötä) ja verensokerin radikaalit vaihtelut. Karkkia, pullia tms. tulee syötyä harvoin, mutta aina silloin tällöin. Tässäkin kohtuus kaikessa. Mitään en itseltäni kiellä, mutta pyrin suosimaan sellaisia ruokia, jotka saavat olon hyväksi. Sokeri ei sitä tee, muuta kuin hetkellisesti. Myös viljat ollaan kokolailla korvattu täysjyväviljoilla, jotka ovat suoliston herkkua.

Kasviksia ja marjoja olen syönyt aina paljon, mutta nyt tuntuu, että olen lisännyt niidenkin määrää. Suolistobakteerit rakastavat kuitupitoisia kasviksia ja marjoja. Me naiset helposti vähennämme rasvaa tällä iällä (ennen vaihdevuosia), kun estrogeenin lisääntyminen (progesteronin vähentyminen) saa helposti massun seudun pöhöttämään. Pehmeät rasvat ovat kuitenkin tuikitärkeitä kehomme toiminnalle ja vaikuttavat suotuisasti hormonitoimintaan.

Alkoholi on kuin sattumalta jäänyt pois tai vähentynyt radikaalisti. Siinä missä vielä pari kolme vuotta sitten avattiin liki joka viikonloppu viinipullo kotona, enää tulee avattua vain harvoin. Tämän vuoden puolella ei olla taidettu kotona avata kertaakaan viinipulloa. Mulla saattaa jo yksikin lasillinen saada yösykkeet huitelemaan pilvissä, joten mieluummin keskityn palauttaviin yöuniin kuin väsyneisiin aamuihin.

Suoliston kuntoon vaikuttaa ruokavalion lisäksi stressinhallinta. Jos sun kehosi on koko ajan pakene tai taistele -tilassa, on suolisto jo valmiiksi juntturassa eikä toimi niin kuin sen pitäisi. Varsinkin kiireisinä aikoina elämässä, ja muutenkin, on hyvä rauhoittaa ruokahetki.

Olen liikkunut itseäni kuunnellen. Ei enää niitä ”Tälle viikolle tavoitteenani on juosta 50 km, maksoi mitä maksoi”. Lääkäri oli sitä mieltä, että yksi ferritiiniarvojani entisestään laskenut asia oli se, että kun huomasin kunnon huonontuvani, lisäsin juoksumääriä ja -tahtia. Mikä kulutti rautavarastoja entisestään. Nyt liikun noin 4-5 krt viikossa, joista vain 2-3 sykettä nostavasti. Ja kuten totesin, aina itseäni ja omaa olotilaani kuunnellen. Toki, jos se sisäinen ääni sanoo neljättä päivää putkeen, että valitse Australian Rajalla -ohjelma lenkin sijaan, tiedän että sitä ei kannata kuunnella. Nimittäin liikunta sopivassa määrin lisää hormonituotantoa ja vähentää stressiä.

Olen pitänyt huolta palautumisestani. Jossain vaiheessa meinasin heittää Ouralla vesilintua. Nyt tullaan toimeen tosi hyvin ja vaikka oma olotilani kertoo ensi kädessä sen, missä mennään, on Oura yleisesti ottaen samaa mieltä. Olen panostanut rajojen asettamiseen ja vähentänyt ihan huikeasti kuormittavan työn tekemistä iltaisin ja viikonloppuisin. Meditoin 3-4 krt / viikossa ja teen tietoisesti töitä positiivisten vireen eteen. Tietyssä mittakaavassa stressi on eteenpäin vievää, mutta olen opetellut palautumaan myös ns. positiivisesta stressistä. Nukun tällä hetkellä keskimäärin 7 h 45 minsaa yössä ja herään ilman herätyskelloa aamuisin. Yleensä virkeänä, mutta ihmisiähän tässä ollaan, joten monta muuttujaa on matkassa 😉

Kokonaisuus, se on se mikä ratkaisee. Se, mitä mä teen oman hormonituotannon ja ferritiiniarvojen ylläpitämiseksi toimii mulle. Me ollaan jokainen yksilöitä ja se, mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi kaikille. Kokeilemalla ja tunnustelemalla selviää. Vitamiineja syön tällä hetkellä purkista harvoin. Mulla oli D-vitskut ylärajoilla ilman lisävitamiinin syömistä. Sinkkiä otan välillä kuuriluontoisesti ja magnesiumia joskus iltaisin. Uskon, että monipuolinen ruokavalio on tässäkin paras apu, mutta toki vitamiinien (varsinkin D:n) mittaus kannattaa aina!

Edelleen allekirjoitan väitteen, että on ihan superkivaa olla nainen ♥ Onneksi tajusin mennä mittauttamaan ferritiinin, mikä sai aikaan sen, että selvitettiin myös syy alhaisen ferritiinin taustalla. Jotkut pitävät ferritiinijuttuja trendihömpötyksinä, mutta niin kauan kuin sinulla itsellä ei ole kokemusta jostain, niin ole kiltti ja älä lähde arvostelemaan. Mä olen yleensä ollut tosi energinen, iloinen ja aikaansaava. Syksyllä 2020 tunsin itseni tämän tästä alavireiseksi, väsyneeksi ja ”en omaksi itsekseni”. Hengästyneeksi ja kipuiseksi. Aamuyöstä heräileväksi.

Niin kuin kerroin aiemmassa postauksessa, niin tuo oli se mielentila, jossa päätin lifestyle-bloginkin vaihtamisesta ruokablogiksi. Tunsin, että jonkun oli elämässä muututtava. Kun tuo jokin muuttui, kun sain tietää, että ”oireilleni” oli oikea syy elämä lähti samantien nousuun. Rautavalmisteet ja keltarauhashormoni tekivät toki sitten vielä sen, että arvot ovat nousseet kohisten nousseen olotilan kanssa.

Tänä keväänä olen tuntenut oloni taas omaksi itsekseni. Ja se jos mikä on ihanaa! ♥ Jos teilläkin on epämääräisiä oireita (jotka itse laitoin pre-menopaussioireiksi ennen ferritiinimittausta), niin käykäähän mittaamassa ferritiini. Alhainen ferritiini aiheuttaa samoja oireita kuin matala progesteroni, joten jos ferritiinit ovat kunnossa, niin sitten kannustan käymään keltarauhashormonimittauksessa. Ja tokihan ne molemmat kantsii mitata, mikäli epäilee ko. arvojen mataluutta.

AURINKOA VIIKKOONNE TOIVOTELLEN,

PS. sain kyselyä esikoisen vaihtarivuodesta. Siitä tulossa juttua lähiaikoina!


tiistai 22. maaliskuun 2022

Arjen ihanuusruokia: 10 lohireseptiä

HEI IHANAT!

Mitä kuuluu? Tänne kuuluu sellaista arjen tohinaa. Hyvää siis 🙂 Valmennusjutuissa puhumme usein siitä, kuinka me voidaan hyvin silloin kuin ollaan lähimpänä parasta versiota itsestämme. Ja mitä kauempana ollaan siitä parhaasta versiosta itsestämme, sen huonommin voidaan. Se miten elää parhaana versiona itsestään löytyy meistä jokaisesta sisältä. Silloin kun elää parhaana versiona itsestään pääsee siihen ihanaan olotilaan, jossa elämä hymyilee.

Mä olen tämän vuoden puolella tietoisesti tehnyt skannausta siitä, että teenkö niitä juttuja arjessa, jotka tuovat mulle sitä hyvää oloa. Jotka vievät mua kohti parhainta versiota itsestäni. Sillä nämä ovat niitä asioita, joihin me voidaan itse vaikuttaa. Ympärillä olevaan kaaokseen ei voida useinkaan vaikuttaa, mutta siihen, miten me siihen suhtaudumme voidaan.

Ja suhtautuminen asioihin, se kuulkaa paranee kun elää parhaana versiona itsestään.

Tänään tulin töistä kotiin ja sitten se iski. Hirmuinen himo tehdä ruokapostaus. Olin tälle illalle suunnitellut laittavani hoisin-lohta ja mietin, että mikäpäs siinä. Arkiruokapostauksia kun aina kysellään. Kun buugi on hyvä, sujuu ruoanlaitto kuin itsestään. Siinä missä töissä iltapäivästä oli tuntunut vähän väsähtäneeltä, löysin itseni jammailemasta musiikin tahtiin ja syömästä raakaa inkivääriä, chiliä ja valkosipulia.

Ihan parasta. Arjen ihanuusruoka ja ihan tavallinen tiistai-ilta. Muutamat otetut valokuvat ja kunnon pöytäkoneella pitkästä aikaa käsitellyt kuvat. Tunsin olevani lähellä parasta versiota itsestäni. Ja tuo tunne on kantanut pitkään iltaankin. Aina sotkuisen keittiön sietämisen ja keväisen katupölyn kuorrutaman koiran pesun ylitse.

Hoisin-lohi nuudelipedillä

1 lohifilee
3 rkl hoisinkastiketta
1 rkl soijakastiketta
2 valkosipulinkynttä pilkottuna
iso loraus hunajaa
0,5 rkl seesamiöljyä
puolikkaan sitruunan mehu
seesaminsiemeniä

Tarjoiluun: chiliä ja korianteria

1. Leikkaa lohifilee paloiksi
2. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja sivele lohipalojen päälle
(jos maltat antaa tekeytä vartin – 30 minsaa, niin hyvä. Jos et, niin ei haittaa :))
3. Paista uunissa 200 asteessa 20 minuutin ajan ja valmista sillä aikaa nuudelipeti

Nuudelipeti

2 cm pala inkivääriä raastettuna
2 valkosipulin kynttä pilkottuna
1 parsakaalin nuput pienisteltynä
200 g täysjyvänuudelia pakkauksen ohjeen mukaan valmistettuna
150 g höyrytettyjä härkäpapuja (tai esim vihreitä papuja)
2 rkl hoisinkastiketta
1 rkl soijaa
puolikkaan sitruunan mehu
oliiviöljyä

1. Lorauta isolle pannulle oliiviöljyä, lisää inkivääri ja valkosipuli – paista hetki
2. Lisää parsakaalit ja pavut, paista kunnes parsakaalit ovat al dente
3. Lisää nuudelit, hoisinkastike, soijakastike ja sitruunanmehu (mausta tarvittaessa oman makusi mukaan)
4. Tarjoile hoisin-lohien, korianterin ja chilin kanssa

Tästä tuli niin reilu annos (kaikki lohet eivät mahtuneet pannulle), että saadaan huomenna työlounaatkin mukaan. Aina välillä löydän itseni hieman tuskailemasta uunilohen kanssa. Silloin täytyy muistaa nämä lohiruokien eri variaatiot. Tässä vinkiksi yhdeksän reseptiä lisää teillekin (ruokaa klikkaamalla pääset reseptiin):

Rapea paistettu lohi
Massaman lohi
Uunilohi ja -gnocchit sitruunaöljyssä

Uunilohi ja sitruunaperunat
Sitruunainen savulohipasta
Lohikeitto á la Aasia
Lohitortillat
Helppo ja herkullinen savulohisoppa
Hunajalime -uunilohi

Hei, nyt ehkä uskaltaa jo katsoa Tapparan peliäkin, kun johdetaan 3-0. Joten kannettava kiinni ja potslojo 😀

IHANAA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 16. maaliskuun 2022

Kasviskeskiviikko: Raikas tabbouleh-salaatti

HEIPPAHEI

ja ihanaa keskiviikkoiltaa! Se on jännä juttu, miten taas tänään tuntui siltä, että kun maailma myllertää, niin universumi hellii. On hellinyt jo pitkään näillä huikeilla kevätkeleillä. Kesää kohti vahvasti mennään.

Viikonloppuna tabboulehia tehdessäni tuli väistämättä mieleeni, kuinka tuo käy ihan mielettömän hyvin kesällä grillatun lampaan tai muun lihan kanssa. Sen raikkaus tasapainottaa ja toisaalta bulgur tuo siihen täyteläisyyttä.

Dubaissa mun ruokavalinnat osuvat tabboulehin lisäksi usein fattoush-salaattiin, mutta sitä en ole ikinä koittanut tehdä itse. Tabboulehia on tullut tehtyä aina vuoden 2018 Dubain reissun jälkeen toisinaan. Dubaissa olen saanut tabboulehia, jossa persilja on pääosissa ja toisaalta tällaista nyt tekemääni versiota, jossa bulgur on pääosissa. Molemmat ovat hyviä ja itse asiassa sen täyttävän pihvin kanssa laittaisin version, jossa persilja on pääosissa.

Jossain versiossa olen saanut tabboulehia punasipulisilpulla höystettynä. Usein siinä on ollut myös ihana valkosipulin maku. Tällä kertaa mä en laittanut punasipulia enkä liiemmin valkosipuliakaan, vaan menin versiolla, jossa maistui reilusti sitruuna ja jossa bulgurin määrä teki sen, että täytti perheen miesväenkin…siis sen yhden miehen 😀

Tabbouleh menee sellaisenaan, mutta mä paistoin sen lisäksi hieman pannulla valmiita pitaleipiä, joita dipattiin hummukseen. Pitaleivät ovat muuten parhaita itse tehtyinä. Mä teen ne tällä vanhalla reseptilläni.

Tabbouleh-salaatti

2 dl bulguria
2 nippua persiljaa
1 nippu minttua
3 tomaattia
0,5 kurkku
1 sitruunan mehu
0,5 dl oliiviöljyä
mustapippuria
ripaus suolaa

1. Keitä bulgur pakkauksen ohjeen mukaan
2. Pienistele tomaatit ja kurkut pieniksi kuutioiksi, sekoita jäähtyneen bulgurin kanssa
3. Sekoita joukkoon pienistelty persilja- ja minttuhake
4. Sekoita keskenään sitruunan mehu, oliiviöljy, mustapippuri ja suola
5. Laita jääkaappiin tekeytymään vähintään 30 minuutiksi (tai jopa seuraavaan päivään, jolloin on parasta!)

Huom! Tarjolle ei tarvitse laittaa mitään höysteitä, mutta mä laitoin valkosipulista minttujugurttia.

Nyt kone kiinni ja äänikirjaa kuuntelemaan. Huomasin, että Lucinda Rileyltä oli tullut taas uusi äänikirja. Ne on vaan takuuvarmoja. Vinkkinä myös Lisa Jewellin kirjat, joista nyt viimeisimpänä kuuntelin Näkymättömän tytön.

MUKAVAA LOPPUVIIKKOA TOIVOTELLEN,


lauantai 12. maaliskuun 2022

Lähtölaskenta on alkanut

Tasan 936 tuntia, 5,57 viikkoa tai 39 yhdeksän päivää. Riippuen laskutavasta. Ai mihinkö? No siihen, kun mökkihöperöiden odotus vuonna 2015 loppui jäiden sulaessa. Ja hei, mikäli kelit jatkuu tällaisena kuin tänään, niin toivoa jäiden sulamiseen huhtikuun puolen välin jälkeen on olemassa. 

Eilen illalla katsoin IG stoorieni kohokohdista mökkivideoita ja -kuvia ja tunsin sen tietynlaisen tunteen tuolla sisimmässä. Sen sellaisen, joka alkaa nostaa päätään joka vuosi maaliskuun tienoilla. Se on se sama tunne, minkä tunnen, kun avaan mökin oven ja tuttu tuoksu tulvahtaa sieraimiin. Sitä on vaikea selittää, mutta sellainen tietynlainen ”Olen tullut kotiin ja se tuntuu ihan äärettömän hyvältä!” -tunne.

Tälle kesälle mökille ei ole suurempia projekteja luvassa, ellei kaikkien terassi- ja kulkuväyläpuiden öljyämistä oteta huomioon. Myös kalliorannan sisustus saatetaan loppuun ja kesähuoneesta tehdään toimivampi. Näistä voisin muuten tehdä blogiinkin suunnittelupostausta, niin saan samalla järkeistettyä ajatuksiani ja toisaalta teiltä vinkkejä. 

Olkkarin sisustusta selkiytetään myös viemällä kotoota nämä Kivikin sohvat sinne. Tällä hetkellähän meillä ei ole muuta kuin ne nojatuolit sekä pikkuinen yhden ihmisen istuttava sohva siellä. Kaivataan löhömeinikiä mökillekin. 

Puuklapeja ei tehty syksyllä niin paljon kuin oli suunnitelmissa, joten klapikone saa laulaa niinä pilvisinä ja sateisinä päivinä, jolloin laiturinnokka ei kutsu ottamaan aurinkoa. Heh, toivoa toki sopii, että pääasiassa kesä vietetään laiturinnokassa.

Viime kesänä opeteltiin mökkeilyä aikuisten kesken ja lopulta alettiin siitä nauttimaankin! Toivottavasti kuitenkin tänä kesänä saadaan tytöt edes silloin tällöin mukaan. Toinen on antanut ukaasin, että on vain ja tasan yhden kerran mökillä ja se on juhannuksena. Toinen kuulemma ei tiedä siitä yhdestäkään kerrasta ;D Noh, mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, niin kun antaa mahdollisuuden jäädä kotiin tai tulla mukaan, niin välillä saattavat takapenkille mökkikasseineen itsensä punkea

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,