Ihan ensinnä täytyy julkisesti tunnustaa; mun aamuaerobiset (tai aerobinen) jäi siihen maanantaiaamuun. Harmitus! Ei vain pääse aamuisin ylös 5.45 (huima ero 15 minuutin unilla!) ja tuntuu, että muutenkin lihakset ovat maitohapoilla. Better luck next week ja onhan se uni kuitenkin tärkeää 🙂 Ja hei, jos liikkuu illalla niin pääasia, että liikkuu eiks vaan!

No mutta, kaipasin vähän lämpöä ja pehmeyttä ruokatilaan ja kaivoin parin vuoden takaisen mattolöytöni (klik) esiin, joka osoittautui kuitenkin silloin vähän pieneksi ruokaryhmän alle. Eipä se ole sängyn alla rullalla ollessaan parissa vuodessa kokoa kasvanut 😀 Täytyy kyllä myöntää, että nyt kun veimme pöydän päissä olevat tuolit varastoon, niin matto ei enää näytä niin pieneltä. Omaan silmääni kyllä hiukkasen liian spädältä. Näyttääkö matto teidän muiden silmiin liian pieneltä? Mä katsokaas olen voinut tulla sokeaksi tämän isomattosyndrooman kanssa. Olen isojen mattojen ystävä ja tuon maton ostaisin ilman muuta isompana, jos sellainen saatavilla olisi. Aika hyvin passaa maton sävy tuohon seinänkin väriin. Kätevin mattohan tuohon ruokapöydän alle olisi muovimatto ja nyt oikein harmittaa, että veimme sen juuri oikeankokoisen muovimaton (klik) möksälle. Ja sinne se talveksi jäi. Eilen illalla nettailin mattoja, mutta sopivaa ei tullut vastaan (ellei olisi ihan hirmuisesti ylimääräistä rahaa). Joten tällä matolla mennään, kunnes ensi syksynä roudaan sen vanhan ja helposti puhdistettavan maton mökiltä kotiin.

Huomisen perinteinen perjantaipostaus on nyt uhattuna, sillä päätimme juhlistaa viikonlopun alkua ja lähteä ulos syömään. Tai vastaavasti hakea kotiin take out -ruokaa. Jo pidemmän aikaa mun on tehnyt mieli ihan peruskiinalaista eli riisiä ja hapanimeläkanaa. Tai vaihtoehtoisesti sushia. Harmillisen vähän tulee tätä nykyä käytyä ulkona syömässä (enkä nyt tarkoita kiinalaisia tms. sellaisia ravintoloita). Täällä meillä Tampereellakin on vaikka kuinka monta ravintolaa, joissa emme ole käyneet. Ennen lapsia se oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus että pari kertaa kuussa tuli syötyä ulkona. Uudet paikat tuli korkattua suht nopeaa. Mutta ehkä sitä pitäisi alkaa harrastamaan ravinteleissa syömistä taas, nyt kun lapset ovat isompia ja osaavat (silloin tällöin 😉 käyttäytyä ravintolassa.

Nyt jatkan käyttäytymistä täällä töissä, 

ruokis lähestyy loppuaan ja ruoka on jäähtyneenä lautasella 🙂

Hyvää huomenta 🙂 Tajusin eilen, että aamukammassa on jäljellä pari päivää yli 20 aamua, joten päätin ottaa mukaan biksukuntoon projektiin aamuaerobiset. Eli kahtena tai kolmena aamuna viikosta laitan sen kellon soittamaan 05.45 ja poljen puolituntia kuntopyörää niin, että hiki tulee ja syke nousee. Näin ekana aamuna se onnistui…saas nähdä miten jatkon käy 🙂 

Maanantain marokkolaislyhtyvinkit; käydessämme äitin kanssa lauantaina Plantagenissa bongasin kauniin lyhdyn. Siinä ei ollut missään hintaa ja ajattelinkin hinnan olevan liikaa (30-50,00). Mutta positiivisesti yllätyin kuin kassasetä sanoi hinnaksi 12,90. Joten it was a keeper! Ainakin meidän lähi-Plantagenissa, Tampereen Lielahdessa lyhtyjä oli runsaasti, joten kyse ei tainnut olla mistään alennusmyynnistäkään. Tykkään tästä kovin ja varsinkin pimeällä pääsee oikeuksiinsa. Metallirunko ja lasikupu, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kynttiläalusta on noin puolessa välissä tuota metallirunkoa eli mitään superpitkää kynttilää ei tarvita. 

Pian aamupuuhiin (pikkuisemman herättelyihin ja meikkaamaan), 

mutta sitä ennen kuppi kuumaa kahvia ja kolme minuuttia omaa aikaa.

Maanantaiterkuin,

suloinen sunnuntai on jo kääntymässä ehtoopuoleen ja täytyy sanoa, että sunnuntai on kulunut varsin rentoutuneissa merkeissä. Sininen on ollut päivän pääväri; sitä on uusvanhassa keittiönjakkarassa, tähtihuivissa, laskiaispullan välissä mustikkahillossa ja mikä karseinta, myös mun huulissa. Heitin omaan juoksukuntooni nähden ehkä liian nopeatempoisen liki 1,5 tunnin juoksulenkin, jonka jälkeen tuli täyshorkka. Kiireen vilkkaa menin suihkun alle haaveissani pitkä ja kuuma suihku, mutta hitsinvitsi; kuuma vesi oli loppunut ja huulet sinisenä poljin jalkaa hetken ajan. Voin sanoa, että kylmän suihkun jälkeen olin valmis punkeamaan itseni laskiaispullien kanssa kuumaan uuniin 😀 

No mutta, näin jälkeenpäin asia jo hymyilyttää. Harvemmin suivaannun mistään, mutta nyt kiehahti kyllä ihan kympillä. Olen näköjään kyllä hirmuisen nopsasti leppyvää sorttia. Tosin en tiennyt, mille tai kenelle olisin ollut tuosta kuuman veden loppumisesta vihainen. Ehkä kuitenkin itselleni, sillä vietin aamullakin tuolla kuuman suihkun alla tovin jos toisenkin. Ihan vähäsen olin myös suuttunut lämminvesivaraajalle, joka kaipaa kipeästi uusimista, mutta jonka uusiminen on ajankohtaista vasta sitten, kun on likviditeettiä uusia tuo koko sauna/kylppäriosasto, sillä se varaaja on lauteiden alla.

Vaaleansininen jakkara on sellainen, jota olen meille jo havitellut pitkään. Se on kotoisin mummulasta. Enkä nyt puhu mummulasta tuossa tien toisella puolella vaan Oriveden mummulasta (klik), isäni kotitilasta. Iskä ei halunnut tuota jakkaraa antaa meille aiemmin, sillä se oli iskälle helppo jakkara istua jalkaproteesin kera. En usko, että iskä nyt pistäisi pahakseen, että tuo jakkara on meillä käytössä ♥

Mä en ole aiemmin tähtihuiveista innostunut, mutta nyt ostin ihkan ekan tähtihuivin. Mä tuun näissä muotijutskuissakin vartti kärjestä 🙂 Huivi osui silmiini samalla, kun kävin klikkaamassa ostoskoriin Marjan blogissa (♥-terkkuja) näkemäni taivaallisen ihanan Nicholas Vahén leikkuulaudan. Nuo leikkuulaudat ja tarjoilualuset on mun heikkous nro ykkönen tällä hetkellä.

Suloista sunnuntai-iltaa,

me lähdetään nyt lasten kanssa vielä vähän luistelemaan!

En muista koska viimeksi olisi ollut näin leppoisa lauantaipäivän alku; takana pitkät ja makoisat yöunet, rauhallinen herääminen, maukas ja terveellinen aamupala ja kotikin suhtkoht siistinä. Lapset lähtivät pulkkamäkeen ja mies salille. Itse kömmin aamukahvikupillisen ja Runebergin tortun kera lukemaan sisustuslehtiä sänkyyn. Kyllä, sängyssä (ja sohvalla) voi syödä silloin, kun lapset eivät näe 😉 Ostettiin koko perheelle Runebergin tortut viikolla, mutta niin vain itsekurini piti kerrankin ja maltoin odottaa tätä viikon herkuttelupäivää. Hyvältähän tuo maistuikin. Syntisen hyvältä rommineen kaikkineen. Selasin uusinta Plazaa ja tiedättekös, jäin ihastelemaan asuntoa, jossa oli punertavaa puuta raikastettu kauniisti valkoisella. Just sitä samaa punertavaa akaasiapuuta, joita meillä olen sutinut mustalla maalilla. Onneksi takkahuoneessa vielä riittää tuota ruskeanpunaista, joten kokeilen sinne seuraavaksi valkoista. Ehkä maton tai jopa sohvan (!) muodossa. Olemassa oleva Furninovan harmaa sohva on sinne liian iso, kaipaan pienempää sohvaa.

Syntisestä puheenollen; multa pyydettiin viikolla sähköpostitse kirjavinkkejä (terkkuja vaan Maaret!). Yleensähän luen hömpänpömppää ja kyllä tämä tämän hetkinen trilogiakin siihen kategoriaan menee. Oletteko lukeneet mediassakin paljon esillä ollutta Fifty shades of Grey -kirjoja? Nehän on vähän rivoja ja kyllä korvia punottaa kirjojen edetessä. Veljen vaimolta nämä lainasin ja kaksi ekaa olen kahlannut läpi. Kolmannessa kirjassa tuntuu, että ei enää jaksa lukea noita seksikohtauksia, joten jätän ne välistä. Lähinnä tällä hetkellä kiinnostaa, miten tuolle parisuhteelle käy. Kolmessa kirjassa on siis ihan juonikin. Sen lisäksi. Suosittelen lukemaan kaikki kolme ja järjestyksessä. Irtonaiseksi käy, jos lukee vain ekan osan. Mitä te luette? Kirjavinkkejä otetaan mieluusti vastaan jo tuota tulevaa Aasian reissuakin varten. Viimeksi taisin lukea kahden viikon aikana 13 kirjaa. 

Seuraavaksi vuorossa kuvien käsittelyä ensi viikon postauksia varten. 

Luvassa onkin pari sisustusaiheista postausta ja sitten katsastetaan pitkästä, 

pitkästä aikaa mun (laiskanpuoleisiin) kauneusrutiineihin 

(joilla ei ehkä saa enää pelastettua tilannetta, mutta sammuteltua tulipaloja :D).

Josko aura-auto olisi käynyt iltaan mennessä, niin juoksulenkille pääsisi.

Jotenkin salilla käynti on vienyt mennessään, joten juoksukunto taitaa olla hieman koetuksella…

ja leppoisaa lauantaita,