keskiviikko 05. helmikuun 2014

Tuorepuuro messiin ja menoks!

Moikkamoi!

Mä otin reilu vuosi sitten kaurapuuron takaisin ruokavalioon ja hetkeäkään en ole katunut. Ainut asia, joka ”tökkää” aamuisin on se, että kuuma kahvi ja kuuma puuro tekee helposti tuskiksen. Koska kylmä kahvi ei mulle maistu, niin puuro saa luvan olla kylmää. Kiitos tämän hetken trendiaamupalan, tuorepuuron, aamuni ovat taas vähemmän tuskaisempia (kuumempia ;). Tuorepuuroonhan voi periaatteessa laittaa mitä vain, mutta mulla on tapana tehdä se näin:

1 dl maitoa
1,5 dl maustamatonta jugurttia (tai turkkilaista jugurttia)
1 dl kaurahiutaleita (ei pika, vaan ihan niitä kunnon)

-> sekoita keskenään ja lisää (ihan omien mieltymysten mukaan):

banaanimössöä
jäisiä vadelmia ja mustikoita
gojimarjoja
maca-jauhetta
pellavansiemeniä
hunajaa
kanelia, kardemummaa tai muita mausteita
Sitten purkki jääkaappiin yöksi. Aika usein syön jo kotona aamupalan, mutta niinä kiireisimpinä aamuina tuo puuropurkki tulee töihin mukaan. Ylläolevasta annoksesta olen syönyt nyt neljänä aamuna ja vielä riittäisi huomisellekin, mutta katsotaan aamulla koostumus (enkä muista koska tuo maito menee/meni huonoksi). Välillä lisään päälle vielä mustikoita ja hunajaa, jos puuro on liian kitkerää.
Tässä pikkulauantaille vinkki hyvästä, helposta ja terveellisestä aamupalasta. 
Sunnuntaina paistettiin taas tapamme mukaan kylkeen munakasta. 
Siinä toinen hyvä, helppo ja terveellinen aamupala 🙂
Keskiviikkoterkkusin,
 Runebergin päivää toivotellen 

maanantai 03. helmikuun 2014

Marokkolaislyhty (vink vink)

Rise and shine!
Hyvää huomenta 🙂 Tajusin eilen, että aamukammassa on jäljellä pari päivää yli 20 aamua, joten päätin ottaa mukaan biksukuntoon projektiin aamuaerobiset. Eli kahtena tai kolmena aamuna viikosta laitan sen kellon soittamaan 05.45 ja poljen puolituntia kuntopyörää niin, että hiki tulee ja syke nousee. Näin ekana aamuna se onnistui…saas nähdä miten jatkon käy 🙂 
Maanantain marokkolaislyhtyvinkit; käydessämme äitin kanssa lauantaina Plantagenissa bongasin kauniin lyhdyn. Siinä ei ollut missään hintaa ja ajattelinkin hinnan olevan liikaa (30-50,00). Mutta positiivisesti yllätyin kuin kassasetä sanoi hinnaksi 12,90. Joten it was a keeper! Ainakin meidän lähi-Plantagenissa, Tampereen Lielahdessa lyhtyjä oli runsaasti, joten kyse ei tainnut olla mistään alennusmyynnistäkään. Tykkään tästä kovin ja varsinkin pimeällä pääsee oikeuksiinsa. Metallirunko ja lasikupu, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kynttiläalusta on noin puolessa välissä tuota metallirunkoa eli mitään superpitkää kynttilää ei tarvita. 
Pian aamupuuhiin (pikkuisemman herättelyihin ja meikkaamaan), 
mutta sitä ennen kuppi kuumaa kahvia ja kolme minuuttia omaa aikaa.
Maanantaiterkuin,

sunnuntai 02. helmikuun 2014

(vaalean)sininen sunnuntai

Heipsankeipsan,

suloinen sunnuntai on jo kääntymässä ehtoopuoleen ja täytyy sanoa, että sunnuntai on kulunut varsin rentoutuneissa merkeissä. Sininen on ollut päivän pääväri; sitä on uusvanhassa keittiönjakkarassa, tähtihuivissa, laskiaispullan välissä mustikkahillossa ja mikä karseinta, myös mun huulissa. Heitin omaan juoksukuntooni nähden ehkä liian nopeatempoisen liki 1,5 tunnin juoksulenkin, jonka jälkeen tuli täyshorkka. Kiireen vilkkaa menin suihkun alle haaveissani pitkä ja kuuma suihku, mutta hitsinvitsi; kuuma vesi oli loppunut ja huulet sinisenä poljin jalkaa hetken ajan. Voin sanoa, että kylmän suihkun jälkeen olin valmis punkeamaan itseni laskiaispullien kanssa kuumaan uuniin 😀 
No mutta, näin jälkeenpäin asia jo hymyilyttää. Harvemmin suivaannun mistään, mutta nyt kiehahti kyllä ihan kympillä. Olen näköjään kyllä hirmuisen nopsasti leppyvää sorttia. Tosin en tiennyt, mille tai kenelle olisin ollut tuosta kuuman veden loppumisesta vihainen. Ehkä kuitenkin itselleni, sillä vietin aamullakin tuolla kuuman suihkun alla tovin jos toisenkin. Ihan vähäsen olin myös suuttunut lämminvesivaraajalle, joka kaipaa kipeästi uusimista, mutta jonka uusiminen on ajankohtaista vasta sitten, kun on likviditeettiä uusia tuo koko sauna/kylppäriosasto, sillä se varaaja on lauteiden alla.
Vaaleansininen jakkara on sellainen, jota olen meille jo havitellut pitkään. Se on kotoisin mummulasta. Enkä nyt puhu mummulasta tuossa tien toisella puolella vaan Oriveden mummulasta (klik), isäni kotitilasta. Iskä ei halunnut tuota jakkaraa antaa meille aiemmin, sillä se oli iskälle helppo jakkara istua jalkaproteesin kera. En usko, että iskä nyt pistäisi pahakseen, että tuo jakkara on meillä käytössä 
Mä en ole aiemmin tähtihuiveista innostunut, mutta nyt ostin ihkan ekan tähtihuivin. Mä tuun näissä muotijutskuissakin vartti kärjestä 🙂 Huivi osui silmiini samalla, kun kävin klikkaamassa ostoskoriin Marjan blogissa (♥-terkkuja) näkemäni taivaallisen ihanan Nicholas Vahén leikkuulaudan. Nuo leikkuulaudat ja tarjoilualuset on mun heikkous nro ykkönen tällä hetkellä.
Suloista sunnuntai-iltaa,
me lähdetään nyt lasten kanssa vielä vähän luistelemaan!

lauantai 01. helmikuun 2014

Sinful Saturday

…juups, sarjassamme ”hieman harhaanjohtavaa markkinointia” tuo otsikko, mutta menköön 🙂

Moikkamoi!

En muista koska viimeksi olisi ollut näin leppoisa lauantaipäivän alku; takana pitkät ja makoisat yöunet, rauhallinen herääminen, maukas ja terveellinen aamupala ja kotikin suhtkoht siistinä. Lapset lähtivät pulkkamäkeen ja mies salille. Itse kömmin aamukahvikupillisen ja Runebergin tortun kera lukemaan sisustuslehtiä sänkyyn. Kyllä, sängyssä (ja sohvalla) voi syödä silloin, kun lapset eivät näe 😉 Ostettiin koko perheelle Runebergin tortut viikolla, mutta niin vain itsekurini piti kerrankin ja maltoin odottaa tätä viikon herkuttelupäivää. Hyvältähän tuo maistuikin. Syntisen hyvältä rommineen kaikkineen. Selasin uusinta Plazaa ja tiedättekös, jäin ihastelemaan asuntoa, jossa oli punertavaa puuta raikastettu kauniisti valkoisella. Just sitä samaa punertavaa akaasiapuuta, joita meillä olen sutinut mustalla maalilla. Onneksi takkahuoneessa vielä riittää tuota ruskeanpunaista, joten kokeilen sinne seuraavaksi valkoista. Ehkä maton tai jopa sohvan (!) muodossa. Olemassa oleva Furninovan harmaa sohva on sinne liian iso, kaipaan pienempää sohvaa.
Syntisestä puheenollen; multa pyydettiin viikolla sähköpostitse kirjavinkkejä (terkkuja vaan Maaret!). Yleensähän luen hömpänpömppää ja kyllä tämä tämän hetkinen trilogiakin siihen kategoriaan menee. Oletteko lukeneet mediassakin paljon esillä ollutta Fifty shades of Grey -kirjoja? Nehän on vähän rivoja ja kyllä korvia punottaa kirjojen edetessä. Veljen vaimolta nämä lainasin ja kaksi ekaa olen kahlannut läpi. Kolmannessa kirjassa tuntuu, että ei enää jaksa lukea noita seksikohtauksia, joten jätän ne välistä. Lähinnä tällä hetkellä kiinnostaa, miten tuolle parisuhteelle käy. Kolmessa kirjassa on siis ihan juonikin. Sen lisäksi. Suosittelen lukemaan kaikki kolme ja järjestyksessä. Irtonaiseksi käy, jos lukee vain ekan osan. Mitä te luette? Kirjavinkkejä otetaan mieluusti vastaan jo tuota tulevaa Aasian reissuakin varten. Viimeksi taisin lukea kahden viikon aikana 13 kirjaa. 
Seuraavaksi vuorossa kuvien käsittelyä ensi viikon postauksia varten. 
Luvassa onkin pari sisustusaiheista postausta ja sitten katsastetaan pitkästä, 
pitkästä aikaa mun (laiskanpuoleisiin) kauneusrutiineihin 
(joilla ei ehkä saa enää pelastettua tilannetta, mutta sammuteltua tulipaloja :D).
Josko aura-auto olisi käynyt iltaan mennessä, niin juoksulenkille pääsisi.
Jotenkin salilla käynti on vienyt mennessään, joten juoksukunto taitaa olla hieman koetuksella…
Ihanaa helmikuun ekaa
ja leppoisaa lauantaita,

perjantai 31. tammikuun 2014

Fredagsmysiä ja fuusiokeittiötä

Perjantai-iltaa ystävät!

Voi kyllä, se on täällä jälleen; viikon ihan ensteks paras hetki. Masu täynnä ruokaa ja yhden viinilasillisen tuoma raukeus on vallannut ihan koko kropan päästä varpaisiin. Lapset tyytyväisinä (paitsi yksi, jolla ei ole yökyläkaveria) touhuissaan, koko perhe (+ 1 yökyläläinen) kotona. Viikonloppu voi alkaa. 
Mä en juurikaan syö perunaa, mutta silloin tällöin sitä tekee mieli uuniperunan muodossa. Aiemminkin fredagsmys-postauksissa on vilahdellut uuniperunat, joten ”same same but different” -meiningillä mennään 🙂 Uuniperunoiden täytteet tein jälleen extempore eli ensimmäiseen tuli Creme bonjour valkosipulipurkki (ei juusto vaan sellainen isompi purkki) sekä katkarapuja. Toiseen tuli kermaviilipurkki, salamia, sinappia, pippuria ja suolaa. Lisäksi kolmantena vaihtoehtona oli ehtaa voita ja sormisuolaa. Fuusiokeittiössämme uuniperunoiden kaveriksi tein aasialaisvaikutteisen salaatin. Aineet heitin sekä salaattiin että kastikkeeseen siltä pohjalta, mitä jääkaapista löytyi:

Salaatti

porkkanaa suikaloituna
lehtikaalta revittynä
parsakaalin ja kukkakaalin kukintoja
ituja
cashewpähkinöitä

Kastike

loraus öljyä
n.1 rkl soijakastiketta
puolikkaan limen mehu
raastettua inkivääriä
ruokosokeria
pieneksi pilkottua valkosipulia ja ruohosipulia

-sekoitin kastikkeen ainekset keskenään ja lisäsin salaatin joukkoon. Laitoin jääkaappiin vajaaksi pariksi tunniksi mehustumaan.

Tavallinen salaatti olisi jo tuossa ajassa ”lätsääntynyt” jääkaapissa , mutta tuossa mun uudessa intohimossani eli lehtikaalissä ei tätä vaaraa ole. Enää se ei maistu sipseinä, mutta näin salaatissa se antaa kivasti rakennetta.
Viikonlopulle ei ole mitään pakollista ohjelmaa; äidin kanssa matto- ja sisustusesinekaupoilla käymistä, ulkoilua, urheilua (mä oon aivan koukuttunut endorfiiniin), yhdessäoloa ja päikkäreitä. Niin ja työhakemusten läpikäyntiä sekä pariin työsähköpostiin vastaamista. Blogin kautta tulleisiin sähköposteihin ja yhteistyöehdotuksiin yritän myös ehtiä vastaamaan jossain välissä 🙂
Nyt lueskelemaan tuon pienimmän kanssa, jonka näppylät ovat onneksi kuivuneet kasaan 
lääkityksen avulla ja joka pääsee huomenna ulos serkkujensa kanssa leikkimään. 
Viiden päivän karanteeni on onneksi ohi!
Ihanaista viikonloppua 
toivotellen,
PS Kiitos kullannuppuset kommenteista sohvapostauseen, vastailen viimeistään vklopun aikana, 
ehkä jo tänään myöhemmin 🙂