HEIPPAHEI ja terkkuja lounastauolta!
Aurinko paistaa ja kerrankin kotikuvat saisi kuvattua päivännäöllä, mutta täällä sitä nökötetään töissä tietokoneen äärellä. En tosin valita, töissä on hyvä draivi päällä. Meillä kuulkaas eletään jo ensi kesää, ehkä se katalogi-ihminen minussa juontaa juurensa näistä töistä 🙂 Instagramin puolella vilauttelinkin eilen postista noutamiani kokkikirjoja; Gwynethin It’s all good ja Vera Jordanovan Don’t miss a bite -kirjat tuli eilen nopeasti selattua. Näin ensiselauksella vaikuttavat kyllä erittäin hyviltä! Varsinkin tuo Gwynnien kirja sai mut miettimään suhdettani ruokaan. Rakastan ruokaa. Samalla olen samaa mieltä tuon kaunokaisen kanssa siitä, että ruoka on tavallaan myös ”lääke”. Ruokavalinnoilla voit vaikuttaa aivan täysin hyvinvointiisi. Se, mitä suustasi alas laitat ei ole vain polttoainetta. Ainetta, jonka laatuun tai määrään katsomatta voit hyvin ja jaksat porskuttaa arjessa. Itse huomaan samantien olotilassa sen, jos tulee syötyä huonosti. Huonosti syömisellä tarkoitan tässä tapauksessa sitä, että tulee syötyä a) liian vähän b) liian harvoin tai c) ravintoköyhästi. Tai sitten toinen ääripää, jota harvoin tapahtuu d) syödä ähkyt. Kuten viime lauantaina thaimaalaisessa. Huh. Ei voi kuulkaas ihminen hyvin tuollaisen jälkeen 😉
Vielä pari vuotta sitten mun ehdoton heikkous oli karkit. Irttarit. Nyt niitä tulee syötyä erittäin harvoin. Viikonloppuisin saatan napsaista salaa lasten lauantaipusseista muutaman salmiakin. Mutta itselleni ei tule ostettua edes sitä suklaapatukkaa kauppareissulla, mikä ennen tuli ostettua. Joskus menneinä vuosina olin myös addiktoitunut kahvin kanssa nautittavaan keksiin. Kun ei osta kotiin keksiä niin ei niitä tule syötyäkään. Heh. Mutta se, mihin olen nyt addiktoitunut on suolaiset herkut. Kaikki ihanat rapeat leivät, joita dipataan öljybalsamicoseokseen. Tai katkarapuvalkosipuliöljyyn (tästä huomenna postaus ja ruokavinkki viikonlopulle!). Kookosmaidolla höystettyihin itämaisiin ruokiin, joissa on chili potkaisee. Viikolla pyrin syömään yksinkertaisesti ja niitä tavallisia kotiruokia. Salaattipainotteisesti tosin. Viikonloppuna säädetään sitten ruoan kanssa enemmän.
Huomaan kaipaavani joka päivä tuota salaattia, jota olenkin nyt syönyt ihan tolkuttomasti viimeisen vuoden pari. Kaikessa yksinkertaisuudessaan siihen tulee lehtikaalta (en voisi elää ilman tätä), Lempi-salaattisekoituspussi, parsakaalia ja kastiketta, johon laitan oliiviöljyä, omenaviinietikkaa ja mausteita. Joskus lisään kastikkeeseen myös aurinkokuivattua tomaattia (siis tätäkin kuivattuna, mulla on sellainen iso purnukka kaapissa). Tai kiireessä korvaan kastikkeen fetakuutiolla öljyssä. Yleensä pelkkä salaatti riittää pitämään nälkää lounasajasta iltaruokaan, mutta tuossa eräänä päivänä söin lisukkeena falafelejä. Nam! Tein löydön lähikaupasta; Gluteeniton Maailma Luomu Falafeljauheseos. Rakastan falafeleja, mutta en ole koskaan niitä kotona tehnyt. Jotenkin kuulostaa hirveän työläältä tehdä alusta asti itse kikherneiden liotuksesta asti 😉 Joten voitte kuvitella, että tuo falafeljauheseos päätyi mukaani kaupan hyllyltä. Reilu kaksi euroa liki 20 falafelpyörykästä ei ole kuulkaas paljon. Eihän nuo niin kauniita ole kuin ravintolasta ostetut, mutta erittäin hyviä ja helppoja tehdä. Ensin kiehautetaan 2,5 dl vettä ja siihen sekoitetaan jauheseos. Annetaan turvota vartin verran ja sitten paistetaan pannulla oliiviöljyssä. Lisäsin kastikkeeksi vähän maustamatonta luomu luonnonjugurttia, jonka maustoin suolalla ja mintulla.
Palatakseni vielä ruokapohdintoihin; huomasin, että Gwynethin kirjassa (kuten monessa muussakin) maitotuotteet ovat vähän nounou. Mitä mieltä te olette? Sillä mä rakastan maitotuotteita. Rakastan maustamatonta luomuluonnonjuguttia ja syön sitä mustikoiden/puolukoiden, cashew-pähkinöiden ja hunajan kanssa joka aamu. 365 aamuna vuodessa 😀 Pari viikkoa sitten vaihdoimme rasvattoman maidon lukijan suosituksesta (kiitos Mrs K) Luomukevytmaitoon. Ja arvaatteko mitä? Esikoisen taiveihottuma käsissä parani yhdessä vuorokaudessa! Oikeasti, kuulostaa huijaukselta, mutta en huijaa 🙂 Ainoa huono puoli on se, että nyt teki totaalisen stopin tuohon luomukevytmaitoon. Haisee ja maistuu kuulemma pahalle. Maistuuhan se enemmän maidolle ja rasvaisemmalle, mutta itse tykkään kyllä tuosta enemmän. Ostin toissa päivänä rasvatonta maitoa ja kas, käsivarret ovat taas auki.
Uskon, että näissäkin asioissa kannattaa kuullostella kroppaa; kyllä se kertoo, jos syö huonosti. Ainakin mulla. Tosin näin 40 ikävuotta lähestyttäessä olen huomannut, että aineenvaihdunta on hidastunut ja sitä myötä esimerkiksi vatsa pömppää helpommin. Aineenvaihduntaan, kuten yleiseenkin vireystilaan mulla vaikuttaa positiivisesti tuo joka aamu sitruunaveden kanssa nauttimani MSM-jauhe. Sitä sekoitan veteen ruokalusikallisen ja macajauhetta teelusikallisen. Mihinkään ihme superfoodeihin en sen kummemmin usko, mutta niin kauan kuin ne auttaa, niin ajattelin niitä kaupasta kotiin raahata 😉
Olis kiva kuulla, mikä on sun suhde ruokaan?
AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,
