Marian Bistro & Lifestyle

keskiviikko 10. joulukuun 2014

Jouluinen kattauspulma

ILTAA IHANAT!

Ihan ensiksi täytyy sanoa; on ollut ilo lukea teidän vastauksia tuohon aamuiseen arvontapostaukseen. Ihana huomata, että se on se oma perhe, ystävät ja läheiset, josta ollaan onnellisia. Ja ylipäätään on ihana lukea, että olette onnellisia. Jokaisen ihmisen kuuluisi olla onnellinen. Meillä onni on tänä iltana syntynyt lasten tanssiesityksestä. Siis ihan itse suunnittelemastaan. Huh, noita muuvseja 😀 Lisäksi onni on taas asunut takkahuoneen sohvalla, kun olen saanut pötköttää miehen viekussa leffaa katsellen. Meistä on tullut varsinaisia sohvaperunoita. Onneksi tein jo päivän liikunnat aamusella 🙂 Tällä kertaa katseltiin joku CIA-toimintapläjäys. Yritin etsiä Netflixistä ja Apple TV:stä sitä suosittelemaanne Love Actually leffaa. Tuloksetta. Pitänee käydä videovuokraamossa!

Photo via Aisle Perfect & Bo Bedre

Mä olen kuulkaas pähkäillyt vähän tuon joulukattauksen kanssa. Ei sen jouluaaton kahvikattauksen kanssa, kun puoli sukua tulee kylään vaan sen 23.12. illalliskattauksen kanssa, kun korkataan oman perheen kanssa kinkut ja laatikot ja rauhoitutaan joulunviettoon. Jostain kummasta olen saanut päähäni haluta mustan pöytäliinan. Helpommin sanottu kuin tehty. Ei tunnu löytävän mistään. Varsinkaan tuon meidän pöydän kokoisena (250 x 100). Sopisi hyvin tämän joulun teemaväreihin; pronssiin, kultaan ja hopeaan.

Koska sopivaa pöytäliinaa ei tunnu löytyvän, niin olenkin ajatellut sellaisen itse ommella. Ompelugeenit ovat tainneet tosin jättää mut väliin, mutta parhaani yritän. Nyt kaipaisin teidän apua. Jos pöydän koko on 250 cm * 100 cm niin kuinka paljon kangasta ostan? Haluan, että liina laskeutuu nätisti ja ainakin pöydän päistä se saa olla pitkähkö. Ajatuksena olisi myös löytää kangas, joka näyttää kauniilta myös ryppyisenä. Joten minkälaista kangasta mun kuuluisi ostaa? Se ei saisi olla turhan tyyristäkään…taidan olla vaikea asiakas 🙂 Vinkatkaa ihmeessä te, joilla tuo ompelukoneen lanka pysyy paremmin koneessa. Itselläni onneksi on tuo ompelutukihenkilö ihan lähellä, tuon tien toisella puolen, sillä se lankakin karkailee koko ajan. Painan ehkä liikaa kaasua 😀

Nyt käsittelemään kuvia, huomenna vihdosta viimein se tuolipostaus!

KESKIVIIKKOILTATERKUIN,

keskiviikko 10. joulukuun 2014

Chef – aistinautintoja isolta screeniltä

HEIPPAHEI!

Viime aikoina Marian kokeilevassa keittiössä on testattu grillattuja juustoleipiä. Yritetty kehitellä juuri sellainen resepti, jossa leipä narskahtaa rapeana hampaiden alla ja jossa juusto venyy ja vanuu suupielistä. Yritetty saada tuohon komboon yhdistettyä makunautinto, jossa kohtaa sinapin hieman makeahkon hapan maku ja suolakurkun hapokas kirpeys…

Olen yrittänyt imitoida täydellistä grilled cheese sandwichiä siitä lähtien, kun söin silmilläni kulinaristisen makunautinnon leffateatterissa isolta screeniltä. Pääsin katsomaan ennakkoon 19.12. ensi-iltaan tulevan Chef-leffan osana Indiedaysin ja Sony Picturesin yhteistyökampanjaa. Viime aikoina, kun olen käynyt elokuvateatterissa, on ruudulla lennellyt poikkeuksetta keijuja ja keijupölyä. Joten oli aikakin käydä aikuisten elokuvissa! Kuten eilen totesin, niin miehen kanssa kotisohvalla on tullut viime aikoina katsottua leffoja, mutta elokuvissa käynnit ovat jääneet harmillisen vähälle. Tähän on tultava muutos, niin ihana oli rentoutua tuo liki parituntinen aivan mielettömän ihanan leffan parissa. Tämä kiilasi kaikkien aikojen katsomieni leffojen top kolmoseen!

Huikeita ruokakuvia, kattiloiden ja pannujen kolinaa, ruokaveitsen taitavaa käsittelyä, värejä, makuja, kuubalaista temperamenttia, musiikkia, joka sai lanteet hytkymään, iloa, rakkautta, turhautumista, onnea. Höystettynä hauskasti nykyajan meiningillä, twiittien muodossa. Elokuvassa viimeistään ymmärsi tuon sosiaalisen median vaikutuksen. Kaikkeen. Ymmärsi myös sen, että siinä piilee ihan hirmuisesti mahdollisuuksia, jos osaa käyttää ne hyväkseen. Jokainen aisti sai tästä leffasta jotain. Jopa se makuaisti, sillä itse nautin suunnattomasti noista taidolla tehdyistä ruokakohtauksista. Vatsa kurnien ja kuola liki suupielistä valuen suuntasimme leffan jälkeen syömään.

Leffa kertoo nallekarhumaisen kokin, Carl Casperin, taistelusta onnen etsimisessä. Monellakin elämän osa-alueella. Se sai allekirjoittaneen ajattelemaan, että sanonta ”do what you love, love what you do” pitää todellakin paikkansa. Elämä on liian lyhyt elettäväksi niin, että yrittää miellyttää muita. Oman onnensa kustannuksella. Elokuva käsitteli luovuuden, onnen etsimisen ja some-maailman raakuuden/hyödyllisyyden lisäksi myös työelämän koukeroita. Jokainenhan meistä on pakotettu tekemään töitä elääkseen. Ellei sitten voita lotossa. Mutta se, että tuntuuko työ pakolta vai onko se mukava osa elämää, on jokaisen oma valinta. Noin kärjistetysti. Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että se on tuota jälkimmäistä. Ihana lisä, jota ilman en voisi elää. Yrittäjyys on verissä. Niin kuin tuo sympaattinen leffan päätähti Carl Casper risupartoineen, niin myös minäkin olen olen ottanut riskejä, saanut apua vaikeina aikoina ja ennen kaikkea tuntenut kiitollisuutta siitä, että saan tehdä töitä, joista nautin. Ihanien ihmisten kanssa, jotka ojentavat hankalimpinakin aikoina auttavan kätensä. Niin ihan tuossa päätyössänikin kuin tässä sivuduunissanikin!

…Marian kokeilevassa keittiössä jatkuu sen täydellisen grilled cheese sandwichin etsiminen jo tulevana viikonloppuna. Joten pysykäähän kuulolla! Hymy huulilla häädän muun perheen keittiöstä perjantai-iltana ja lähden tavoittelemaan kulinaristista kliimaksia. Sitä odotellessa! Taustalle laitan soimaan Chef-leffan soundtrackin, joka saa lanteetkin heilumaan rumban ja salsan tahtiin. Jospa ne parit tanssiaskeleet vähän auttaisivat tuossa lopputulemassa 🙂

Hyvänmielen ruoastahan me olemme täällä blogissanikin keskustelleet usein. Hei, käykääs katsomassa tuo elokuva, kun se ensi-iltaan tulee 19.12. Siinä konkretisoituu tuo käsite ”hyvänmielen ruoka”. Tiedätte sitten, mistä täällä höpöttelen. Sain arvottavaksi teidän ihanien kesken 2 x 2 hengen lippupaketin Chef-leffaan! Arvonta-aika alkaa juurikin nyt ja loppuu maanantaina 15.12. klo 23.59. Kommenttikentässä voisitte vaikka kertoa, että oletteko te onnellisia? Mikä tekee teidät onnelliseksi? Tai jos menee liian henkilökohtaiseksi, niin voisitte kertoa, käyttekö usein elokuvissa?

ONNELLISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. taisin vähän ihastua tuohon pääosan esittäjän nallekarhumaisuuteen; alla olevasta trailerista voitte käydä katsomassa sneak peekeja leffasta. Miehelle tiedoksi: ei, sinun ei tarvitse kasvattaa keskivartaloa, mutta tuollainen risuparta olisi kiva 🙂

tiistai 09. joulukuun 2014

Jouluisia aatoksia

HIPHEI!

Piti postaamani niistä uusista tuoleista, mutta valoisa kuvausaika meni ihan ohi tänään torttuja leipoessani ja kuvaillessani. Better luck tomorrow. Tai oikeastaan huomenna on yksi leffapostaus, joten tuoleja sitten torstaina 🙂 Iltapäiväkahville paistelin tuossa torttuja. Luumumarmeladilla, tottakai! Levittelin marmeladit torttulevyille ja pyörittelin levyt rullaksi. Osasta leikkasin korvapuustin mallisia torttuja ja osat saivat olla ihan lappeellaan. Tuollain samalla tavalla kuin niissä pienissä kinkkuhyrrissäni 🙂 Päälle sivelin kananmunaa ja uunista tulon jälkeen tortut saivat vielä päällensä pipareiden koristelumassaa ja pistaasipähkinöitä. Tässä vaiheessa on vielä pakko hehkuttaa, että hyvä meidän luumutiimi!!! Ja kiitos teille, jotka olette postanneet kuvianne tuonne Instagramiin #perinteinenluumu tägillä. Te, jotka ette ole vielä tätä tehneet, niin kipin kapin osallistumaan kilpailuun jouluisen kuvanne kera, sillä jaossa on yhdelle onnekkaalle 3000,00 euron matkalahjakortti. Täältä postauksestani löytyy tarkemmat tiedot tuohon kilpailuun.

Viime aikoina olen innostunut pitkästä aikaa katsomaan leffoja. Miehen kanssa väijytään takkahuoneen sohvalla harva se päivä Netflixistä joku elokuva. Telkkaristakin näyttäisi tulevan tätä nykyä liki joka ilta pari leffaa. En voi uskoa, että en ole koskaan aiemmin nähnyt tuota eilen tullutta Holiday -leffaa. Nukahdin tosin kesken ja loppuleffan ajattelin pian katsoa boksilta. Suosittelen, ihana joulumieltä tuova elokuva. Onko teillä suositella joululeffoja? Tai leffoja jotka tuovat joulumieltä? Mulla joululeffana on pitkään ollut Shirley Templen Pikku Prinsessa. Aivan ihastuttava ja kyyneleet valuu kerta toisen jälkeen, kun tuota katson. Piirretyistä ollaan koko perhe ihastuttu Mikki Hiiri, Joulu Ankkalinnassa -elokuvaan. Uskomattoman kaunis animaatio, monta tarinaa ja jouluista musiikkia. Mieheeni (ja ehkä teidänkin miehiin 🙂 uppoaa Chevy Chasen A Christmas Vacation – Joulupuu on kärvennetty elokuva. Kaikessa hölmöydessään siinä sai kyllä nauraa vedet silmissä.

Oih, mä niin odotan jo joululomaa. Tänä vuonna annetaan joululahjana työntekijöille pari palkallista vapaapäivää ja pidetään tehdas kiinni jopa kokonaisen viikon. Tekee kyllä meille kaikille hyvää. Tuon viikon ajattelin valvoa luvattoman myöhään iltaisin telkkaria katsellen ja kirjoja lukien. Mätiä, smetanaa ja sipulia puolen yön yöpalana nauttien. Aamuisin aion nukkua luvattoman myöhään. Syytä toivoa, että lapsilla on samat haaveet nukkumisen osalta 😉 Muuten ajattelin pyhittää joululoman vain olemiseen. Tällä joululomalla ei ole kiire aamuisin mäkeen, joten puoleen päivään (ja tarvittaessa pidempäänkin) saa hillua yöpuvussa. Käydä lenkillä, nähdä ystäviä, lukea syksyn mittaan rästiin jääneet suosikkiblogien postaukset. Ladata akkuja tulevaa kevättä varten.

Ollakin, että ollaan katsottu leffoja paljon ihan täällä kotisohvalla, niin eihän kunnon leffakokemusta elokuvateatterissa voita mikään. Isolta ruudulta katsottuna leffa kuin leffa näyttää paremmalta. Silloin pari viikkoa sitten käytiin Rillan kanssa katsomassa yksi ihana elokuva. Siitä lisää huomenna! Hyvän mielen elokuva sekin 🙂

ILOISIN TIISTAITERKKUSIN,

maanantai 08. joulukuun 2014

Pikkutontut mummulassa

…kuvatulvaa taas kerrakseen, tällä kertaa mummulasta 🙂

MOIKKELIS!

Ja maanantaiterkkuja sorvin ääreltä! Tänä aamuna töihin ajaessani ihmettelin, kun ei joululauluja kuulu radiosta. Täytyisi virittää autoon jouluradiokanava. Mutta kyllä yleensä aiempina vuosina tähän aikaan vuodesta on jo soinut joululaulut ihan tavallisillakin kanavilla, vai onko? Tässä vaiheessa joulunodotusta ehkä pikkuisen jo kismittääkin se, että päätimme viettää joulun täällä etelässä; pohjoisessa kun näyttäisi olevan valkoinen maa. Toisaalta taas, eihän tuo hipsteripotilas olisi välttämättä pystynyt istumaan autossa tuota pitkää matkaa. Ensi vuonna sitten 🙂

Lauantaina serkukset olivat tien toisella puolella mummulassa piparkakkutalkoissa. Mummu oli ostanut talkoita varten tuollaisen kivan mustavalkoraidallisen vahakankaan keittiön pöydän suojaksi! Lapsukaisilla oli nenän päät olivat vehnäjauhossa ja puolet taikinasta meni parempiin suihin ennen pipareiksi leipomista. Silti laskivat, että reilut sata piparia tuli paistettua. Ihan kaikkia eivät olleet jaksaneet koristella. Ymmärrettävästi 😉 Niin kauan kuin mä muistan, niin äiskä on tehnyt piparit tuolla Paula Mamsellin ohjeella. Niistä tulee ainakin omasta mielestäni ihan tajuttoman hyviä; just sellaisia rapsakoita ja tarpeeksi mausteisia:

PAULA MAMSELLIN PIPARKAKUT (100-120 kpl)

250g voita
3 dl sokeria
2dl siirappia
3-4tl kanelia
2 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
3 tl kardemummaa
½ tl maustepippuria
2 munaa
8 dl vehnäjauhoja
3 tl soodaa

– kiehauta siirappi ja mausteet
– jäähdytä
– vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi
– lisää vaahtoon jäähtynyt siirappimausteseos
– lisää munat yksitellen ja sekoita hyvin
– sekoita jauhojen sekaan sooda ja kaada em seokseen
– sekoita tasaiseksi ja laita viileään vetaytymään
– anna levätä seuraavaan päivään
– paista 225 asteessa, kunnes ruskeita ja rapeita.

Mä olen yleensä tehnyt piparit ihan kaupan pakastealtaan piparkakkutaikinasta, mutta ajattelin tänä vuonna testata tuota ylläolevaa reseptiä. Tässä vaan alkaa kuulkaas aika käymään pian vähiin näiden jouluvalmistelujen kanssa 🙂 Yhtään ei olla vielä joulupukin asioillakaan käyty. Ehtiihän sitä! Mulla on tullut tietyllä tapaa ähky joululahjakasoja vastaan. Siinä missä aiempina vuosina lapset ovat saaneet jos jonkinlaista pikkukrääsäpakettia, taitaa tänä vuonna kuusen alta löytyä muutama isompi ja vähän arvokkaampi lahja. Ollakin, että vielä tuossa iässä se pakettien määrä (ja kovuus) taitaa olla se juttu… Uskooko teillä muuten ekaluokkalaiset vielä joulupukkiin? Meillä tuo kolmasluokkalainen ei enää usko, mutta tuo pienempi kullannuppu on siinä rajoilla. Toisaalta varmasti haluaa uskoa, mutta on tiedostanut myös sen, että osa lahjoista tulee muualta kuin joulupukilta. Voih, kunpa tuo lapsen usko joulupukkiin kestäisi ikuisesti ♥

Hupsis, niin se vierähti ruokatauko! Palaan parin tunnin päästä kahvitauolla eilisiin kommentteihin 🙂

MAANANTAITERKUIN,
ihanaa alkanutta viikkoa toivotellen,

sunnuntai 07. joulukuun 2014

Yksinkertaisesti niin hyvää!

HELLUREISSAN!

Nyt on juhlittu itsenäistä Suomea koko perheen voimin ruoan ja linnanjuhlien parissa. Ja parhaamme mukaan ollaan yritetty vastata lasten kysymyksiin. ”Äiti, mistä sä tunnet tuon Sauli Niinistön? (ei olla tuttuja 😉 Mistä hei äiti toi Sauli tietää olevansa Suomen presidentti? Tunteeko tuo Jennikin nuo kaikki vieraat, kun se hymyilee niille?” Siinä sitten käytiin läpi presidentinvaalit sun muut pukuloiston ihastelun ohella 🙂 Kauniita pukuja oli monia, mutta omasta mielestäni Hanna Koivu ja Jaana Pelkonen kantoivat omansa kauneimmin. Selänteen Sirpan puku oli myös kaunis ja kokonaisuus oli kerrassaan hurmaava! Iskikö teihin tämän vuoden pukuloisto?

Eilen illalla saatiin kuin saatiikin sovitettua tuo raclettegrilli kattaukseen. Ja ihan hyvin se siihen sopikin. Yleensä ollaan aina ostettu pelkkää raclettejuustoa, mutta nyt valikoitui racletteen sen lisäksi myös Valion Finlandia ja Luostari-juustot, jotka olivat oikein sopivia. Netistä sain vinkin noihin ja voisin suositella niitä lasten kanssa tehtävään racletteen. Eivät ole niin voimakkaita. Yleensä ollaan raclette-juustosetti kaadettu perunan tai leivän päälle, mutta nyt kevennettiin (heh) parsakaalinkin kera. Muita lisukkeita meillä oli:

– oliivit
– hillosipulit
– paprikasuikaleet
– chorizo makkarat
– ilmakuivattukinkkusiivut
– chilimarinoidut valkosipulikynnet
– luumutomaatit
– pienet suolakurkut

Raclette on kyllä kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan parasta! Se on samalla ehkä mun suosikkini seurusteluruoista, sillä siinä ehtii hyvin seurustelemaan sillä aikaa, kun juustot pehmenee grillissä. Me ei olla vielä oikein käytetty tuota grillin parilaa, mutta siinähän voisi paistaa vaikka mitä. Mitä te bruukkaatte syödä raclettejuuston kera? Jostain netistä muuten luin, että racleten kanssa ei kannata juoda vettä, sillä se kovettaa juuston samantien vatsan pohjaan ja saa aikaan ihistävän olon. No tiedä häntä, mutta varmuuden varalta juotiin sitten kuplivaa 😀

Hei muuten, huomasittekos eilisen kattauskuvista ja tämän postauksen kuvista mitään muutosta edelliseen? Voih kyllä, kivempi on kuvata kattauksia, kun ei ole korkeaselkäisiä tuoleja. Jeps, uusista tuoleista juttua tulevalla viikolla. Lisäksi mulla alkaa joululeivonnaisten harjoitteluproggis, että sitten tietää, mitä tarjota jouluaattona vieraille. Ja ei, se ei ole terveellistä eikä liiemmin raakaruokaakaan. Vaan perinteisillä herkuilla mennään, mutta koitetaan keksiä niihin uusia vivahteita!

SULOISTA SUNNUNTAITA SINNE TEILLE IHANAT!

Jouluinen kattauspulma

Chef – aistinautintoja isolta screeniltä

Jouluisia aatoksia

Pikkutontut mummulassa

Yksinkertaisesti niin hyvää!

TERVETULOA MARIAN BISTRO & LIFESTYLEEN

Yhteydenotot:

Arkistot

Marian Bistro IG

Viimeisimmät artikkelit

TERVETULOA MARIAN BISTRO & LIFESTYLEEN

Yhteydenotot:

Arkistot

Marian Bistro IG

Viimeisimmät artikkelit

Tunnisteet