ILTAA IHANAT!

Viime aikoina multa on kyselty aika paljon meidän lasten harrastusjutuista. Ja lähinnä siitä, että miten iltaisin aika riittää kaikkeen. Arkirumba, siihenhän nuo harrastukset vaikuttavat merkittävästi. Merkittävän positiivisesti 😉 Joskus muistaakseni aiheesta teinkin oman postauksensa, mutta päivitetään tilanne. Siinä missä esikoinen vielä viime vuonna harrasti tanssillista voimistelua, on hän valinnut itse olla harrastamatta tänä syksynä yhtään mitään. Tuntuu, että ihan ok näin, sillä koulutyö vaatii veronsa. Pienempi harrastaa tanssia ja partiota. Partio tuli nyt uutena harrastuksena ja voi juku, miten innoissaan nuo pikkuiset serkukset siitä ovat. Haaveilevat jo yön yli leireistä ja vaeltamisesta. Telttailusta sun muusta 🙂 Tänään noita merkkejä ommellessani en ollut itse ihan kovin innoissani. Voitteko kuvitella, että harsin vahingossa toisen hihan umpeen?! 😀

Eli meillä harrastetaan kahtena arki-iltana viikossa. Kunhan yleisöluistelut alkavat (ai niin, se himskatin jäähalli on remontissa), niin sunnuntaiaamuisin mies alkaa käymään lasten kanssa tuolla. Täytyykin muuten ottaa selvää, onko ne jo alkaneet. Ilman aikataulua olevia harrastuksia on uinti ja laskettelu. Joista ensimmäinen on sellainen iskän ja tyttöjen yhteinen juttu. Mä en ole koskaan uintiin hurahtanut. Laskettelu on valitettavasti vähän ollut viime vuosina pohjoisen reissujen varassa. 

Multa joku myös joskus kysyi, mitä mieltä olen lasten harrastamisesta. Mä olen sitä mieltä, että ihanaa, kun lapset harrastavat. Jos se tapahtuu lasten omasta halusta. En tiedä tuntuuko musta vain tältä, mutta nykyään se on jotenkin kilpailtu juttu tämä harrastusjuttukin. Me aikuiset helposti haalimme lapsille harrastuksia joka illalle, koska on jotenkin niin kovin siistiä, että lapsi harrastaa. Mun mielestä voisivat ihan hyvin olla harrastamattakin, sillä ei se ole mikään paremmuuden mittari. Josko ylipäätään mitään tai koskaan pitäisi paremmuusjärjestyksiin laittaa. Meillä kävi golfin suhteen niin, että tytöt kävivät kurssit toissa kesänä, mutta ei vain golfkärpänen purrut. Se on täysin ymmärrettävää, vaikea lajihan tuo. Yritetään joskus myöhemmin uudelleen!

Toki olen vahvasti sitä mieltä, että esimerkiksi joukkueurheilussa tai muussa joukkueessa tapahtuvassa harrastuksessa lapset oppivat niitä niin tärkeitä sosiaalisia taitoja. Muiden huomioonottamista. Lähtee muuten taas vähän sivuraiteille, mutta olen huomannut että nykyajan lapset ovat keskimäärin aika minäminäminä-tyyppejä? 😀 Oletteko huomanneet saman? En kyllä ymmärrä, missä on menty kasvatuksessa vikaan, kun nuo pikkuiset pilttiposketkin välillä päästävät sellaisia itsekeskeisiä kommentteja suustaan, että huhhuh 😉 Eli palatakseni asiaan, soisin myös omille lapsilleni jonkun joukkueurheiluharrastuksen. Mutta eihän ketään voi pakottaa.

Itse en harrastanut aikoinani mitään joukkueurheilua ja silti minustakin on tullut suht’ sosiaalinen tyyppi. Enkä kyllä myönnä olevani kovin itsekäskään. Harrastuksina ala-asteella olivat ainoastaan ratsastus (asuin talleilla…) sekä pianonsoitto. Josta jälkimmäinen oli muistaakseni vähän pakkopullaa ja pelkäsin pianotunteja. Meillä tuo pikkuisempi haluaisi vielä ratsastuksen alkeiskurssille sekä pianotunneille. Mutta katsotaan tässä nyt rauhassa syksyn mittaan. Mieli kun vaihtelee ihan hirmuisesti. Vielä viikko takaperin halusi laulutunneille, koska aikoo isona poptähdeksi 😉

Millaisia harrastuksia teidän alakouluikäisillä on ja kuinka usein teillä harrastetaan? Mä olen ihan tyytyväinen tähän kaksi iltaa viikossa rytmiin. Jotenkin sitä vanhempana on valmis tosin luopumaan vielä enemmän omista harrastuksistaan lasten harrastusten edessä.  Mistä tulikin muuten mieleen, että mies ehdotti mulle yhteistä salia? Näinköhän toimisi? 🙂 No varmastikin toimisi ihan ok, sillä käytiinhän me siellä yhteisellä salilla pari vuotta ennen lapsiakin. Ja nyt kun lapset ovat sen verran isoja, että pystytään olemaan se tunti pari pois kotoa samaan aikaan. Täytyykin harkita! Hei kuulkaas, se olis pian viikon epämiellyttävin päivä takana 🙂

MAANANTAI-ILTATERKUIN,