ILTAA IHANAT!
Viime aikoina multa on kyselty aika paljon meidän lasten harrastusjutuista. Ja lähinnä siitä, että miten iltaisin aika riittää kaikkeen. Arkirumba, siihenhän nuo harrastukset vaikuttavat merkittävästi. Merkittävän positiivisesti 😉 Joskus muistaakseni aiheesta teinkin oman postauksensa, mutta päivitetään tilanne. Siinä missä esikoinen vielä viime vuonna harrasti tanssillista voimistelua, on hän valinnut itse olla harrastamatta tänä syksynä yhtään mitään. Tuntuu, että ihan ok näin, sillä koulutyö vaatii veronsa. Pienempi harrastaa tanssia ja partiota. Partio tuli nyt uutena harrastuksena ja voi juku, miten innoissaan nuo pikkuiset serkukset siitä ovat. Haaveilevat jo yön yli leireistä ja vaeltamisesta. Telttailusta sun muusta 🙂 Tänään noita merkkejä ommellessani en ollut itse ihan kovin innoissani. Voitteko kuvitella, että harsin vahingossa toisen hihan umpeen?! 😀
Eli meillä harrastetaan kahtena arki-iltana viikossa. Kunhan yleisöluistelut alkavat (ai niin, se himskatin jäähalli on remontissa), niin sunnuntaiaamuisin mies alkaa käymään lasten kanssa tuolla. Täytyykin muuten ottaa selvää, onko ne jo alkaneet. Ilman aikataulua olevia harrastuksia on uinti ja laskettelu. Joista ensimmäinen on sellainen iskän ja tyttöjen yhteinen juttu. Mä en ole koskaan uintiin hurahtanut. Laskettelu on valitettavasti vähän ollut viime vuosina pohjoisen reissujen varassa. 
Multa joku myös joskus kysyi, mitä mieltä olen lasten harrastamisesta. Mä olen sitä mieltä, että ihanaa, kun lapset harrastavat. Jos se tapahtuu lasten omasta halusta. En tiedä tuntuuko musta vain tältä, mutta nykyään se on jotenkin kilpailtu juttu tämä harrastusjuttukin. Me aikuiset helposti haalimme lapsille harrastuksia joka illalle, koska on jotenkin niin kovin siistiä, että lapsi harrastaa. Mun mielestä voisivat ihan hyvin olla harrastamattakin, sillä ei se ole mikään paremmuuden mittari. Josko ylipäätään mitään tai koskaan pitäisi paremmuusjärjestyksiin laittaa. Meillä kävi golfin suhteen niin, että tytöt kävivät kurssit toissa kesänä, mutta ei vain golfkärpänen purrut. Se on täysin ymmärrettävää, vaikea lajihan tuo. Yritetään joskus myöhemmin uudelleen!
Toki olen vahvasti sitä mieltä, että esimerkiksi joukkueurheilussa tai muussa joukkueessa tapahtuvassa harrastuksessa lapset oppivat niitä niin tärkeitä sosiaalisia taitoja. Muiden huomioonottamista. Lähtee muuten taas vähän sivuraiteille, mutta olen huomannut että nykyajan lapset ovat keskimäärin aika minäminäminä-tyyppejä? 😀 Oletteko huomanneet saman? En kyllä ymmärrä, missä on menty kasvatuksessa vikaan, kun nuo pikkuiset pilttiposketkin välillä päästävät sellaisia itsekeskeisiä kommentteja suustaan, että huhhuh 😉 Eli palatakseni asiaan, soisin myös omille lapsilleni jonkun joukkueurheiluharrastuksen. Mutta eihän ketään voi pakottaa.
Itse en harrastanut aikoinani mitään joukkueurheilua ja silti minustakin on tullut suht’ sosiaalinen tyyppi. Enkä kyllä myönnä olevani kovin itsekäskään. Harrastuksina ala-asteella olivat ainoastaan ratsastus (asuin talleilla…) sekä pianonsoitto. Josta jälkimmäinen oli muistaakseni vähän pakkopullaa ja pelkäsin pianotunteja. Meillä tuo pikkuisempi haluaisi vielä ratsastuksen alkeiskurssille sekä pianotunneille. Mutta katsotaan tässä nyt rauhassa syksyn mittaan. Mieli kun vaihtelee ihan hirmuisesti. Vielä viikko takaperin halusi laulutunneille, koska aikoo isona poptähdeksi 😉
Millaisia harrastuksia teidän alakouluikäisillä on ja kuinka usein teillä harrastetaan? Mä olen ihan tyytyväinen tähän kaksi iltaa viikossa rytmiin. Jotenkin sitä vanhempana on valmis tosin luopumaan vielä enemmän omista harrastuksistaan lasten harrastusten edessä. Mistä tulikin muuten mieleen, että mies ehdotti mulle yhteistä salia? Näinköhän toimisi? 🙂 No varmastikin toimisi ihan ok, sillä käytiinhän me siellä yhteisellä salilla pari vuotta ennen lapsiakin. Ja nyt kun lapset ovat sen verran isoja, että pystytään olemaan se tunti pari pois kotoa samaan aikaan. Täytyykin harkita! Hei kuulkaas, se olis pian viikon epämiellyttävin päivä takana 🙂
MAANANTAI-ILTATERKUIN,
Liikuntaa ja kulttuuria! Parina/muutamana iltana on lasten harrastukset. Niihin sitten sovitellaan omat. Oma into pitää lapsella olla ja aika monenlaista voi kokeilla, mutta koko ajan ei olla aloittamassa ja lopettamassa harrastuksia, vaan esim. puoleksi vuodeksi edellytän sitoutumista..
Kotona ja ilman harrastusseuroja myös hyvä harrastaa! Leipominen, käsityöt, nikkarointi, retkeily, lukeminen…
Moikka Katariina!
Just näin, oma into lapsella pitää munkin mielestä olla ja samaa mieltä tuosta säätämisestä; jos joku harrastus aloitetaan niin parin kerran jälkeen (kun lasku on maksettu) ei sovi tulla sanomaan, että en tykkääkään ;D
Ja kiitos vinkeistä, just nämä tällaiset kotona tehtävät harrastukset ovat juuri niitä, joista varsinkin meidän esikoinen tykkää 🙂
Aurinkoista tiistaita <3
Mun mielestä on kyllä kiva että lapsille on erilaisia harrastuksia ja mahdollisuuksia kokeilla kaikkia eri lajeja.
Itse olen jo monta vuotta harmitellut kun ei tajunnu silloin pienenä naperona aloittaa mitään kivaa joukkueharrastusta, mitä nyt isompana on katsellut kaihoisasti. Mutta onneksi junnuna tuli kokeiltua joitain lajeja mm. partiota miltä ajalta löysinkin yksi päivä vanhan partiopaitani ja varmaan jostain jopa partiohuivi löytyisi : D
Onneksi nyt aikuisena on saanut otettua mukaan mm. agilityn joka toimii semmoisena korvaavana ryhmäharrastamisena vaikka onkin suurimmaksi osaksi yksilölaji.
Moi Jenni
ja just niin, tuo ainakin meilläpäin jaettava sporttikortti mahdollistaa moneen. Kolmea eri harrastusta voi mennä ilmaiseksi kokeilemaan 🙂
Hei, onhan aikuistenkin partioita, ei muuta kuin sinne 😉 Mulla jäi partio pahasti parin kerran jälkeen kesken, mutta ehkä nyt uudella innolla!
Iloisia tiistaiterkkuja <3
Söpöt partiolaiset! 🙂
Minulla ei vielä omia lapsia ole, mutta olen silti sitä mieltä, että lapsia pitää kannustaa harrastamaan. Minulla oli lapsena kaksi tosi ihanaa harrastusta, mutta lopetin ne. Taiteellinen harrastukseni loppui minun päätöksestäni, kun vanhempani jatkuvasti päivittelivät harrastuksen kallista hintaa. Urheiluharrastukseni puolestaan lopahti siihen, että isäni mielestä minun ei kannattanut enää urheilla, kun olin siinä niin huono. Lopulta vanhempani eivät enää kuljettaneet minua harjoituksiin tai kilpailuihin, enkä olisi enää huonon itsetuntoni kanssa kyennyt urheilemaan.
Aikuistuttuani nämä kaksi harrastusta, varsinkin urheilu, ovat pikkuhiljaa hiipineet takaisin elämääni. Edelleen rakkaan urheiluharrastuksen parissa tulee toisinaan hetkiä, jolloin kuulen isäni vähättelevän äänen. Useimmiten pystyn jo kuitenkin nauttimaan harrastuksestani 🙂 Olen ymmärtänyt, että minulla on oikeus harrastaa mitä haluan, tärkeintä on harrastuksen tuoma hyvä olo.
Olen päättänyt, että mikäli saan jonain päivänä lapsia, aion kannustaa heitä harrastamaan itselleen mieluisia asioita. Vaikka lapsistani ei tulisi huippu-urheilijoita tai -taiteilijoita, tukisin heitä ja veisin heitä ilomielin harrastuksiin. Olisi myös ihanaa, jos perheellä olisi jokin yhteinen juttu, vaikkapa geokätköily tai uinti!
Moikka Mansikka 🙂
Ja kiitos, nuo ovat niin söpskiä <3
Voi, mä olen vanhempana sitä mieltä, että mitä tahansa lapsi haluaa harrastaa (ja siihen sitoutuu), niin kyllä kuskaan vaikka ympäri kaupunkia. Omista menoistakin olen valmis karsimaan lapsen harrastusmenojen edellä.
Onneksi kuitenkin olet ottanut harrastukset takaisin ohjelmistoon 🙂
Hei yhteiset harrastukset jäi kokonaan kertomatta tai kerroin puolitiehen. Eli tuo laskettelu talvisin ja geokätköily lähinnä kesäisin. Ollaan nyt parin kesän aikana haettu noin 60 kätköä! Siihen touhuun jää koukkuun 😀
Aurinkoisia tiistaiterkkuja <3
Hei Maria, olen noin puoli vuotta lukenut blogiasi. Kirjoitat mukavasti ja olet mielestäni tukevasti ’jalat maassa’ oleva ihminen. Olen sinun kanssasi samaa mieltä noista lasten harrastuksista, omaehtoisuus ja -valinta ykkösenä. Meidän vanhempien pitäisi ehdottomasti haudata näissä asioissa kaikki omat pätemisen tarpeemme. Toivottavasti jaksat jatkaa edelleen kirjoittaa näitä elämänmakuisiakin juttuja. Kiitos kaikesta tähänastisestakin!
Kahden jo aikuisen äiti
Moikka Salme
ja voi kun ihana kuulla, että tykkäät blogistani 🙂 Juu, jalat on maassa – kiitos mieheni – mutta pää on aivan pilvissä 😉
Juuri näin, lapsen etu ekaksi näissä harrastusasioissakin!
Mukavia syyspäiviä sinne <3
Meillä poika 10v. käy pianotunneilla. On harrastettu jalkkista ja tennistä, tyrkytetty partiota, sählyä jne mutta sitten poika ite joskus sanoi että haluaa pianotunneille ja nyt käy kolmatta vuotta. Itse liikunnallisena en edes ajatellut muita kuin liikuntaharrastuksia ja myönnän olleeni hölmö. Mutta toiveita kuuntelin 🙂 itse käydään puolison kanssa salilla ja lenkeillä. Kivaa yhteistä aikaa 🙂
Moi Sanna!
Oi kun kuulostaa ihanalta! 🙂 Mä tykkään, että myös pojilla saa olla näitä ns. herkempiä harrastuksia eikä aina vain sitä jalkkista tai jääkiekkoa 🙂
Kiitos, musta tuntuu että mä tartun tuohon miehen ehdotukseen yhteisestä salista! Laatuaikaa kaksistaan 🙂
Aurinkoista tiistaita <3
Minillä on kaksi harrastusta, voimistelu ja koris. Voimistelun aloitti tänä syksynä, joka on kerran viikossa ja korista on kahdesti tai kolmesti viikossa jaksamisen mukaan. Mä uskon joukkuelajeihin ja varsinkin, jos on ainoa lapsi. Haasteita tuo se, että olen minin valmentaja! Tosi hyvin kuitenkin kaikki rullaa nykyään ;).
Kivaa viikkoa.
Moikkamoi!
Tuo onkin muuten hyvä, että jaksamisen mukaan voi käydä joko 2 tai 3 kertaa koriksessa. Juu, joukkuelajit opettaa niin paljon sosiaalisesta kanssakäymisestä, että vähän harmittaa ettei meillä ole tytsyt niistä innostunut. No onhan tuo partio ja tanssikin tavallaan joukkuejuttuja, mutta ei siinä mittakaavassa kuin urheilu 🙂
Ihanaa viikkoa sinnekin <3
Heippa hei ihanainen, sulle olis haaste mun blogissa: http://www.littlebigthings.fi/2015/09/10-kuvaa-kesaan-haaste-alkaa-taas.html
Heippahei kaunokainen 🙂
Ja kiitos haasteesta…mä aloitin tämän viime vuonna, mutta unohdin tokan kuukauden jälkeen kuvailla (tähän tulis se apina peittää silmänsä -emoji ;)!
Josko tänä vuonna muistaisi kuvailla!
Ihanaa ja aurinkoista tiistaita <3
Mulla on google kalenteri muistuttamassa joka kuukausi, tulee muistutus puhelimeen ja sähköpostiin, ei pysty unohtamaan 🙂 Emmäkään tätä muuten muistaisi 😉
Hyvä idis! Kiitos 🙂
Kommentoin nyt ekan kerran sulle. Tuli niin hyvä mieli ja niin lämmin fiilis noista partiokuvista 🙂 itsellä yli 30 v aktiivipartiota takana ja edelleen, joten todella lämmitti!!! Kiitos positiivisesta ajatuksestasi!!! Partiovasemmalla.
Moikka Kaarina
ja kiva, että jätit kommenttia 🙂
Partio on kyllä niin kiva harrastus! Mun mielestä ylipäätään kaikki harrastukset, jotka tapahtuvat pääosin luonnonhelmassa ja pois ipadelta ovat lapsille hyväksi 😀
Kiitos sinulle ja ihanaa syksyä <3
Heippa!
Laitan tähän samaan,että tosi nätti tuo ylemmän postauksen keltainen paita!mistä se löytyi?
Mä tykkään keltaisesta vaatteissa vaikka ei mulla hirveästi sitä olekkaan.no ainaki muutama urheilutoppi:)
Ne on kyllä enemmänkin neonvärisiä.
Meillä toinen pojista pelaa jalkkista,huhti-lokakuussa kolmesti viikossa tuossa noin 10 km päässä,joten kuskata sinne täytyy.viikonloppuisin on (ei nyt aina onneksi..)
pelejä ympäri maakuntaa.talvella harkat kahdesti viikkoon ja satunnaisia pelejä.
Nyt alkaa ehkä kesän pelit painaa..kaksi pitkää turnausta joista toinen oli Ruotsissa asti..jalat on reistaillut ja tää kuukausi on ollut pois harkoista ja ens kuussa on tauko.
Kesätaukoa oli viikko:)vähän pelottaa ettei tulis liika tässä vaiheessa ettei into lopu yhtäkkiä.
Välillä oon antanut olla pois harkoista jos on tosi väsynyt.
Muilla lapsilla ei oo mitään säännöllistä harrastusta eivätk ole niitä kaipaillut.toinen poika lätkii kiekkoa pihalla kesät talvet ja tyttö lenkkeilee ja leipoo:)
Huomenta Anu
ja kiitos 🙂
Tuo toppi löytyi H&M:ltä eikä ollut hinnankiroissa. Sen takia sen ehkä uskalsi ostaakin 😉
Musta tuntuu, että jalkkis ja jääkiekko (ja taitoluistelu) on niitä eniten aikaa vieviä, mutta silti niin antoisia joukkueurheiluita. Mies muisteli just, että pienenä hällä oli liki 5 krt viikossa jotkut treenit ja siihen päälle veljensä treenit – äippä ja isä olivat olleet auliisti kuskeina. Hatunnosto sinnekin 😀
Mä lähden nyt kuule kampaajalle…saas nähdä mitä tulee 😀
Ihanaa keskiviikkoa sinne <3
Teillä on ihanan rauhallinen aikataulu. Meillä neljä lasta,joista kolme harrastaa kilpaurheilua. Viikossa lapset harrastavat yhteensä 30,5h. Meillä haasteena on vielä se, että kuljetukset joudutaan järjestämään miehen kanssa täysin kahdestaan, mutta tämä on tietoinen valinta.
Meillä on aina ollut sääntö, että lapsen on pakko valita vähintään 1 liikunnallinen harrastus, mutta lajin saa valita itse. Haluan, että lapset omaksuvat liikunnallisen elämäntavan. Tosin meillä lapset ovat aina kasanneet harrastuksia todella paljon ja nelivuotiaasta alkaen niitä on jo ollut monta. Kilpaurheilu taas on jo oma juttunsa, kun se sitoo koko perheen kurinalaiseen elämään eikä treeneistä voi jäädä pois. Tässä kyllä tietää myös, miksi käy töissä, kun jokainen ylimääräinen euro menee lasten kilpailemiseen, mutta näen sen hyvänä asiana. Etenkin teini-iässä koen tärkeäksi, että lapsella on joku oma ja mielenkiintoinen juttu koulun ulkopuolella. Loppukädessä jokainen perhe toimii sen mukaan, mikä sopii parhaiten.
Moikka,
Kiva postaus! Täällä yksi partiotaustainen ja harrastuksen uudelleen aloittanut huutelee, että siinä harrastuksessa ainakin oppii yhdessä tekemistä ja tiimihenkeä vähintään yhtä paljon kuin joukkueurheilussa, suosittelen!