lauantai 03. lokakuun 2015

Ihana sisustuskauppa & ostokäyttäytymisestä

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

MOIKKELIS!

Jihuu, selvittiin myräkästä 🙂 Toivottavasti siellä teilläkin päin on kaikki kunnossa, sähköt päällä ja sitä rataa. Kotona en ikinä pelkää mitään ukkosia sun muita, mutta täällä mökillä on vähän enemmän jännitysmomentteja näiden myrskyjen suhteen. Illalla nojatuolissa istuessani tuijotin ison koivun runkoa ruokatilan ikkunasta ja jos tuollainen halkaisijaltaan yli 30 cm koivunrunko heiluu tuulessa, niin tuulen on pakko olla kova. No mutta, ei kaatunut yöllä puita meidän tontilla, iltapäivän metsäretkellä sitten nähdään onko muualla tullut tuhoja.

Sain jo aikapäiviä sitten ihanalta Kertulta kulutustottumushaasteen, joten vastataan siihen tässä samalla näiden Tallinnan kuvien myötä. Tai sivuutetaan sitä ilman sen kummempia syväanalyyseja 😉 Kuvien liike on HomeArt ja se sijaitsee samassa kiinteistössä F-hooneen kanssa. Suosittelen piipahtamaan tuolla, mikäli Tallinnassa käytte. Pitkästä aikaa sisustusliike, josta olisin voinut ostaa jok’ikisen tavaran. Mutta tiedättekö miten kävi? Lähdin tyhjin käsin pois. Se, missä vielä pari kolme vuotta sitten olisin hamstrannut tyynynpäällisiä, tyynyjä, kippoja ja kappoja on vaihtunut harkitsevaan ostokäyttäytymiseen. Aiemmin olisin ostanut uuden isomman matkalaukun, jotta olisin saanut nuo ostokseni tuotua Suomeen 😀 Myönnän avoimesti, että parina ekana bloggausvuonna sitä tuli ostettua kotiin tavaroita, jotta sai aineksia postaukseen. Ihan hullua, eikö? Mutta en ole ainoa enkä varmastikaan viimeinen bloggaaja, joka näin tekee. Tänä päivänä sitä ajattelee, että jos ei ilman materiaa saa aikaisekesi postata, niin jääköön postaus sitten väliin. Muutenkin on tullut tietynlainen väsymys niitä blogeja kohtaan, joissa esitellään ihan koko ajan uusia hankintoja.

Liekö ikäkin tehnyt tehtävänsä, mutta jonkunlainen materiaähky on ollut vallalla nyt pari vuotta. Sen sijaan, että tekisi mieli hamstrata sisustusesineitä, joku järjen ääni sanoo, että siinä ei ole mitään järkeä. Jep, ostin totta tosiaan juuri pari tyynyä Indiskasta vain pari viikkoa sitten, mutta ne olivatkin ensimmäinen sisustustarvikehankinta pitkään aikaan. Siinä missä vielä vuosikin takaperin haaveilin uusista sohvanpäällisistä tuntuu nyt hassulta. Mitä vikaa noissa meidän valkoisissa on? Jos en pesemällä puhtaaksi saa, niin sitten voin harkita uusia päällysiä 😉

Toki rakastan vaihtelua sisustuksessakin, mutta täytyykö se aina tehdä uusien hankintojen avulla? Mun mielestä ei! Vanhoja huonekaluja voi maalata/lakata, järjestystä voi muuttaa ja välillä voi tonkia kaapeistaan esille niitä pari vuotta vanhoja juttuja, joita ei ole ollut esillä vähään aikaan. Tähän ehkä perustuu sekin, että en juokse kovinkaan paljon trendien perässä. Toki niitä seuraan, että tiedän missä mennään, mutta en koe omakseni sitä, että alkaisin muuttamaan kotiani vallitsevien sisustustrendien mukaan. Senpäs takia meidän koti on jämähtänyt tuohon sisustustyyliin, mikä siellä on nyt vallinnut viimeiset vuodet.

Näillä näppäimillä on se aika, kun yleensä hamstraan kaupoista tuikkukippoja ja hurrikaanilyhtyjä. Tänä vuonna ajattelin pärjätä viimevuotisilla. Tuossa aamulla makoilin sängyssä pitkään ennen ylösnousua ja mietin, että taidanpa ottaa tämän saman karsinta-ajattelutavan myös vaatetukseen. Ihana on omistaa seitsemän paksua harmaata villatakkia, mutta mikä järki siinä on, että niistä käyttää vain yhtä? Mitä järkeä on omistaa 11 mustat kireät housut, jos niissä kahdeksaan tulee polvipussit heti, kun istuu. Oma kulutustottumukseni vaatteiden suhteen on vähän pielessä. Jos ostaisi tästä lähtien vähän harvemmin ja vähän laadukkaampaa. Mutta kallis ei ole välttämättä aina laadukasta, joten ihan himskatin vaikeaa se on nyt tietää, mihin housuihin tulee pussit ja mihin ei 😀

No hei, nyt täytyy mennä talkoisiin; mies kävi purkamassa vastarannan laiturin ja meitsin piti pestä sillä aikaa ikkunat. Nyt se mies tuli hommistaan ja täällä mä vielä suunnittelen tuota ikkunanpesua 😉

LEPPOISAA LAUANTAITA,

alle


perjantai 02. lokakuun 2015

Fredagsmys mökillä

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

HEI HELLOU!

Ja terkkuja myrskyn silmästä! No tuskin me ihan myrskyn silmässä ollaan täällä saaressa, mutta siltä tuntuu. Toivoa sopii, että nuo isot koivut ja kuuset on hyvin juuristaan kiinni 😀 Tultiin mökille kreivin aikaan; oli aaltoja, mutta ei vaahtopäitä. Viimeisen puolen tunnin aikana tuuli on todellakin voimistunut. Ulos mennessä tuntuu, että hiukset lähtee päästä irti. Tukea ja turvaa tuo se, että emme ole tällä kertaa ainoita saaressa. Ja aamuksihan tämän pitäisi laantua. Nyt jo huomaa, että tuuli alkaa kääntymään kohti pohjoista, mikä on meidän mökin sijainnilta hyvä juttu. Senkin kannalta on ihan kiva juttu, että jouduttiin (tai mies joutui ja me muut värjöteltiin rannalla) käydä veneellä korjaamassa saunamökin pumpun letkun päätä järvessä…Ei tuuli vienyt ihan venettä mukanaan, sillä moottorilla tuossa ei voinut mennä, kun on niin matalaa.

Perjantai-illan herkkuna toimii pitsa ja salmiakkipääkallokarkit (erikseen syötynä). Namskis! Esikoiselle leikkikaveriksi otettiin rakas serkku mukaan ja jätettiin pikkuinen partiolainen odottamaan huomista partioleiriä tuonne kaupunkiin serkuilleen. Olo on aika erikoinen, ei ollakaan totuttu olemaan vajaalla perheellä mökillä, vaikka lukumääräisesti meitä saman verran onkin. Haaveissa on viikonlopun aikana lueskella, laitella mökkiä pikkuhiljaa talviteloille, saunoa ja vain olla. Ehkä myös ottaa pari räväytysmatsia noiden pikkuisten kanssa.

Nyt saunaa ja sitten Vain elämäätä boksilta! Tai vaihtoehtoisesti saunaa ja treffejä nukkumatin kanssa. Veikkaanpa, että tuo nurkissa tuivertava tuuli ja kattoon hakkaavat oksat tuudittavat sikuraisille aika nopsaa. Joka nurkasta tuulee sisään, joten ihan happirikkaat unet on tiedossa. Pitäkäähän hatuistanne kiinni 🙂

IHANAA VIIKONLOPPUA,

alle


torstai 01. lokakuun 2015

Herkullinen & helppo arkiruoan lisuke

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
HELLUREISSAN,

jos alkuviikosta ei tykätty asioista, niin tänään tykätään 😉 Kukkakaalista varsinkin. Parsakaalihimotus on nyt kestänyt kolmisen vuotta, mutta rinnalle on tullut kukkakaalihimo. Aiemmin olen tykännyt syödä kukkakaalini raakana salaatissa, dipin kanssa tai raasteena. Mutta yksi päivä Marian keittiössä kokeiltiin uunikukkakaalia. Voi vitsit, että osui ja upposi kertalaakista. Täällähän jaoin tähänastisen lempparireseptini kukkakaalista, mutta tämä nousi kyllä rinnalle ihan kevyesti. Helppoa ja hyvää, arkeen sopivaa.

UUNIKUKKAKAALI

1 kukkakaali
-pese kukkakaali ja leikkaa vihreät lehdet pois
-aseta öljyttyyn uunivuokaan

marinadi
0,5 dl oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä pienisteltynä
1 tl merisuolaa
tuoreita yrttejä pienisteltynä (käytin timjamia ja rosmariinia)
1/2 chili pilkottuna
-sekoita aineet keskenään ja valele puolet marinadista kukkakaalin pintaan esimerkiksi pullasudilla
-paista 200 asteisessa uunissa noin 45-60 minuuttia
-valele puolessa välissä loppu marinadi kukkakaalin pintaan.

kastike
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
0,5 rkl hunajaa

1 rkl dijon sinappia (karkeaa)
-sekoita keskenään ja valele uunista tullut kukkakaali kastikkeella

***************************************

Uppoaako teille kukkakaali? Mä syön tuon kukkakaalin liki kokonaan ihan yksin, mutta toki sen voi nostaa pöytään lämpimänä lisukkeena ja tarjota esimerkiksi pihvin tai kalan kanssa. Uunilohi, johon on otettu pinta grillivastuksen alla toimii uunikukkakaalin seuralaisena loistavasti! Saa laitettua molemmat samaan aikaan uuniin. Uuniin päätyivät myös pari päivää vanhat keitetyt perunat. Päälle voita ja yrttisormisuolaa. Kukkakaalihimotuksen lisäksi mulla on himo etikkaan. Tai siis tuohon vinaigretteen. Jännä juttu, miten sitä kroppa osaa vaatia tiettyjä makuja. Toisaalta, parempia nämä tällaiset himotukset kun esimerkiksi Big Mac -himotus, joka esikoisen odotusaikana raastoi päivittäin hermoja. Pihvejä en hampparista raskausaikana syönyt (liha tökki), mutta sen majoneesin ja sämpylän kyllä 😀

Nyt pakkailemaan pikkuisen partioleirikamoja! Huh, kuinkahan paljon sitä uskaltaa pakata mukaan…metsässä vaeltamista kun on se pari kilometriä suuntaansa. Lisäksi pakataan huomiset mökkitavarat jo tänään valmiiksi, että päästään mökille heti töiden jälkeen. Kivempi myrskysäällä ylittää tuo lahti valoisaan aikaan kuin pimeällä. Kuulostaa kuulkaa sellaiselta tuo syysmyrsky, että sitten kun on päästy saareen turvallisesti laitetaan sauna päälle, takkaan tuli ja istutaan hetken aikaa päämökin ruokapöydän äärellä (ehkä punaviinilasin kera) ja ihmetellään vellovaa järveä. Jep ja kuunnellaan Myrskyluodon Maijaa 🙂

TORSTAITERKKUSIN,

alle

PS. Meinaatteko muuten pitää lihatonta lokakuuta? Me ei ihan varsinaisesti, mutta voishan sitä taas vähän lisätä kasvisruoan määrää ruokavalioon!


keskiviikko 30. syyskuun 2015

10 kuvaa kesään – syyskuu

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMOIKKAMOI!

Ei vitsit, koko päivän olen tuolla sängyssä maannut ja tuossa tunti sitten pomppasin pystyyn. Ettekä ikinä arvaa minkä takia; no sen kun muistin yhtäkkiä, että tänään on syyskuun vika päivä ja en ole ottanut syyskuun kuvaa! Taidan olla todellakin tervehtymään päin 😉 Sain ihanalta Tiialta hänen alulle panemansa haasteen. Kiitos kaunis <3 Joku vuosihan tämän haasteen aloitin, mutta se jäi pahasti kesken. Nyt on kalenteri hälyyttämässä joka kuun 30.päivä. Kuvakulma tulee olemaan sama eli tuo keittiön sivuikkuna. Mielenkiintoista nähdä miten maisema muuttuu ajan kuluessa. Joko te olette osallistuneet tähän haasteeseen? Jos ette, niin alla Tiian blogista kopsatut säännöt:

– valitse ikkuna tai paikka mistä kuvaat maisemaa
– valitse jokin päivä kuukaudesta jolloin kuvaat
– kuvaa samanlainen kuva joka kuukausi, samaan aikaan samasta paikasta
– halutessasi voit kerätä kertyneet kuvat kollaasiksi joka kuukausi tai vaikka haasteen päättyessä

Nyt kyllä tsemppaan tässä, sillä tästä jää kiva muisto itsellenikin! Pystyy katsomaan ainakin ensi vuonna, että kuinka aikaisin tänä vuonna tulee lunta. Toivon näkeväni valkoisen joulukuun kuvan 😉 Näin syyskuun vikana iltana oli muuten kaunis ja kuulas ilma. Naapurin vaahtera on jo kauniisti kellastunut.

Sairastuvalle kuuluu hyvää, kuume ei ole enää noussut ja kerrankin olen todellakin vain levännyt koko päivän. Tietynlainen pökkelöolo siitäkin tulee, onneksi ei makuuhaavoja näin lyhyestä lepäilystä kuitenkaan. Huomenna palataan taas normaali turinoihin, ehkä jopa siihen alkuviikolla mainostamaani kukkakaaliin 😀 Muistin just, että Tallinan vinkkejäkin on muutama jakamatta!

ILOISTA KESKIVIIKKOILTAA,

alle


keskiviikko 30. syyskuun 2015

Kroppa laittaa kampohin

HEIPPAHEI IHANAT!

Käsi ylös kuka on tottunut sairastamaan lomat? Kenellä nousee kuume, kun hektinen työjakso on ohi ja kroppa rentoutuu? Kuka ei malta levätä pienessä flunssassa, vaan tarvitsee siihen yli 38 asteen kuumeen? Kenellä kroppa laittaa kampoihin, kun alkaa pienen liikuntatauon jälkeen liikkumaan (aivan liian paljon ja liian nopeaa)? Täällä huidotaan molemmat kädet ylhäällä. Mulla on parin viikon ajan ollut kurkku kipeä ja Tallinnan reissun jälkeen olin aivan varma, että tulen kunnolla kipeäksi. No en onneksi tullut. Jatkoin suhteellisen kiireistä elämää deadlineineen (pois lukien sen yhden vapaapäivän viime viikolla 🙂 ja juoksin, minkä kintuista pääsi.

Tässä sitä nyt ollaan. Kipeänä. Ei sitten mitään järkeä. Voisi kuvitella, että tähän ikään mennessä olisi jo oppinut tunnistamaan nuo merkit, jotka kertovat siitä, että on aika hiljentää tahtia. Lihassärky, tajuton väsymys, kurkkukipu. Meillä on kyllä ollut yksi jos toinen tässä lähipiirissä flunssan kourissa ja jälleen kerran olen hehkuttanut MSM-jauheen voimaa, sillä uskon että se on syy siihen, että olen todella harvoin kipeä. Mutta niinhän sitä aina; kun ääneen sanoo, että meillä ei olekaan sairastettu pitkään aikaan, niin johan nousee kaikilla kuume tai tulee george käymään 😉OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eilen lenkillä tunsin jo, että ei kenkä nouse samaan tahtiin. Päätin, että pidän pienen juoksutauon. Iltapäivästä hain tytöt seurakunnan ip:stä ja kiinnitin huomion esikoisen helottaviin poskiin. Kuumetta oli ja suoraan meni sänkyyn lepäämään. Illalla ihmettelin miehelle, että ei vitsit, kun on puhki. Ei jaksanut oikein pysyä pystyssä ja hengittäminen otti koville. Päätin mitata omankin kuumeen ja niinhän sitä oli ihan reippaasti näin aikuisen mittapuulla. Mutta hei, kurkkukipu katosi kuumeen nousun myötä. Tässä ei ole päätä eikä häntää, sillä tiedostin tämän tulevan jo viikko takaperin, mutta en hiljentänyt tahtia. Muuta kuin sen yhden vapaapäivän ajaksi. Onneksi kroppa laittaa kampohin ajoissa ja vaikka ikä ei ole tuonut viisautta täysin asian suhteen, niin vähän sitä kuitenkin on oppinut lukemaan noita merkkejä. Muistan katsokaas kerran ignooranneeni noita merkkejä ihan täysin ja ajatelleeni, että kyllä se siitä menee ajan kanssa ohi. Kävin töissä ja urheilin (kuumeessa en urheilisi!), vaikka väsymys oli ihan ultimaattista. Töissä oli tilanne, että olin ainoa työntekijä jäljellä toimiston puolella, alasajamassa entistä yritystämme. Joten pois töistä ei vain yksinkertaisesti pystynyt olemaan. Kunnes tuli seinä vastaan; makasin sitten kolme viikkoa keuhkokuumepotilaana ja olin pari kuukautta urheilematta. Tuo opetti aika paljon, mutta ei näemmä tarpeeksi. Kipeänä on todellakin syytä levätä ihan oman parantumisen takia ja lisäksi sen takia, ettei sairastuta muuta työporukkaa!

Viime aikoina on ollut liian paljon kaikkea, eikä kuitenkaan kuumetta tai muuta, minkä takia töistä olisin jäänyt pois. Töissä on ollut töitä, jotka ovat vaatineet ajattelua myös vapaa-aikana (jopa yöaikaan) ja lisäksi on ollut pari isoa blogijuttua. On ollut Tallinnan reissua ja suhaamista sinne sun tänne. Ihania juttuja kaikki tyynni, mutta nyt taas muistin, että välillä pitää antaa itselleen aikaa levätä. Te muut duracell-ihmiset siellä ruudun toisella puolella taidatte tietää, että helpommin sanottu kuin tehty…OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta tämä päivä nyt ainakin sairastellaan esikoisen kanssa. Pikkuisella ei enää kuumetta olekaan, vain nuhaa. Voipi olla, että huomenna on jo koulukunnossa. Enkun kokeisiin treenaillaan vähän ja muuten pötkötellään meidän sängyssä. Itsellä aamulämpöä oli vielä jonkin verran, mutta olo on jo tuhat kertaa parempi pitkien yöunien ansiosta. Vielä kun pääsisi tästä huonosta omatunnosta eroon. Mä olen todellakin maailman huonoin sairastaja enkä osaa olla pois töistä hyvällä omatunnolla. Ihan sairasta, kirjaimellisesti 😀

Pitäkäähän huolta itsestänne 

KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle