maanantai 11. tammikuun 2016

A fresh start

P1100848
P1100849 P1100851

HEI HUOMENTA IHANAT!

Pitkästä aikaa aamupostaus 🙂 Eilinen meni jotensakin niin nopeasti, etten ehtinyt blogeilemaan. Toivottavasti teillä oli suloinen sunnuntai. Meillä oli vähän kaavasta poikkeava sunnuntai, ei pyykkikasan nujerruksia sun muita. Siitä huolimatta supersuloinen sunnuntai. Iltapäivästä lähdimme ystäväperheelle kylään ja kyllähän te tiedätte; kun on hauskaa ja hyvässä seurassa, niin aika rientää. Viikonloppu on ollut käännekohta monella tapaa. Ensinnäkin se tipaton kariutui yhteen viinilasiin. Suureksi yllätyksekseni myös herkuton tammikuu kaatui herkullisen banoffeen edessä. Kuului vaan poks, kun meikäläisen selkäranka katkesi 😉 En olekaan koskaan maistanut banoffeeta aikaisemmin. Liekö juuri sen takia tuli sitten otettua toinenkin pala. Kertakaikkisen taivaallista. Arvatkaas, mikä tässä koko jutussa on vähän hassua? Se, että mua ei harmita lainkaan tuo selkärangan katkeaminen.

Nyt kun olen ”syntini” tunnustanut, niin voin kertoa miten homma jatkuu tästä eteenpäin. Viikot kurinalaisesti ja perjantai-illasta lauantai-iltaan hieman herkkuja sallien. Jep, palattiin siihen tuttuun ja turvalliseen rytmiin. Huomasin, että kun elämä on vähän hektistä, niin ei kannata asettaa itselleen mitään ylimääräisiä pakotteita tai tavoitteita. Pääasia, että voi hyvin ja nauttii elämästä. Eikös?

Eilen taas kotimatkalla mietin, kuinka ihana oli nähdä ystäviä. Sen sijaan että pitäisin tipatonta tai herkutonta tammikuuta, ajattelin panostaa energiani sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen. Näin ruuhkavuosiaikaan se on vähän jäänyt taka-alalle. Liki neljä tuntia maailmanparannusta banoffeen voimalla ja tänä aamuna tuntuu, kuin olisi herännyt uuteen alkuun. Tästä on hyvä jatkaa!

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,

alle

PS. kuvissa näkyvä smoothie näyttää paremmalta kuin miltä maistui 😉 Ymppäsin siihen mehustuksesta jääneet porkkanan ja appelsiinin jämät. Täytyy seuraavaksi kehitellä noista vaikka joku raakaherkku, mutta smoothieen ne eivät sopineet!


lauantai 09. tammikuun 2016

Täydellinen elämä

talvi01
talvi02 talvi03 talvi04 talvi05 talvi06 talvi08 talvi09 talvi10 talvi11 talvi12

HELLUREI!

Täällä vietellään leppoisaa lauantai-iltaa, takassa rätisee tuli, uuniperunat ovat olleet reilun tunnin uunissa ja voi kyllä, se viini otettiin eilen ilmottuun. Ihan pienen lasin verran testasinkin eilen, että onko siitä mihinkään 😉 Lasillinen punaviiniä tuli tarpeeseen ja ajattelin tänään laittaa elämän risaiseksi ja juoda toisen lasillisen. Sillä ruokana on pitkästä aikaa oikein kunnon sisäfilepihvit, jota ei vain voi syödä ilman punaviinitilkkaa.

Käytiin tänään tuon raksun kanssa jäällä kävelemässä. Lyhyeksi jäi kävelyt, sillä jää paukkui inhasti ja allekirjoittaneen puntti tutisi. Sen verran pitkään kuitenkin oltiin, että sain ikuistettua auringonlaskua. Ilma oli ihan käsinkosketeltavan talvinen. Huuruinen ja sininen. Toisaalla taas taivas hehkui kuin tulessa. Yllättävän paljon jäällä oli ihmisiä. Osa luistellen, osa hiihdellen. Pääosin kuitenkin kävellen. Kävelylenkit miehen kanssa on ihan parhaita. Tulee juteltua niitä näitä taivaan ja maan väliltä.

Tämän päivän lenkin parasta antia oli se, että todettiin elämän olevan kaikkine sävyineen just nyt täydellinen. Ei himskatti vie, että viimeisen parin vuoden sisään on mahtunut vaikka mitä. On ollut onnentunteita, mutta myös vähän liikaa niitä toisen ääripään tapahtumia. Ja tieto siitä, että lähitulevaisuuskaan ei tule olemaan helppo, voisi hyvinkin masentaa ja ahdistaa. Jos sen antaisi niin tehdä. Mutta mehän emme anna, emmehän? Kiitos ihanat muuten kommenteistanne eiliseen postaukseen (palaan niihin + aiempiin viikonlopun aikana). Lähettelen täältä ihan hirmuisesti tsemppejä ja voimia samassa tilanteessa oleville. Meil on kuulkaas kaikesta huolimatta täydellinen elämä 

”Elämä on varjoa ja valoa,
Joskus se kyyneliin tiristää
Silloin kun itkun kaulukset
Kurkkua kiristää
Elämä on sekoitus onnea
Ja surullisia vaiheita
Meil on täydellinen elämä
Täynnä laulun aiheita
Meil on täydellinen elämä
Täynnä laulun aiheita”

Nyt piffien paistoon! Mummulla on muuten aika hyvät oltavat täällä meillä, hemmotellaan toista oikein olan takaa. Toivottavasti ei totu siihen 😉 Mutta toisaalta, tällä hetkellä saadaan maksaa takaisin niitä lukemattomia lastenhoitokertoja!

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA IHANAT,

alle


perjantai 08. tammikuun 2016

Fredagsmys!

Fredagsmys1
Fredagsmys2Fredagsmys5 Fredagsmys3 Fredagsmys6Fredagsmys4 Fredagsmys7 Fredagsmys8

ILTAA IHANAISET!

Menipäs taas pikkuisen myöhäiselle myyssit, oltiin alkuilta tuolla ensiavussa. Huh, mutta hei säikähdyksellä taas selvittiin ja nyt mummu (siis se lasteni mummu eli oma äitini, pirtsakka 67-vuotias) on täällä meillä yöhoidossa. Nyt tulee puhetta, iltapäivästä katosi puhekyky äkillisesti. Huomenna kuulemma jo menee kotiinsa yöksi 🙂 Mutta ei ole olleet helppoja taas nämä pari viimeistä päivää. Se huoli toisesta on ihan jotain jäätävää. Ei sitä pysty kuvittelemaankaan ennen kuin se on läsnä. Toivotaan, että elämä nyt jatkuisi vähän seesteisempänä. Tosin tuollaisen aivoleikkauksen jälkeen sitä saa olla herkästi tuntosarvet päässä. Toipilasaikaa kun vielä elellään. Eihän leikkauksesta ole kuin reilu pari viikkoa.

Joten hyvä ruoka parempi mieli 🙂 Tänä iltana me mummun kanssa syötiinkin naisporukalla astetta kevyempää piirakkaa ja salaattia. Mies on tulossa myöhemmin kotiin ja lapset olivat veljen perheen kanssa sirkuksessa. Saivat liput sinne joululahjaksi. Herkuton tammikuu kohdallani tarkoittaa karkitonta tammikuuta lähinnä, mutta olen mä ruokavaliossa hieman keventänyt muutenkin.

Rakastan ylikaiken suolaista piirakkaa. Ihan jo sitä taikinaa ennen paistamista. Plus sitä taikinaa sitten paistamisen jälkeen. Suolaisen piirakkapohjan kuuluu olla rapeaa, suussasulavaa. Mutta hei, kaikkea ei voi saada. Mun astetta terveellisempi piirakkapohja on älyttömän hyvä, mutta kyllä se voi tuollekin poikaa tekisi 😉

KEVYEMPI PIIRAKKAPOHJA

200 g rasvatonta rahkaa
2 kananmunaa
1 dl ruisjauhoja
1,5 – 2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
suolaa

-sekoita kananmuna ja rahka
-sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita rahkamunaseokseen
-lisää tarvittaessa jauhoja niin, että saat helposti käsillä piirakkavuoan pohjalle paineltavan taikinan
-lisää täytteet (mulla parsakaali, paprika, suolaa, pippuria, 1,5 dl rasvatonta maitoa + kaksi munaa, 0,5 dl juustoraastetta)
-paista 200 asteisen uunin alatasolla 35-40 minuuttia

**************************************

Kylkeen salaattia ja eipäs sitä sitten muuta tarvitse. Paitsi, että tänään on tehnyt niiiiiin paljon mieli punaviinilasillista. Se tunne on kutkuttanut tuolla kielen kannassa. Hetken mietin tuossa, että pöh, miksi mä nyt mitään tipatonta pidän. Mutta sitten mietin, että onhan se nyt vähän hassua, että jos kerta sellaisen olen aloittanut, niin miksi antaisin sen nyt kosahtaa. Toisaalta taas ajattelin asian niin, että mitäs jos pidän tipatonta arkea tammikuun? 😀

Ihanaa, viikonloppu edessä eikä mitään sen kummempia suunnitelmia. Ulkoilua, hieman liikuntaa, päikkäreitä, blogijuttuja ja sunnuntaina ihanan ystäväperheen luona vierailua. Kiva viikonloppu tiedossa, toivottavasti teilläkin!

PERJANTAITERKUIN,

alle

PS. mietin, että onnistuiskohan noiden jauhojen sijaan käyttää mantelijauhoja? Saisi gluteenittoman ja vhh-dieettiin käyvän piirakan 🙂


torstai 07. tammikuun 2016

Kevättä kohti!

koti3koti1 koti2koti5 koti6 koti7 koti8

 

…valohoitoa kansalle, joka pimeydessä vaelsi marras-joulukuun 😉

HELLUREI IHANAT!

Voi olla että menetän katu-uskottavuuteni lifestylebloggaajana, kun kerron syyn eiliseen blogitaukoon; totaalinen koukuttuminen lasten joululahjaksi saamaan Xboxiin ja miehelle joululahjaksi ostamaani Tomb Raider -peliin. Siis ihan oikeasti, mä olen pitkästä aikaa koukuttunut johonkin peliin. Siitä onkin jo jokunen vuosi, kun koukutuin Simsiin niin, että se jopa häiritsi työntekoa. Hoitelin Sims perhettä siinä määrin, että oma vauvakuume kasvoi ja plussasin ;D

Jep, mutta onpas ollut ihanaa viime aikoina, kun saatiin vihdosta viimein talvi. Toki pakkasta voisi olla vähän vähemmän, mutta ehkä se siitä vähän laantuu. Pääasia, että on valoisaa. Tuo ikkunoista sisään paistava aurinko on kyllä armoton. Me ei taidettukaan pestä viime syksynä ikkunoita. Lunta ei ainakaan täällä Tampereen suunnalla paljoa ole, mutta just sen verran, että se moninkertaistaa valon määrän. Parina viime päivänä on saatu ihastella järven jäällä ihan mielettömän hienoja haloilmiöitä, toivottavasti ne ovat siellä viikonloppunakin, että pääsee kuvailemaan.

Jokos siellä ollaan kevätfiiliksillä? Jotenkin nautin ihan suunnattomasti taas tuosta lähestyvästä keväästä. Sekä astetta värittömättömämmästä kodista. Joulusta muistuttaa vielä pari hyasinttiä sekä aukeamaton amaryllis. Saas nähdä aukeaako se enää tuosta. Mutta hei, nyt taas vähän jääkiekkoa (hyvä Tappara) ja josko illemmalla sitten taas seikkailisi Lara Croftina ennen nukkumaanmenoa 🙂

TORSTAITERKKUSIN,

alle

PS. huomen illalla olisikin sitten luvassa astetta terveellisempi fredagsmys, joten pysykäähän kuulolla!


tiistai 05. tammikuun 2016

Ihana & symppis!

PC280490PC280442Pyha2 PC280477PC280444 PC280496 Pyha3…niin just, sinä siellä ruudun toisella puolella 

MOIKKAMOI!

Hehee, taas on se aika illasta, että täällä jännitetään telkun äärellä. Onneksi säästin kommentteihin vastaamiset ja tämän postauksen illalle. Voi niin kuin toisella korvalla kuulostella tuota peliä ja vilkuilla aina silloin tällöin telkkarin suuntaan. Mä olen maailman pahin penkkiurheilija. Sykemittari alkaisi varmastikin piipittämään kovan sykkeen merkiksi 😉

Ette arvaakaan kuinka paljon lämmitti mieltä taas teidän kommenttinne viime postaukseen. Se, että pystyn antamaan teille inspiraation tehdä ruokaa suurella sydämellä, inspiraation sisustaa kotia oman maun eikä vallitsevien trendien mukaan, inspiraation ulkoiluttaa juoksulenkkaria, inspiraation ajattella positiivisesti, inspiraation mihin tahansa – se on ihan huikean ihanaa! Olen oikeasti ihan todella otettu ja kiitollinen. Olette ihania ja vallan symppiksiä!

Kuten on myös tuo Pyhä, josta haluan vielä sanoa muutaman sanan. Se tunne, kun käännytään Sodankyläntieltä Pyhätunturintielle ja jossain vaiheessa tuota pitkää suoraa alkaa näkymään tunturin valot…se on joka kerta yhtä voimaannuttava. Mulla on ollut onni nähdä Pyhän huikea kehitys vuosien saatossa. Sen, kun hotellin ravintola oli vielä vähän tunkkainen (tai no, kasarimainen) ja sen, kun se koki totaalisen muutoksen kansainväliseksi Aspen-tyyliseksi olohuoneeksi ja ruokailuhuoneeksi. Jonka ruoka on muuten ihan tajuttoman hyvä. Pyhältä löytyy kivoja ruokapaikkoja vaikka kuinka. Huttuhipun pizzat vievät mennessään. Puhumattakaan Ahdin loihtimista Huttu-Uulan ruoista. Pyhä on kasvanut ja kehittynyt. Mutta mikä ihaninta, se ei ole menettänyt sieluaan. Pyhä on sympaattinen. Suosittelen kaikille, sillä Pyhä toimii niin sinkuille, pariskunnille kuin lapsiperheillekin. Se on elänyt mun rinnalla kaikki em. vaiheet 🙂

Tänään oli jotensakin ehkä vähän alavireinen päivä. Olen ollut todella väsynyt, ehkä liian paljon on taas tapahtunut viime aikoina enkä ole ehtinyt/muistanut/halunnut asioita prosessoida. Saatikka saanut ihan kunnolla nukuttua yöunia. Mutta päivä kääntyi kertalaakista paremmaksi tuossa iltapäivästä, kun huomasin saamani sähköpostin. Olin voittanut Pyhän Instagram-kisasta kausikortin, joka käy Pyhällä ja Rukalla! Minä, joka en ikinä voita mitään. Pitäisköhän alkaa lottoamaan? 😀

Pyhä syntyy ystävistä – mutta niin syntyy tämä blogikin, kiitos teille ihanat 

TIISTAITERKKUJA KISAKATSOMOSTA LÄHETELLEN,

alle