maanantai 11. huhtikuun 2016

60 vinkkiä parempaan elämään

0IMG_3652

HEIPPAHEI!

Piti aluksi laittamani teille tänään tosi kivan ja helpon arkiruoan resepti, mutta palataan siihen myöhemmin viikolla. Siitä lähtien, kun luin pääsiäisen pyhinä Robin Sharman ”The Monk who sold his Ferrari” -kirjan on pitänyt kirjoitella teille ajatuksista, joita tuo kirja herätti. Ensinnäkin täytyy antaa ison iso suositus ko.kirjalle. Yksi parhaimmista lukemistani kirjoista. Kuuluu sarjaan henkinen valmentaminen ja filosofia. Mutta silti kaikkea muuta kuin kuivakan tylsä. Vei mennessään kiehtovalla tarinalla. Monen monta ahaa-elämystä sain tuosta kirjasta, mutta myös aika paljon vahvistusta sille, että sitä ollaan elämän kanssa ihan oikeilla jäljillä.

Eilen huomasin kirjan kirjoittajan Robin Sharman linkittäneen facebookiin ”60 Tips For A Stunningly Great Life.” Osa näistä on ihan tuolta kirjastakin luettavissa. Tiedän, että tämä saattaa kuulua joidenkin korvaan ihan huuhaana. Niin tuo aviomieskin aluksi ajatteli, kun tohkeilin kirjasta…”niin että pitäiskös siis meidän nyt myydä omaisuus ja muuttaa Himalajalle mietiskelemään?” 😀 No ei se ihan sitä tarkoita. Pienillä jutuilla saa parannettua elämäänsä rutkasti.

1. Exercise daily.
2. Get serious about gratitude.
3. See your work as a craft.
4. Expect the best and prepare for the worst.
5. Keep a journal.
6. Read “The Autobiography of Benjamin Franklin”.
7. Plan a schedule for your week.
8. Know the 5 highest priorities of your life.
9. Say no to distractions.
10. Drink a lot of water.
11. Improve your work every single day.
12. Get a mentor.
13. Hire a coach.
14. Get up at 5 am each day.
15. Eat less food.
16. Find more heroes.
17. Be a hero to someone.
18. Smile at strangers.
19. Be the most ethical person you know.
20. Don’t settle for anything less than excellence.
21. Savor life’s simplest pleasures.
22. Save 10% of your income each month.
23. Spend time at art galleries.
24. Walk in the woods.
25. Write thank you letters to those who’ve helped you.
26. Forgive those who’ve wronged you.
27. Remember that leadership is about influence and impact, not title and accolades.
28. Create unforgettable moments with those you love.
29. Have 5 great friends.
30. Become stunningly polite.
31. Unplug your TV.
32. Sell your TV.
33. Read daily.
34. Avoid the news.
35. Be content with what you have.
36. Pursue your dreams.
37. Be authentic.
38. Be passionate.
39. Say sorry when you know you should.
40. Never miss a moment to celebrate another.
41. Have a vision for your life.
42. Know your strengths.
43. Focus your mind on the good versus the lack.
44. Be patient.
45. Don’t give up.
46. Clean up your messes.
47. Use impeccable words.
48. Travel more.
49. Read “As You Think”.
50. Honor your parents.
51. Tip taxi drivers well.
52. Be a great teammate.
53. Give no energy to critics.
54. Spend time in the mountains.
55. Know your top 5 values.
56. Shift from being busy to achieving results.
57. Innovate and iterate.
58. Speak less. Listen more.
59. Be the best person you know.
60. Make your life matter.

Osa listan kohdista on vähän niin ja näin, enkä usko, että esimerkiksi tarvitsisin mentoria. Uutisistakin haluan olla selvillä ja vuorille ei ole mahdollista päästä ihan joka päivä kiipeilemään. Näitä kohtia voi soveltaa omaan elämään, katsoa niitä hieman omasta perspektiivistä ja keksiä vaihtoehtoisia juttuja. Palatakseni tuohon kirjaan, haluan kertoa suurimman oivallukseni, jonka tuosta kirjasta sain. Tai lähinnä se avasi silmät sen tosiasian suhteen, mitä olen tässä jo jonkin aikaa pohtinut. Siinä oli tapaus menestyvästä lakimiehestä, jolla oli hulppea talo, oli jahtia satamassa, oli Ferrari. Hän teki töitä niska limassa pitääkseen tuon elintason. Saadakseen lisää mammonaa. Terveytensä uhalla. Eräänä päivänä hän sai oikeussalissa sydänkohtauksen, joka toimi aikamoisena herättäjänä. Möi omaisuutensa Ferrareineen, lähti mietiskelemään sinne Himalajalle ja palasi uudesti syntyneenä. Uusien arvojen kera. Mä en usko, että ihan näin radikaaleihin ratkaisuihin on tarve lähteä, mutta jo sen tajuaminen on tuikitärkeää, että ei se raha ja materia tuo onnea. Sivusta seuranneena voin kertoa, että ensin kun painat töitä 24/7 ja sitten sydän pysähtyy, niin sä et tee sillä rahalla yhtään mitään. Etkä siinä vaiheessa, kun sulle annetaan kuolemantuomio aivokasvaimen myötä. Et voi ostaa terveyttä tuossa vaiheessa. Koska lääketiede ei ole lahjottavissa. Ei kannata odottaa eläkepäiviä, vaan alkaa elää elämää tässä ja nyt. Se arki ja ne kultareunukset, muistattekos 🙂

Jälleen kerran on kyse niiden asioiden priorisoinnista ja siitä, että hiffaa sen elämän perimmäisen tarkoituksen. Elää niiden tavoitteiden suuntaisesti, mitä itse on elämälleen asettanut. Onnellisuus ei ole päämäärä vaan se on tapa matkustaa. Allekirjoitan tämän väitteen täysin. Liian usein sitä törmää ihmisiin, jotka valittaa elämästään. Joku asia tökkii. Tai joillain ihmisillä tuntuu välillä jokainen asia tökkivän. Elämä on kaikkea muuta kuin onnellista. Silloin olisi ehkä tarpeen kirjoittaa alas ne tavoitteet, mitä elämässä on. Myös ne elämän tärkeimmät asiat, joiden eteen haluaa tehdä töitä. Mitkä on ne asiat, joilla on merkitystä vielä 20 vuoden päästä? Onko se työ vai onko se perhe? Jep, joten kultaista keskitietä vaaditaan näiden yhdistämisessä. Mutta kuitenkin se, että keskittyy niiden tärkeimpien asioiden vaalimiseen elämässä. Senkin tajuaminen avasi silmäni, että kukaan muu ei tule muuttamaan mun elämääni ellen mä itse. Turha siis rutista asioista. Rutinan sijaan enemmän toimintaa! Ole aito ja toimi omatuntosi mukaan. Jo näiden kahden asian voimalla pääsee aika pitkälle elämässä. Moraali ja vastuullisuus. Se, että seisoo sanojensa ja tekojensa takana. Omana itsenään. Tekee asioita, elää elämää joka päivä niin kuin viimeistä. Sillain, ettei tarvitse ikinä harmitella, että miksen mä tehnyt/sanonut/mennyt. Tässä ihan vain pintakosketusta taas asioihin, joita mä pidän tärkeänä elämässä. Miltä ko. lista muuten teidän silmiin näytti? Onhan se osaltaan vähän jenkkihöpöä, mutta kun lukee tuon kirjan, niin asiat konkretisoituu.

Loppukevennyksenä; löysin kirjasta ja tuosta listasta yhden asian, joka on vähän ristiriidassa. Kirjassa kehoitettiin nousemaan joka aamu auringon nousun aikaan. Mutta herra Sharma ei varmastikaan ole oivaltanut, että ihan joka puolella se aurinko ei nouse aamuviideltä. Mitäs utsjokilaiset sitten….kuuluuko heidän nukkua koko kaamosaika? 😉 Kirja ei ole paksu ja se löytyy myös suomenkielisenä. Suosittelen lukemaan, ellet ole sitä jo tehnyt! Avaa silmät ja pistää miettimään.

MAANANTAITERKKUSIN,

alle


sunnuntai 10. huhtikuun 2016

Uskalla hymyillä! (& lukijakilpailu)

*yhteistyössä Indiedays ja Oral-B

HEIPPAHEI!

Muistatte varmaan viime vuoden lopulla postaukseni ja pohdintani kauniista hymystä ja terveistä hampaista. Silloin esittelin teille tuon kannettavan suuhygienistini, jonka kanssa meillä onkin tällä hetkellä jo vahva side. Päivittäin ollaan pari kertaa tekemisissä. Indiedaysin ja Oral-B:n yhteistyökampanjan myötä pääsen jälleen syventämään pohdintojani hymyn ja hyvin hoidettujen hampaiden osalta.Oral-B (1)Oral-B (2)

Palataan ajassa ensin hieman taaksepäin. Huomasin ala-asteella rautahampaiden puhjetessa, että minulla on armottoman pieni suu noille järkälemäisille hampaille. Hampaat kasvoivat ihan vinksinvonksin. Petyin hurjasti, sillä kunnallisen kautta en päässyt oikomishoitoon. Elettiin aikaa, että isäkin oli juuri ryhtynyt yrittäjäksi ja ylimääräistä rahaa ei ollut. Pelastavina enkeleinä toimivat mummu ja pappa, jotka lupasivat kustantaa oikomishoitoni. Neljä hammasta poistettiin ja lisäksi leikattiin pois vielä puhkeamattomat viisaudenhampaat. Siitä alkoi parin kolmen vuoden oikomisrumba. Välillä tirskauttelin itkua rautojen kiristyksen jälkeen ja olin jo valmis heittämään hanskat tiskiin koko projektin osalta. Hymyillä en todellakaan suostunut suu auki, sillä koin, että tuo metallinen hökötys eli raudat suussani oli niin kovin ruma.

P4070768

Muistan vieläkin sen onnenpäivän, kun sain raudat pois. Olin seiskaluokalla ja parhaillaan TET-jaksolla päiväkodissa. Hammaslääkäristä suoraan päiväkotiin mennessäni en voinut muuta kuin hymyillä. Omat hampaat olivat kauniisti rivissä. Hymyilin nukuttaessani lapsia, hymyilin lasten kiukutellessa, hymyilin ihan koko päivän. Mutta suu auki en osannut hymyillä, sillä olin niin tottunut pitämään suun kiinni hymyillessäni, kiitos rautojen.

Vaihto-oppilasvuoteni yksi kohokohtia oli se, että opin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Näkemään itseni niiden teini-iän ongelmien takana kauniina. Opin hymyilemään suu auki. Uskaltauduin hymyilemään tilanteessa kun tilanteessa. Hymystä oli apua myös valtameren tuolla puolen silloinkin, kun en ihan ymmärtänyt mitä toinen sanoi. Hymy oli ensi alkuun minun ja uusien ystävieni yhteinen kieli. Onneksi vuoden aikana opin sitten englanninkielenkin sujuvasti. Tosin käytin sitä yhdessä tuon kansainvälisen hymykielen kanssa 🙂

Oral-B

Tuossa taannoin sain kommentin, että miksi en koskaan hymyile suu auki. Niin, se herätti minut. Kuitenkin minulla on tuo kaunis hammasrivistö, niin miksen tekisi niin? Vuosien saatossa olen huomannut, että hampaani eivät ole enää niin valkoiset kuin silloin 17-vuotiaana. Kynnys hymyillä suu auki oli isontunut. Hoidan hampaani hyvin, joten uskon, että ulkoiset ärsykkeet, kuten kahvi, virvoitusjuomat, mustikat ja satunnaiset punaviinilasit ovat saaneet aikaan tummentumista hampaissani. Tänä päivänä katsoessani sitä ala-asteikäistä Mariaa, en olisi kokenut hampaiden oikomista niin kriitilliseksi. Enemmän annan painoarvoa sille, että hampaiden puhtaudesta pidetään huolta ja se on pelkästään plussaa, jos ilman mitään suurempia operaatioita saa valkoisen hymyn. Nyt mä olen taas uskaltautunut hymyilemään suu  auki. Hieman se vielä vaatii totuttelua, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa! 🙂 Hymy tuo itsevarmuutta ja niin kuin tuolla taannoisessa ystävällisyys-postauksessa kerroinkin, niin hymyilen pitkin päivää. Niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Monesti hymy auttaa selviämään myös vähän kenkuimmista tilanteista. Kunhan vain uskaltaa hymyillä!

Kampanjan myötä sain käyttööni Oral-B 3D White Luxe -hammastahnat. Näistä tuo Oral-B Perfection on hammastahna, joka poistaa hampaiden pinnalta tehokkaasti ajan saatossa kertynyttä tummentumaa. Se lisäksi hidastaa uusien tummentumien muodostumista. Oral-B 3D White Luxe Whitening Accelerator -tahnaa käytetään hampaiden pesun jälkeen valkaisemaan hampaita. Kolmessa päivässä luvattiin jo muutosta ja sellainen kyllä olikin jo hieman havaittavissa. Jatkan kokeilua ja palaan hymyilemään teille vielä testitulosten kera 🙂

Oral-B1Oral-B4

Ja sitten siihen lukijakilpailuun!

Kommentoi tätä postausta kertomalla mikä on sinun hymysi salaisuus?
Onko se esimerkiksi itsevarmuus
vai ne hohtavan valkoiset hampaat?

Kaikkien kommentoijien kesken arvotaan Oral-B PRO White 7000 SmartSeries-hammasharjapaketti eli tuo samanlainen kannettava suuhygienisti, joka minulla on käytössä päivittäin. Tutustu kannettavaan suuhygienistiin täällä. Kilpailu loppuu 30.4. ja täältä löydätte kilpailun säännöt. Onnea lukijakilpailuun!

SULOISIN SUNNUNTAITERKKUSIN,

alle


lauantai 09. huhtikuun 2016

Himpun verran hempeyttä

Koti 6 (1)Koti 1 (2)Koti 4 (2) Koti 5 (2) Koti 3 (2) Koti 2 (2)

MOIKKAMOI!

Koska tuota Kärpät-Tappara peliä ei pysty yksinkertaisesti katsomaan, niin tehdäänpäs tähän väliin blogipostaus. Vietettiin tänään Emilia-kaunokaisen superkiva päivä Kevätmessuilla ja nyt on kyllä naurettu vuosikymmeniä lisää ikään. Kevätmessut saivat myös sen puutarhapeukalon kutittamaan. Niin, en tiennyt että mulla edes sellaista olisi, mutta tuo puutarhuriystäväni ja huikeat kukkaistutukset messuilla saivat mut vakuuttuneeksi, että sellainen olisi ainakin kiva olla olemassa. Tänä vuonna aion jatkaa viime kesänä aloittamaani ”puutarhaharrastusta”. Ollakin, että en ihan osannut kaikkia istutuksia suojata talvelta ja pupuilta. Talven jäljiltä saldona yksi syöty runkoruusu ja yksi maan nielaisema pionin taimi 😉

Kevättä on siis rinnassa ja odotan jo sitä, että pääsen takapihalle puuhastelemaan istutusten kanssa. Kevättä on myös meidän sisustuksessakin. Suorastaan hempeiden värien muodossa. Ainakin himpun verran. Aiemmin viikolla ostin tuon vaaleanvihreän tyynyn ja tänään messuilta lähti mukaan tuo Svaneforsin kauniin lila tyyny. Nyt siellä varmasti pudistellaan päitä, kun tiedetään allekirjoittaneen ja värien suhteen. Jotenkin uumoilen, että nämä hempeät kyllä menevät tämän kevään ja kesän. Mutta eihän sitä koskaan tiedä!

Kevätmessujen antia sitten myöhemmin blogissa! Kameran muistikortille tallentui hirmuisesti kauniita keväisiä kuvia, joten pitää ensin tehdä pientä karsintaa! 🙂

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA,

alle


perjantai 08. huhtikuun 2016

Fredagsmys, finally!

Fredagsmys 9 Fredagsmys 3 Fredagsmys 4 Fredagsmys 5Fredagsmys 6 Fredagsmys 7 Fredagsmys 8 Fredagsmys 1 Fredagsmys 10Fredagsmys 2 Fredagsmys 11HELLUREI

huhhahhei ja sitä rataa! Perjantai-ilta on täällä eikä yhtään liian aikaisin 🙂 On ollut jälleen sellainen sarjassamme tapahtumarikas viikko. Ei mitään ihmeempiä, mutta pientä säätöä. Alkuviikosta hätyyteltiin poltinkorjaajaa mummulaan ja eilen viemärin avausporukkaa. Ihan tässä aloin miettimään, että onko tuo haaveilemamme vanha omakotitalo sittenkään se meidän juttu 😀 Tälle viikolle on päivätöiden lisäksi mahtunut myös puhe- ja toimintaterapiaa sekä lääkärikäyntiä. Ja täytyy sanoa, että kyllä riistää sydäntä sivusta seurata, kun aiemmin niin omatoiminen ja joka paikkaan autolla huristanut äiskä joutuu turvautumaan muiden apuun. Ajokortti lähti pois sairauden myötä ja se on ollut äidille jotenkin tosi kova paikka. Onhan siinä meille lapsillekin hieman lisää ohjelmaa, kun kuskailemme toista sinne sun tänne. Mutta ajattelen asian niin, että olen suunnattoman onnekas ja kiitollinen, että mulla on se äiti jota kuskailla 

Joten palatakseni aiheeseen; tämä perjantai-ilta tuli hyvään väliin. Viikonlopulle on lisäksi kivaa tekemistä, joten aivot nollautuu ihan varmasti. Huomenna suuntaamme Emilian kanssa aamusta Helsinkiin Kevätmessuille Kiramin kutsumina. Jos bongaatte meidät, niin tulkaahan nykäisemään hihasta 🙂 Sunnuntaina mennään jälleen tuijottelemaan mökkijärven jäätilannetta. Josko se siitä tuijotuksen voimasta antaisi periksi. Sitten jossain välissä on pakko päästä golfpalloja lyömään. Kärpänen on puraissut ja kovaa. Aikoinaan pelasin ihan urakalla, mutta lopetin ko. harrastuksen tuon rakkaan mieheni tavatessani. Hän kun ei pelannut silloin. Nyt lapset alkaa olla siinä iässä, että ehkä pystyvät olemaan keskenään hetken aikaa, joten jospa mäkin saisin jälleen jatkettua tuota joskus niin rakasta harrastusta.

Perjantai-illan kunniaksi meillä kuunnellaan George Michaelia ja tarjoillaan helppoa herkkua. Kylmäsavulohipiirakkaa, salaattia ja lasi kylmää viiniä (viinipullo saatu näytteenä). Muistelin, että joskus olen tämän tyylisen piirakan täälläkin jakanut ja oikeassa olin. Reilu vuosi sitten jakamani kanasalaattipiirakka noudattelee samaa kaavaa, nyt vain oikaisin hieman. Lisäksi salaatti oli eri astiassa 🙂

KYLMÄSAVULOHIPIIRAKKA

Pohja
5 lehtitaikinalevyä
– kaulitse levyjä leivinpaperin päällä hieman, jotta ne kiinnittyy toisiinsa
– voitele kananmunalla
– pistele haarukalla reikiä taikinaan ja paista 225 asteessa n 10 minuuttia

Täyte
1 prk Yrttitarha tuorejuustoa
1 prk creme fraichea 
1 pkt siivutettua kylmäsavulohta 
tuoretta tilliä
sitruunaa
– sekoita tuorejuusto ja ranskankerma, lisää tuoretta tilliä
– levitä jäähtyneen pohjan päälle, pienistele päälle lohi, tilli ja koristele sitruunaviipaleilla

************************************

Nyt jalat kohti taivasta ja hyvä kirja käteen! Myöhemmin ehkä leffaa, mutta veikkaanpa, että meillä ollaan unessa jo leffan alkuteksteissä 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKONLOPPUA,alle


torstai 07. huhtikuun 2016

Ex tempore -otsis

Otsis1Otsis2 Otsis 1MOIMOI!

Sillälailla 😉 Mä taidan olla kyllä oikein jokaisen kampaajan painajainen. Terkkuja sinne vain Kristalle! Juuri viime viikolla kampaamon tuolissa istuessani pohdin ääneen, että olen harkinnut otsiksen leikkaamista. Mutta mä ja otsis. Kyllä te tiedätte, pian se kasvaa ylipitkäksi ja sitten sitä kasvatellaan pois. Yritetään pinneilla saada pois silmiltä.

Sateinen iltapäivä ja yhtäkkinen iltapäivän inspiraatio. Sekä sakset. Minä ja takkahuoneen veskin peili. Nipsnaps ja lapset huudahtivat, että ”Äiti, mitä sä olet mennyt tekemään?” …”…mutta hei, sä näytät jotenkin vähän nuoremmalta!” Aamen ja olin tyytyväinen lopputulokseen itsekin. Tosin tässä nyt sitten taas otti takapakkia se meikäläisen tasapitkän polkan kasvatusprojekti. Mutta ehtiihän ne hiushaaveetkin muuttua matkan varrella, ennen kuin tuo hius ehtii kasvamaan. Voihan naiseus, jälleen kerran 😀 Otsis on tuttu ja turvallinen, mutta aiemmin sen pitäminen kaatui aina rasvoittumiseen. Otsa rasvoittui ja sitä myötä hiuksetkin rasvoittuivat. Katsotaas miten nyt käy. Ehkä ikä on tehnyt tehtävänsä. Ja kyllä tuo vaalea värikin edesauttaa sitä, ettei hius rasvoitu niin hyvin.

Mä huomaan olevani aika ajoin kovinkin impulsiivinen ihminen. Sellainen ex tempore -ihminen. Tehdään eikä meinata, you know. Mutta ehkä se on ihan hyvä heittäytyä tässä elämässä. Elettyä päivää ei saa koskaan takaisin, joten parempi tehdä niin kuin sydän sanoo. Tai peili. Nyt sieltä peilistä katsoo onneksi tyytyväinen ex tempore-ihminen. Tilannehan voisi olla toisinkin päin ja täällä oltaisiin hätäkädessä soiteltu jo kiireaikoja kampaajalta 😉

OIKEIN TUNNELMALLISTA TORSTAI-ILTAA,
NAUTITAANHAN SATEENROPINASTA ♥

alle