Marian Bistro & Lifestyle

sunnuntai 17. huhtikuun 2016

Terveellisempi vaihtoehto juhlapöytään

*yhteistyössä Indiedays ja Vaasan

MOIKKAMOI JA HUOMENTA!

Huh, eilisistä lasten sukulaissynttäreistä on selvitty kunnialla. Kivaa oli ja mikä parasta, tarjottavat menivät kuin kuumille kiville. Kokki kiittää 🙂 Palaan tarjottaviin ja synttäreihin muutenkin vielä myöhemmin, mutta esittelen nyt osana Indiedaysin ja Vaasanin yhteistyökampanjaa tarjoilemani herkulliset ja terveelliset RuisNachot. Kuten tuossa synttärijuhlia suunnitellessanikin kerroin, niin halusin tänä vuonna panostaa enemmän terveellisiin tarjottaviin niiden sokeripommitarjottavien sijaan. Kyllä tarjolla oli myös niitä perinteisiä herkkuja, mutta pääpaino oli terveellisimmissä vaihtoehdoissa. Yhtä terveellisistä vaihtoehdoista edusti nämä rapsakat herkut. RuisNachot ovat 100% täysjyväruista ja lisäaineettomia. Kaiken lisäksi niissä on kiitettävä määrä kuitua!

Vaasanin RuisNachoja on saatavilla monia eri makuja, mutta itse valitsin Seesami & Merisuolan sekä Valkosipuli & Yrtit. Osoittautuivat nappivalinnoiksi, upposivat ihan kaikille aina lapsivieraista mummuihin! RuisNachothan ovat hyviä myös suoraan pussista syötyinä, mutta kehittelin kuitenkin niiden ympärille pari helppoa reseptiä. Seesami & Merisuola Ruisnachojen päälle pääsi hieman itämaistyyppinen kylmäsavulohitäyte. Valkosipuli & Yrtit makumaailma sointui mukavasti fetan, basilikan ja tomaatin parina. Ja loppujen lopuksi vaihtelimme täytteitä leiville ja eivätkä makumaailmat edes riitaantuneet 🙂

ITÄMAINEN LOHITÄYTE

kylmäsavulohta
limeä
seesamiöljyä
korianteria
inkivääriä
sriracha-kastiketta
hunajaa

-sekoita nesteet ja inkivääriraaste, lisää kylmäsavulohi sekä korianteri
-anna tekeytyä jääkaapissa hetken
-täytä RuisNachot juuri ennen tarjoilua

FETATÄYTE

salaattijuustoa murusteltuna
basilikaa
kirsikkatomaatteja

-puolita tomaatit ja sekoita ne basilikan kanssa
-annostele RuisNachon päälle
-lisää fetamurua noin 1 tl / RuisNacho

Oli kyllä ilo huomata, että RuisNachot olivat myös lasten mieleen. Ei sitä kuulkaas aina tarvitse olla niitä sipsejä. Nämä ajavat asiansa oikein loistavasti. RuisNachot olivat kuin kotonaan myös hedelmien ja juustojen kanssa. Olin tehnyt kasviksille dipin turkkilaisesta jugurtista, mutta lapset keksivät dipata RuisNachoja tuohon dippiin. Sen lisäksi että nämä menivät kuumille kiville lasten synttäreillä voisin kuvitella tarjoavani näitä aikuisten illanistujaisissa. Miltä kuulostaa esimerkiksi astetta terveellisempi nachovuoka tai texmex-salaatti terveellisimmillä RuisNachoilla? Myös sosekeittojen päälle murusteltuna rapeat RuisNachot voisi toimia hyvin. Käsilaukussa kulkee jatkossa yksi pussi rouskutettavaa sen varalta, jos nälkä yllättää. Vaikka veikkaanpa, että se ei siellä kovin montaa päivää säily!

Nyt teilläkin olisi mahdollisuus voittaa huikea Vaasanin tuotepalkinto kertomalla kommenttiboksissa, missä tilanteessa sinä söisit RuisNachoja? Olisivatko ne terveellinen välipala ennen treeniä vai matkaevästä työmatkoilla? Tai jotain ihan muuta 🙂 Kilpailuaikaa on 23.4. klo 20.00 asti. Onnea tasapuolisesti kilpailuun! Lukijakilpailun säännöt löydätte täältä.

OIKEIN SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

PS. Vaasanin kotisivuilta löytyy muuten tosi kivoja reseptejä RuisNachoille. Käykäähän kurkkaamassa!

perjantai 15. huhtikuun 2016

Valokuvausjuttuja ja kameravinkki

HUOMENTA IHANAISET!

Se olisi jälleen viikon paras päivä eli perjantai käsillä. Tämän illan myysseilyt menevät kyllä sivusuun sillä a) huomiset sukulaissynttärit kaipaavat vielä paria tarjottavaa ja b) Tapparan peli tulee telkkarista. Jääkiekkohuuman lisäksi olen viime aikoina ollut aikamoisessa kuumeessa. Ja kuume ei ole kiva, te tiedätte miten sen mökkikuumeen kanssa kävi! Miehillähän on yleensä keväällä autokuume. Joinain keväinä olen autokuumeillut, mutta tänä keväänä on ihan erilaiset kuumeet. Tänä keväänä kuulkaas mulla on ollut kamerakuume. Kova kamerakuume! Ihan kamalia tuollaiset kuumeet 😀 Olen ollut ihan supertyytyväinen tuohon kaunokaiseeni eli Olympus PEN E-PL 6 -kameraani. En ole löytänyt siitä yhtään mitään vikaa, joten en ymmärrä tätä kamerakuumetta.

Viime lauantaina Emilian kanssa treffatessamme kuumeeni konkretisoitui. Se, mitä en tiennyt kuumeilevani oli juurikin silmieni edessä. Olympuksen OM-D E-M10 yhdistettynä tuollaiseen korumaiseen ketjuhihnaan ja olin myyty! Olen zuumaillut Emilian kuvia sillä silmällä ja vaikkei omissanikaan mitään vikaa ole, niin silti hänen kuvissaan on sitä jotain. Saas nähdä onko se jokin siellä kameran käyttäjän päässä vai kamerassa, mutta pian se selviää! Saan nimittäin mahdollisuuden testata tuota OM-D E-M10 kameraa …one happy camper on täällä yhtä hymyä 🙂 Se, mitä välillä aina olen kaivannut on tuo kaukolaukaisu kännykällä. Vaikken nyt niin hirmuisesti niitä asukuvia ole tätä ennen ottanutkaan, niin jotenkin se on vähän säätöä ollut ajastetulla kuvauksella. Joten voipi olla, että niitä teidän toivomia asukuvia tulee eetteriin useammin!

Vanha kamerani pysyy edelleen käytössä myös. Ajattelin yllättää esikoisen ja antaa synttärilahjaksi hänelle sen lainaan. Valvovan silmän alla kuvailuihin. Hän on niin kiinnostunut valokuvaamisesta ja PEN E-PL 6 on juuri omiaan tuohon aloitteluunkin! Pikkuhiljaa ollaan käyty läpi aukkojuttuja, seuraavaksi siirrytään valotusaikaan 🙂 Muistelisin, että moni teistä jäi ilman tuota E-PL 6:sta silloin Black Fridayna, mutta nyt bongasin taas huikean tarjouksen. Verkkokauppa.com:ssa on tarjouksessa tuo Olympuksen PEN E-PL 6 -kamera ohuella pancake-objektiivilla ja WiFi-kortilla hintaan 299,90 euroa. Käykäähän katsomassa täältä tuo tarjous, te jotka edelleen tuosta kameroiden sympaattisimmasta haaveilette ♥

Tässä parin vuoden aikana olen satsannut objektiiveihin ja vahvasti olen sitä mieltä, että ne rahat eivät mene hukkaan. Reilu vuosi sitten ennen Thaimaan reissua ostin 25 mm f/1.8 ja tänä vuonna ennen reissua 17 mm f/1.8 saadakseni laajempaa kulmaa. Viime päivien postauksien kuvat, esimerkiksi eilisen rosmariinikanapostauksen, kuvat on kuvattu pitkästä aikaa tuolla 45 mm f/1.8 -obiskalla. Se oli mun ensirakkauteni eikä sitä tulla syrjäyttämään näillä näkymin pitkään aikaan. Toki pitää ottaa muutama askel taaksepäin saadakseen kaikki tarvittava mahtumaan kuvaan, mutta ei haittaa. Kuvista tulee niin käsittämättömän kauniita! Seuraavana on haaveissa makro-objektiivi, mutta täytynee odottaa joulupukin vierailuun sen kanssa.

Viime aikoina olen myös alkanut kuvaamaan RAW-kuvia! Jotenkin arastelin niiden kuvaamista, enkä ole tämän takia kuvannut raakakuvia. Onneksi rohkaistuin, sillä kokonaan uusi maailma on auennut. Vaikken yleensä kuvia paljoa käsittelekään, niin jossain tapauksissa se on tarpeen. Esimerkiksi hämärällä otetut raakakuvat kestävät hyvin kirkkauden lisäämistä ilman kuvan rakeistumista. Joten kokeilkaahan, jos ette ole vielä kokeilleet! Kuvat käsittelen Aperturella ja siihen olenkin ollut todella tyytyväinen. Mulla on jotenkin Photoshopia vastaan samanlainen kynnys kuin RAW-kuvien kuvaamiseen. Joten kuka ties, ehkä mä seuraavaksi hehkutan teille Photaria. Jahka uskallan sen ratkaisevan askeleen ottaa 🙂

Jassoo, kamerajuttuja riittäisi taas vaikka kuinka! Piti vielä kertomani siitä, että mikä valokuvaamisessa on mulle tärkeää. Lyhyesti ja ytimekkäästi se, että saa kuvaan tunnetta. Ettei vain räpsi. Jotta saa kuvan elämään ja välitettyä sen fiiliksen. Mutta nyt on pakko mennä välillä töihin, palataan tuohon tunnepuoleen valokuvaamisessa myöhemmin. Toivottavasti ehdin kuvailemaan viikonloppuna synttärijuhlissa samalla kun häärään keittiössä. Palataan niihin tunnelmiin sitten sunnuntaina iltasella. Instagram ja Snapchat tosin välittää tunnelmia liki reaaliajassa, mikäli tulee ikävä 😉

IHANAA PERJANTAITA &
ALKAVAA VIIKONLOPPUA!

torstai 14. huhtikuun 2016

Lunch date / Rosemary chicken

HELLUREISSAN,

hetken aikaa eilen mietin, että kuinka kiva olisi olla kotiäitinä. Kokkailla päivät keittiössä ja kutsua mies kesken työpäivän lounastreffeille. Olla lapsia vastassa kotona koulupäivän päätteeksi. No, yksi päivä riitti ja tänään oli jo kovin mukava olla puolikas päivä töissä 🙂 Tosin eilinen vapari tuli tarpeeseen; lauantaisia sukulaissynttäreitä varten on leivottu jo pari raakakakkua ja pyöritelty cocktailpullia pakkaseen. Siinä sivussa tein myös superherkullisen rosmariinikanavuoan.

Idea tähän lähti tuosta mun runkorosmariinista, joka on alkanut kuolla pystyyn! En kestä, johan se on viikon vanha. Voipi olla, että kastelin sitä liikaa. Tiedä häntä, mutta kreivin aikaan otin siitä eilen parempaan talteen rosmariininlehtiä; tänään tuo ranka on ihan harmaan härmän peitossa ja vihreää ei juurikaan ole nähtävillä. Taidan viedä takapihalle ja katsoa, josko se siitä tokenee!

ROSMARIINIKANA PERUNAPEDILLÄ

broilerin koipireisiä ja broilerin koipia
perunoita
-pese perunat ja puolita
-aseta perunat ja kanat voideltuun uunivuokaan

kastike
sitruuna viipaloituna
tuoretta rosmariinia pienisteltynä
1 dl oliiviöljyä
1 prk kapriksia
1 solo valkosipuli pienisteltynä (tai yhden valkosipulin kynnet)
2 tl suolaa
2 tl pippuria
-sekoita keskenään ja kaada perunoiden ja kanojen päälle
-paista uunin keskitasolla 225 asteessa noin 50-60 minuuttia

***************************************

Maku oli erinomainen ja tuoksu suorastaan huumaava! Harmi, kun sitä ei voi välittää näin blogin välityksellä. Myöhäiselle lounaalle kotiin saapunut mies tykkäsi kovin ruoasta, mutta yritin kyllä sanoa, että tämä oli yksi harvinaislaatunen tilaisuus. Ei tule ihan heti toistumaan 😉 Koska en tiennyt kuinka paljon lientä vuoan pohjalle jää, niin tein myös pikaisesti turkkilaisesta jugurtista ja broilerimausteesta kastikkeen. Ihan turha tosin oli, sillä tuolta vuoan pohjalta sai lusikalla kirkasta kastiketta.

No, nyt mä jatkan sitä mun kotiäitileikkiä (siis heti kommentteihin vastaamisen jälkeen). Tänään vuorossa kinkkupiirakan leipominen ja ostinpas tuossa ainekset vielä mangojuustokakkuunkin. Tää on niin tätä! 😀

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,

keskiviikko 13. huhtikuun 2016

Herkillä ♥

…jo niin iso, mutta silti kovin pieni ♥

MOIKKAMOI IHANAT!

Voi tätä huhtikuuta! Kerta toisensa jälkeen se saa mut nostalgiseksi ja muistelemaan… Meillä on molemmat tytöt syntyneet näin huhtikuussa. Toinen perjantaina 13.päivä ja toinen ihan loppukuusta. Kevät on jo senkin takia erityinen vuodenaika. Ennen lapsia haaveilin huikeasta uraohjuksen elämästä ja piinkovasta businessmaailmasta. Lisurin tekemisestä. Lasten saannin jälkeen musta on tullut herkkis ja pehmeiden arvojen vankkumaton kannattaja. Kun vaakakupissa on ne lapset ja businekset niin ei tarvitse arpoa hetkeäkään, kumpi painaa enemmän. Herkillä on oltu tämäkin päivä; muisteltu sitä pientä nyyttiä, jonka saimme syliin aamulla klo 06.21 tasan yhdeksän vuotta sitten. Viimeistään hanat aukesivat siinä vaiheessa, kun luin tuon vuosi sitten pikkuiselle kirjoittamani kirjeen. #itkupilli

Kovin on samanlaiset ajatukset kuin vuosi sittenkin. Huomaan tosin, että lasten vanheneminen ottaa tänä vuonna sielun päälle raskaammin. Niin, ei ne lapset varmastikaan koe ikääntymistä näin raskaasti. Äiti vaan vuodattaa salaa kyyneliä ja tihrustaa ruokaa laittaessaan. Eihän nuo nyt vielä niin isoja ole, 9- ja 11-vuotiaat ovat vielä pikkuisia. Isommasta huomaa, että on jo murrosikää havaittavissa ja halutaan olla aina oikeassa (tai luullaan olevansa aina oikeassa ;). Intetään välillä jopa vastaankin. Niin tekee kyllä vielä tuo pienempikin. Viihtyvät kotona kaksistaan tai kavereidensa kanssa. Eilen annoimme luvan esikoiselle mennä ekaa kertaa kaupungille kaverinsa kanssa. Laajensi hiukkasen reviiriään. Ja eihän tässä kaiken järjen mukaan pitäisi olla mitään ongelmaa, sillä meidän kahdenkeskinen aika miehen kanssa on lisääntynyt. Elämä on helpottunut huomattavasti. Mutta en taidakaan ajatella näitä äitijuttuja järjellä. Vaan tunteilla. Sen takia lasten kasvaminen tuntuu haikealta. Onneksi meillä vielä tytöt tulevat herkästi syliin, soittelevat pitkin päivää monta kertaa ja pyytävät lukemaan satuja. Olenko mä ainut ”mammari” vai onko siellä muita herkkiksiä äitejä? 😀

Jotenkin se on ehkä tämä äitiys joka saa miettimään syvällisiä juuri näin huhtikuussa. Aamulenkillä juostessani mietin sitä, että yleinen käsitys on, että lapset eivät ole syy pysyä yhdessä. Voin sohaista ampiaispesään väittäessäni, että mun mielestä on. Mielestäni ne on juurikin nuo kaksi rakkaudenhedelmää, jotka ovat syy siihen, että tiukan paikan tullen on valmis tekemään kaikkensa perheen kasassa pysymiseksi. Jo ihan lähtökohtaisesti hoitaa parisuhdetta niin, että tule niitä tilanteita, jossa perhedynamiikka kärsisi. Tuossa muutama postaus takaperin juteltiin arvoista. Kyllä se on nuo lapset ja perhe mun arvorankingissa ykkösenä. Ja tiedän, ettei mikään mahti maailmassa tule sen sijoitusta horjuttamaan.

Nyt mä ajattelin karaistua ”toughen up” ja ottaa kahvikupposen takapihalle mukaan. Hengähdyshetki lauantaisten sukulaissynttäreiden valmistautumisrumbaan. Tälle päivälle on leivottu jo yksi raakakakku, toisen leipominen odottaa iltaan. Siinä välissä ajattelin pyöritellä parisataa cocktail-lihapullaa salaatin kanssa tarjottavaksi. Huomiselle iltapäivälle jää kinkkupiirakka, perjantaille kakkupohja ja lauantaina otetaankin sitten lungisti…jep, sen kun näkis 😉

AURINKOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. siellä on taas muutaman postauksen kommentit vailla vastausta, palaan niihin illalla! Edit: huomenna…nyt painaa leivontatalkoot sen verran, että uni kutsuu 🙂

tiistai 12. huhtikuun 2016

Keväistä inspiraatiota etsimässä & alekoodi Kiramille

*yhteistyössä Indiedays ja Kirami

HEISSULIVEI!

Kerroinkin jo aiemmin, että me Emilian kanssa vietimme mukavan lauantain Kevätmessuilla Kiramin kutsuvieraina. Osana Indiedaysin ja Kiramin yhteistyökampanjaa pääsimme tutustumaan keväistä inspiraatiota tulvillaan olevaan Messukeskukseen. Pidempään mukana kulkeneet lukijat tietävätkin, että en ole varsinaisesti mikään multasormi. Tai ainakaan ole ollut. Nyt mun puutarhanlaittoinnostus on noussut sfääreihin! Haaveilen kukkapenkeistä, istutusaltaista, vesialtaista ja ties mistä ihanasta. Tälle keväälle olisi ensimmäiseksi luvassa istutusprojektia; kevätsipuleita tuolla katsoin ”sillä silmällä”, ihanaa puutarhuriystävääni välillä vähän hölmöillä kysymyksillä pommittaen 🙂 Kukkien lisäksi messuilla oli kyllä paljon muutakin. Fridan suunnittelema kesähuone oli kyllä mielestäni yksi messujen kohokohdista, vai mitä mieltä olette?:

Muutenkin messuilla oli mielestäni ihanasti esillä teema ”sisusta pihalla”. Viety ulos osaltaan ruokahuoneen tai olohuoneen kaltainen sisutus odottamaan niitä ihania aurinkoisia kesäpäiviä. Kun elämä on siirtynyt sisältä ulos. Lasikannuissa virkistävää juomaa, pöydällä helppoa naposteltavaa, ympärillä tuoksuvia kukkia. Kekseliäitä ratkaisuja, joista sai ideoita ja inspiraatiota vaikka kuinka ja paljon. Jälleen kerran aloin haaveilemaan siitä mummulan talosta tien toisella puolella; siellä kun olisi tilaa toteuttaa puutarhaunelmia vaikka kuinka paljon. Vanhoja omenapuita, joiden varjoon viritellä rottinkituoli tyynyineen. Kirja käteen ja illan tullen viltti harteille. Vanha perunamaan pohja, jonka reunaan voisi istuttaa yrttimaan. Kyllä, puutarhaunelmia kerrakseen!

Tuonne mummulan tontille mahtuisi myös kesähuone tai kasvihuone. Niitä olikin runsaasti esillä Kevätmessuilla. Haaveilen kasvihuoneesta, jossa voisin kasvatella tomaatteja, bataatteja sun muita. Kyllä, sain Plantagenin osastolta vinkin, että bataatin kasvattaminenkin onnistuu! Näin maalaisjärjellä ehkä kuitenkin istuttaisin sen maahan enkä kasvihuoneeseen 😀 Alla olevan tummanpuhuvan kesähuoneen näin jo sieluni silmin mökille, olemassaolevan kesähuoneen tilalle.

Mökkisauna, pellavalaudeliina, tuore vihta, kylpytynnyri. Siinä puutarhahaaveilujen lisäksi mulle kesän kohokodat. Lempeät kesäillat, lokin laulu. Kattavasti oli tämäkin sektori katettu messuilla. Luulin, että meillä olisi mökki valmis, mutta arvatkaas mistä aloin nyt haaveilemaan? Tuollaisesta kodasta. Kalliorannan mäntyjen katveeseen. Eipä juuri haittaisi navakkana puhaltavat tuulet. Porontaljoja penkeille ja koivuklapit lämmittämään. Syysiltojen pimetessä kausivalot tuomaan juhlan tuntua.

Kevätmessuilla toki oli myös sisustusta esillä. Ulkosisustamisen ja sisäsisustamisen raja on häilyvä. Kesähuoneet mahdollistavat sen, että kalusteet eivät ole suorassa sateessa. Sisustaminen on helpompaa. Nopeasti sitä turvautuu kertakäyttöastioihin ulkona syödessä, mutta itse ainakin pyrin mahdollisuuksien mukaan kattamaan posliiniastioilla. Viemään sitä samaa tunnelmaa ulos kuin mitä sisälläkin. Ja hei, ruoka ei maistu missään niin hyvältä kuin ulkona syötynä!

En tiedä teistä, mutta mä ainakin odotan jo kunnon aurinkoisia kevätkelejä! Kesää ja sitä, että kaikki on vehreän vihreää. Omenapuiden kukkimista ja maljakkoon poimittujen syreenien tuoksua. Aamukahvittelua mökin terassilla. Sitä kun auringon laskiessa menee hipsuttelemaan takapihalle yöpuvussa, nyppimään orvokkeja ja kastelemaan janoista nurmikkoa. Tai sitä, kun pulahtaa ei niin lämpimänä kesäpäivänä lämpimään kylpytynnyriin rentoutumaan. Kylpytynnyri on kyllä yksi meidän paras hankinta tuonne mökille. Varsinkin viime kesän koleudessa sitä oppi arvostamaan 🙂

Siitä tulikin mieleeni, että Kirami tarjoaa blogini lukijoille huikean 10% alennuksen kertaostoksen loppusummasta verkkokaupassaan koodilla AtMarias 31.5.2016 asti. Kylpytynnyreiden lisäksi valikoimissa on paljon muutakin kivaa, muun muassa alla olevassa kuvassa näkyvä Freedom -ulkotuli ja monikäyttöiset Triholdyt, joita voi käyttää esimerkiksi tilanjakajina, klapitelineinä tai istutusaltaana.

Kesä, tule jo! ♥

KEVÄISIN TIISTAITERKUIN,

PS. onko vinkata mistä saa edullisimmat ja kestävimmät kukkasipulit? Tämä mun puutarhaharrastus kun on ihan alkutekijöissään, niin ihan hirmuisesti en viitsi siihen vielä satsata 😉

Terveellisempi vaihtoehto juhlapöytään

Valokuvausjuttuja ja kameravinkki

Lunch date / Rosemary chicken

Herkillä ♥

Keväistä inspiraatiota etsimässä & alekoodi Kiramille

TERVETULOA MARIAN BISTRO & LIFESTYLEEN

Yhteydenotot:

Arkistot

Marian Bistro IG

Viimeisimmät artikkelit

TERVETULOA MARIAN BISTRO & LIFESTYLEEN

Yhteydenotot:

Arkistot

Marian Bistro IG

Viimeisimmät artikkelit

Tunnisteet