MOIKKAMOI!

Saanen esitellä meidän perheen uuden tulokkaan hauvavauva Tobyn, tai Topin näin meidän kesken. Suloinen karvaturri, johon saimme kunnian tänään tutustua. Hän on vasta pieni, neljä viikkoa vanha. Sen takia pääsee muuttamaan meille vasta neljän viikon päästä. Se oli kuulkaas rakkautta ensi silmäyksellä. Meillä ovat lapset olleet koirakuumeen vallassa pitkään, mutta meillä vanhemmilla koirakuumetta ei ennen kevättä/kesää ole ollut. Toby syntyi juuri samoihin aikoihin kuin mummu kuoli. Mummulla oli koira-allergia ja astma, sen takia emme koirasta edes aiemmin ole uskaltaneet haaveillakaan. Saatikka antaa lapsille edes toivoa koirasta.

Minä, joka en ole aiemmin edes sen kummemmin vauvakuumeillut olen löytänyt itsestäni ihan uusia puolia. Voitteko uskoa, että Tobylle on jo hommattuna peti, harja, kynsisakset, leluja ja vaikka mitä. Sieltä mä löysin itseni tänään Kennelissä lässyttämästä toiselle kuin vauvalle konsanaan. Hei onni on, että jään syyskuun alusta ”hoitovapaalle” 😉 Nyt kun ei ole sitä äidin etenevää sairautta, jonka takia alunperin jäin pois töistä, niin on se onni, että on joku ketä hoivata. Ja ei, nyt ei kannata ajatella niin, että mummu on korvattu koiralla. Eipä sitä mummua kukaan korvaa. Sanomattakin selvää kuitenkin, että koira tuo sitä iloa ja lohtua meille kaikille. Uutta elämää koko pieneen perheeseemme.

Meillä haaveiltiin Coton de Tulearista sekä Havannalaisesta. Jälkimmäisiä tuntui olevan kovin vähän saatavilla, joten onneksi saimme varattua tämän suloisuuden. Cotonin, joka myös sisustuskoirana tunnetaan. Lapset keksivät juhannuksena koiralle nimen Topi ja sehän sopii kyllä. Koira on yhtä karvainen (ja lutunen 😉 kuin tuo countrylaulajaidolini Toby Keith. Voih, en malta odottaa että saan kokkailla fredagsmyyssejä Toby jaloissa pyörien. Toby Keithiä kuunnellen. Leikittää koiraa olkkarin lattialla ja ottaa sen mukaan lenkille. Viettää mökkiviikonloppuja koko perheen kera, Tobyn mukana metsässä samoillen. Koirankasvatuksesta vain ei ole sitten tietoa lainkaan. Meillä oli aikoinaan kissoja kotona, jotka sitten vietiin äidin allergioiden takia maalle. Kissoista on kokemusta, joten koirakirjallisuutta täytyy mennä lainaamaan kirjastosta. Vinkkejä otetaan vastaan myös hyvistä kirjoista ja saa toki jakaa koirankasvatusvinkkejä kommenttiboksin puolella.

Sanomattakin selvää, että tämän päivän olen plärännyt kännykän kuvavirtaa. Katsellut koirulin kuvia. Mansikoita peratessa, kaupungilla ollessa, pyykkiä viikatessa. Tuleekohan musta sellainen höynähtänyt koiratäti…pahasti siltä vaikuttaa. Mutta koirablogia tästä ei tule, sen teille vannon 😀

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,