sunnuntai 25. syyskuun 2016

Yksi meistä

14

HEIPPAHEI & HELLUREI!

Niin äklösöpöltä kuin tämä saattaa kuulostaakin, niin sanon sen silti; elämä on niin kamalan ihanaa just nyt! Partioleirin uuvuttama pikkuinen pötköttelee takkahuoneen sohvalla kera karvakorvan, esikoinen puuhailee huoneessaan omiaan, isoin kullannuppu on hyvässä tallessa golfkentällä, kodin on täyttänyt uunista tuleva banaanileivän tuoksu ja pian hellalle pääsee porisemaan riisipuuro iltaruoaksi. Elämän pieniä iloja, mutta sitäkin arvokkaampia. Vaikka viikonloppu on sujunut erittäin mallikkaasti, niin ei se silti tuntunut ihan täydelliseltä. Tuntui kuin yksi palanen oli puuttunut pienemmän ollessa partioleirillä. Parin viikon päästä pääsemme taas mökille koko perheen voimin, sitä odotellessa! Kuten eilen totesin, niin aika kylmiä mökkikelejä on pidellyt tämä viikonloppu. Tosin eilen illalla jo tuntui, että mökki alkoi pikkuhiljaa lämpiämään 😉sunnuntai-9-of-9sunnuntai-1-of-9sunnuntai-6-of-9sunnuntai-8-of-9sunnuntai-5-of-9 Tänä aamuna Tobyn vedellessä vielä sikeitä sängyn jalkopäässä (jep, sängyllä :D) aloin miettimään, että kuinka kiitollinen sitä saa olla tuosta paljon iloa ja rakkautta tuovasta karvakorvastakin. Seurakoiraa etsimme ja seurakoiran saimme. Oikeastaan vielä enemmän. Hän on osa perhettämme. Yksi meistä. Tykkää olla kaikissa touhuissa mukana. Kun saunotaan, pikkujäbä haluaa saunoa mukana. Kun katsotaan telkkaria, tuo välillä lelua ja pyytää leikkimään. Usein tosin makoilee silloinkin vieressä ja nauttii vain olostaan. Kun pelataan korttia, niin hakeutuu syliin ollakseen mukana geimeissä. Tai sitten pötköttelee jalkojen juurella. Kun lähdetään mökille on sekunnissa valmis tulemaan autoon. Mökkimatkat menevät sujuvasti ilman pysähdyksiä, sillä tuon tunnin ajan Toby nukkuu autossa. Venematkan istuu kiltisti sylissä ja kun pääsee laiturille menee ihan sekaisin vapaudesta. Mökillä saa mennä ja tulla miten haluaa, kaivaa hiekkaa ja nukkua päikkäreitä. Ruoka-ajatkin ovat vähän niin ja näin, mutta hienosti selvitään. Tosin poikkeuksetta aina näin sunnuntaisin on edessä koiran pesu; mökillä kun tulee tungettua kuonoa joka paikkaan, niin se on ihan musta. Samoin tassut ja masu. Hih, edelleen jaksan hihitellä niille, jotka taivastelee valkoista koiran väriä. ”Kun se likastuu niin paljon helpommin…” Eiköhän se likastu yhtäpaljon kuin muunkin väriset koirat. Lika vaan tuppaa näkymään himpun verran paremmin. Toistaalta, eipä sekään haittaa – meillä tykätään suihkutella ja nautitaan shampoon vaahdottamisesta.
sunnuntai-3-of-9 sunnuntai-2-of-9 sunnuntai-7-of-9 sunnuntai-4-of-9
Joten juu, rotuvalinta meni ihan nappiin. Yksilönäkin taidettiin hit the jackpot. Toki Toby on vielä välillä vähän rasavilli varsinkin iltaisin, mutta niin  ne pentuna vissiin tuppaa kaikki olemaankin. Rauhoittuu kyllä kiltisti syliin. Omaa tahtoakin tuntuu löytyvän, mutta niinhän meiltä kaikilta. Ihan hassu ajatella, että vielä vähän aika sitten meitä oli neljä. Nyt meitä on viisi. Kauhulla ajattelen jo reissuun lähtemistä ja Tobyn hoitoon viemistä. Varattiin reissu syyslomalle jo hyvissä ajoin ennen tietoa koiran saamisesta. En ymmärrä, miten tuosta rakkaasta karvaturrista voi olla viikon erossa ♥

Nyt sitä riisipuuroa keittelemään, olisikohan vähän liian aikaista keitellä sen kaveriksi luumusoppaa? Facebook muuten muistutti menneistä tänä aamuna ja kolme vuotta sitten tänään olin paistanut ekat joulutortut sinä vuonna. Huh, ehkä ei ihan vielä… 😉

SULOISTA SUNNUNTAITA IHANAT,

alle


perjantai 09. syyskuun 2016

Perjantaiset

23

HEIPPAHEI!

Kesä on tullut takaisin?! Eihän tässä sisäinen kello pysy lainkaan mukana. Aamulla lämpötila muistutti syksystä, mutta nyt iltapäivästä tarkenee jo hyvin lyhythihasillaan. Lupailin kertoa teille vähän jälleen, miten meillä on mennyt tuon huomenna 12 viikkoa täyttävän koiranpennun kanssa. Toby on kasvanut silmissä; siinä missä painoi nelisen viikkoa sitten meille tullessaan 1,9 kiloa painaa jo varmastikin liki 3 kiloa. Ei voi tietää, sillä meillä ei ole vaakaa. Maanantain rokotuksen yhteydessä varmasti ollaan tämän suhteen viisaampia.coton-de-tulear-6-of-6 coton-de-tulear-4-of-6

Ruokailee edelleen neljä kertaa päivässä. Missä vaiheessa teillä on muuten näiden pienten koirien kanssa siirrytty kolmeen ja kahteen ruokailuun? Nappulat menee kuivana, on mennyt liki koko meilläoloajan. Toki pidämme huolen, että sitten juo myös paljon. Välillä dissaa pelkkiä nappuloita, sillä haluaisi niiden sekaan raejuustoa, lohta tai jauhelihaa. Mutta olen sitä mieltä, että kun on kova nälkä, niin kyllä ne nappulat sellaisenaankin menee.

Turkin vaivalloisuudesta peloteltiin kovin ennen pentua, mutta kyllähän tuo turkki vielä ihan helposti on hoidettavissa. Harjataan se aamuin illoin ja toinen nauttii näistä hetkistä. Suihkussa ollaan käyty pari kertaa ja voi jösses, uitettu koira -sanonta on saanut konkreettisen esimerkin 😉 Hiustenkuivaajalla saa kuivata kyllä puolisen tuntia, jotta saa turkin kuivaksi. Turkin kuivaus on muutenkin sellainen juttu, mistä ei kovin innoissaan ole. Vaihtoehtoja ei kyllä tämänkään suhteen anneta! Kynsienleikkauksestakaan ei innostu ihan heti, mutta purematta saadaan kyllä kynnet leikattua.coton-de-tulear-5-of-6 coton-de-tulear-2-of-6

Hirmuisesti terottaisi pikkuisia naskalihampaitaan ihmisten käsiin ja jalkoihin, housunpuntteihin kävisi myös kiinni varsinkin iltahepulin aikaan. Tiukkaa linjaa saa pitää, tosin emme ole kovin komentaneet sellaisesta puremisesta, joka ei satu ja joka tapahtuu leikin tiimellyksessä. Yönsä nukkuu inahtamatta. Usein on jo 21.30 unessa ja heräilee aamulla 6.30 aikaan. Aamusylittelyn aikana nukahtaa aina silloin tällöin uusiksi ja nukkuu vielä pari tuntia lisää. Tarpeensa tekee pääosin ulos, mutta kyllä sisälle pisualustoille tulee myös päivän mittaan jälkiä.

Lenkit ovat pikkuhiljaa pidentyneet ja nyt ollaan menty jo ehkä noin 700 metrin lenkkiä. Hitaasti, mutta varmasti etenee. Haistelee joka ojanpenkkaa ja syö jokaista keppiä, jonka näkee 😀 Ihan hirmuisen vaikea kuvitella, että me joku päivä vedettäisiin kunnon juoksulenkkejä yhdessä. Pelkoa myös koirasta, joka vetää hihnassa ei ole. Vähän on tupannut menemään toisinpäin.

Toby osaa istua, antaa tassua, mennä maate ja tietää nimensä. Suurimman osan ajasta tottelee myös ”tänne” -käskyä. Mutta yleensä se tapahtuu ulkotiloissa keppi suussa, mikäli on sellaista jäänyt pureskelemaan. Kiviä ei onneksi enää syö, niin kuin ihan pikkuisena. Päikkäreitä nukkuu paljon, mutta niinhän ne vauvat tekevät!coton-de-tulear-1-of-6

Meillä menee siis oikein hyvin, itse asiassa helpommalla ollaan päästy kuin mitä kuviteltiin. Tottahan toki koirasta työtä on, mutta pitää ymmärtää että hän on osa perhettä. Vauva-aika on haasteellista varmasti jokaisen nelijalkaisen kanssa. Ja kaksijalkaisen kanssa, mutta se nyt on vain asia, joka pitää tiedostaa 🙂 En edelleenkään ymmärrä ihmisiä, jotka ottavat koiran ja sitten ihmettelevät, kuinka paljon töitä koirassa on ja kuinka paljon koira sitoo. Tottahan toki tuollainen sitoo, mutta kuten sanottua, niin plussalla ollaan ja vahvasti ♥

IHANAA PERJANTAITA &
ALKAVAA VIIKONLOPPUA!

alle


keskiviikko 07. syyskuun 2016

Voi koiruus, minkä teit!

18

HEISSULIVEI IHANAISET!

Voihan vinde, ei olla ihan päästy vauhtiin tämän ”keskityn bloggaamisen” -aikakauden kanssa. Tietohan se oli, että tuosta noin vaan ei töistä pois jäädä, mutta sen sata hommaa on tullut tällä viikolla vielä mieleeni. Sellaisia, joita olisin töissäoloaikana ehtinyt hyvin tekemään, mutta jotka nyt tuli pakon edestä tehtyä. Josko huomenna sitten olisin jo koko päivän kotitoimistolla?  Iltapäivät olen ollut kotona, mutta sen sijaan että olisin lapsille yrittänyt selittää, että äiti tekee töitä kotona (antakaa mun pliis istua koneella ;)), olen pelannut monenmonta räväytysmatsia, tehnyt läksyjä, laittanut välipalaa, sylitellyt, nukkunut päikkäreitä, halitellut ja solminut kengännauhoja. Jep, ollut aivan liikaa käytettävissä ja päästänyt lapset aivan liian helpolla. Mutta hei, kultaakin kalliimpia aikoja nämä ♥Puppy (4 of 5)Puppy (1 of 5) Sen lisäksi iltapäivät ovat kuluneet rakkaan herra karvapalleron kanssa. Taisin ohimennen täällä blogissa talvella mainita niistä inhoista nivelkivuista, joista kärsin. Jotka olivat pääosin toispuoleisia ja jotka alkoivat pidemmän päälle huonontaa elämänlaatua. Jäytivät jostain sisältä päin eikä minkäänsortin kipulääke auttanut kolotukseen. Tuntui, että liikunta hetkeksi auttoi, kunnes toisena päivänä lenkistä olo oli kuin jyrän alle jäänyt. Vasemmalta puolelta. Kävin lääkärissä ja yhdessä tuumin mietimme pitkien keskustelujen jälkeen, että voipi olla henkistä. Nivelkivut alkoivat silloin äidin sairastuttua. Poissuljettiin tiettyjä juttuja verikokein, mutta päätettiin yhdessä katsoa, että katoavatko kivut ja puutumiset lomien aikana. Eivät kadonneet. Nivelkipuja ja lihassärkyä alkoi pelkäämään, välissä oli nimittäin hyviäkin päiviä. Sitten tuli taas uusi päivä ja kivut. Se ahdisti. Ja ehkä eniten ahdisti se, kun ei tiennyt onko joku oikeasti pahasti vialla. Neurologin lähete poltteli takataskussa…josko kuitenkin pitäisi mennä kuvauttamaan pää. Tieto lisää tuskaa -asenteella ajattelin, että en mene.

Tuossa viikonloppuna tajusin, että niveliä ei ole pitkään aikaan kolottanut. Kolmeen viikkoon ainakaan. Eli juurikin sen ajan kuin Toby on ollut meillä. Voiko tämä oikeasti olla totta? Monia juttuja olen lukenut lemmikkieläimen parantavasta vaikutuksesta, mutta enpäs olisi ikinä uskonut. Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa ihan huuhaalta, mutta ne kivut ovat poissa ja toivottavasti pysyvätkin poissa. En tunne stressiä henkisellä tasolla, vaan siitä kielivät juuri fyysiset asiat. Jännitysniska ja paniikkihäiriöoireet sun muut on tullut koettua parikymmentä vuotta sitten. Vaikka näennäisesti otin äidin sairastumisen, sairastamisen ja raskaan lopun ”hyvin”, niin fyysisesti olin aivan rikki. Toki henkisestikin, mutta henkisen puolen pystyin vielä tällä positiivisella elämänasenteellani ja rationaalisella ajattelulla saamaan kuntoon. Puppy (2 of 5) Puppy (5 of 5) Puppy (3 of 5)

Eli kaikki kunnia tuolle Toby the Tobymaisterille. Uskon myös siihen, että tuo haukku on tuonut lasten surutyöhön helpotusta. Koiralle tulee kerrottua huolet ja murheet. Koiralle saa näyttää ne tunteet, jotka muuten jäisivät jäytämään sisälle. Ilman pelkoa siitä, että saa negatiivista palautetta. Meillä on aina ollut kotona kissoja, parhaimmillaan kolme kerrallaan. Kyllä mä muistan, että teiniangsteissa se oli varsinkin vanhin Elli-kissa, joka oli tukena ja turvana vaikeina hetkinä. Jälleen kerran tunnen ihan älyttömän syvää kiitollisuutta, että meillä oli mahdollisuus saada uusi perheenjäsen.

Kyllä se on jokaisen ovesta sisään astuvan etuoikeus nähdä tuo pieni nappisilmäinen tapittaja vastassa. Saada kasvot täyteen märkiä pusuja ja hännänheilutusta. Ehdotonta rakkautta ♥ Elämänlaatu on parantunut hirmuisesti eikä vähiten sen takia, että nuo kivut on nyt poissa!

ILOISTA KESKIVIIKKOA,

alle

PS. ja hei, älkäähän sitten ymmärtäkö väärin; ilman muuta kannattaa mennä lääkäriin jos on tuollaisia kipuja, puutumisia sun muita ja tutkia kunnolla. Halusin vain tulla ja kertoa, että ne kivut loppuivat kuin seinään lemmikin myötä 🙂 Kaikissa tapauksissahan näin ei valitettavasti ole, vaan taustalla on jokin fyysinen syy, joka kannattaa selvittää.


maanantai 22. elokuun 2016

Koirakaverin kuulumisia

20

MOIKKAMOI,

uusi viikko ja uudet kujeet! Toby on ollut meillä nyt tasan viikon, enkä yhtään huijaa jos sanon, että rakkaus on kasvanut potenssiin seitsemän miljoonaa. Edelleen kysyn itseltäni, että voiko tuollainen yksi pörröinen olento tuoda niin paljon onnea? Aiemmin oltiin onnellisia ja nyt ollaan superonnellisia. Aiemmin perheemme tuntui ehjältä ja nyt se tuntuu kokonaiselta. ”Se on vain koira!” voisi joku ajatella ja ehkä itsekin joskus aiemmin olisin näin ajatellut. Mutta kun hengität samaa ilmaa 24/7 tuon pikkuisen kanssa opetellen kaiken alusta, niin se hitsaa yhteen paremmin kuin mikään erikeepperi.Lauantai (4 of 15)Lauantai (7 of 15)

Mitä viikkoon on mahtunut? Ensimmäisen yön yhden ulinakohtauksen jälkeen täydet yöunet. Lukematon määrä päikkäreitä. Leikkihetkiä, sylittelyä. Märkiä pusuja, pikkuhampaiden järsimistä. Rytmitystä, ulkoilua. Pantaan ja talutushihnaan totuttelua. Nyt mennään ulkoilussa jo sellainen 400 metrin matka ja hienosti mennäänkin. Luin Kaimion kirjasta vinkkejä ja niistä oli hyötyä. Suurimman osan ajasta Toby kävelee vierellä. Ainoa mitä pitää vielä treenata on se, että ohi ajavia pyöräilijöitä ei lähdetä jahtaamaan. Toki vielä riehutaan vapaana takapihallakin 🙂Lauantai (2 of 15)

Ja hei, tuo mökki – se meidän mansikkapaikka oli oikea luutaivas Tobylle. Ovet olivat auki ulos ja toinen tuli ja meni tarpeidensa mukaan. Matot olivat lattialla eikä vahinkoja tullut. Jos jonkinmoista oksaa kyllä raahasi olohuoneen nukkamatolle. Kotonakin muuten tekee sitä, olkkarin matto on täynnä koirulin aarteita 🙂 Hienosti pysyi pihapiirissä ja kun väsy koitti meni omaan petiinsä nukkumaan. Saunasta jouduin kerran menemään tarkistamaan, että onhan toinen tallessa ja olihan hän. Päikkäreille oli vetäytynyt, kun muu perhe saunoi. Kävi löylyissä tovin ihmettelemässä, mutta ei vielä syttynyt saunomiseen. Kaksi yötä mökillä nukkui yökuivana! Nukkui meidän makkarissa ja niin sikeitä veteli, että lauantaiaamuna tuijottelin tovin malttamattomana sängystä, että koska heräilee. Eilen illalla kotona tosin ei suostunut jäämään takkahuoneeseen, joten otimme meidän huoneeseen nukkumaan. Tiedän, kerran kun antaa periksi…Lauantai (1 of 15)Lauantai (6 of 15)

Muistan lukeneeni lasten vauvavuosina pariin otteeseen kirjan ”easy” -menetelmästä. Eli eat, act, sleep, you. Se rytmi on meilläkin nyt tullut. Tosin vain neljä kertaa päivässä syödään. Mutta musta tuntuu, että tuo rytmitys helpottaa meidän kaikkien elämää. Parisen tuntia nukkuu kertaalleen päikkäreitä. Sitten on pari tuntia hereillä. Herätessään päikkäreiltä käydään pikapissoilla takapihalla ja sitten leikitään. Siihen olemme pyrkineet, että koko ajan ei hauskuuteta koiraa vaan annetaan touhuilla myös omia. Sitten käymme vielä ulkona pikkuisella lenkillä ennen uusia päikkäreitä. Illalla on hepulivaihe, jolloin tarrattaisiin helposti kiinni housun puntteihin. Pikkuhiljaa on oppinut, mitä tarkoittaa ”irti”. Joskus, kun sanotaan vähän napakammin ”irti”, toinen menee makaamaan ja laittaa tassut silmien eteen. Ihan kuin häpeäisi 🙂Lauantai (3 of 15)Lauantai (8 of 15)

Pisualustat ajattelin tänään poistaa, sillä ei ole niille tehnyt tarpeitaan. Paitsi juuri kotiin tullessani esikoinen kertoi, että tänään on pisut tullut kaksi kertaa alustalle. Meillä jyllää sitkeä flunssa tuossa esikoisessa. Pari viikkoa sitten alkoi valittamaan kurkkua, sitten alkoi kuiva yskä ja viime viikolla makoili jo yhden päivän kotosalla, kun oli lämpöä. Perjantaina alkoi limainen yskä ja nuha. Eilen alkoikin valittamaan korvaa ja lämpö nousi uudelleen. Joten Topsukka oli tänään kotona sairastupalaisen kanssa. Alunperin ajattelin ottaa koirulin kanssani töihin, mutta nyt ei tarvinnut. Märkiä pusuja sateli, kun tulin kotiin. Ikävä oli ollut molemminpuolista 🙂Lauantai (9 of 15)Lauantai (5 of 15)

Sitä yksinoloa pitää nyt tosissaan alkaa harjoittelemaan. Kerran olen tytöt hakenut koulusta ja sillä aikaa koira on jäänyt kotiin yksin 10 minuutiksi. Hienosti oli pärjäillyt! 🙂 Tobyn kanssa elämä sujuu siis auvoisasti, toki välillä on vähän rankkaa, mutta ei lainkaan niin rankkaa kuin mihin olimme varautuneet. Sitäpaitsi kyllä tuo karvapallero on kaiken sen arvoista. Pahinta on ehkä se, että en osaa itse elää ns. normielämää kotona vaan olisin koko ajan toisen kanssa leikkimässä tai nukkumassa. Eli ongelmahan, mikäli sellainen olisi, ei ole koirassa vaan itsessäni ;D Hei, olen muuten saanut teiltä huolestuneita viestejä, kun blogiini ei ole päässyt parin päivän aikana normaalisti. Ongelmat olivat meistä riippumattomia ja toivottavasti tästä eteenpäin taas blogi aukeaa kaikille.

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle

PS.lähden tästä vielä yhteen iltapalaveriin kera karvaisen kaverin, palaan kommenttiboksin vastaamattomiin illalla. Kiitos niistä ihanat!


torstai 18. elokuun 2016

Voihan vauva-arki! ♥

20

Toby (4 of 7)Toby (6 of 7)Toby (1 of 7) Toby (2 of 7) Toby (3 of 7) Toby (7 of 7)

MOIKKULI!

Ei kuulkaas irtoa sisustusjuttuja vieläkään, syystä että meillä sisustetaan tällä hetkellä pisualustoilla ja koiran leluilla 🙂 Täällä on tämä ihanan kamala vauva-arki vienyt ihan mennessään. Jälleen kerran olen oppinut nauttimaan kahvini kylmänä, haahuilemaan hiukset sojottaen puolille päivin, kaatumaan illalla sänkyyn ja nukkumaan yön heräämättä, uppoutuen tuohon hauvavauvaan niin täysillä, että muu elämä on pausella. Vaikka vauveli on kaikkea muuta kuin vaativa, niin kyllähän tämä ihan vauva-arjesta menee. Nukkuu vielä paljon ja usein niinä hetkinä, kun mulla olisi sitä omaa aikaa tehdä blogi- tai kotihommia niin huomaan vain tuijottavani suloisuutta. Toisen hereillä ollessa taas unohtuu tietokone ja kännykkä täysin. Niin paljon hyvää tuo pikkuinen on tuonut elämäämme jo nyt.

Toisaalta tuonut myös sen, että ajatus katkeilee ja välillä sitä huomaa puhuvansa puuta heinää. Jotenkin sitä toimii vähän puolilla valoilla eikä ole ihan skarppina. Omenapiirakka maistui taivaalliselle, vaikka siitä unohtui leivinjauhe 😀 Onneksi mulla on nyt mahdollisuus olla kotipäivillä. Yksinoloon on pakko pian alkaa totuttelemaan. Veikkaanpa, että tuo yksinolo ei tule olemaan Tobylle niin suuri juttu, mutta allekirjoittaneelle – huh. Hätsynpikaa olen tehnyt lasten kotona ollessa kauppareissuja, mutta aina kiiruhtanut kotiin kiireen vilkkaa. Huomaan, että samoin kuin noiden rakkauspakkausvauvojen kera, niin koiran kanssa on tullut otettua rytmitys. Helpottaa päiviä ihan hirmuisesti, kun tietää, milloin on ruoka-aika ja siitä osaa päätellä myös unirytmin. Nyt mennään parin tunnin sykleissä. Reilun pari tuntia jaksaa olla hereillä ja nukkuu parit vajaan parin tunnin päikkärit. Iltaisin ysin maissa tulee sellainen hepuli, että oksat pois. Siitä sitten kaatuu suorilta jaloilta petiinsä puoli kympin maissa.

Välillä sitä miettii, että miten tuosta saa kasvatettua kunnon kansalaisen. Touhohetkiä tulee usein ja silloin juostaan ympäri olkkarin arkkupöytää kuin päätön kana. Pienet hampaat tarttuvat usein käteen kiinni ja vastaavasti antaa suukkoja heti herättyään kasvot täyteen. Vastuu toisesta on niin kovin suuri. Jotenkin maalaisjärjellä ajateltuna näen tuon haukun kuin puhtaana maalauskankaana. Puhdas pohja, jolle alkaa luomaan raameja elämälle. Opettaa mitä saa tehdä ja mitä ei. Nopeahan tuo on oppimaan, istumaan menee jo käskystä ja talutushihnassakin osaa olla suurimman osan aikaa vetämättä. Koko ajan ei viitsi kieltää, joten Kaimion kirjasta on ammennettu oppeja, kuinka toimia.

Vauva-arki on saanut aikana myös sen, että huono omatunto kalvaa tekemättömien töiden osalta. Koti on vähän retuperällä ja blogi on vähän retuperällä. Onneksi huomen aamulle olen tilannut siivoojat tekemään suursiivouksen. Ja mitä blogiin tulee, te kyllä ymmärrätte, että kommentteihin vastaamiset laahaa ja sen, että ihan joka päivä ei välttämättä tule postauksia, eiks niin? Tämä on taas sitä aikaa, kun priorisoidaan. Joku toinen tarvitsee aikaani enemmän kuin blogi ♥ Olisi kiva kuulla sieltä teiltä, miten vauva-aika koiran kanssa sujui? Muisteletteko sitä kaiholla vai kauhulla? 😀 Itse huomaan ajattelevani usein, että voi kun aika pysähtyisi tähän. Vaikka kädessä on pikkuisen nirsmin jäljet ja olkkarin lattialla pisuvahinko.

IHANAA TORSTAITA,

alle

PS. huomenna päästään mökille koirulin kanssa…saas nähdä malttaako sitä tehdä fredagsmys-postausta. Pitänee kysyä veljeltä resepti niihin kreikkalaistyylisiin patonkeihin, josta viime perjantaina vinkkasi. Josko sellaisia sitten 🙂


« Vanhemmat