sunnuntai 24. kesäkuun 2018

Viiden tähden illallinen á la Hellmann’s

*kaupallinen yhteistyö: Hellmann’s

HEIPPAHEI

ja hyvää juhannussunnuntain iltaa! Toivottavasti siellä on ollut rento ja iloinen juhannus ♥ Kerroinkin teille tuolla taannoin esitellessäni kesäisiä piknikherkkuja, että tulen saamaan kesällä saareen ruokavieraita, kenelle piknikherkkuja tarjoan. Ja vastaavasti, keiden Hellmann’s majoneesin ympärille kehittelemiä herkkuja pääsen itse maistamaan. Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hellmann’s kanssa. En olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että tuosta meidän päivästä tulee niin ihana kuin mitä se oli. Viikko sitten lauantaina aamu valkeni kovin tuulisena ja pidin peukut pystyssä saaressa aamukahvia juodessani, että toivottavasti tuuli ei vain tuo mukanaan sadepilviä. Eipä se onneksi tuonut vaan kelienkin puolesta päivämme ja viiden tähden illallisemme oli oikein onnistunut. Minulla on ilo viedä teidät tuon päivän ja illan tunnelmiin monien kuvien ja herkullisten reseptien myötä.

Siinä aamutoimia tehdessäni tunsin yhtäkkiä perhosia vatsassa. Minä, joka olen yleensä sosiaalinen ja rakastan tutustua uusiin ihmisiin, huomasin jännittäväni tulevaa päivää. Hyvällä tavalla. Neljästä saareen saapuvasta bloggaajavieraasta kaksi oli tuttua, mutta kaksi sellaista, joita en ollut aiemmin tavannut. Näihin kahteen kyllä olin tietyllä tapaa tutustunut heidän blogien herkullisten reseptien kautta, joten mitään syytä jännitykselle en keksinyt. Loppuviimein tulin siihen lopputulokseen, että tuo pienoinen jännitys johtui siitä, että mietin miten minun, tavallisen lifestylebloggaajan, valmistamat ruoat maistuisivat noille alan ammattilaisille, rautaisille ruokabloggaajille. Neljän bloggaajakollegan mukana saareen tulisi myös Indieplacelta ihana Pauliina.

Heti puolen päivän jälkeen Kokit ja Potit -blogin pitäjä Hannele laittoi viestiä, että olisi venerannassa. Äkkiä mies venekuskiksi ja vastarannalle treffaamaan Hanneletta. Hyvin pian huomasin, että jännitykseni oli ihan turhaa. Tietyllä tapaa me bloggaajat ollaan jotenkin niin samalla aaltopituudella, vaikka blogien aihepiirit käsittelisivätkin täysin eri aiheita. Tuona kauniina kesäkuun päivänä meitä bloggaajia yhdisti monta tekijää. Eikä vähiten se, että kaikilla meillä on intohimo ruoanlaittoon. Hyvään ja konstailemattomaan ruokaan. Syömiseen, sekä pöydässä pitkän kaavan mukaan nauttimiseen. Hannelen kanssa valmistelimme omia tarjottaviamme ja rupattelimme niitä näitä. Vihdosta viimein saimme puhelun, että loppuporukkakin oli vastarannalla odottelemassa kyytiä.

Ihana oli nähdä pitkästä aikaa tuota sielunsiskoani Uusi Kuu -blogin Emiliaa sekä hersyvän hauskaa Kulinaari -blogin pitäjää Kimmoa. Tiskivuoren emäntä -blogia kirjoittavaa Heidiä en ollut tavannut aiemmin, mutta niin vain juttu luisti hänen kanssaankin ihan kuin olisi tunnettu kauemmin. Lopulta oltiin saman katon alla koko illallisjengi ja saaren täytti nauru, herkulliset tuoksut ja puheen pälpätys. Aika riensi hirmuista vauhtia ja näin jälkikäteen tuntuu, että meidän illallista varten olisi voinut varata ainakin pari päivää. Oltaisiin saatu juteltua kaikki kuulumiset ja mielen päällä olevat asiat 🙂

Bloggaaminen on aika yksinäistä, ellei sitten jaa toimistoa muiden bloggaajien kanssa. Itselleni ainakin tuntui tuo meidän yhteinen päivä antavan niin paljon. Tuntui hyvältä huomata, että jaamme samat ilot ja haasteet työssämme. Sparrausta, sitä tuo päivä sisälsi rutkasti myös. Kuvausvinkkejä ja näin ei ruokabloggaajalle, huikean määrän inspiraatiota ruoanlaittoon. Jossain vaiheessa alkoi nälkäkin kurnimaan vatsanpohjassa sen verran, että oli pakko keskittyä seurustelun sijaan ruoanlaittoon ja kattauspuuhiin. Otimme kuplajuoman kylmästä ja kilistelimme viiden tähden illallisseurueemme kunniaksi. Pöytä notkui mitä ihanampia herkkuja. Yhdistävänä tekijänä niille kaikille toimi Hellmann’s majoneesit. Hellmann’s majoneeseissä käytetään 100% vapaan kanan munia ja ne sisältävät paljon hyviä, tyydyttymättömiä rasvoja.

Illallisen menu näytti seuraavalta (tarjottavaa klikkaamalla pääsette reseptiin):

✩✩✩✩✩

VIIDEN TÄHDEN ILLALLINEN -MENU

Feta-oliivipiirakka
Kokonaisena grillatut nieriät ja tillimajoneesi
Kaalisalaatti
Lajitelma pikkusuolaisia
Kesäinen perunasalaatti
Kesäinen parsakaalisalaatti
Suklaa-mansikkakuppikakut
Passion-suklaakakku

✩✩✩✩✩

Emilia oli valmistanut ehkä parasta suolaista piirakkaa, mitä olen ikinä maistanut! Helppo ja herkullinen feta-oliivipiirakka oli maukas ja mehevä, kiitos tuon täytteeseen tulleen samettisen ja täyteläisen Hellmann’s Real -majoneesin. Se cheddar-juustoraasteen kanssa on sellainen yhdistelmä, jota on pakko kokeilla itsekin suolaisten piirakoiden täytteissä. Heidin kokonaisena grillatut nieriät (ohje blogissa ahvenelle, mutta toimii täysin myös nieriälle) veivät myös kielen mennessään. Hävettää myöntää, mutta en ole koskaan valmistanut kalaa kokonaisena. Tästä innostuneena otin kesän ruokalistalle kokonaisen kalan valmistuksen. Kalan kanssa oli tarjolla täyteläistä tillimajoneesia, johon kaprikset toivat mukavasti suolaisuutta.

Hannele oli valmistanut yrittistä kaalisalaattia, jota voi nauttia lisukkeena tai esimerkiksi patonkiveneiden päällä. Kaalisalaatin maukas majoneesikastike kannattaa sekoittaa salaatin joukkoon juuri vasta ennen tarjoilua, jotta kaali säilyy rapsakkaana. Itse valmistin valikoiman pikkusuolaisia, sorminaposteltavia sekä kaksi kesäistä salaattia. Kesäinen perunasalaatti toimii esimerkiksi grillatun kalan kanssa loistavasti, kun taas kesäinen ja raikas parsakaalisalaatti olisi loistava kumppani grillatulle lihalle.

Syötyämme suolaiset ruoat oli aika jälkiruoalle. Tai kahdelle jälkiruoalle. Vaikka itse kukin valitti täysinäistä olotilaa, niin aina sitä löytyy jälkkärille pieni tila vatsasta 🙂 Itse en ole ikinä hoksannut kokeilla majoneesia makeiden herkkujen valmistuksessa, mutta tästä lähtien ihan varmasti tulee kokeiltua. Hannelen loihtimat suklaa-mansikkakuppikakut olivat taivaallisia. Ne kätkivät sisäänsä mansikan, mikä oli ihana ja iloinen yllätys! Majoneesi toi kuppikakkujen taikinaan aivan uudenlaista mehevyyttä. Sitä tuo Hellmann’s Real -majoneesi toi myös Kimmon valmistamaan passion-suklaakakkuunkin. Täyteläisen mehevä suklaakakku ja täytteenä raikas passionmousse, mascarponekermavaahtoa ja passionhedelmää. Tässä taitaa olla kesän mehevin täytekakku. Niin juhlaan kuin arkeenkin. Mikä ettei sitä arkeakin voisi tämän komean kakun kanssa juhlistaa.

Sen lisäksi, että opin hurjan monta ruoanlaiton niksiä, niin opin myös sen, että Hellmann’s Real -majoneesilla on erittäin monia käyttötarkoituksia. Ihan yksinkertaisimmillaan se on meillä käytössä ranskalaisten tai parsatikkujen dippinä. Hampurilaisten kanssa se on ihan ehdoton, niin kuin ovat nuo Hellmann’s Chilli -chilimajoneesi ja Garlic -valkosipulimajoneesikin. En ole tainnut koskaan ennen laittaa majoneesia ruokiin, jotka paistetaan. Tiedän, että jatkossa sekin on mahdollista. Tuntuu, että ruoanlaittotaitoni ja rakkaus ruoanlaittoon otti jälleen ison harppauksen eteenpäin. Kiitos näiden ihanien inspiroivien vieraideni 

Lopulta oli aika vieraiden lähteä. Vaikka lähdön hetkeä yritettiin jopa sylinkipeän koirammekin toimesta viivästyttää 🙂 Vieraiden lähtemisen jälkeen saari oli omituisen hiljainen. Hissuksiin siivosimme miehen kanssa pöydän ja huomasin kelaavani mielessäni päivän tapahtumia hymyssäsuin. Jälleen kerran tunsin suuren suurta kiitollisuutta siitä, että mulla oli kunnia tutustua niin huipputyyppeihin. Nämä tällaiset päivät ovat niitä, joita muistellaan vielä pitkään!

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,


lauantai 23. kesäkuun 2018

Kesän klassikko; rapeapohjainen grillipitsa

MOIKKULIMOI

ja huikean kivaa juhannuspäivän iltaa Onpas ollut varsin vaihteleva, mutta silti niin ihana juhannus. Säiden puolesta vaihteleva, tarkoitan. Eilen nautittiin myrskystä kesähuoneessa ja lopulta, kun olimme kaivaneet toppatakit ja villasukat esiin ja siltikin oli kylmä, niin oli pakko antaa periksi ja siirtyä sisätiloihin. Ihana juhannus ollut tähän asti ja eiköhän se tästä eteenpäinkin suju mukavissa merkeissä. Loppujuhannus vietetään oman perheen kesken ja huomenna aamupalan jälkeen suuntaamme kaupunkiin.

Kuten torstaina kerroin, niin ekaksi yöksi saimme mummun ja taatan kylään ja eilen iltapäivällä saimme saareen ystäväperheen. Rentoa yhdessäoloa, saunomista ja paljuttelua. Maailman parhaimpia ribsejä, kiitos vain A:lle, joka niitä oli jaksanut kokiksessa (!) keitellä ja laittaa kuivamaustumaan ennen mökille tuloa. Ja kiitos miehille, jotka niihin otti avotulella rapsakan pinnan aikamoisen myterin keskellä. Muutama unoturnaus ja cluedon arvoituksia. Pitkät yöunet ja rauhassa nautittu aamupala. Tänään vieraiden lähdettyä sauna ja päikkärit.

Kunnes nälkä herätti jälleen. Grillipitsa toimii aina. Sitä se on tehnyt nyt jo kolmantena kesänä peräkkäin. Niin rapeaa ja hyvänmakuista pohjaa en ole uunissa onnistunut tekemään. Oletteko te kokeilleet grillipitsaa? Sen voi tehdä ihan parilan päällä tai pitsakivellä. Meillä on tuollainen rosterinen levy, jonka päällä tehdään. Juju on siinä, että juusto laitetaan heti tomaattikastikkeen päälle eikä koko komeuden päälle. Grillipitsan teen samalla ohjeella kuin pitsan muutenkin.

GRILLIPITSAPOHJA
(4 pientä tai kolme normaalikokoista)

2 dl kädenlämpöistä vettä
5-6 dl 00-vehnäjauhoja
(suosittelen, niin paljon parempi pohja tulee kuin tavan vehnäjauhoilla)
1 pss kuivahiivaa
(tai puolikas tuorehiiva)
ripaus suolaa
loraus oliiviöljyä

-sekoita vehnäjauho ja kuivahiiva keskenään, lisää veteen
-lisää suola ja vaivaa taikinaa
-lisää öljy ja tarvittaessa vielä vähän jauhoja
-anna kohota (mulla kohoaa jopa pari tuntiakin välillä) kunnolla
-jaa neljään osaan ja kaulitse ohuiksi
-laita täytteet
-grillaa yksitellen (tai riippuen grillistä, meidän mökkigrilliin mahtuu yksi pitsa kerrallaan) kuumassa grillissä

Täytteeksi meillä tuli tomaattikastikkeen lisäksi mozzarellaa, prosciuttoa, bbq-kastiketta, punasipulia ja tabascoa. Sitten vielä ennen tarjoilua lisäsimme pitsojen päälle rucolaa. Nyt on hyvä käydä tuohon nojatuoliin lepäämään, laittaa viltti jaloille ja alkaa katsomaan jalkapalloa. Aikaisin unille ja aikaisin ylös. Tai sitten, kun uniaika on mennyt ohi 🙂 Huomen illalla juttua viiden tähden illallisesta – viikko sitten lauantaista, kun sain neljä bloggaajakollegaa tänne saareen. Stay tuned ♥ 

IHANAISTA JUHANNUSPÄIVÄN ILTAA TOIVOTELLEN,

 


torstai 21. kesäkuun 2018

Iloista juhannusta! (+ pari naposteluvinkkiä)

HEI HELLUREI IHANAT!

Saari on valmis ottamaan juhannuksen vieraineen vastaan. Liki tunti meni, että sain kaikki juhannusta varten varaamani ruoat purettua jääkaappiin ja kaappeihin. Ei ainakaan nälkää tulla näkemään, se on ihan varma 🙂 Kuten IG:n puolella kerroinkin, niin mukaan pakattiin lautapelejä ja paljon reipasta juhannusmieltä. Villasukkia ja -takkeja. Olen siitä vähän erilainen (nuori ;)), että rakastan kesää myös silloin, kun sataa. Toki aurinkoisella kelillä on enemmän tekemistä, mutta mielelläni pitelen sadetta sisällä ja kuuntelen ropinaa huopakattoon. Kynttilöitä paljon palamaan kesähuoneeseen ja lämppärit päälle. Eiköhän niillä pärjätä tämä juhannus.

Tosin, vielä ei edes sada, vaikka sääennusteen mukaan pitäisi sataa. Joten, you never know. Mies teki töitä vimppaan hamaan asti täällä saaren toimistollaan ja sillä aikaa itse valmistelin meille pienet juhannusherkut. Lasilliset sangriaa (punaviiniä, spriteä, appelsiinin viipaleita, mansikoita ja sitruunamelissaa) sekä tuollaisia pikkusuolaisia. Tällä kertaa käytin pikkusuolaisten pohjana saaristolaislimppua, mutta nämä toimivat myös ruisleivällä. Päälle levitettävää vuohenjuustoa ja mansikkaa. Joskus kruunaan koko komeuden vielä balsamicolla, mutta saaristolaislimpun kanssa kokonaisuudesta tulisi liian makea, joten jätin balsamicon pois.

Toisena naposteluvinkkinä; halkaise luumutomaatti pituussuunnassa ja sivele sen pinnalle (valkosipuli)tuorejuustoa. Paina kansi kiinni ja napostele suoraan suuhun. Niin hyvää. Tänään kotona söin lounaaksi varmastikin rasiallisen täytettyjä tomaatteja. Tuorejuustorasian pohjalle kyllä jäi vähän jäljelle 😉

Tänään illan suussa saadaan maailman parhain anoppi ja appiukko viettämään yhdeksi yöksi juhannusta kanssamme. Tarjolle laitamme kokonaisena grillattua siikaa sekä savustettua lohta. Uusia perunoita ja silliä. Eli perinteisiä juhannusherkkuja. Huomenna mummu ja taata lähtevät muihin juhannustouhuihinsa ja saamme saareen ystäväperheen. Sen ihanan siitä orapihlaja-aitamme toiselta puolen. Joiden kanssa on tullut vietettyä jo monen monta juhannusta yhdessä. Mieleenpainuvimpana niistä toissa juhannus. Se, kun oli suuresti surua. Mutta kuitenkin suuresti iloakin. Se oli tuo ystäväperheen äiti, joka sai juhannusiltana miehen ylipuhuttua koiran hankintaan. Ja tässä sitä ollaan, onnellisia koiran omistajia 🙂

Huomenna luvassa ribsejä ja muutamaa erilaista salaattia. Mansikkakakkua en ole vielä leiponut, mutta sellainen pappilan hätävaraleipomus on suunnitelmissa jälkkäriksi huomiselle. Siihen laitan mansikoita eli ajakoon se nyt mansikkakakun viran 🙂 Lauantaina, kun jäämme saareen omalla porukalla on vuorossa grillipizzaa! First things first eli ruoka-asiat – ne on ainakin kunnossa!

Nyt lohi suolaukseen ja siikojen massuihin sitruunaa sekä yrttejä. Pikkuhiljaa näyttää siltä, että ne sadepilvetkin saavuttavat meidät, joten ehkä sitä voisi sytytellä muutaman kynttilän. Palataan asiaan viimeistään sunnuntaina, siihen asti toivotan teille oikein Ihanaa ja Turvallista Juhannusta ♥ 

JUHANNUSTERKUIN,

 


tiistai 19. kesäkuun 2018

Beach blonde brunette

ILTAA IHANAT!

Tuiverrus sentäs, millainen puhuri tuolla ulkona käy. Liekö sen syytä, että hiuskuontaloni ei ole enää juurikaan sellainen kuin se oli tuossa muutama tunti sitten kampaajalta lähteissäni. Tiedättekö, tuo kampaaja-Krista on taikuri. Näytin yhden kuvan, jollaista sävymaailmaa haluaisin. Kuvassa oli hieman ”messy hair” -tyylinen rantapummipolkka. Tumma tyvi, vaaleammanruskeita raitoja ja auringon vaalentamia päällyshiuksia ja latvoja. Veikkaan, että tämä väritys, joka Kristan käsissä syntyi on hyvin lähellä tuota kuvaa, jonka näytin. Rakastin blondina olemista, mutta tuon tumma tyveni (jep, mulla taitaa olla oikeasti jo ruskean värinen oma hius) blondaaminen ja jatkuva hopeashampookikkailu alkoi väsyttämään. Kuten myös se, että hiukset tuntuivat aivan mielettömän haperoilta jatkuvasta vaalennuksesta. Halusin hieman rakennetta ja ennen kaikkea terveelliset hiukset.

Tuntuu, että tuo tumma väri teki heti taikojaan. Pitkästä aikaa hiukseni kiiltävät. Kontrasti tyven ja vaaleiden osien välillä on niin suuri, että hiusten määräkin kaksinkertaistui. Hiusrajassa on vielä ihossa kiinni tumma väri, mutta eiköhän sekin siitä pesussa lähde pois 🙂 Suklaanruskean tyven ja hiekanvaaleiden päällihiusten lisäksi laitoimme muutaman punertavan ruskeanraidan tuomaan lämpöä. Miten musta tuntuu, että ihon värikin näyttää paremmalta, kun on hiuksissa vähän tummempaa sävyä!

Niskasta leikattiin ihan pikkuisen pois, jotta saatiin enemmän polkkamainen lookki. Otsista lyhennettiin myös. Muuten ei koskettu malliin. Malli on ihan älyttömän monikäyttöinen. Alkuun se oli otsiksella ja sitten heivasin otsatukan takaisin tuohon sivulle. Tämä toimii edelleen sellaisena toispuolipolkkanakin, sillä toinen sivu on lyhyempi. Sisäisesti tunnen olevani blondi, sillä blondeilla on niin paljon hauskempaa, mutta kyllähän tämä uusi väri toi enemmän katu-uskottavuutta…ainakin työmarkkinoilla 😉 Ostin kotiin toffeenväristä hoitoainetta, jolla pystyn ennen seuraavaa kampaamokäyntiä hieman elävöittämään hiuksia ja tuomaan niihin kiiltoa.

Piti mennä juoksulenkille seuraavaksi, mutta koska työhuoneeni ikkunasta näkyy kovin tummia pilviä, niin taidankin tähän väliin vastailla kommentteihinne. Sitten myöhemmin juoksulenkille. Jos jaksaa. Tuntuu että näin lomalla kun ei ole mitään rytmiä, niin rotjailu ja liikunnasta laistaminenkin on helpompaa 😀

TIISTAI-ILTATERKUIN,


maanantai 18. kesäkuun 2018

Hän täyttää tänään kaksi vuotta ♥

Elämämme ilo. Sylihauva. Itsepäinen. Hurmaava. Vahtikoira. Leppoisa lötköttelijä. Komentelija. Kainalossa nukkuja. Hymyn korviin asti saava karvainen päivien sulostuttaja. Isoegoinen, mutta pienikokoinen. Saunakaveri. Pörröinen paketti. Nautiskelija. Hepuliheikki. Ihmisrakas. Välillä hieman arka. Pötkylä. Sammakkoasennossa nukkuva. Reviiritietoinen. Töpseliturpa. Nöpönenä nuuskuttelija. Rasavilli. Kaikessa mukana oleva. Seurakoira isolla ässällä. Meidän Toby täyttää tänään jo kaksi vuotta ♥

En ole aiemmin ollut koiraihminen, vaan kissaihminen. En ole ennen Tobya ymmärtänyt, kuinka paljon koirat tuovat elämään sisältöä. Miten noin pikkuinen Luojan luoma voi olla jollekin koko elämä. Miten meistä neljästä, meidän perheestä on tullut hänelle koko elämä. Sanonta ”se on vaan koira” saa ainakin omat karvani pystyyn. Ei se ole vain koira – se on meidän perheenjäsen. Sillä…tai hänellä on muuten nyt asiaa:

”Terve pitkästä aikaa! Suonette anteeks, että kuononi on vähän roskainen ja kuontaloni muutenkin vähän tällainen. Tää on lomaluukkini ja tuo ihmisäippä tuli hakeen mut kuvauksiin tuolta varvikon keskeltä, kun mä madagasgarilaisen hiirikoiran luonteen mukaisesti yritin metsästää hiiriä pää pusikossa. Vietän juhlapäivääni matkoilla. Eli mökillä. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, ettenkö ottaisi vastaan lahjoja. Ne voi lähettää venerannasta tuulen mukana tänne saareen. Kaarnaveneen mukana nakit ja muut herkut kulkeutuvat kyllä perille. Mulla on ollut varsin vauhdikkaita mökkipäiviä. Ensin naapurimökkiin tuli kolme koiraa, joita mun on pitänyt vahtia oikein urakalla. Eivät tainneet tietää, että tää saari on mun reviiriä. Ei se kuulemma ole, sain kuulla. Olen ollut sellainen kilometrin pitkän narun päässä, etten lähde räksyttämään niille mun uusille koirakavereille. Kävin vähän leikkimässä niiden kanssa, mutta ne oli jo niin kalkkiksia, etteivät innostuneet juoksuleikeistä.

Sen lisäksi mulla oli täällä saaressa synttäreitten kunniaksi vieraita. Viisi ihan outoa tyyppiä tuli mua onnitteleen. Voitteko kuvitella. Ne rapsutteli mua ja kaikkee. Pääsin yhden syliinkin. Mutta ne ei kyllä onnitellut. Ehkä ne unohti. Pääasiassa ne vietti aikaa tuon ihmisäidin kanssa keittiössä ja sit ne söi hiiiiirveen pitään. Sit kun ne mun juhlat loppu ja ne lähti takaisin mantereelle sain varastettua pienen palan kalaa niitten juhlavieraitten jämistä. Eli oli niistä jotain hyötyäkin.

No joo, mä jatkan nyt mun komeusunia. Antaa ton äippäihmisen hoidella tää juttu loppuun. Ollaan kuulolla! t.Toby”

Eli meillä vietetään tänään synttäreitä. Synttäreitten kunniaksi herkutellaan, halitellaan, pusutellaan ja heitellään palloa. Illalla lähdetään kaupunkiin, niin ehkä kurvataan hakemaan toiselle vielä uusi possu. Sellainen, joka vinkuu tasan viisi sekuntia, ennen kuin hän on sen listinyt. Possu numero 17 😉

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA!