Elämämme ilo. Sylihauva. Itsepäinen. Hurmaava. Vahtikoira. Leppoisa lötköttelijä. Komentelija. Kainalossa nukkuja. Hymyn korviin asti saava karvainen päivien sulostuttaja. Isoegoinen, mutta pienikokoinen. Saunakaveri. Pörröinen paketti. Nautiskelija. Hepuliheikki. Ihmisrakas. Välillä hieman arka. Pötkylä. Sammakkoasennossa nukkuva. Reviiritietoinen. Töpseliturpa. Nöpönenä nuuskuttelija. Rasavilli. Kaikessa mukana oleva. Seurakoira isolla ässällä. Meidän Toby täyttää tänään jo kaksi vuotta ♥

En ole aiemmin ollut koiraihminen, vaan kissaihminen. En ole ennen Tobya ymmärtänyt, kuinka paljon koirat tuovat elämään sisältöä. Miten noin pikkuinen Luojan luoma voi olla jollekin koko elämä. Miten meistä neljästä, meidän perheestä on tullut hänelle koko elämä. Sanonta ”se on vaan koira” saa ainakin omat karvani pystyyn. Ei se ole vain koira – se on meidän perheenjäsen. Sillä…tai hänellä on muuten nyt asiaa:

”Terve pitkästä aikaa! Suonette anteeks, että kuononi on vähän roskainen ja kuontaloni muutenkin vähän tällainen. Tää on lomaluukkini ja tuo ihmisäippä tuli hakeen mut kuvauksiin tuolta varvikon keskeltä, kun mä madagasgarilaisen hiirikoiran luonteen mukaisesti yritin metsästää hiiriä pää pusikossa. Vietän juhlapäivääni matkoilla. Eli mökillä. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, ettenkö ottaisi vastaan lahjoja. Ne voi lähettää venerannasta tuulen mukana tänne saareen. Kaarnaveneen mukana nakit ja muut herkut kulkeutuvat kyllä perille. Mulla on ollut varsin vauhdikkaita mökkipäiviä. Ensin naapurimökkiin tuli kolme koiraa, joita mun on pitänyt vahtia oikein urakalla. Eivät tainneet tietää, että tää saari on mun reviiriä. Ei se kuulemma ole, sain kuulla. Olen ollut sellainen kilometrin pitkän narun päässä, etten lähde räksyttämään niille mun uusille koirakavereille. Kävin vähän leikkimässä niiden kanssa, mutta ne oli jo niin kalkkiksia, etteivät innostuneet juoksuleikeistä.

Sen lisäksi mulla oli täällä saaressa synttäreitten kunniaksi vieraita. Viisi ihan outoa tyyppiä tuli mua onnitteleen. Voitteko kuvitella. Ne rapsutteli mua ja kaikkee. Pääsin yhden syliinkin. Mutta ne ei kyllä onnitellut. Ehkä ne unohti. Pääasiassa ne vietti aikaa tuon ihmisäidin kanssa keittiössä ja sit ne söi hiiiiirveen pitään. Sit kun ne mun juhlat loppu ja ne lähti takaisin mantereelle sain varastettua pienen palan kalaa niitten juhlavieraitten jämistä. Eli oli niistä jotain hyötyäkin.

No joo, mä jatkan nyt mun komeusunia. Antaa ton äippäihmisen hoidella tää juttu loppuun. Ollaan kuulolla! t.Toby”

Eli meillä vietetään tänään synttäreitä. Synttäreitten kunniaksi herkutellaan, halitellaan, pusutellaan ja heitellään palloa. Illalla lähdetään kaupunkiin, niin ehkä kurvataan hakemaan toiselle vielä uusi possu. Sellainen, joka vinkuu tasan viisi sekuntia, ennen kuin hän on sen listinyt. Possu numero 17 😉

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA!