HYVÄÄ HUOMENTA IHANAT!
Heräsin lintujen lauluun, kuten tällä lomalla jok’ikinen aamu aiemminkin. Ilman herätyskelloa, hitaasti sängyssä venytellen. Vaikka ulkopuolisille välillä voi vaikuttaa, että mulla on paljon vapaa-aikaa, niin ei se näin ole ollut. Vaikka kotona osin töitä teenkin, niin en muista toista vuotta, että tarve lomalle olisi ollut yhtä iso kuin tänä vuonna. Aamuisin olen ollut tavattoman väsynyt ja iltaisin työpäivän jälkeen ei ole välttämättä ollut energiaa niille asioille, joita olisin halunnut tehdä. Olen löytänyt itseni harmillisen usein sohvalta makaamasta iltaisin. Vaikka olisi pitänyt tehdä niitä töitä, kuroa umpeen deadlineja ja vastailla sähköposteihin. Löysin itseni tekemästä sohvalta jotain sellaista, josta aiemmin olisin soimannut itseäni. Kunnes päätin antaa itseni myös makoilla siellä sohvalla hyvällä omalla tunnolla. Ja tiedättekö, se on tuntunut mahdottoman hyvältä.
Tällä ulkomaanmatkalla eli lomalla päätin, että en avaa tietokonetta, ellei ole pakko. Perjantaina oli jo niin ikävä blogiin, että oli pakko 🙂 Muutama päivä tuossa välissä menikin loistavasti. Päivät ja illat täyttyivät tekemisestä eikä tullut mieleenikään avata tietokonetta. Edes kameraa en kantanut mukanani. Eilen illalla illallisen jälkeen tunsin polttavaa tarvetta tarttua kameraan. Katsoa hieman tätä ihanaa lomakohdetta linssin läpi ja ikuistaa myös tänne blogiin niitä kivoja juttuja, joita olemme täällä kokeneet. Me kolme. Mä ja mun tytöt.
Jotka ovat aina olleet reissunaisia. Yhdessä ollaan päätetty, että tänne on päästävä vielä uudelleen. Koko perheen voimin. Ehdotin nimittäin auton vuokraamista ja vaikka omasta mielestäni maailman paras kuski olenkin, niin tytöt korrektisti ilmoittivat haluavansa vuokrata auton vasta silloin, kun isi on reissussa mukana 😀 Sitä reissua odotellessa…
Hurautettiin illan suussa eilen jälleen Ciutadellaan tekemään pikkuisemmalle muutamia ostoksia. Lämpöä oli aste vajaa kolmekymmentä vielä silloin kahdeksan jälkeen. Käsityöläiset olivat paria tuntia aiemmin pystyttäneet kojunsa ja niiden edessä kävi kova vilske. Teimme pienen kierroksen ja ihastelimme satamaa veneineen. Siinä missä muutama päivä aikaisemmin olimme käyneet ihastelemassa tuon pienen kaupungin hurmaavia pikkukatuja.
Tiesin, että loma on tehnyt tehtävänsä, sillä hotelliin palattuamme koin yhtäkkistä tarvetta avata tietokoneen. Mutta, eipäs se ihan niin mennytkään. Tunnissa sain ladattua blogiin yhden kuvan ja kirjoitettua yhden lauseen. Niitäkään tosin en saanut tallennettua, sillä joku jossain oli sitä mieltä, että kone kiinni ja äänikirjan pariin. Hotellin wifi kuormittuu vissiin iltaisin liikaa, eikä netti toimi ollenkaan. Se on muuten toisaalta aivan tosi ihana asia! 🙂 Tietää tosin sitä, että tämän reissun jälkeen blogissa tullaan palaamaan reissuun vielä monesti. Sillä tunnelmia ja juttuja on vielä kertomatta vaikka kuinka.
Tässä parvekkeella tietokoneen kanssa istuessani netti toimii taas loistavasti. Katselen muutamia ohi kulkevia aamun virkkuja ja mietin, että ei olisi huonompi idea aloittaa aamut täälläkin aamukävelyllä. Vielä kun ei ole liian kuuma. Eilen illalla miehen kanssa jutellessamme tunsin jo pientä koti-ikävää. Reissu on ollut ihana ja olemme pärjänneet tyttöjen kanssa kolmistaan paremmin kuin ikinä olisin kuvitellutkaan. Silti ajatus ylihuomenna tapahtuvasta kotiinpaluusta saa olon varsin levolliseksi ja iloiseksi. Vaikka reissunaisia ollaankin, niin kyllä koti on aina koti ♥
ILOISIN TIISTAITERKUIN,
Iskä oli tosi kova matkustelemaan. Varsinkin äkkilähdöillä, päivän varoitusajalla. Yleensä otti vielä matkajokerin eli hotelli selvisi paikan päällä. Välillä kävi tsägä ja toisinaan ei. Ja hyvä niin, että ehti nähdä maailmaa ja ihmisiä. Itse en enää laske sen varaan, että eläkkeellä sitten ehtii… Nuo iskän geenit, ne sellaiset jotka pitävät koko ajan varpaillaan ja jotka saavat ajatukset vaeltamaan kaukomaille, ne ovat periytyneet minulle. Veli sai sitten ne äidin kotihiirigeenit. Joista toki myös itsekin sain osani, mutta vahvempana vaakakupissa ovat olleet nuo reissumiehen geenit. Ne reissumiehen geenit ovat näemmä periytyneet vaarilta myös noille hänen rakkaille lapsenlapsilleenkin. Ei ole helppoa elää taloudessa, jossa joku nettailee koko ajan lentoja. Tai reissaa Google Mapsin avulla siellä sun täällä.
Onneksi pienten reissutyttöjenikin haaveena on nähdä paljon maailmaa. Eikä reissata sen takia, että pakoilisi arkea tai omaa kotia. Meillä on tytöt nähneet paljon maailmaa, mutta on vielä monta kolkkaa näkemättä. Yksi niistä on tuo kaunis Välimeren alue. Tuon viime torstaisen kauppamatkan jälkeen aloin miettimään, että miksikäs ei. Vaikkemme tähän asti ole reissanneet ulkomaille kesäisin, niin ajatus alkoi houkuttelemaan hetki hetkeltä enemmän. Juhannuksen vesisateilla oli myös vaikutuksensa 😉 Tiesin, että miehen loma ei ala vielä moneen viikkoon ja itsellänikin juuri oli ensimmäinen lomapätkä kulutettu. Soitin mökiltä veljen vaimolle ja kyselin, että mitenköhän meidän työvuorot parin seuraavan viikon aikana menivät. Että olisiko mun mahdollisuus vaihtaa muutama päivä toisiin.
Mielelläni olisin lapsille näyttänyt Rodoksen, sen paikan jossa itse olen käynyt varmastikin aikoinaan seitsemän kertaa. Mutta Rodos oli loppuunmyyty. Pienoisen pettymyksen ja hyvin nukuttujen yöunien jälkeen teimme löydön. Kaunis Menorcan saari, lentopaikat kolmelle ja ihana hotelli lävähti tietokoneruudulle ja vielä sen budjetin rajoissa, jonka olimme äkkilähtömatkallemme asettaneet. ”Äiti, nyt mä pääsen vihdosta viimein puhumaan espanjaa.” iloitsi tuo pienempi, joka aloitti ekana vieraana kielenä aikoinaan tuon kauniin espanjan kielen. Itsellenikin Menorca on ihan uusi tuttavuus, mutta mikäli se on yhtään sellainen kuin vierustoverinsa Mallorca, niin varmasti viihdymme! Viikko täysin läsnäoloa lapsille, lököttelyä altailla tai rannalla, tapaksia ja paljon jätskiä. Ei sitä äitiä, joka häärää keittiössä joka ikinen päivä ruoanlaitossa tai vastaavasti pesee pyykkiä. Vaan äiti, jolla on aikaa. Äiti, joka näyttää myös lapsille, että tee ja koe niin paljon kuin on mahdollista. Kuitenkin opettaen myös sen, että ei se onni Espanjasta löydy vaan ihan sieltä kotinurkista.
Juuri kun maanantaina pohdin omatoimi- ja pakettimatkojen eroja ja mielekkyyttä, niin taustalla siinsi tämä reissu. Nimittäin reissu kohteeseen, joka on alusta loppuun pakettimatka. Sisältäen bussikuljetukset hotelliin ja takaisin lentokentälle. Täyden ylläpidon ja sitten vielä siellä altaiden reunallakin vissiin temmeltää jos jonkinmoisia karvaisia hahmoja laulamassa tunnussävelmiä. Aluksi ajattelin, että apua. Nyt ajattelen, että ah, onpas matkustaminen tehty helpoksi 😀 Tässä samalla kun olemme odottaneet matkaa, olen yrittänyt tytöille heidän matkahuumansa lomassa kertoa lentomatkailun epäekologisuudesta. Yhdessä tuumin kompensoimme lentomatkamme päästöt ClimateCarelle. Teethän sinäkin samoin, mikäli lentokoneella matkustat?
