keskiviikko 13. helmikuun 2019

Voihan keittiön musta seinä sentään!

HEI HELLUREISSAN!

Vaikka niin vannoin remppaväsymyksessäni, että meidän remontit on nyt remontoitu pitkäksi aikaa, niin yksi valinta on jäänyt mietityttämään. Tai alkanut viime aikoina mietityttämään. Vaikka tykkäänkin tuosta mustasta (tai oikeastaan se ei ole musta vaan tummantummanharmaa) seinästä keittiössä, niin se on himpun verran epäkäytännöllinen. Ainakin tuossa liesitason takana.

Maali on pesunkestävä, mutta auta armias, jos en pyyhi roiskuneita rasvatahroja heti pois; ne jäävät ja jämähtävät seinään. Muuten niitä ei juuri huomaa, mutta kun aurinko paistaa sopivasta kulmasta, niin tuo lieden levyinen pätkä seinästä on aivan kiiltokirjava.

Tiedän, että esimerkiksi lasilevy poistaisi tuon ongelman. Mutta ongelma on se, että en halua lasia vain tuolle kaistaleelle. Koko seinän lasittaminen tulisi taas kovin kalliiksi ja häikäisisi melko lailla. Joten mikä avuksi? Edelleen haaveilen siitä valkoisesta fasettihiotusta laatasta tiililadonnalla. Jep, juuri siitä josta olen haaveillut monta vuotta ja joka löytyy niin kovin monelta. Mutta jos sellaisesta tykkää, niin eihän se haittaa tosipaikan tullen 😉

Laittaisin koko taustaseinän tuolla kauniilla laatalla. Ainut mitä pelkään on se, että tuleeko keittiöstä liian valkoinen valkoisen laatan myötä. Kun olen tykännyt, että tumma seinä tuo kivasti kontrastia. Ikään kuin katkaisee keittiön. Antaa sille takaseinän. Ja hei näin bloggaajan näkökulmasta tuo tumma tausta toimii ihan älyttömän hyvänä kuvaustaustana. Samoin kuin edellisen kodin rosteriseinä. Mutta niinhän se valkoinen kaunis laattakin toimisi.

Joskus katsoin fasettilaatan hintoja ja eihän ne mitään halvimpia mahdollisia ollut. Laskin, että tuohon seinään menevät laatat tulisivat maksamaan noin 400 euroa. Ja koska en ole vielä opetellut laatoittamaan, vaikka niin kauan olen moisestakin taidosta haaveillut, niin työn osuus tulee vielä päälle.

Mitäs mieltä te olette? Vai olisiko joku muu käytännönläheisempi ratkaisu kuin valkoinen laatta? Jäähän sinnekin inhasti valkoiseen saumaan roiskeita, ellei niitä ole heti pyyhkimässä pois. Ehkä pitää vain parantaa tapansa. Itse en ole se kokki kolmonen, joka on koko ajan pyyhkimässä työtasoja saatikka seiniä ruoanlaiton lomassa 😀

TALVISIN KESKIVIIKOTERKUIN,


tiistai 12. helmikuun 2019

Itämainen tofunuudelisalaatti & arvonta



Kaupallinen yhteistyö: SoFine Luomu Tofu


 

ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Olemme jutelleet paljon viime aikoina hyvinvoinnista ja siitä, miten itse omilla valinnoillaan pystyy vaikuttamaan hyvinvointiinsa. Yksi minun valinnoistani, joilla buustaan hyvinvointiani ja siinä samalla otan harppauksen kohti ekologisempaa ruokailua, on lihan syönnin vähentäminen. Punaisen lihan varsinkin. Korvaavia tuotteita on tullut kokeiltua vuosien aikana moniakin, mutta yksi on pysynyt mukana kaikki nämä vuodet. Nimittäin tofu. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä SoFine Luomu Tofun kanssa.

Muistan silloin joskus viitisen vuotta takaperin ensimmäisen kerran tofua valmistaessani ajatelleeni, että onpas kumimaista ja mautonta. Little did I know. Onneksi en antanut periksi tofutaistelussani, sillä ajan myötä musta on tullut aika mestarillinen tofun valmistaja. Jopa niin hyvä, että lapsetkin hyväksyvät tofun osana ruokavaliotamme. Se on jo kuulkaas suuri edistysaskel! Vaikka maustamattoman tofun tykkäänkin maustaa hyvin, niin silti tofun mieto maku ja rapsakka koostumus on myös lasten mieleen.

Kun itse valmistin tofua ensimmäisiä kertoja ei ollut saatavilla maustettuja tofuja, niin kuin nykyään. Saatikka tofua valmiiksi kuutioituna. Silloin tofusta oli saatavilla vain se mötikkä, joka ensi alkuun sai sormen suuhun. Mitäs tälle kuuluisi nyt tehdä? Nykyäänhän SoFine Luomu Tofu -valikoimasta löytyy myös valmiiksi maustettua tofua että myös valmiiksi kuutioitua ja maustettua tofua.

Tofun valmistaminen on tehty helpoksi myös heille, kenellä ennakkoluuloja sen valmistamisesta on. Mikäli tofu on teidän keittiössänne uusi tuttavuus, niin kehottaisin tutustumaan tuohon herkkuun valmiiden SoFine Luomu Tofu à la minute -tofukuutioiden myötä.

Ennen kuin jaan teille herkullisen itämaisen tofusalaattini ohjeen, kerron teille vinkit tofun valmistamiseen. Siis sellaisen tofun, jota ei ole valmiiksi kuutioitu ja maustettu.

🌱 leikkaa tofu viipaleiksi ja kuivaa palat kahden talouspaperipalan välissä
🌱 purista neste pois ja vaihda talouspaperit kuiviin niin kauan, kunnes tofun pinta tuntuu kuivalta
🌱 mikäli haluat tofukuutioita, niin kuutio viipaleet tässä välissä

🌱 paista tofu todella kuumalla pannulla öljyssä saadaksesi rapean lopputuloksen
🌱 koska maustamaton tofu ei maistu miltään, on se syytä marinoida, jotta siihen saa makua

Joskus marinoin tofun jo vähintään pari tuntia ennen sen valmistamista, mutta olen huomannut, että sen voi ihan yhtä hyvin marinoida vasta paistamisen jälkeenkin. Näin marinadi ei valu tofun nesteiden kanssa ulos tofua kuivatessa.

Aika usein tofua tulee käytettyä aasialaistyyppisten ruokien, kuten salaattien ja wokkien kanssa, mutta onpa sitä tullut käytettyä myös kesäisissä mansikkasalaateissakin. Se taipuu hirmuisen monenlaiseen ruokaan. Mutta koska itämaiset ruoat ovat lähellä sydäntäni, niin ajattelin jakaa teille itämaisen tofusalaattini ohjeen. Siinä maistuu ripaus lämpöä ja hitunen aurinkoa.

ITÄMAINEN TOFUNUUDELISALAATTI

1 rasia SoFine Luomu Tofu à la minute – Thai spiced
100 g riisivermisellinuudelia
100 g tuoretta pinaattia
6 retiisiä
ituja / silmusalaattia
100 g kirsikkatomaatteja
edamamepapuja
kevätsipulia
1 lime
puolikas puntti thaibasilikaa
puolikas puntti korianteria
2 rkl makeaa chilikastiketta
0,5 rkl soijakastiketta
2 cm pala luomuinkivääriä
oliiviöljyä
cashewpähkinöitä

– sekoita keskenään pinaatti, siivutetut retiisit, pienistellyt kirsikkatomaatit ja kevätsipulit
– valmista riisivermisellinuudelit pakkauksen ohjeen mukaan, anna jäähtyä
– paista tofut öljyssä rapeaksi pakkauksen ohjeen mukaan
– sekoita riisivermisellinuudelit ja tofu pinaattiseokseen
– lisää edamamepavut, idut (tai silmusalaatit), pienistellyt thaibasilikat ja korianterit
– sekoita makea chilikastike, raastettu inkivääri, soijakastike ja yhden limen mehu keskenään
– kaada kastike nuudelisalaatin päälle
– koristele murskatuilla cashewpähkinöillä

Edullista, nopeaa, ekologista ja luomua. Herkullista helposti. En näe yhtään syytä, miksen käyttäisi SoFine Luomu Tofua ruoanlaitossa. Hei mikäli ette ole tulleet vielä tutuiksi tofun kanssa, niin suosittelen tutustumaan. Tofut löytyvät yleensä kaupan juustohyllystä tai sen päätyhyllystä! Ja muistakaahan vielä, että tärkeimmät tofun valmistuksen seikat ovat tofun kuivaus ja paistaminen rapeaksi. Myös maustaminen, mikäli käytätte maustamatonta tofua.

KILPAILU!

Vastaamalla tämän postauksen kommenttiosiossa alla olevaan kysymykseen, olet mukana 30 euron SoFine -lahjakortti arvonnassa:

Onko tofu tuttu näky sinun keittiössäsi? Jos ei, niin haluaisitko päästä tofukokkailun maailmaan sisään?

Nyt se nimittäin on mahdollista tuon lahjakortin myötä 🙂 Arvonta-aikaa on viikko eli 19.2.2019 asti ja arvonnan säännöt löytyvät täältä.

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,

 


maanantai 11. helmikuun 2019

Gluteeniton & (valko)sokeriton mustikkatorttu

MOIKKAMOI

ja mitä mainiointa maanantaita! Heh, kerrankin maanantai on oikeasti tuntunut maa-nan-tail-le. Alkaen ihan siitä, kun jäimme esikoisen kanssa autolla jumiin meidän pihaan. Kiire oli melkoinen ja kummityttökin odotti kyytiä kouluun. Onneksi meni eräs setä koiriensa kanssa juuri ohi ja tarjoutui työntöavuksi. Muutenkin päivä on ollut varsin tapahtumarikas. Jatkanut sellaista maanantain voittokulkua. Mikäli sitä voittokuluksi voi oikein sanoa. Jos jotain positiivista, niin ei käy ainakaan aika pitkäksi, kun saa koko ajan olla vähän varpaillaan 😉

Taannoin esittelemäni gluteeniton & (valko)sokeriton porkkanakakku sai hyvän vastaanoton ja vastaavanlaisia reseptejä toivottiin lisää. Saamanne pitää. Viime perjantaina keittiössä hösätessäni kehittelin iltapäiväkahvihetkeen mustikkatortun. Tällä kertaa päälliseen ei löytynyt jääkaapista tuorejuustoa, joten päällyseksi vatkasin jähmettyneestä kookosmaidosta vaahdon. Jonka makeutin hunajalla. Myöskään ananasmurskaa ei ollut laittaa tortun pohjaan, joten korvasin sen ylikypsällä banaanilla.

GLUTEENITON JA VALKOSOKERITON MUSTIKKATORTTU

Pohja
2 dl gluteenittomia jauhoja
1 dl mantelijauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 banaani muussattuna
0,5 dl luomu kookossokeria
2 munaa
0,5 dl leivontaöljyä
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
2 isoa porkkanaa raastettuna
ripaus suolaa
desi jäisiä mustikoita

-sekoita kuivat aineet keskenään
-sekoita kuiviin aineisiin loput ainekset
-kaada leivinpaperilla vuoratun uunivuoan pohjalle
-paista 175 asteessa noin puoli tuntia
-anna jäähtyä ennen täytteen levittämistä

Täyte
1 prk jääkaappikylmää kookosmaitoa
loraus hunajaa
-vaahdota kookosmaidon jähmettynyt osa
-lorota hunajaa siihen pienissä erissä ja maista aina makeus
-levitä veitsellä jäähtyneen pohjan päälle

Koristeluun: kuivattua mansikkaa ja tuoretta minttua

Niin kuin porkkanakakku, niin myös tämä mustikkatorttukin oli vielä parempaa seuraavana päivänä, kun oli oikein mehustunut jääkaapissa.

Kirjoituspuuhissa, siinä menee tämä maanantai. Huomiselle on luvattua aurinkoa, niin silloin on hyvä pitää kuvauspäivä. Nyt kuppi kahvia ja raakasuklaapatukka. Yleensä syön vain palasen raakasuklaapatukasta, mutta tämä kyseinen maanantai vaatii ehdottomasti koko patukan 😀

MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


sunnuntai 10. helmikuun 2019

Parhaimmat kiksit elämässä

HEPSKUKKUU

ja hei, olenko mä astunut johonkin aikakapseliin, joka laskeutui yhtäkkiä siihen ”maaliskuu jo maata näyttää” -kuukauteen? Kumpparikelit, ne tuli kyllä ihan puskista. Mutta en valita, linnut lauloi kilpaa vettä valuvan rännin kanssa pikaisesti koiran kanssa ulkona käydessäni. Sen verran hienohelma on tuo meidän machopuuvillapallo, että isompien vesilätäköiden yli mentiin sylikyydillä.

Täällä vietellään leppoisaa sunnuntaipäivää. Eilinen menikin kokolailla pääkaupunkiseudun kupeessa synttärihulinoissa ja illalla tultiin kotiin vasta ysin jälkeen. Joten minulle, joka kaipaa viikonlopultaan kotoilua, tuli ohjelmavapaa sunnuntai tarpeeseen. Historian kokeisiin lukemista ja keittiöelämää. Pyykkirumbaa ja tulevan viikon aikataulutusta. Koiran pesemistä ja  pientä siivoilua. Miten sitä voikaan saada niistä ihan tavallisista asioista niin paljon kiksejä? Mies tuossa hienovaraisesti vihjaisi makkarin nurkassa lojuvasta jätesäkistä, joten ehkä sekin tänään lähtee siitä eteenpäin. Niin hienosti, kun konmaritin vaatteeni, niin ei sitä ihan loppuun asti projektia tullut vietyä. Mutta ainakin vaatehuone on nyt siisti. Yksi jätesäkki nyt sinne tänne 😉

Kiksejä sain tänä sunnuntaina myös siitä, että ylitin jälleen itseni ruoanlaiton suhteen. Kiitos teidän vinkkien, valmistui keittiössämme ekaa kertaa ikinä kokonainen broileri. Pakkauksessa luki vielä että tuo oli Pirkanmaalla kasvatettu. Lämmitti kovin mieltä. Broitsun lisäksi nuoriso toivoi valkosipulisia veneperunoita ja timjamiporkkanoita. Toive toteutettiin ilomielin. Dipin aseman ajoi currymajoneesi ja vähän vihreää löytyi salaattikulhosta. Laseihin limellä maustettua vettä. Miten voikin olla mahdollista, että limeä viipaloidessani mulle tuli yhtäkkiä caipiroskan tuoksu nenään? Ja mikä yllättävintä, lievä kuvotuksen tunne. Kiksit olivat kuulkaa kaukana tuosta tuoksusta.

Nyt takaisin Sokrateen ja kumppaneiden pariin. Minä, joka en koulussa juurikaan historiasta välittänyt, olen saanut tänään myös kiksejä uuden oppimisesta. Historiahan on itse asiassa äärettömän mielenkiintoista. Vielä kun saisi sen tuon yhden koululaisen ajatusmaailmaan ujutettua 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


perjantai 08. helmikuun 2019

When life gives you lemons, stay in the kitchen!

MOIKKAMOI!

Tänään aamupäivällä linnoittauduin keittiöön kokkailemaan erästä yhteistyötä varten ja olo rentoutui välittömästi tarvittavat aineet keittiön tasolle levitettyäni. Kun veitsi osui leikkuulautaan ja thaibasilikan tuoksu valtasi keittiön huomasin hyräileväni Backstreet Boysia. Minä, joka en ole koskaan liiemmin kuulunut ko. bändin faneihin 😀

Siinä ruoanlaiton ohessa aloin miettimään, että milloin itse asiassa aloin rakastamaan ruoanlaittoa ja leivontaa. Mikä oli se sysäys, joka ajoi mut aikoinaan keittiöön. Ajatukset palasivat vuoteen 2001 ja siihen yhteen perjantain ja lauantain väliseen aamuyöhön. Olin herännyt kahden jälkeen yöllä miettimään työjuttuja. Iskän perustaman maalitehtaan alasajaminen tuolloin juuri koulun penkistä valmistuneelle oli isompi taakka kuin olin ajatellutkaan. Henkisesti, mutta myös sen suhteen, että epävarmuus omista taidoista oli koko ajan läsnä.

Iso tehdasrakennus ja toimisto tuntuivat päivä toisensa jälkeen kolkoilta, sillä tuttua puheensorinaa ei kuulunut. Tuttuja hymyileviä kasvoja ei enää näkynyt. Lisäkseni töissä oli enää tuotantopäällikkö, joka ajoi tuotannon puolta alas. Omalla kontollani oli toimiston ja sen töiden alasajaminen. Ennen tuota perjantain ja lauantain välistä yötä olin maannut kotona kaksi viikkoa sairauslomalla keuhkokuumeessa. Ja potenut niin huonoa omatuntoa siitä, että yrityksen alasajamisen aikataulu sakkaa minun takia. Mitä se uusi työnantajani, Suomen suurimman maalitehtaan toimitusjohtajakin tästä ajattelee, ajattelin. Tietämättä vielä silloin, että jälkeenpäin tulisin saamaan ansioluettelooni arvokkaan työkokemuksen kiitettävillä arvosteluilla.

Tuolloin yön pimeinä tunteina aloin tuntea paniikkia. Nousin sängystä ylös ja hiivin keittiöön. Huomasin ottavani leivontatarpeita työtasolle ja eikä aikaakaan, kun uunista tuli toscakakun tuoksu. Siinä samalla, kun istuin aamuyön sarastaessa kahvikuppini kanssa keittiön pöydän ääreen ja katsoin taivaanrantaa, josta aurinko alkoi pikkuhiljaa nousemaan, tunsin yhtäkkiä mielettömän levollisuuden tunteen. Sellaisen, kaikki kyllä järjestyy -tunteen.

Toscakakku maistui aivan äidin tekemälle eli olin onnistunut siinä täydellisesti. Hipsin takaisin vällyjen alle ja nukuin puoleenpäivään.

Tuosta se lähti; rakkauteni siihen euforiseen tunteeseen, jonka saavutan keittiössä. Siihen, joka ajaa mut kerta toisensa jälkeen keittiöön. Keittiössä vietetty aika tuo iloa elämään, mutta se myös lohduttaa, kun on sen aika. Muutaman vuoden jälkeen tuosta kohtalokkaasta ”rakastuin mä keittiöelämään” yöstäni muistan, että saimme suru-uutisen töihin ja rakas Oriveden mummuni oli kuollut. Sinä iltana keittelin keittiössä miehelleni ja minulle helmipuuroa iltapalaksi. Helmi-mummun muistolle. Vaikka suru oli sanoinkuvaamaton, niin puuroa hämmentäessäni tunsin lohtua.

Rentoudutteko te keittiössä? Tiedän, että kaikki eivät ole keittiöihmisiä. Monelle keittiössä hääräileminen on kiireen tai taitojen puutteen takia vastenmielistä. Kehoittaisin kuitenkin kokeilemaan, millaista kokkailu parhammillaan on. Antamaan sille mahdollisuuden. Aloittamaan silloin, kun on aikaa tarpeeksi. Ottamaan mieluisan reseptin esiin ja ylittämään itsensä. Olematta vaatimatta liikoja. Niin kuin monet taidot, niin myös kokkaustaidot kehittyvät mitä enemmän siellä keittiössä viettää aikaa.

Vaikka tämä bloggaaminen on itselleni työtä, niin ei se näinä päivinä varsinkaan kuulkaas työltä tunnu. Vai kuinka monessa muussa työssä voi kehittää jonglööraustaitojaan limeillä sillä aikaa, kun tofut paistuvat pannulla? 😉 Muistakaahan taas nauttia tulevasta viikonlopusta, viettää aikaa siellä teidän happy placessa. Olkoon se sitten keittiö tai joku muu. Me suunnataan huomenna kohti pääkaupunkiseutua ja voipi olla, että tämä vanha heppatyttö pääsee vähän hepostelemaankin 

IHANAA VIIKONLOPPUA!