perjantai 15. maaliskuun 2019

Rakas mökkipäiväkirja ♥

8

”Siitä on jo kauan, kun huolella valmistelimme mökin vastaanottamaan tulevan talven. Teimme kaikkemme, jotta mökki talvehtisi niin, ettei pakkanen pääsisi puremaan. Putket jäätymään tai hiiret sen hirsiä jyrsimään. Sisimmässään sitä tuntee talven taittuneen. Päivä on pidentynyt ja jo heti aamusta linnut laulaa. Sisäisesti sitä tuntisi olevansa valmis mökkikauteen. Enemmän kuin valmis. Tähän asti olen pitänyt jotenkin mökkikaipuun hallinnassa, mutta yhtenä päivänä se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Onneksi on kuvamuistot. Muistot, joiden avulla palata aurinkoisiin, helteisiin heinäkuun iltoihin. Tummiin, myrskyäviin päiviin, kun pohjoisen ulapalta lyö vaahtopäät kalliorantaan. Kylmiin toukokuun aamuihin, kun varvikko on vielä huurteinen hallayön jäljiltä. Niihin aamuihin, kun venyttää unta vielä vähän pidempään ja nousee ylös nukuttuaan kellon ympäri. Kun kuulee sänkyyn kahvinkeittimen pulputuksen, tuoksuttaa kahvin tuoksun. Kun noukkii pihasta muutaman mustikan aamupuuroon. Istuu ihan hiljaa kahvikupin kanssa ja tuijottaa järvelle.

Ei ole enää montaa viikkoa siihen, kun ensimmäistä kertaa ajamme veneen mökkilaituriin, nousemme pakaasiemme kanssa ja aloitamme mökkikauden. Mutta miksi sekin tuntuu liian pitkältä ajalta?”

Niin, mökki-ikävä kasvaa kasvamistaan. Kuten joka ikinen vuosi tässä vaiheessa keväänodotusta. Vanhoista mökkipäiväkirjoista katsoin, että monena vuonna olemme aloittaneet mökkikauden jo huhtikuulla, mutta parina viime vuotena mökille on päästy vasta toukokuun 5. päivä. Sopivasti miehen syntymäpäivänä 🙂 Pieni toive on tänäkin vuonna, että pääsiäiseksi pääsisimme mökille. Pääsiäinen kun on verrattain myöhään. Saisi viettää ensimmäisen kesämökkipääsiäisen. Laittaa pääsiäisruokaa ja koristella mökki pajunkissoin.

Tälle keväälle ja kesälle on mukavia juttuja tiedossa mökillä. Jatkamme viime kesänä aloittamaamme maalausprojektia ja kesähuone valkaistuu sisältäkin. Mökkien ulko-osat saavat myös ehompaa pintaa. Ehkä tänä vuonna rakennamme myös pitkään suunnittelemamme pienen terassin kalliorannalle. Sellaisen, johon saamme kaksi kansituolia, joista tuijotella kaukaisuuteen. Viime vuonna mustikoita ei tullut juuri nimeksikään, mutta tänä vuonna ajattelin taas kerätä niitä sen 27 litraa, mitä parhaimpana vuonna mökin pihasta olen kerännyt. Pakkaseen talven varalle.

Mökkikassin sisältö on jo pian pakattu uutta mökkikautta varten 🙂 Ostimme reissusta uudet mökkipyyhkeetkin. Huomenna alkaa se ajanjakso vuodesta, jolloin tehdään miljoonatsiljoona murikkatestiä ja testataan mökkijärven jään kestävyyttä. Tietäen, että niin kauan kuin täällä Tampereella on isot järvet jäässä, ei tuo pienempi ja pohjoisempi mökkijärvi tietenkään sula. Mutta se on osa mökkikauden odotusta. Käydä venerannassa, tsuumata mökkisaareen makrolinssin läpi ja ajaa Seitsemisen kupeessa olevan kahvilan kautta kotiin. Odottavan aika on todellakin pitkä. Mutta ennen pitkää nämä perjantait saavat ihan uuden merkityksen. Sellaisen olotilan, joka on kutkuttanut vatsanpohjassa jo koko viikon. Se tunne, kun tietää työpäivän aikana, että kellon lyödessä 16.00 ja viikonlopun alkaessa autonnokka suuntaa kohti venerantaa. Se tunne on ihan järjetön. Sitä kannattaa odottaa.

Mitens te muut mökkihöperöt, joko on kova ikävä mökille? ♥

PERJANTAITERKUIN,


torstai 14. maaliskuun 2019

Nouse arjen yläpuolelle -voileivät & arvonta

61


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Vaasanin kanssa

 

MOIKKAMOI!

Tällä kertaa pääsen jakamaan voileipärakkauttani. Tehän tiedätte, että kuittaan aika usein lounaankin voileipälounaalla. Enkä näe siinä mitään pahaa. Tällaisen voileipien rakastajan, kuten minun, lempparimatkuskohde on ehdottomasti Tanska ja varsinkin Kööpenhamina. Jossain vaiheessa tajusin, että miksen voisi alkaa myös kotona nousemaan arjen yläpuolelle ja nauttia voileipähetkistä. Nähdä hieman enemmän vaivaa voileipieni eteen kuin vain sen juusto- ja kurkkusiivun verran.

Tätä nykyä rakastan rakentaa erilaisia voileipiä. Yksikerroksisia, mutta myös kerrosvoileipiä. Välillä voileivistä tulee niin korkeita, että ne hädin tuskin mahtuvat suuhun. Pitää käyttää aterimia. Mutta yhtä kaikki, oli se voileipä sitten yksikerroksinen tai monikerroksinen, niin silti se hetki, kun istun voileivän ja kahvikupin kanssa ruokapöydän ääreen, tietää hetken hengähdystä. Omaa hetkeä, jolloin saan tovin miettiä kaikkea kivaa. Haaveilla ja suunnitella. Tuntea, kuinka maukas paahtimessa käynyt leipä rapsahtaa hampaiden välissä.

Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Vaasanin kanssa ja sen myötä tulin kertomaan teille kahdesta ihanasta leivästä. Joiden avulla arjen yläpuolelle nouseminen on tehty helpoksi. Leipä taipuu moneksi ja ei ole kerran tai kaksi kuukaudessa, kun meillä tehdään iltaruoaksikin lämpimiä voileipiä. Parhaimmillaan mielestäni leipä on kuitenkin syötynä ilman lämmittämistä. Vaihtelevilla täytteillä. Ainakin mikäli kyse on näistä herkullisista Vaasan Lempeästä ja Vahvasta. Leivistä, joissa on juurevaa sielukkuutta ja ainutlaatuinen maku. Näiden leipien avulla voi nauttia paistopisteleipien herkullisuudesta kätevässä palakoossa. Mutta toisin kuin paistopisteleivät, nämä säilyvät paremmin.

Näistä arjen sulostuttajaleivistä löytyy kaksi varianttia; Lempeä ja Vahva. Molempien rikas maku perustuu taikinajuureen, Lempeässä kauraiseen ja Vahvassa rukiiseen juureen. Kumpikin leipä maistuu, mutta ei liian voimakkaalle. Vaan juuri sopivan voimakkaalle. Meillä syödään näitä paahdettuna ja ilman. Pakkasessa on ollut aina vähintään yksi pussi hätävarana. Sieltä on helppo sulattaa paahtimessa yksi leipä juuri sen hetken tarpeeseen. Vaikka harvoin näistä pakkaseen asti ennättää; pakkauskoko on juuri sopivan pieni helppoon arkiherkutteluun.

Kokosin teille neljä suosikkitäytettäni leiville. Kahdessa leivässä käytin Lempeää ja kahdessa Vahvaa leipää. Kaikki leivät voitelin ensin margariinilla ja sen jälkeen täytin herkkutäytteillä. Leivät voi ennen voitelemista vielä paahtaa paahtimessa, mikä tuo niille ekstrarapeutta.

Nouse arjen yläpuolelle -leipien täytteet

♥ hummus + rapea silmusalaatti + persilja + mustapippuri
♥ fetajuusto + avokado + kuivattu chililastu + tuore korianteri
♥ salaatinlehti + kurkku + majoneesi + persilja + mustapippuri
♥ turkkilainen jogurtti + pensasmustikka + vadelma + hunaja

Enää leipä ei ole siis vain se tylsä välipala, joka napataan kiireessä ja syödään puolijuoksussa. Vaan leipä on oikeasti varteenotettava vaihtoehto niin välipaloihin, lounaisiin kuin iltaruokiinkin. Vaasanin Maku -leivästä saa täytteillä erittäin monipuolisen ja täyttävän. Se ei ole vain pelkkä lisuke muun ruoan ohella, vaan siitä saa pienellä vaivalla tehtyä itse ruoan. Se sopii niin arkeen kuin juhlaan. Kuten kerroin, niin itselläni se kuuluu kyllä vahvasti arkihetkiin. Se on sellainen luotettava iltapäiväkaveri, joka pitää seuraa kotitoimistopäivinä. Joka saa myös poikkeuksetta joka kerta hyvälle mielelle. Tuo ihan tavalliseen arkipäivään ripauksen luksusta!

Mikä on sinun lempparitäytteesi herkkuleipään?

Vastaamalla ylläolevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiosiossa voit voittaa kassillisen Maku -leipää. Arvonta-aikaa on tasan viikko eli 21.3.2019 asti ja arvonnan säännöt löydätte täältä.

MUKAVAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,

 


keskiviikko 13. maaliskuun 2019

Olohuoneen muutos

12

MOIKKAMOI IHANAT!

Ja saaneen ilolla ilmoittaa, että I’m back. Siis sellaisena omana itsenäni. Eka aamu reissun jälkeen, kun ei tunnu ihan höpöltä. Kymmenen tunnin yöunilla saattaapi olla osuutta asiaan. Tiedättekö, kun on sellainen veto pois -olo, niin sitä helposti jää sellaiseen kierteeseen. Eilen illalla töiden jälkeen välikuolemissani sohvalla päätin, että ei tästä tule nyt yhtään mitään. Mies reippaili hiihtoladulla ja mä podin reissussa murtunutta varvastani, joka ei tällä hetkellä kärsi edes kävelemistä. Kiitos parin korkkaripäivän töissä. Manailu loppui lyhyeen, kun sain esikoisen suostuteltua kanssani pieneen projektiin. 

Tai pieneen ja pieneen. En muistanutkaan, että noiden sohvien laittaminen palasiksi ja päällysten vaihto vie niin kauan aikaa. Varsinkin, kun välineet eivät olleet kunnossa. Ostin vajaa pari vuotta sitten meidän sohviin Ikean alesta uudet päälliset. Vaaleanharmaat, omaksi yllätyksekseni. Valkoiset, vanhat päälliset olivat jo niin likaiset, etteivät lähteneet pesussa kunnolla puhtaaksi, vaikka valkaisuainettakin välillä käytin. Aluksi mietin, että ei välttämättä kannata tummentaa olkkarin ilmettä kesää kohden mentäessä tummemmilla päällisillä, mutta hei – nuo vaaleanharmaat päälliset toivat just sitä kodikkuutta jota kaipasin. Illan hämyssä olkkari oli ihanan kutsuva. Ja lisäksi passaavat niin hyvin yhteen tuon jokakeväisen pinkin värin kanssa.

Valkoiset sohvan päälliset joutivat jälleen kerran pesuun, mutta elleivät lähde puhtaaksi, niin joutavat roskiin. Harmi, ettei näihin sohviin myydä enää valkoisia päällisiä. Päällisten vaihdon myötä tuntuu, että meillä on uudet sohvat. Nuo pian yhdeksän vuotta vanhat sohvat ovat kyllä olleet koko rahansa arvoiset. Silloin maksoivat muistaakseni yhteensä viisisataa euroa. Juuri sen summan, jonka saimme myydessämme vanhan sohvan uusien alta. Uudet päälliset tekivät istuinpehmusteista taas jämäkät. Siinä, missä ne vanhat päälliset olivat jo kovin antaneet myöden ja sohvat olivat jotenkin nuhjaantuneen näköiset. 

Pienellä ja kohtuu edullisesti aika iso muutos olohuoneen ilmeeseen. Vai mitä mieltä olette? 🙂 Ainut mikä nyt kaipaa uudistusta on tuo matto! Valkoinen matto sopisi paremmin, mutta tällä mennään tähän hätään. Myös valkoiset seinät ovat haaveena, mutta mikä siinä onkaan, että maalitelaan tarttuminen ei oikein nappaa. Varsinkaan kun kyseessä on näin iso tila.

KESKIVIIKKOTERKUIN,

 

 


tiistai 12. maaliskuun 2019

Epätäydellisyys on täydellistä

0

HEISSAN!

Multa toivottiin tsemppipostausta siitä, miten paluu arkeen loman jälkeen sujuu kivuttomasti. Kuulkaa, tästä arkeenpaluusta on tällä kertaa sujuvuus ja kivuttomuus kaukana, joten  kosketuspintaa moisen tekstin kirjoittamiseen ei ole 😉 Sen sijaan ajattelin kertoa teille, mitä loma teki pääkopalleni. Miten se helpotti elämääni ajatuksen tasolla. Ihan sen suhteen, että jossain vaiheessa viimeisten vuosien aikaan olen asettanut riman liian korkealle. Kuvitellut, että en pystyisi julkaisemaan blogissa kännykällä otettuja räpsyjä. Esiintymään Insta storyssa jetlagissä silmäpussit poskilla roikkuen. Otsajuonteet auringon antamasta kuivuudesta mollottaen. Ja mikä kivointa, olen saanut teiltä juurikin näihin ”olen kuin räjähdyksen jäljiltä” -höpötysvidskoihin eniten kommentteja ja kiitoksia siitä, että olen sellainen kuin olen.

Lomalla muistin jälleen, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Elämässä ja varsinkin somessa. Joskus epätäydellisyys ja rosoisuus on enemmän täydellistä kuin mikään muu. Kännykkäräpsyt on parhaita esimerkkejä epätäydellisestä täydellisyydestä. Niitä blogista löytyi lomalla yhtä postausta lukuunottamatta. Rajaukset ja suoristukset jäivät laittamatta ja loppujen lopuksi kuvissa oli enemmän fiilistä kuin niissä vimpan päälle fiilatuissa järkkärillä otetuissa. Kun tulee se kodak-moment, niin sai vain nappaista puhelimen käteen ja räpsäistä. Aika monet noista kodak-hetkistä on tallennettuna Instan kohokohtiini (Phuketit ja Koh Yao Yait erikseen).

Tuntuu, että varsinkin blogeissa ja somessa ylipäätään on menty pitkään kiiltokuvilla. Viety täydellisyys niin pitkälle, että se alkaa jollain tapaa ahdistamaan. Onnellinen olen huomatessani, että pikkuhiljaa aletaan menemään taas kohti sitä epätäydellisyyttä. Insta moment:han alunperin tarkoitti juurikin tuota hetkessä otettua kuvaa. Ei niitä järkkärillä otettuja ja kuvankäsittelyn kautta fiilattuja kuvia. Jotka saavat tuon feedin näyttämään harmoniselta. Myyvältä, mikäli somea tekee työkseen. 

Kuvissa näkyvästä mustikkapannaristakin tuli epätäydellisen täydellistä. Ei sellaista kuin piti, kaukana siitä. Mutta silti ah niin hyvää. Tein pohjan tällä fetapannukakkuni ohjeella, mutta sujautin taikinaan kourallisen mustikoita ja vähän kookossokeria. Sekä ruokasoodaa ja leivinjauhetta ripaukset. Mikä ehkä oli virhe. Tästä ei tullut niin pannarimaista kuin mitä piti. Joten älkää alkako soveltamaan ruokasoodan ja leivinjauheen kanssa.

Nyt kohti epätäydellisen täydellistä tiistai-iltapäivää. Josko tuo väsymys pikkuhiljaa helpottaisi ja pääsisi kiinni tähän työviikkoon 🙂

AURINKOISTA TIISTAITA TOIVOTELLEN,

 


maanantai 11. maaliskuun 2019

Herkullinen ja nopea Härkis-pyörykkäwok

0


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Verso Foodin kanssa

 

HEIPPAHEI IHANAT!

Näin loman jälkeisenä ensimmäisenä maanantaina on arkiruoka vahvasti jälleen tapetilla. Viime viikolla tämän viikon ruokalistaa auringon alla rustatessani nautin siitä tiedosta, että pääsen jälleen kokkailemaan. Kaksi viikkoa pois keittiöstä on tuntunut pitkältä ajalta. Onhan ruoanlaitto yksi rakkaimmista harrastuksistani. Rentoutuskeinoista, joilla saa arki-iltoina työpäivän nollattua. Jonka pariin saa viikonloppuisin uppouduttua ajan kanssa.

Tämän viikon arkiruoat suunnittelin jälleen kerran helppouden kautta. Kun on kovin kiire työpäivien jälkeen, niin ruoanlaittoon ei saa mennä kauaa aikaa. Ja mitä vähemmän ainesosia reseptissä on, niin sekin helpottaa. Suunnittelen ruoat toki herkullisuus edellä, mutta kyllä varsinkin viikolla ruoan nopea valmistuminen on yksi valttikortti. Se, että ainesosaluettelo ei ole loppumaton.

Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Verso Foodin kanssa. Meidän perheessä Härkis® on saavuttanut vankan jalansijan. Juurikin sen helppouden ja herkullisuuden ansiosta. Milloin Härkis-rouheesta valmistuu nopea curry tai milloin keitto. Härkis-pyöryköistä olen tehnyt pastakastiketta, mutta tällä kertaa valmistin älyhelppoa Härkis-pyörykkäwokkia. Härkis-tuotteet ovat mun mielestä ihan hurjan monipuolisia ja sovellettavissa erilaisiin resepteihin. Sen lisäksi, että ne ovat edullisia proteiininlähteitä arjen kokkailuissa. Härkistä ei tarvitse välttämättä edes maustaa, mutta maustamalla siihen saa mukavasti esimerkiksi tulisuutta, mikäli sellaista ruokaansa haluaa.

Härkis-pyörykkäwok

1 pkt Härkis® Pyörykkä Original
400 g wokkivihanneksia
1 pkt rouskuvia ituja
puolikas yksikyntisestä valkosipulia
2-3 rkl sweet chili -kastiketta
1 lime

öljyä paistamiseen
korianteria tarjoiluun

-kuori ja pienistele sipuli
-kuullota sitä wokkipannulla öljyssä pari minuuttia
-lisää wokkivihannekset ja wokkaa kunnes vihannekset ovat hieman pehmenneet
-lisää Härkis Pyörykät (itse puolitin pyörykät ennen wokkausta)
-mausta limen mehulla ja sweet chili -kastikkeella
-tarjoile tuoren korianterin kanssa

Yllä olevasta reseptistä tulee neljälle nälkäiselle syöjälle maukasta ja ravitsevaa vatsantäytettä. Valmiita wokkivihannespusseja löytyy kaupan hevi-osastolta tai pakastelokerosta vaikka kuinka. Itselläni oli käytössä wokvihannessekoitus, josta löytyi keräkaalia, porkkanaa, punasipulia ja sokerihernettä. ID

Onko Härkis teille tuttu? Teille, jotka ette ole tuttuja Härkiksen kanssa, niin kerrottakoon, että Härkis on härkäpapuvalmiste. Se on käytettävissä sellaisenaan eli säästää ruoanlaitossa aikaa melkolailla. Kotimaisuus on tänä päivänä kova sana, joten lämmittää mieltä, että Härkis valmistetaan kotimaisista härkäpavuista. Härkäpapu sisältää jopa 30 prosenttia proteiinia ja lisäksi siinä on runsas määrä ravintokuitua ja B-ryhmän vitamiineja.  Härkis sopii monille, se on nimittäin laktoositon, soijaton ja gluteeniton.

Kuten olen kertonut, niin olen tietoisesti panostanut vegeruokien määrään arkiruokailussamme. Ja hei, mikäs siinä panostaessa, kun vegeruokailu on näin helppoa ja herkullista!

MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

 


« Vanhemmat
Uudemmat »