torstai 29. marraskuun 2012

Feeling a bit Christmassy

Moikka,

käväistiin pikkuisemman kanssa pikaisesti ”metsässä”, työpaikan tontilla. Mukaan lähti kuusenoksia sekä pari katajanoksaa, jossa toisessa vielä marjoja. Männynoksia olisin myös mieluusti halunnut mukaani, mutta männyt olivat niin kitukasvuisia (tai oksat liian korkealla), että pitänee mennä eri metsään niitä etsimään. Tosi monessa blogissa ja sisustuslehdessä onkin nyt näkynyt noita lasipullo+yksi männynoksa viritelmiä. Kivoilta näyttää! Mekin saatiin noiden parin katajanoksan myötä hiukka lisää jouluista tunnelmaa ruokatilaan. Voipi olla, että lähempänä joulua tuohon oksille pääsee pari hopeapalloa roikkumaan. Ai niin, tuon tontun teho tuossa ruokapöydällä on kadonnut. Meillä on ruokailut tänä päivänä aivan säätämistä ja kikattamista. Phuuh. Täytyy keksiä parempi keino! 
Aikas käppyrät ja kitukasvuiset nuokin oksat ovat, mutta jotenkin mua tällä hetkellä kiehtoo tietynlainen karuus sisustuksessa. Tai on jo jonkin aikaa kiehtonut. Se alkoi silloin pari vuotta sitten betonihimon myötä. Näin joulun kynnyksellä tuohon karuuteen tulee yhdistettyä pehmeyttä. Mutta luulenpa, että kevään korvilla turha pehmeys riisutaan, kuten myös nuo tummat värit. 
Tuli muuten yhtäkkiä mieleeni, että enpäs olekaan muistanut laittaa noista pallovaloista kyselyä. Että kuuluuko niiden noin vain sammuskella. Taidankin tehdä sen heti, kun olen vastannut ed.postauksen kommenteihin…
Torstaiterkuin,

tiistai 27. marraskuun 2012

Tummaa vai vaaleaa?

Hej,

aamulla kuulkaas satoi hiljalleen lunta, kun vein esikoista kouluun. Eikä tämän viikon säätiedotusta eteenpäin katsoessakaan joudu pettymään. Talvi tulee. Ja joulu 

Olen ollut jälleen hyvin, hyvin analyyttisellä päällä (lue: kalliiksi tulee ;). Istunut aamulla tuossa mun sohvannurkassa, juonut kahvia ja lukenut Katjan ja Tiinan ihanaa joulukirjaa (teitte upeaa työtä, kirja on ihana ja ajaton ♥). Niin siis siinä lukiessani tuijottelin välillä tuota meidän pitkää seinää. Ja päätin, että ei sitä ainakaan tummenneta. Palasin vanhaan suunnitelmaani jatkaa olkkarin Bestå-linjaa myös tuolle seinälle. Siihen jäi kirjanluvut ja kahvin juonnit, kun oli pakko mennä mallaamaan Beståt tuohon suunnitelmaani. Itseni tuntien tiedän, että viimeistään helmikuussa harmaat verhot ovat vaihtuneet valkoisiin ja muutenkin tekee mieli kirkastaa kodin ilmettä. Ehkä nuo kaksi tummaa Hemnes-lipastoa tuntuisi silloin tunkkaiselta. 
Tuo peili ja muut tilpehöörit tason päällä tulevat vielä ajan saatossa muuttumaan. Meillähän on tuossa ikkunan edessä vastaavanlainen Bestå-taso systeemi, mutta matalampana. Eikä ole pois suljettu vaihtoehto, että osa tästä Beståsta olisi korkeampaa….
Mitä mieltä olette laitetaanko tummaa vai vaaleaa? 
Tässä vielä kuva tuosta viime viikon suunnitelmastani:
Niin analyyttiseksi en vielä ryhtynyt, että olisin löytänyt pianolle paikan jostain muualta kuin olkkarista. Kaikki ajallaan 🙂 Todennäköisin paikka pianolle on tuolla takkahuoneessa nyt kun haluan säilyttää olohuoneen ilmeen valoisana. Mutta se tietäisi luopumista tuosta ihanasta mustasta kirjahyllystä ja peilistä. 
Tänään ajattelin mennä hiukka havumetsälle, sen verran ihania kuvia tuolla joulukirjassa oli. Lisäksi edessä olisi viikkomaitokauppaa. Mutta sitä ennen pikainen juoksulenkki ennen kuin koululainen kotiutuu.
Tiistaiterkkusin,

maanantai 26. marraskuun 2012

(soutaa, huopaa ) // työpiste

Hyvää iltaa ihanaiset,

mä olen tehnyt nyt itselleni oikein ongelman tuosta pianosta ja sen paikasta. Ehdottomasti haluan tuolle seinälle nuo suunnittelemani lipastot oheistilpehööreineen (klikklik), mutta pianon uudesta paikasta en enää olisikaan niin varma. Suunnittelin siirtäväni (siirrättäväni) sen tähän työ/bloggauspisteen paikalle. Mutta tämä mun työpiste on tällä hetkellä olkkarin valopilkku. Jos tähän tuodaan tuo ruskea piano, niin nurkkaus pimenee radikaalisti. Äsh. Mihin mä tuon pianon nyt laittaisin…takkahuoneeseenko? Ei taida mahtua. 

Ja sitäpaitsi, onhan sitä kivempi bloggailla työpöydän ääressä kuin sohvalla…ainakin tämän vanhan läppärin kanssa, joka pitää koko ajan olla piuhan päässä virtapistokkeeseen. Ootteko muuten huomanneet, että jouluvaloista ja kynttilöistä on suhteellisen vaikea saada pimeän aikaan kivoja kuvia? Täytyisi vissiin lukea joku manuaali kameran asetuksista. Tuntuu, että kuvat helposti ylivalottuu ja näyttää siltä, että on onnistunut saamaan kuvaan pienen tulipalon alun 😉


Kuvaamisesta puheenollen; niin kauan kuin mä olen siitä kameran jalustasta haaveillut, niin nyt saan sellaisen lainaan. Joten voipi olla, että saatte nähdä muitakin kuin tärähtäneitä hämäräkuvia. Ja ehkä myös piinaan teitä lisää kotiäitilook-kuvilla 😉

Käytiin juuri laittamassa etupiha ja takapiha täyteen jouluvaloja. Nyt saa lumisateet tulla! Ihan pakko mennä seuraavaksi saunaan sulattelemaan sormia. Taitaa mennä yöksi pakkasen puolelle tuolla ulkona…

Edelleen mukavaa maanantaita toivotellen 😉


sunnuntai 25. marraskuun 2012

Arabian ystävä ♡

Moikkamoi,

hei, teitähän on tullut jälleen lisää! Sydämellisesti tervetuloa uusille lukijoille ja hirmuisen paljon jälleen kiitoksia ihanista kommenteistanne. ♡
Mä en ole koskaan ollut mikään keräilijätyyppi. Mutta nyt musta on kovaa vauhtia tulossa sellainen; kiitos tämän ihanan Arabian Suomen kaunein kattaus- kampanjan, johon pääsin mukaan. On ollut suuri kunnia olla tässä mukana. Mutta siihen keräilyyn; joka kauppareissulla hipelöin kaikkia ihania astioita ja mietin, että ”Tämähän sopisi hyvin kaapissa oleviin KoKoihini”. Musta on selvästikin tullut keräilijätyyppi  🙂  
Nyt mulla on keräilykohteena Arabia Nero aluslautaset noiden KoKo-kahvikuppien ja vatien alle. Tuo mukavasti pientä särmää laittaa neliön mallinen aluslautanen tuohon pyöreään settiin. Yksi Neron lautanen kaapissa jo on, mutta mikäli joulupukki on kuullut toiveeni, niin pian niitä on kuusi 🙂
Meillä käy aika paljon sellaisia vieraita, joille ei tarjota vain kahvia ja kakkua eikä myöskään kunnon ruokaa. Vaan siitä väliltä; salaattia, tapaksia tms. Myös tuohon tarkoitukseen nuo Nero-lautaset on kuin tehty. 
Mutta nyt niihin lupailemiini resepteihin liittyen tuohon Arabian Suomen Kaunein Kattaus-postaukseen.  Koska nämä kauniit Arabian astiat edustavat palaa kauneinta Suomea, niin ajattelin että menu voisi olla myös pääosin suomalainen. Postaus löytyy kokonaisuudessaan täältä ja tuo Suomen Kaunein Kattaus-kilpailu täältä.
Savuporojuustokeittoa en ole ikinä ennen tehnyt. Enkä liioin löytänyt siihen sellaista ohjetta netistä, joka olisi miellyttänyt. Joten kehitin siihen reseptin ja täytyy sanoa, että kerrankin omasta päästä resepti onnistui kerrasta. Tuli niin hyvää, että vei kielen mennessään 😉 
SAVUPOROJUUSTOKEITTO (kuudelle)

200 gr Creme Bonjour savuporotuorejuusto
250 gr Valio Koskenlaskija kylmäsavuporojuusto
100 gr Kotasavu Poronkylmäsavurouhe
2 dl kermaa
suolaa, kuivattua timjamia, mustapippuria
vettä
suurustamiseen vehnäjauhoa

Kiehauta vajaa litra vettä (ehkä noin 0,75 l). Lisää siihen juustot ja sekoita niin, että ne sulaa. Lisää kerma ja poron kylmäsavurouhe. Anna kiehua noin puoli tuntia miedolla lämmöllä. Lisää mausteet ja suurusta hieman vehnäjauholla. Jostain muistan lukeneeni, että tuohon suurustamiseen käy myös keitetty jauhoinen perunakin 🙂


Alkupalan kera maistui tunturisalaattidippi ja ruislastut. Mulla on ihan himuinen himo ruisleipään ja tässä muodossaan se maistui ehkä kaikista parhaimmalle mitä ikinä (ei ehkä kuitenkaan terveellisimmälle). Kuten aiemmin mainitsin, niin tunturisalaattidippi oli tällä kertaa kaupan hyllyltä Chipsters-merkkistä Tunturisalaattia. Aivan älyttömän hyvää. Mutta tässä teille resepti, jonka ajattelin seuraavan kerran kokeilla (omasta päästä tehty, joten varauksella :):

TUNTURISALAATTIDIPPI

desi majoneesiä
creme fraiche purkki
savupororouhetta
riistakäristystä (pakkasesta)
kinkkusuikaleita
1-2 rkl sinappia
1 rkl sitruunamehua

valkopippuria, suolaa

Sekoita aineet keskenään ja anna tekeytyä jääkaapissa ainakin pari tuntia.

RUISLASTUT

ruisleipää 
(mulla oli käytössä Vaasan Ruispalat)
öljyä
suolaa

Leikkaa leivät pieniksi suikaleiksi. Aseta uunipannulle. Pirskottele päälle öljyä ja suolaa. Sekoita hyvin. Paista uunissa grillivastuksen alla 225 asteessa noin 10 minuuttia tai kunnes sopivasti rapsakoita.


Pääruoaksi tein perheemme lempparikalaa eli nieriää. Sitä tulee kesäisin savustettua ainakin kerran pariin viikkoon. Ikinä emme ole sitä talvella tehneet, mutta se toimi näin paistettaessakin kyllä ihan loistavasti. Päälle vähän merisuolaa, sitruunapippuria ja tuoretta sitruunamehua. Kesällä syömme tuon savustetut nieriän kanssa uusia perunoita, mutta koska niitä ei näin talven kynnyksellä ollut saatavilla niin valmistin meidän perheelle suhteellisen uutta tuttavuutta: Ohrattoa.

Ohratto-lisuke(neljälle) 

1 litra kasvislientä
3 dl ohrasuurimoita
suolaa
voita 
mustapippuria
öljyä
Kiehauta vesi, kasvisliemikuutio ja puolisen desiä öljyä. Lisää ohrasuurimot. 
Anna kiehua noin 35 minuuttia. Jätä hautumaan hetkeksi niin, että neste on imeytynyt.
Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää nokare voita. Tarjoile heti.



Timjamitomaatit tein niin, että puolitin tomaatit, pirskotin päälle oliiviöljyä, suolaa ja pieneksi hakattua tuoretta timjamia. Paistoin uunissa 225 asteessa noin 45 minuuttia. Päälle kuullotin pannulla pinjansiemeniä. Kasvisten ystävänä keitin vielä sivuun perunoita suolavedessä, jossa oli ripaus sitruunamehua mausteena.
Jälkiruokaosio ei ollut ihan niin tyypillistä suomalaista herkkua. Mutta mun suurinta herkkuani heti creme bruleen jälkeen. Eli pannacotta. Haaveilin saavani siihen lakkoja, mutta eipä niitä kaupasta tähän vuodenaikaan löytynyt. Joten karhunvatukoilla mentiin.

Karhunvatukkavalko-
suklaapannacotta (neljälle)

4 dl kermaa
3 liivatelehteä
0,5 dl sokeria
180 gr valkosuklaata
puolikas vaniljatanko 
Liota liivatelehdet kylmässä vedessä. Kiehauta kerma, sokeri ja (mikrossa) sulatettu valkosuklaa. 
Lisää vanilijatangosta siemenet. Puristele liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja liota ne kermavalkosuklaaseokseen koko ajan sekoittaen. Anna hieman jäähtyä. Annostele tarjoilukippoihin
ja laita jääkaappiin noin neljäksi tunniksi. Lisää juuri ennen tarjoilua karhunvatukat. Tarjoile kahvin kera.
Musta on tullut ihan Arabian ystävä.♡ Myös tuolla Facebookin puolella (klikklik), josta löytyy ihania kattausvinkkejä, ajankohtaista asiaa ja kauniita kuvia. Ja musta tuntuu, että laittamastani ruoastakin on tullut Arabian ystävä. Voipi olla, että kaunis astiasto saa ruoankin maistumaan paremmalle 🙂
Joko susta on tullut Arabian ystävä? Muistahan käydä lisäämässä oma suosikkikattauksesi tuonne Suomen kaunein kattaus-kilpailuun. Osallistumisaikaa on 31.12.2012 asti ja pääpalkintona on huikea vapaavalintainen Arabian kuuden hengen astiasto (6 ruokailulautasta, 6 syvää lautasta, 6 kuppia tai mukia, 6 pientä lautasta tai kupin vatia sekä vapaavalintaisen tarjoiluastian).

Nyt parin ruokapainotteisen postauksen jälkeen illalla luvassa jälleen hieman sisustuspainotteista postausta. Ja huomenna vihdosta viimein Päivin haasteeseen vastaamista (sorry, että se vähän kesti ;). 

Minkäslaisia sunnuntaisuunnitelmia teillä on? Meillä aamu alkoi aamulenkillä (siis omalta osaltani) ja nyt kun mieskin on saanut oman kuntosalinsa käytyä niin taidamme lähteä koko perheen voimin kaupungille. Mä niin haluaisin sellaisen Peace-huivin, joka Hirsitalon Marjalla oli arvonnankin palkintona. Toivotaan,että niitä on vielä Cubuksessa. Niin, ja illalla kyynelehditään jälleen telkkarin äärellä Vain elämää-maratonin äärellä 🙂

Suloisin sunnuntaiterkkusin,


lauantai 24. marraskuun 2012

Tontun joulumantelit ♥

Moikka,

se olis kuulkaas tasan kuukausi jouluun, joten pikkuhiljaa on aika miettiä noita joululahjoja, -herkkuja sun muita. Muistan Tallinnan joulutorilla maistaneeni aivan älyttömän hyviä joulumanteleita. Ne oli kuorrutettu jollain makealla, mutta samalla suolaisella seoksella. Tuolta Anna Bergenströmin kirjasta löysin reseptin Tontun joulupähkinöille. Mutta koska tähän tuli selkeästi enemmän manteleita, niin otin oikeuden ja vaihdoin nimen joulumanteleiksi 🙂 Mä oon aina vähän vierastanut DIY-juttuja lahjaksi, mutta pikkuhiljaa sitä alkaa itsekin arvostamaan niitä. Ei ole vanhaksi tulemista!
Hyviä oli, mutta se jokin twisti puuttuu…seuraavan kerran lisään ehkä ripauksen suolaa. Ja chiliä. Tai jotain, joka antaa pikkuisen potkua näille. Voisin muuten kuvitella, että nämä toimisi tuon itsetehdyn myslin joukossa aika kivasti. Ja napostelueväinä glögin kera. Saas nähdä, josko tänä iltana saisimme sen Blossan juotua loppuun niin voisi huomen illalla siirtyä kokeilemaan Loimua. Tästä ja huomisesta illasta tulee varsinainen sohvaperunailta; Vain elämää-maratonit Liv-kanavalla klo 17.00 alkaen. Jokaisen jakson näin, mutta kivahan noita lauluja on uudelleen katsoa. 
Onko teillä tapana antaa DIY-joululahjoja?  
Olisi kiva kuulla mitä muita kivoja lahjaideoita teiltä löytyy?
Leppoisin lauantaiterkuin,