käväistiin pikkuisemman kanssa pikaisesti ”metsässä”, työpaikan tontilla. Mukaan lähti kuusenoksia sekä pari katajanoksaa, jossa toisessa vielä marjoja. Männynoksia olisin myös mieluusti halunnut mukaani, mutta männyt olivat niin kitukasvuisia (tai oksat liian korkealla), että pitänee mennä eri metsään niitä etsimään. Tosi monessa blogissa ja sisustuslehdessä onkin nyt näkynyt noita lasipullo+yksi männynoksa viritelmiä. Kivoilta näyttää! Mekin saatiin noiden parin katajanoksan myötä hiukka lisää jouluista tunnelmaa ruokatilaan. Voipi olla, että lähempänä joulua tuohon oksille pääsee pari hopeapalloa roikkumaan. Ai niin, tuon tontun teho tuossa ruokapöydällä on kadonnut. Meillä on ruokailut tänä päivänä aivan säätämistä ja kikattamista. Phuuh. Täytyy keksiä parempi keino! 

Aikas käppyrät ja kitukasvuiset nuokin oksat ovat, mutta jotenkin mua tällä hetkellä kiehtoo tietynlainen karuus sisustuksessa. Tai on jo jonkin aikaa kiehtonut. Se alkoi silloin pari vuotta sitten betonihimon myötä. Näin joulun kynnyksellä tuohon karuuteen tulee yhdistettyä pehmeyttä. Mutta luulenpa, että kevään korvilla turha pehmeys riisutaan, kuten myös nuo tummat värit. 

Tuli muuten yhtäkkiä mieleeni, että enpäs olekaan muistanut laittaa noista pallovaloista kyselyä. Että kuuluuko niiden noin vain sammuskella. Taidankin tehdä sen heti, kun olen vastannut ed.postauksen kommenteihin…