torstai 28. elokuun 2014

Makuuhuoneen muutos

Hei huomenta!

Ennen koulukuljetuksia ja päivää Ikeassa (jihuu, menen paikan päälle kyselemään niistä seinähyllyjen kantavuuksista) ”muutamalla” kuvalla jatkoa eiliseen sneak peekiin, jonka Instagramin puolella jaoin. Makkariinhan oli alunperin silloin reilu vuosi sitten tarkoitus laittaa yksi tehosteseinä, mutta siitä luovuimme. Valkoinen makuuhuone on ollut ihana ja uskon, että viimeistään ensi maaliskuussa tuo seinä taas valkaistuu kevättä ja kesää kohden. Kuvia tuosta tilanteesta ennen muutosta täällä
Mä olen kasvanut koko pienen ikäni maalin hajussa. Olen oppinut rakastamaan maalin hajua. Puhun nyt siis vesiohenteisista maaleista. Eilen testasin tuota meidän uutta hajutonta, muovitonta, hengittävää ja antimikrobista maalia (tämä ei ollut maksettu mainos ;). Ja härregud, että olikin outoa maalata maalilla, joka ei haise. Tuoksu. Köyhällä ei ole varaa ostaa huonoa – sanonta pitää paikkansa; ostin maitokaupasta rajaajan ja siinä ei ollutkaan säätömahdollisuutta. Nurkat täytyy vielä fiksata maalarinteipin ja valkoisen maalin avulla. Lisäksi maitokaupasta ostin telapakkauksen, jossa oli aaaaivan liian pitkäkarvainen tela (eikä siellä ollut muuta telaa saatavilla). Suosittelen rautakauppoja, joissa valikoima on vähän parempi näihin tällaisiin ostoksiin.
Voin sanoa, että illan pimeyden tullen makkari heräsi henkiin; ihana hämyinen paikka, johon teki mieli mennä lueskelemaan jo paljon ennen nukkumaan menoa. Meillä on kohtalaisen pieni makuuhuone, jota tämä muutos vielä pienensi. Mielestäni kuitenkin hyvällä tavalla. Kunhan saan ostettua noihin meidän pallovaloihin uuden valosarjan, niin taidan viritellä ne vielä tuonne makuuhuoneen nurkkaan. Alunperin suunnittelin myös takkahuoneen maalaamista, mutta valkoiseksi. Onneksi en vielä ryhtynyt tuumasta toimeen, sillä näin syksyllä tulee kaipuu hämyisiin huoneisiin. Antaa sen olla vielä greigeillä seinillä. Akaasiapuiset kalusteetkaan eivät ole viime aikoina pomppineet niin silmille, joten musta kalustelakka saa odotella vielä purkissaan.
Hei, oikein ihanaa ja tehokasta torstaita! Me lähdetään pian ystäväni kanssa täyttämään kynttilävarastot pitkän ja pimeän talven varalle. Mitään muuta mulla ei tällä hetkellä ostoslistalla olekaan. Tosin niinhän sitä aina käy, että tuolta Ikeasta ei vain pääse ulos ilman heräteostoksia 😉
Torstaiterkuin,

keskiviikko 27. elokuun 2014

At Maria’s bistro kitchen -suunnitelma

Heippahei

ja huomenta! Haaveiluthan ei maksa mitään, eihän?! Pinnan alla on kytenyt jo pari vuotta bistro-keittiöhaaveet. Pidemmän aikaa mukana kulkeneet lukijat muistavat mun haaveet jo täältä ja tuo oli sentäs tammikuuta 2012. Yleensä mä en tyydy haaveilemaan mistään näin kauaa, joten nyt on kuulkaa tosi kyseessä 😉 Haaveet nousivat taas pintaan, kun me vihdosta viimein saimme rikki menneen astianpesukoneen tilalle uuden. Mutta kuinka ollakaan allekirjoittanut valitsi integroidun sijaan valkoisen tiskikoneen, joka pomppaa nyt tuolta ruskeiden alakaappien välistä silmille (jollain aikavälillä myös kylmälaitteet, uuni ja mikro valkaistunee). Joten tällä hetkellä harkitsen kaappien ovien, sokkelin ja listojen maalauttamista valkoiseksi tai vaihtoehtoisesti uusia kaapinovia, sokkeleita ja peitelistoja. Täytynee selvitellä hintaa. Jos teillä on kokemuksia keittiön kaappien maalauttamisesta, niin kertokaahan ihmeessä. Kiitos jo etukäteen 🙂 Mutta tuon lisäksi haluaisin avohyllyjä. Tiedän, että ne keräävät pölyä, mutta mitä sitä turhaan piilotella kauniita astioita kaapeissa. Avohyllyt toisivat mukanaan sitä bistrohenkeä, jota kaipaan. At Maria’s bistro. Huoh, nimenäkin jo aikas mukava…sellainen hämyinen paikka, jossa soi ranskalainen musiikki puheensorinan taustalla ja punaviinikarahvit tyhjenevät pöydiltä kiireen vilkkaa  😉

kollaasin kuvat Pinterestistä ”Kitchen” -kansiostani
Meillä on mielestäni riittämiin keittiökaappitilaa nykyisellään ja avohyllyt saisivat ainakin aikaan sen, että kirpparipöytä tulisi vihdosta viimein varattua. Alla pari vuotta sitten otettu kuva keittiöstä ja tuo parin vuoden takainen suunnitelmani. Suunnitelma on hieman tuosta elänyt. Seinään en välttämättä tarvitsisi Tolomeo-valaisinta, mutta tuon saarekkeen päälle asennuttaisin kaksi Ikean mustaa Hektar -valaisinta. Siinä ei näet tällä hetkellä oikein näe lukea aamun lehteä. Lisäksi avohyllyjä laittaisin kaksi. Toisen täyspitkän (isompaan ikkunaan asti) tuon kaappilinjan alareunan mukaisesti ja toisen lyhyemmän (tuohon toiseen ikkunaan asti). Tämä mahdollistaisi sen, että alimmalle hyllylle saisin nojaamaan seinään ison liitutaulun, johon voisin aina kirjoitella päivän menuuta (just niitä siskonmakkarasoppia sun muita). Villeimmissä haaveissani maalaisin kyllä tuon avohyllyseinän mustaksi.
 
Aika edullisestihan bistrohenkeä saisi aikaan. Jos vain luopuisin noiden ruskeiden alakaappien (+ yläkaappien) ovien maalauttamisesta/uusimisesta. Tyytyisin näihin olemassa oleviin väreihin (bistrossahan on tummanruskeaa puuta usein nähtävillä) ja vain poistaisin seinältä nuo pari kaappia. Reissu Ikeaan ja mukaan muutama avohylly ja pari Hektar-valaisinta (alla olevassa kollaasissa oikealla). Tuon muutoksen pystyisi periaatteessa itsekin tekemään. Tosin olemassa olevat työtasovalaisimet kaappien alla täytyisi saada jotenkin kytkettyä niihin uusiin avohyllyihin. Eli vissiin sähkäriä mä tarvitsisin avuksi. Uskaltaisikohan sitä lähteä askartelemaan? Onko teillä kokemuksia, mitkä Ikean avohyllyt on kaikista kestävämpiä, toisin sanoen kannattelevat astioiden painoa? Kuka tulee auttamaan, käsi ylös 😀
 Niin paljon mä vietän tuolla keittiössä aikaa, että taidan rykäistä sinne pienen muutoksen näinä kotiäitipäivinä. Sujuu katsokaas perjantaimyyssitkin taas tehokkaammin pienen maisemanvaihdoksen myötä. Miehellehän mä toki perustelen tämän bistromuutoksen sillä, että ruoan laatu tulee parantumaan, kun ympäristön muutos tuo sitä kaivattua motivaatiota ruoanlaittoon 😉
Nyt herättelemään tytsyt kouluun. Taidan kieppaista töihin koulunkuljetusreissulla hakemaan maalia yhteen toiseen projektiin. Kiireistä on tämä osapäiväisen kotiäidin arki!
Keskiviikkoterkuin,

tiistai 26. elokuun 2014

Kahden ainesosan helppo & herkullinen kakku

Tsau!
Nyt on kyllä niin blingblingiä kuvissa, että itseänikin vähän häikäisee 😀 Äiti toi maalta mummulasta mulle mummun vanhoja tarjoilulautasia. Jotka toki kaikki piti änkeä samaan postaukseen kerralla. Meille on tulossa illalla vieraita, joten eilen leipaisin suitsaitsukkelaan kakun. Tämän helpommaksi ei voi leipominen mennä. Ja se, että helpolla ja vähillä aineilla saa aikaan jotain hyvää. Mä tykkään! Eilen selailin facebookia ja bongasin jonkun mainoksen, jota klikkasin (harvemmin….mainonnan orja kun olen 😉 ja päädyin Hesarin Kiusauksessa -blogiin ja siellä reseptiin, jota ei vain voinut ohittaa. Kerrankin sellaiseen reseptiin, jota ei tarvinnut kirjoittaa ylös, sillä sen muistaa ulkoa. 
Nutella -kakku

1 prk Nutellaa (350 g)
5 kananmunaa
– erottele valkuaiset ja keltuaiset
– sekoita keltuaiset ja nutella sekaisin keskenään
– vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi
– nostele valkuaisvaahto nutellakeltuaisseokseen varovasti, älä sekoita
– kaada seos irtokakkupohjavuokaan ja paista 175 asteessa 30 minuuttia
– jäähdytä ja anna tekeytyä jääkaapissa yön yli
********************************
Onneksi vieraat on sen verran tuttuja, että ei haittaa vaikka kakusta on jo napsaistu pala. Pitihän mun ja esikoisen koemaistaa, oliko kakku tarjottavan veroista. Ja olihan se. Ei yhtään liian makeaa vaan just hyvää. Pähkinäistä. Kahvipöytään sopivaa. Tästä intoutuneena aloin miettimään, että milläköhän tuon nutellan voisi korvata. Saiskohan soseutetusta banaanista ja kananmunista aikaan kakkua? Banaaniletut ainakin onnistuivat aikoinaan hyvin, niin mikseikääs sitten tuollainen banaanikakkukin onnistuisi. Kardemummalla ja kanelilla maustettuna. Täytynee kokeilla joku päivä. 
Kuten huomaatte, niin blogin ulkoasu on jo pikkuisen muuttunut. Minua häiritsi tuossa oikealla olevassa palkissa ne värikkäät some-linkitykset. Nyt ne on poissa. Lisäksi askartelin aamulla pari tuntia uutta banneria. Ja loppujen lopuksi kaivoin arkistoista tuon pari vuotta vanhan bannerin. Vanhassa on todellakin vara parempi. Nyt kommenttien kimppuun, kiitos niistä ihanat!
Tiistaiterkuin,

maanantai 25. elokuun 2014

Toivepostaus: Meidän perheen arkiruoat

Hellurei

ja ihanaa alkanutta viikkoa 🙂 Arki on täällä, arkiruokineen kaikkineen. Tehokas työpäivä pian takana ja kolme kotiäitipäivää edessä. Voipi olla, että huomenna kyllä on käytävä vielä töissä; näin kun tekee täyttä kahta päivää töissä viiden sijaan, niin ei ehdi juurikaan työpäivien aikana miettimään, että mitä sitä seuraavaksi tekisi. Tykkään siitä kiireestä ja things to do listan venymisestä. Tiettyyn rajaan asti.
Olette toivoneet postausta meidän arkiruoista, joten sitä seuraavaksi. Viikonloppunahan meillä tulee panostettua ruokaan, mutta viikolla tehdään hyvää, helposti ja vielä jos se on terveellistä niin siitä propsit! Ja voi kyllä, meilläkin turvaudutaan oikein kovassa kiireessä Saarioisten äitien tekemään ruokaan 😉 Mä jaottelisin meidän arkiruoat seuraaviin ryhmiin:
 keitot
laatikko- ja pataruoat
keitetty peruna/riisi/spagetti/pasta + kastike

Kerran viikkoon pyritään tekemään kalaa, pari kertaa kanaa ja pari kertaa lihaa. Parina iltana peräkkäin saatetaan syödä samaa ruokaa. Vaikka se välillä vastaväitteitä lasten osalta saakin aikaan. Mulla on siitä huono tapa, että saatan tehdä muulle perheelle ns. kunnon ruoan, mutta itse syödä ruoka-aikaan vain salaattia. Yksi asia, johon täytyy panostaa taas arjen alettua on nuo yhteiset ruoka-ajat. Ne kun ovat kuulemma tuikitärkeitä. Ja samaa mieltä mäkin olen; siinä tulee vaihdettua kuulumiset ja päivän asiat. Epäsäännöllistä työaikaa tekevän miehen osalta nuo ei aina vain onnistu. Lasten kanssa usein tulee syötyä miehen reissupäivinä kolmistaan, sillä ei lapset jaksa odottaa ruoan kanssa ilman kiukkuja 🙂 Noudatetaanko teillä muuten tiettyjä ruoka-aikoja ja pidättekö kiinni siitä, että koko perhe syö yhtäaikaa?

Keittoruoat. Mä voisin elää pelkällä keitolla. Keitot paranevat vaan lämmitettäessä seuraavana päivänä. Meillä keittovalikoimaan kuuluu jauhelihakeitto, siskonmakkarasoppa, nakkikeitto, kalasoppa, kaalikeitto (tätä tosin syödään vähän mukisten) ja varsinkin talven tullen erilaiset sosekeitot. Bataattisosekeitto on ehkä kaikkien suosikki, nuo parsakaalikukkakaaliversiot sun muut uppoaa lähinnä vain kokkiin 😀
Laatikko- ja pataruoat. Perinteinen makaronilaatikko meillä tehdään veteen. En tiedä miksi, mutta tämä on peruja jo lapsuudenkodistani. Broileririisivuokaa on ruokana tänään. Kaikessa helppoudessan riisit voidellun uunivuoan pohjalle, päälle kanaliemifondilla maustettua vettä niin, että riisit peittyvät. Koko komeuden päälle ohuen ohuita broilerinleikkeitä, jotka voi halutessaan maustaa suolalla ja broilermausteella. Uuniin 175 asteeseen noin 45-50 minuutiksi. Helppoa, hyvää ja vielä suht’ nopeasti. pitää olla tarkkana, ettei broilerit mene liian kuiviksi, joten kannattaa upottaa niitä vähän sinne riisien sekaan. Perunasoselaatikko kuuluu myös samaan kastiin. Edellispäivän perunamuusin jämät sekä pannulla nopeasti ruskistettu jauheliha sekaisin, vuokaan ja uuniin. Tälle riitää 30 minuuttia 175 asteessa, sillä ainesosat ovat jo kypsiä. Pitkään haudutettavia pataruokia (joissa liha pitää mureuttaa pitkään) viikolla harvemmin tulee tehtyä mutta esim. makkarapata valmistuu nopeasti alle tunnissa. Lasagnea tulee harvemmin tätä nykyä enää tehtyä vaikka se herkkua onkin, pitääkin tehdä sitä pitkästä aikaa tällä viikolla.
Keitetty peruna/riisi/spagetti/pasta + kastike. Jos meillä lapset saisivat päättää, niin meillä syötäisiin päivästä toiseen keitettyjä perunoita ja nakkikastiketta. Kastike silleen käristämällä tehtynä. Mutta koska tuo nakki ei nyt ihan parasta ruokaa ole useasti syötäväksi, niin meillä tehdään usein myös jauhelihakastiketta. Riisin kanssa lapsille uppoaa äärimmäisen hyvin keltainen broilerikastike. Jos ei se ole keltaista, niin se ei uppoa. Koska mummukin sen tekee keltaisena, niin äidinkin se sellaisena pitää tehdä 😉 Tuohon kastikkeeseen ruskistan broitsut (en voi sietää fileesuikaleita, joten ostan fileepihvejä, joista saksin suikaleita) pannulla, lisään purkin sulatejuustoa, purkin viipaloituja herkkusieniä ja yhden ”kevyt ja paksu” kerman. Jotta tuo tulee keltaiseksi niin maustan sen kurkumalla ja currylla sekä suolaa maun mukaan. Perinteinen spagetti bolognese kuuluu kanssa valikoimiimme, vaikka esikoinen ei jostain syystä tuosta tomaattipohjaisesta kastikkeesta välitäkään. Edellispäivänä jääneestä uunilohesta saa tehtyä oivan lohikastikkeen pastan kaveriksi seuraavana päivänä.

Aika paljon arki pyörii niiden samojen ruokien ympärillä. Pitäsi rohkeasti vain kokeilla uusia ruokia. Esimerkiksi pinaattiletut jäivät siihen yhteen kertaan. Kaikessa helppoudessaan ja terveellisyydessään ne olisivat ihana arkiruoka! Välillä tehdään ihan vain puuroa. Mannapuuroa, päälle kanelisokeria ja maitoa. Ei iltaruoan aina tarvitse olla suolaista ruokaa. Suomen koulusysteemi on siitä hyvä, että nämä pikkuiset saavat siellä varmasti terveellistä ja maukasta ruokaa. Pannukakkuepisodiin en nyt ota kantaa sen koommin, mutta kyllä meillä ainakin välillä jälkkäriksi ja välipalaksi tuota herkkua nautitaan 🙂 Kaikkien ruokien, paitsi keittoruokien kanssa teen salaatin. Jos ei aineita salaattiin ole niin ainakin esimerkiksi kurkku- ja porkkanatikkuja. Pikkuhiljaa olen saanut kuopuksen vihanneshirmuksi. Hänelle uppoaa ihan jo liki kaikki salaatit, mutta esikoisen kanssa on vielä työn sarkaa.

Olisi kiva kuulla millaisia arkiruokia teillä syödään ja saada itsekin vähän vaihtelua tähän repertuaariin. Yrittäkäähän muuten ottaa lapset mukaan ruoanlaittoon; meillä on lapset istuneet heti kun vaan ovat Stokke-kelpoisia olleet (6 kk:n iässä) hellan vieressä ja katselleet äidin ruoanlaittoa. Siksi ehkä ovatkin tällä hetkellä niin innokkaita kokkeja. Välillä vähän liiankin innokkaita. Pikkuisempi väen vängällä halusi lauantaina mökillä valmistaa makkarakastikkeen perunoiden seuraksi. Hyvinhän tuo onnistui. Ehkä se aika, että pääsee valmiiseen ruokapöytään töiden jälkeen, ei olekaan enää niin kaukana 🙂
Maanantaiterkuin,
iloista arkea toivotellen,