HEIPPAHEI IHANAT!
Ja terkkuja kaupungista 🙂 Eilen iltapäivästä kurvailtiin mökille ja vietettiin ihanan rentouttava päivä ja ilta. Tuuli tuiversi pohjoisesta hiukka viileästi, mutta se ei haitannut. Mökin eteläpuolella kelpasi paistatella auringossa. Tein vähän työhommia (mukavia ja makoisia sellaisia ;), lueskeltiin, saunottiin ja syötiin. Kesän ekat grillihampparit maistuivat taivaalliselle; varsinkin tuon miesmahataudin viikolla sairastaneelle. Lapset uiskentelivat vaikka kuinka kauan ja vaikka kovin uumoilin, niin eipäs onneksi vilustuttaneet itseään. Auringon laskiessa taivaanrannan taa lähdimme ajelemaan kohti kaupunkia. Ei sitä tarvita kuin pikkuinen pyrähdys tuonne happy placeen ja taas jaksaa.

Muutenkin ollaan yritetty tehdä mökkeilystä mahdollisimman stressitöntä. Mökki ei ole työmaa. Monet kysyvätkin, että kuinka jaksatte; omakotitalo (pian) ja mökki. Kaksi paikkaa, jota pitää kunnossa. Elämä on valintoja ja tämä on yksi niistä 🙂 Mökillä ei ole ensimmäisenä vastassa leikattava nurmikko. Ei ole marjapuskia, joissa kykkiä ennen räkättirastaita. Ei ole niitä arkisia juttuja toisin kuin täällä kaupungissa. Toki mökilläkin tekemistä piisaa, mikäli haluaa niitä tehdä. Puusavottaa riittää vaikka muille jakaa ja terassi pitkospuineen kaipaisi öljyämistä. Mutta kun ottaa sen asenteen, että ne on kaikki omaan hyvään, niin hommista tulee mukavia. Suu irveessä klapikoneen äärellä ei ole kivaa. Senpä takia meillä hurtti huumori lentää ja nauru raikaa, kun teemme askareita.

Ruoan suhteenkin mökkeily on aika stressitöntä. Ruokaa tehdään varsin lyhyen kaavan mukaan (niin kuin kyllä kotonakin). Jos ei jaksa tehdä edes sitäkään, niin aina mökin pakkasesta löytyy grillimakkarapaketti 🙂 Kaupungissa tulee oltua ylitarkka siitä, että lapset vaihtavat ruokalistan kertovan paidan samantien puhtaaseen, mutta sekään ei ole mökillä mikään pakko. Itsekin haahuilen siellä niissä samoissa kauhtuneissa vaatteissa. Joissa saattaa löytyä rinnukselta ketsuppitahra. Hiuksetkin saavat saunan jälkeen kuivua niille sijoilleen ja meikkipussia ei juuri mökillä avata. Paitsi, jos tulee vieraita. Mun mielestä mökkeilyn perusidea on, että siitä ei oteta stressiä. Että se on paikka, jossa ne pakolliset puhteetkin sujuvat omalla painollaan ja jossa ei äksyillä väsymystä. Onko sielläkin omaksuttu sama stressitömän mökkeilyn ihanuus? ♥
Jos joku pikkuisen mökkeilyssä ihistää on se, että sinne ei pääse tarpeeksi usein 😀 Pari viikonloppua tässä on täynnä ohjelmaa, mutta sitten kyllä on jo kokonaisen mökkiviikonlopun aika. Ja voipi olla, että kun lasten kesälomat alkavat, niin muutamme hetkeksi taas saareen. Aika näyttää. Vissiin pitäisi pakatakin jossain välissä muuttokuormaa. Nyt lapset kohti Särkänniemeä ja itse lenkille. Miehen tullessa golfkisoista suuntaamme pitkästä aikaa kaksin syömään. Katsotaan, josko sitä illalla Särkänniemen sulkeutumisen jälkeen kurvailtaisiin mökille yöksi…
LEPPOISAA LAUANTAITA,
![]()














Jos olen viimeisen parin vuoden aikaan oppinut ottamaan haltuun tuon mahtavan kyvyn nauttia hiljaisuudesta, niin olen opetellut myös toisen elämän isoista osa-alueista; yksinolemisen jalon taidon. Aiemmin olen ollut jossain määrin läheisriippuvainen. Ollut kotona yksin nauttimatta siitä. Odottanut muuta perhettä kotiin, jotta voin jatkaa normaalia elämää. Hengittää normaalisti ja nauttia elämästä. Tänä päivänä nuo ihan pienetkin hetket omassa seurassa ovat sangen rentouttavia. Yleensä noina hetkinä pyrin nollaamaan ajatukseni. Tuijotan usein jotain kiintopistettä ja yritän olla ajattelematta mitään. Mikäli ajatusten nollaaminen ei jostain syystä onnistu, niin silti koen näiden hetkien olevan varsin hedelmällisiä.








Yhtä paljon kuin rakastan hyvää ruokajuomaa, kesää ja elämää, rakastan tarinoita. Historiaa asioiden takana. Näissä Hardys Crestin etiketeissä tuo vaakuna edustaa viininteon laatua.
MOIMOI IHANAISET, NAURAVAISET!






Itse taidan kuulua siihen sukupolveen, joka ei juuri lapsuudessaan aurinkorasvoja käyttänyt. Pahimmassa tapauksessa iltaisin mentiin lomamatkalla nukkumaan kärvistellen; ei pystynyt nukkumaan selällään eikä mahallaan. Kyljellä ehkä juuri ja juuri. Itseäni harmittaa ihan vietävästi ne kerrat, kun olen polttanut itseni auringossa. Tämän takia minusta on kuoriutunut oikein aurinkorasvanatsi lomareissuilla (ja myös Suomen suvessa!), joka on koko ajan läträämässä aurinkosuojavoiteiden kanssa. Toki lapset tuskastelevat tälle toiminnalleni eivätkä välttämättä vielä ymmärrä, että se on heidän edukseen. Kuten niin moni muukin asia, joita me vanhemmat teemme. Silkasta rakkaudesta.


Lähipiiristäni löytynyt melanoomatapaus säikäytti. Viimeiset kymmenen vuotta meillä on koko perhe käyttänyt suojakerrointa 50 aurinkolomilla. Ehkä kahden viikon loppupuolella olemme siirtyneet suojakertoimeen 30. Ja silti saatu kaunis rusketus. Auringolta ei voi koskaan suojautua liikaa. Siinä missä aiemmin tavoittelin ruotsalaisten loppuunvietyä rusketusta on vaihtunut nätin päivetyksen tavoittelemiseen. Enemmän kuin ulkoisen rusketuksen metsästäminen on aurinkolomienkin tavoite saada se hehku silmiin. Sisäinen hehku, joka kertoo rentouttavasta lomasta.








Kaikkihan me olemme varmastikin kuulleet aloe veran vaikutuksesta ihoon. Sen hellivästä vaikutuksesta auringon paahtamaan ihoon. Lifen valikoimista löytyy 


