”Kesäillassa kerran, päätti hän yllättää illan golfkierrokselta kotiin palaavan miehen. Salaatilla, joka ei jätä ketään kylmäksi. Joka on rakkaudella tehty ja jossa maistuu etelän lämpö. Salaatin lisäksi hän tarjoili huolella vaivaamastaan taikinastaan tehtyjä pieniä timjamileipiä. Reunoilta rapeita, sisältä pehmeitä. Oliiviöljyllä ja merisuolalla kullattuja.”
ILTAA IHANAT!
Rakastan yllättää kotiin palaavan miehen. Vastassa oleva hymy ei enää ole niin yllätyksellistä, mutta ruoka on. Sillä tykkään yllättää. Hyvällä ruoalla 🙂 Eilen miehen palatessa työreissusta vastassa oli spaghetti bolognesea. Tänään mennään vähän enemmän myyssiteemalla. Keskiviikkomyyssiteemalla. Olen aiemmin vuosia sitten jakanut tämän älyttömän hyvän pastasalaattiohjeen täällä. Sekä pienten mausteisten leipien ohjeen. Koska vuosia on kulunut ja uusia lukijoita tullut mukaan, niin on syytä laittaa reseptit tänne uudelleen.
Pastasalaatti á la Gina ja pienet mausteiset leivät ovat Anna Bergenströmin kirjasta Makuja ja tuoksuja Pähkinäpuun alla, joka muuten on yksi suosikkikeittokirjoistani. Jos etsitte sellaista hyvää myyssiruokakirjaa, niin tässä yksi suosituts. Siihen asti kunnes allekirjoittaneelta ilmestyy Fredagsmys á la Maria -kirja ;D
Pastasalaatti à la Gina
250 g pennepastaa
12 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
1 dl mustia oliiveja
timjamia
merisuolaa
mustapippuria
200 gr mozzarellaa
150 gr jamòn serranoa
1 runsas nippu rucolaa
ja kastike, katso alla
KASTIKE: Pane kuppiin 2 veitsen lappeella murskattua valkosipulinkynttä, vajaa teelusikallinen suolaa, 3 rkl viinietikkaa ja 1 tl juoksevaa hunajaa. Anna seistä noin 30 minuuttia. Ota tämän jälkeen pois valkosipuli ja sekoita joukkoon 6-7 rkl oliiviöljyä.
SALAATTI: Keitä pasta napakaksi miedosti suolatussa vedessä ja huuhtele se nopeasti lävikössä kylmällä vedellä. Valuta hyvin. Pane pasta salaattikulhoon ja kaada päälle kastike. Lisää suikaloidut aurinkokuivatut tomaatit, oliivit ja timjami. Hienonna päälle hiutalesuola ja mustapippuria.
(tässä vaiheessa laitoin salaattikulhon jääkaappiin….)
Juuri ennen tarjoilua sekoita joukkoon mozzarellajuusto revittynä, kinkku ja rucola.
Ohuet mausteiset leivät
12 gr hiivaa (eli nirhaus kulmasta)
1 tl hunajaa
1/2 tl suolaa
2 dl haaleaa vettä
3 rkl maitoa
3 rkl oliiviöljyä
5 dl vehnäjauhoa
Sekoita kuivahiiva ja muut kuivat aineet. Lämmitä maito, hunaja ja vesi kädenlämpöiseksi. Sekoita kuiviin aineisiin puuhaarukalla. Lisää oliiviöljy ja vaivaa. Anna kohota vähintään 40 minuuttia. Kumoa taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja vaivaa kevyesti Jaa taikina neljään osaan ja leikkaa jokainen vielä 4 palaan. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Päällystä kaksi peltiä leivinpaperilla. Pyöritä taikinapalat palloiksi ja kaulitse pitkiksi ”kieliksi”. Pane palat pellille. Alkuperäisessä ohjeessa päälle lisättiin kesäkurpitsa- ja tomaattiviipaleita, mutta mä voitelin leivät ensin oliiviöljyllä, ripottelin niille merisuolaa ja osaan leikkasin tuoretta timjamia. Paistoin uunin keskitasolla noin 8-9 minuuttia.
”Kesäillassa kerran, istui hän alas ja mietti maailmaa. Sitä kuinka elää elämää, josta ei vielä parikymmentä vuotta sitten osannut edes haaveilla. Elämää, jonka jokaisesta päivästä löytyy jotain, josta olla kiitollinen. Jonka joka hetkestä on oppinut nauttimaan. Siinä miettiessään kuuli oven käyvän ja alkoi hymyilemään.”
Muutto lähestyy ja pikkuisen sitä alkaa jo panikoimaankin asian tiimoilta. Eikä vähiten sen takia, että tällä hetkellä en itse pysty kantamaan kevyttä maitokauppakassia painavampaa. Jo reilun viikon vaivannut alaselkä (si-nivel) saa olon aika tuskaiseksi. Huomen aamulle sain ajan hierojalle. Josko se tästä. Pakkauspuuhiakin se sen verran häiritsee, että ei pysty kumartelemaan juurikaan. Onneksi miehellä alkaa tämän viikon jälkeen loma, niin sitten laitetaan hihat heilumaan. Sen jälkeen kun ollaan nollattu (lue: nukuttu univelat pois) muutama päivä mökillä 🙂
KESÄISIN KESKIVIIKKOILTATERKUIN,
Ensimmäistä kertaa ikinä me ollaan ehkä vähän törmäyskurssilla tuon rakkaan aviomieheni kanssa. Sisustamisesta. Ei mitenkään pahasti eikä kumpikaan ole aloittanut mykkäkoulua. Ei ole tapana. Naureskellen olemme vielä voineet sisustamisjutuista puhua. Tiedän, että tuo kellarikerros on miehen valtakuntaa ja hänelle olen ilomielin suonut vapaat kädet sisustaa sen, mutta. Mutta. Ensinnäkin kulmasohva kotiteatterihuoneeseen. Vaikka tunnen tuon mieheni enemmän kuin hyvin, niin en silti ole ihan varma höpöttääkö toinen tosissaan sellaisesta keinonahkaisesta recliner-sohvasta. Tiedättekö, missä tulee kaikille ne jalkatasot sieltä sohvan alta esiin samalla kun selkänoja kaartuu taaksepäin…hmmm. 
Tässä välissä haluan korostaa, että tarkoitukseni ole mitenkään mollata toisen sisustusmakua vaan kertoa teille, kuinka meillä ollaan vähän eri mieltä kellarikerroksen sisustamisen suhteen. Edelleen annan miehelleni vapaat kädet sen tehdä ja onnellinen olen, että hän haluaa tehdä siitä oman näköisensä. Miehen sanoja siteeraten: ”Se on mancave, naisen kädenjälki ei saa näkyä!” Ihana nähdä lopputulos!
Elämme kerrassaan mielenkiintoisia aikoja. Onneksi kuvia niistä sivupöydistä, joiden jalat koostuivat jääkiekkoilijan jaloista ja mailasta ei ole enää mulle vilauteltu. Muutenkin ajattelin pitää suuta vähän soukemmalla, sillä sellainen sormenjälkitunnistusovenavautumismekanismi (voiko tuo olla yhdyssana?!) kuulemma on saatavilla rappusten yläpäähän 😀
Eihän grillibileet ole mitään ilman hampurilaisia. Mökkiolosuhteissa burgerin sämpylät olivat valmiita kaupan sämpylöitä, mutta suosittelen kokeilemaan itse leivottuja. Tytöt maustoivat naudanjauhelihan ja prässäsivät tarkoitukseen soveltuvalla muotilla pihvit sopivan kiinteiksi. Mies toimi grillimestarina ja paistoi pihvit.
Hampurilaiset eivät kaipaa mielestäni mitään muita mausteita kuin oikein hyvän majoneesin. Lapset toki laittoivat ketsuppia omiin hampurilaisiinsa, mutta me aikuiset menimme pelkällä chilimajoneesilla. Alla oleva resepti riittää mainiosti neljälle nälkäiselle, mutta tein sen tällä kertaa tuplana, sillä tiesin meillä olevan seuraavana päivänä ruokana ribsejä ja ajattelin kokeilla majoneesia myös niidenkin kanssa. Hienosti toimi chilimajoneesi bbq-kastikkeen kanssa myös ribseissä. Burgeriin se antoi kivasti potkua.
Me ihmiset olemme myös luonnon luomia. Miksemme mekin voisi olla harmoniassa keskenämme ja mikä tärkeintä, harmoniassa itse itsemme kanssa? Kunnioittaisimme toisiamme kuin nuo muutkin luontokappaleet. Nojautuisimme toisiimme vaikeina hetkinä niin kuin mustikkavarpu puolukkavarpuun. Kasvaisimme ylväänä yksin, elämästä kuitenkin yhdessä nauttien. Osaisimme sateen jälkeen nauttia siitä, että aurinko pilkistää pilven takaa. Eilen iltalenkillä koiran kanssa ollessani ja samalla kaatosateesta nauttien jäin kuuntelemaan erään orapihlaja-aidan takaa lasten iloisen äänekästä lallatusta. Vilaukselta näin keltaiset sadetakit pomppivan trampoliinilla. Sieltä kuului sateen ylistysloitsuja. Väkisinkin hymyilin sisäisesti ja mietin, että niin sitä pitää. Tätä asennetta lisää!
Tosin tänään on taas todettava, että voi kauniit luonnon omat, minkä teettekään! En muista toista vuotta, että mulla olisi ollut allergiat näin voimakkaana. Noin parin viikon välein menee yksi päivä aivastellessa ja vesinuhasta kärsien. Silmät valuen. Liekö eläinpöly ja remppapöly saaneet myös siitepölyn sietämiseni nolliin. Tai sitten tämä vähän hektinen elämänvaihe on laittanut immuniteetin nollille. Pitäisi syödä allergialääkkeitä joka päivä, mutta yleensä hoksaan sellaisen ottaa vasta silloin kun allergia on jo päällä. Mutta eihän se enää siinä vaiheessa auta. Tänään on yksi noista päivistä. Pari viime päivää tuossa mummulassa pölyjen keskellä taisi tehdä tehtävänsä. Puolikkaan nessupaketin jälkeen nesduukkeli näyttää siltä, että ei hyvä heilu sen lupaamani meikkauspostauksen kanssa tällä viikolla 😀
