lauantai 04. lokakuun 2014

Muutosta takkahuoneessa

Kaapin maalausKaapin maalauskori ja tyynytKaapin maalaus Kaapin maalaus pianokaapin maalaus

 

Moimoi!

Mitä kuuluu? Tänne kuuluu tosi kivaa; on vain tosi outoa olla ihan kotona näin lauantaina puoliltapäivin. Pian juoksulenkille ja sen jälkeen suunta kohti mökkiä. Piti laittaa huomiselle tämä postaus ajastettuna, mutta plääh. Jotenkin musta tuntuu, että nuo ajastetut postaukseni ovat niin sieluttomia. Asia ei ole enää niin akuutti, kun se tulee ajastettuna. Eipä tämä nytkään mikään akuutti aihe ole, sillä tuosta muutoksesta on jo pari päivää 🙂 Niin kauan kuin mä olen puhunutkin siitä, että pitäisi käsitellä myös nuo takkahuoneen akaasiapuun väriset kalusteet (tämä baarikaappi + tv-taso) mustaksi, niin nyt vasta sain sen aikaiseksi tehdä. Eikä tähän projektiin mennyt kuin yhteensä tunti. Telkkaritasoa en ole vielä käsitellyt, sillä tuo johtoviidakko pelottaa tason takana; täytyy odottaa sellaista hetkeä, että mies on kotona selvittelemässä sitten, miten nuo piuhat kuuluu laittaa takaisin. Piano saa jäädä tuollaiseksi punaruskeaksi. Tuo vähän lämpöä takkahuoneeseen ja mätsää tuon takan takana olevan punertavan tiiliseinän kanssa. Ja tuon kaapin punertavan ruskean sisäosan kanssa.

Täällä muuten kuvia takkahuoneestamme parin vuoden takaa. Klikatkaahan kuvat isommiksi; jotain tapahtui blogimuuton yhteydessä ja nyt ne ovat vallan pieniä. Kuvissa oleva isompi vitriinihän on se sama, joka meillä on nyt olohuoneessa. Tosin sekin sai päällensä mustaa. Tykkään käsitellä nämä tälläiset puukalusteet, joissa on vähän rosoja ja ryppyjä, kalustelakalla sillä tuo pinta tulee eläväisemmäksi. Ei sellaiseksi paksuksi maalikalvoiseksi. Muistaakseni kuitenkin tuon isomman vitriinin maalasin, mutta tämän pienen lakkasin kahteen kertaan. Lakkaa lakkapinnalle. Maalia käyttäessä pitäisi pohjamaalata ensin tartuntapohjalla tai sitten hioa pinta. Muistaakseni kuitenkin tuon isomman kaapin kohdallakaan en kumpaakaan näistä tehnyt. Tähän baarikaappiin sudin pari kerrosta lakkaa (tosin aika paksulti, mutta sarjassamme ”älä koita tätä kotona”) ja avot. Tykkään kovin. Sopii tuon tummanharmaan sohvan kanssa. Ja joskus haluaa viedä tämän kaapin olkkariinkin niin passaa sinne hyvin. Ai niin, Instagramissa laitoinkin kuvan Hullareiden katalogin sikarituolista. Mulla on tullut joku ihme villitys tuollaiseen ruskeaan nahkaan. Vielä meiltä ei sellaista löydy (eikä ainakaan tuollaisen tuolin osalta vielä pitkään aikaan), mutta jostain pikkujutuista voisi aloittaa.

Mutta nyt siis sinne juoksulenkille. Tirpukat tulee mukaan pyörillä, joten saa taas juosta kieli vyön alla toisten perässä 😀

Oikein leppoisin lauantaiterkuin,

alle


torstai 02. lokakuun 2014

Very good morning!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aurinkoista huomenta!

Lapset on saateltu turvallisesti kouluun (noh, isompi ainakin; pienempi saateltu naapuriin serkuilleen – kävelevät siitä), aamiainen nautittu rauhassa, kiireisimpiin sähköposteihin on vastattu ja tehty vähän töitäkin. Niitä varsinaisia töitä. Päivä on siis alkanut mallikkaasti 🙂 Kiitos hei suunnattomasti kommenteistanne tuohon eiliseen kamerapostaukseen, palaan niihin ajan kanssa myöhemmin tänään. Sen aikaa kun lapset ovat koulussa ajattelin käyttää kuntoiluun. Aion viedä ystäväni V:n parin tunnin kuntokävelylenkille. Se, suuntaammeko Pyynikin kauniisiin maisemiin vain sahaamaan Mustavuorta ylösalas on vielä avoinna. Uskoisin, että tuolta Pispala-Pyynikkiakselilta saisi enemmän energiaa näinkin kauniina päivänä. Tosin peppulihakseni huutavat vieläkin hoosianna toissapäiväisen Pispan portaiden nousun ansiosta 😉

Sen lisäksi, että rakastan ruokaa, rakastan näitä rauhallisia aamuja. Myös viikolla. Vasta viime vuosina olen hiffannut aamiaisen merkityksen. Opiskeluajat vedin aamut parilla kahvikupilla ja pötköllisellä Pims-keksejä. Jaiks. Tätä nykyä herään kuuden pintaan työaamuina, jotta ehdin rauhassa nauttia aamiaisien. Lapsetkin herätän hyvissä ajoin, että ehtivät istua pöydän ääreen rauhassa syömään ennen kouluun menoa. Tosin tuossa iässä itse arvostin enemmän sitä ylimääräistä aikaa, kun sai nukkua…

Palataan myöhemmin tuolla kommentiboksissa ja hei, laitan tänään muutamia juttuja tuonne Huutiksen puolelle myyntiin. Mm. Ted Bakerin käyttämättömän juhlamekon (sarjassamme ”motivaatiomekko” :D) ja bling bling Conssit. Tulen laittamaan tänne sitten tiedot mistä ne löytyy. Tyttöjen 110-116 cm iiiiso pakettikin on tulossa myyntiin, kunhan ehdin sen sinne näpytellä. Ja jos teillä on muuten kiinnostusta ostaa kahdeksaa ruokapöydän tuolia, niin hihkaiskaahan. Mulla on taas suuria suunnitelmia täällä menossa uusiksi ruokapöydän tuoleiksi 🙂

Torstaiterkkusin,

alle

PS. Ihan off topic; millä pirskatilla noista banaanikärpäsistä pääsee eroon? Olen kuurannut koko keittiön, ettei missään ole murusiakaan, mutta silti niitä tupsahtelee ihan välillä sankoin laumoin jostain. Esimerkiksi nyt, kun otin hedelmiä jääkaapista, niin alle sekunnissa hedelmälautasella pörräs sankoin joukoin noita viheliäisiä otuksia.


tiistai 30. syyskuun 2014

Blogihaaste: Punaisen pyöreän maton paikka

Moikkamoi! 

Ihan hirmuisen paljon olette haastaneet minua viime aikoina erilaisiin haasteisiin. Kaunis kiitos niistä <3 Olen ehkä maailman surkein haasteisiin vastaaja, mutta nyt ajattelin skarpata asian suhteen. Tämän nyt työn alle ottamani kivan haasteen sain kauniilta Suvi Tuulilta tyylikkäästä KodinKulmia -blogista. Kiitos kivasta haasteesta Suvi Tuuli! Blogihaaste: Punaisen pyöreän maton paikka:

”Kuvaa kodistasi se paikka, johon sinä laittaisit punaisen pyöreän maton, jos esittelisit kotisi ohjelmassa Suomen Kaunein Koti. Kuvaa ensin paikka, mihin maton laittaisit. Ota sen jälkeen kuvia eri suuntiin, tai siihen yhteen mieluisaan suuntaan vähän kuin matolla seisten. Voit myös perustella valintasi. Linkitäthän haasteeseen myös tämän alkuperäisen haastetekstin. Tämän kivan haasteen on laittanut liikkeelle ihana Sanna Luumutar-blogista.”

Tämä olikin oikeasti ihan sikasiisti haaste; tuota ohjelmaa katsoessani olen miettinyt, että mihin sen punaisen pyöreän maton oikein laittaisin. Paikka valikoitui tuohon eteiseen, olohuoneeseen laskeutuvien rappusten yläpäähän. Ja kas, unohdin kuvata paikan, johon sen maton laittaisin…Tuo on yksi lempparinäkymiä tässä kodissa. Ollakin, että miehen valtakunta eli takkahuone loistaa tummuudellaan, mutta silti tykkään, että ei kaikkien huoneiden tarvitse olla samasta puusta veistetyt. Kuvakulmat vasemmalta oikealle:

Kuvakulma At Maria'sKuvakulma At Maria'sKuvakulma At Maria's

Toinen vaihtoehto oli sijoittaa matto ihan tuohon keskelle olohuoneen lattiaa; siitä kun näkee liki pitäen koko asunnon yhdestä paikasta. Teille jotka missasitte tuon mun kotivideon *reps*, niin täältä näkee meidän kodin vähän joka kuvakulmasta. Tämä oli sen verran mukava haaste, että haastan mukaan seuraavat blogit ja lisäksi tämän saa ottaa napata mukaansa, ken haluaa:

Vaaleanpunainen hirsitalo
Sally’s
All I ever wanted is here
Valkoisen Talon Reetta
Rillan koti
Uusi Kuu

Nyt viemään mies lentokentälle. Edessä laatuaikaa tyttöjen kesken kolme päivää. Kuinka muuten voikaan olla hyvää säkää, että oma autoni ei pihahtanutkaan tänä aamuna, just nyt kun mulla on onneksi miehen auto käytettävissä kolme päivää. Tosin se ei ratkaise sitä ongelmaa, että miten tuon mun koslani saa tuosta käyntiin. Siirretään ongelmaa eteenpäin ja nautitaan näistä kolmesta päivästä, kun on auto käytössä 🙂

Täällä on tänään maalisuti (tai oikeastaan lakkasuti) hieman viuhunut, vihdoinkin sain tuon takkahuoneen työn alle! Ja työn alle sain myös sen valokuvauspostauksen, joten sitä luvassa sitten huomenna.

Ilosin tiistaiterkuin
& hyvää syyskuun vikaa toivotellen,

alle


maanantai 29. syyskuun 2014

Syksyisempää ilmettä olohuoneeseen

Olohuone Olohuone

Heippahei vaan! 

Maanantai ja uusi viikko edessä. Eilen sain kuin sainkin siivottua kodin ja voi jösses, että tuntui hyvältä. Kivempi lähteä aamulla töihinkin, kun saa tehdä sen siivotusta kodista. Ollakin, että mun herätyskelloon oli tullut joku vika ja se jumitti ihan täysin. Heräsin seiskan maissa, kun joku liikkui makuuhuoneessa. Se oli mies, joka ihmetteli, kun en ollut vielä herännyt. Olihan mulla kuudelta soittanut kello, mutta olin onnellisesti saanut sen hiljennettyä ilman torkkua. Tulipalokiire tuli, mutta töissä ollaan, hiukset harjattuna ja vaatteetkin näyttäisivät olevan ihan oikein päin päällä 😉 Täytyy kyllä sanoa, että aamulla kun töihin tulin, niin tuntui, että olin ollut vähintäänkin kuukauden lomalla. Kolme työpäivää tosiasiassa vain pois, mutta aivot ovat olleet hyvin narikassa. Vähän liiankin hyvin, sillä koneen salasanan kanssa oli ongelmia 😀 Hyvä niin, välillä tekee hyvää poistua takavasemmalle muihin maisemiin. Mä en helposti pääse kotonakaan työjutuista eroon vaan koneella on auki yleensä päivittäin mm. reskontraohjelmat sun muut. Mulla on pakkomielle pysyä kartalla esim. päivän tilauskannasta ja reaaliaikaisesta tuloslaskelmasta. Mutta tuolla Budapestissa suhaillessamme en edes ehtinyt soittaa töihin, joten olin auttamattoman ulkona kaikesta, mitä täällä oli tapahtunut. Onneksi on paras ja tehokkain työkaveri, joka hoitaa näitä hommia mun poissa ollessa. Kiitos J <3

Eilen vaatehuoneeseen viikattuja pyykkejä viedessäni huomasin ylähyllyllä jotain harmaata. Ja kas, olin ihan unohtanut nuo mun harmaat Ikean Vivan-verhot parin vuoden takaa. Muistatteko silloin, kun meillä tummennettiin vähän joka huonetta harmailla verhoilla? Kaivoin esiin nuo parin vuoden takaiset kuvat ja ei lainkaan huonot. Verhoilla sai aikaan aika paljon kontrastia ja kotoisuutta. Ja se kotoisuus on se, johon joka syksy tulee panostettua. Tulee tehtyä kodista pesä, jossa viihtyy syksyn sateilla. Ihan jokasyksyinen harmaakausikin on jälleen täällä; niin vaatteissa kuin sisustuksessakin. Taidan olla hieman harmaavarpunen 😉 Mitäs mieltä arvon lukijaraati sanoo, kiipeänkö tänään keittiönjakkaralle ja vaihdan nuo verho olohuoneeseen vai en? Joo vai ei? Niin ihanaa kuin se vaaleus onkin, niin kyllähän nuo kontrastia toisi. Verhotangot on vain jotenkin tosi kenkut ja noiden vaihtamisessa menee ikä ja terveys. Sen takia en vielä eilen illalla siihen ryhtynyt…mutta josko tänä iltana sitten!

Nyt ruokikselta takaisin töiden pariin,
illalla olisi suunnitelmissa jakaa teille ihan äärettömän hyvä ja helppo gulassikeiton ohje. Hih, Marian kokeilevan keittiön tuotoksia pitkästä aikaa 🙂

Iloisin maanantaiterkuin,

alle


lauantai 20. syyskuun 2014

Toivepostaus: kotiesittely videon avulla

Moikkamoi,

on se kuulkaas jännä juttu tämä mökkijuttu. Eilen töissä olin vielä liki hyperventilaation partaalla, sillä kiireelle ei näkynyt loppua. Automatkakin kului vielä työjuttuja miettien ja sähköposteihin vastaten. Mutta annas olla, kun astuin jalallani tuohon laiturille ja otin ekan askeleen kohti möksää. Tuntui, että pystyi taas hengittämään syvään ja otsarypyt silenivät saman tien. Katseltiin Vain elämää, otettiin lasit punaviiniä, syötiin pizzaa ja polteltiin kynttilöitä. Miniloma alkoi lupaavasti ja sellaisena se on jatkunutkin. Ollaan ainoita koko saaressa ja tuntuu, että vastarantojen mökit ovat vaipuneet talviuneen.

Hei, muistatteko kun silloin viime keskiviikkona tappelin tietokoneeni kanssa koko päivän. Videon käsittelyn parissa. Ja se ottamani (käsittelemäni) video jouti roskikseen. Noh, nyt mä päätin, että en anna periksi. Kaivoin tuon videon roskiksesta ja ajattelin sen pian teille näyttää – senkin uhalla, että sana ”öö” -kuuluu, jos ei nyt ihan joka lauseen edessä, niin sitten joka toisen lauseen edessä. Käsikirjoitus uupui ja soveltamalla mentiin 😉 Please, don’t shoot the messenger, tämä on mun eka kerta ja petrattavaa riittää. Ensi kerralla en pienennä videota näin rankalla kädellä; laatu kärsi megalomaanisesti. Kas kun mä en heti hiffannut, että tuo kannattaa kierrättää Youtuben kautta. Ja tänne WordPressiin ladattavan tiedoston koko on sen verran pieni, että tuo 900 megaa (videon alkuperäiskoko) ei olisi ihan mennyt läpi. Mutta hei, mä olen niin ylpeä, että sain aikaiseksi silti edes näin paljon. Monet asiat vaatii katsokaas vain sen, että kaivaa netistä ohjeita ja osaa soveltaa niitä. Tästä on vain tie ylöspäin:

 

 

Kääk. Nyt puolukkakinuskipiirakka pois uunista ja ruoanlaittoon; meille tulee anoppi ja appiukko kylään. Tytöillä on ystävä mukana mökillä ja ovat rauhoittuneet piirtelemään olkkarin lattialla samalla kun katselevat piirrettyjä. Elämä on aikas hyvin taas just nyt. Ei siihen onneen paljoa vaadita. Illalla, kun vieraat ovat lähteneet mä alan opettelemaan, miten editoida videoita. Voipi olla, että ensi viikolla sellainen taito tulee tarpeeseen. Mutta siitä projektista lisää huomenna! Ja katsotaan, jos vielä tänään illalla palaan päivittelemään mökkitunnelmia, saaressa on syksy.

Leppoisin lauantaiterkuin,

alle

PS. ja hei, jos siellä ruudun toisella puolella on videoguruja, joilla on esim. vinkata helppo videon editointiohjelma, niin saa avata sanaisen arkun tuolla kommenttiboksin puolella, kiitos 🙂