HEIPPA!

Tiedättekö, että mä olen kerrankin sanaton. Sanaton ensinnäkin teidän aivan mielettömän ihanista kommenteistanne ja onnitteluistanne jokaisessa mediassani. Kaunein kiitos ♥ Sanaton kaikista niistä rakkaista sukulaisista ja ystävistä, jotka eilen kokoontuivat meille tärkeää päivää viettämään. Sanaton ylipäätään siitä, että varsin poikkeuksellisen ajanjakson aikana rippileiri, konfirmaatio ja rippijuhlat mahdollistuivat. Sanaton tuon rippilapsen äärettömästä kiitollisuudesta. Sanaton siitä ilosta, joka on pulpunnut hänestä konfirmaatiosta lähtien. Sanaton myös sen pienemmän rakkauspakkauksen huolehtivaisuudesta, kun äiskällä meinasi paletti hajota kirkossa. ”Skarppaa nyt äiti pikkusen… ja isi kans!”

Mä rakastan mun perhettä niin paljon. Ja nämä tällaiset tunteisiin vetoavat tilaisuudet yhdistää perhettä vielä enemmän. Me kaikki leijutaan tällä hetkellä sellaisessa hyvänolon tunteessa. Vähän samanlaisessa kuin aikoinaan häiden jälkeen. Me ollaan koko konkkaronkka siinä suhteessa kotihiiriä, että harvoin järjestetään mitään juhlia. Mutta sitten kun on aihetta, niin voi pojat – sitten me kyllä osataan järjestää. Eilen meillä oli kaksi kattausta; ensimmäiseen klo 13 kattaukseen saapui vajaa 30 sukulaista ja toiseen klo 15.30 samanmoinen määrä ystäviä. Meille oli heti selvää, että rippijuhliin halutaan iso porukka kasaan. Rippilapsen ja meidän muiden toiveesta ja kuitataan samalla kertaa kaikki jäämättä jääneet juhlat, kuten tuparit ja nelikymppiset.

Vielä jäi monta ihanaa ystävää ja sukulaista kutsumattakin, mutta johonkin piti vetää raja. Miten päivä meni? Ei olisi kuulkaa voinut mennä paremmin. Kirkon jälkeen potkaisin hetkeksi korkkarit jaloistani ja laitoimme esikoisen kanssa veljen perheen pihan pionit maljakkoihin. Tai oikeastaan nuo olivat vajaan euron karahveita suurin osa. Muita koristuksia olivat vaaleanpunaiset ja valkoiset ilmapallot. Se riitti tuomaan juhlan tuntua. Pitopalvelu saapui hyvissä ajoin ja kun pöytäliinat oli pöydissa niin veimme maljakot pöytiin. Alunperin oli tarkoitus hakea koiranputkea pioneiden kanssa, mutta pionit olivat niin komeita, että menivät sellaisenaan.

Aurinko paistoi varsin kuumasti, joten tuo pitopalvelusta saamamme teltta tuli todellakin tarpeeseen. Pitopalvelun kautta tuli myös teltan alle pöydät ja tuolit. Ravintola Bufferin herkullisiin ruokiin olen golfin tiimoilta tutustunut (ah se wasabilohibowl…) ja hei joka ikinen vieras kehui vuolaasti ruokatarjoilua. Joten lämmin pitopalvelusuositus teille täälläpäin asuville. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos, vaan hyvän tahdon ele auttaa, jos joku vielä pähkäilee pitopalvelun kanssa. Meillä pitopöydästä löytyi:

 🍴Rucola-vihersalaatti & yrttivinaigrette
🍴Tomaatti-mozzarellacaprese
🍴Lämminsavustettua lohta & tzatzikia
🍴Feta-pinaattipiiras
🍴Kana-ceasarsalaattia
🍴Pestolla maustettua pastasalaattia
🍴Vesimelonia ”mojito”
🍴Ciabattaa & tuorejuustoa

🍓Mansikka-limekakku

Alkuun tarjosimme rosékuohuviiniä ja rose Pommaccia. Ruoan kanssa oli vettä, mehua, Cola zeroa, vissyä, valkoviiniä tai roséta. Alunperin mietittiin, että kyllä 2,5 tuntia on riittävä aika sukulaisten vierailulle, mutta lopulta kävi niin, että jouduimme hienovaraisesti ohjaamaan sukulaiset ulos uusien vieraiden tieltä 😉 No ei, olisivathan he pidempäänkin istuneet, mutta tilanne oli se, että kutsuja lähetettäessä koronarajoitukset määräsivät laittamaan vieraat kahteen eri ryhmään ja esikoisella jatkui illasta vielä juhlat kavereiden kanssa muualla, niin piti tiivistää.

Viimeiset vieraat lähtivät kahdeksan jälkeen ja tiedättekö, että siinä ulkosohvalla jalat ylös nostaessani mietin, että jokainen pitopalveluun laitettu penni maksoi itsensä takaisin. Saimme miehen kanssa keskittyä juhlimiseen ja ystävien sekä sukulaisten kanssa juttelemiseen. Juhlat vaativat pitopalvelusta huolimatta etukäteisjärjestelyitä (tulipas kaiken muun hösäyksen lomassa muuten maalattua taloakin siinä sivussa kolmen vuoden pohtimisen jälkeen :D) ja päivän juttelemisen jälkeen sitä oli aivan naatti. Hetken mietin, että jos keittiö olisi tulvillaan tiskiä, niin ei tulisi mitään. Siitä huolimatta tänä aamuna väsy painoi. Mutta sen kesti, sillä huulilla on jälleen kestohymy. Joka ei ihan heti katoa.

Nyt mä menen yhdistelemään nuo upeat pionit yhdeksi kimpuksi ja nuuskuttelemaan kesäsadetta avoimesta ikkunasta. Säidenkin puolesta onni potkaisi juhlapäivänä ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. kuvia tuli otettua muutamia myös vieraiden läsnäollessa, mutta te saitte tällaisia ”riisuttuja” versioita, sillä en lähtenyt vierailta erikseen kuvauslupaa kyselemään 🙂