HEIPPAHEI IHANAT
ja aurinkoista tiistaita! Tulihan se aurinko sieltä esiin, vaikka vielä aamusella hieman huonolta näytti. Ihan pakko tähän alkuun kertoa, mitä tapahtui eilen illalla. Olimme jo sängyssä ja mies selasi kännykkäänsä. Tuhahti ja totesi ”Hmph, olipa tylsä postauksen aihe. En edes lukenut. Voisitko kirjoittaa vaikka golfista?” 😀 Se siitä kannustavasta ja rohkaisevasta otteesta. Jep, herjallahan tuo ja ymmärrän, ettei mun kauneusrutiinit nyt hirveästi miehiä kiinnosta. Mutta hassu juttu, että ekaa kertaa kommentoi näin päin. En ajatellut kuitenkaan ottaa itseeni tätä rakentavaa palautetta 😉
Syyskuun alussa tulee vuosi täyteen kotitoimistolla työskentelyä. Välillä on jaksoja, että olen kaivannut töihin. Kaivannut lähinnä sitä verkostoa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sitä, että on ihmisiä kenen kanssa jutella päivän työjutuista. Toisaalta taas kaipaan ihan äärettömän paljon hiljaisuutta ympärilleni, kun teen töitä. Oikein tiukan paikan tullen ja keskittymistä vaativan työn äärellä joudun jopa heivaamaan tikittävän rannekellonkin pois ranteesta. Hiljaisuuden on oltava niin äänetöntä. Tähän ei toimistolla pysty, kun taas kotitoimistolla hiljaisuus on taattu. Ainakin siihen asti, kun lapset tulevat koulusta. Listasin muutamia kotitoimiston plussia ja miinuksia:
– olisi helppo ajautua ns. pyjamamoodiin työpäiviksi
– jääkaappi on liian lähellä
– vertaistuki ja sosiaalinen verkosto puuttuvat (onneksi on internet)
– työajat venyvät, ellei itse pidä huolen siitä, että saa myös vapaa-aikaa
– lasten tultua koulusta työpäivä sekoittuu äitien hommiin 😉
– itsekuria täytyy löytyä riittävästi, jotta työt tulee tehtyä
+ toimistokoira (joka tutkimusten mukaan nostaa työn tuottavuuden sfääreihin)
+ hiljaisuus
+ tarvittaessa ei tarvitse tälläytyä aamuisin, koska ainoa jota varten sen tekisin olisi oma peilikuvani
+ tietynlainen joustavuus (pystyn hakemaan esimerkiksi lapset koulusta, kun huono keli)
+ pystyy työskentelemään myös ”virka-aikojen” ulkopuolella
+ kotitoimistovähennys verotuksessa
Tuo suhde eli saman verran molempia kertoo vain mielestäni siitä, että ei ole oikotietä onneen. Molempi parempi. Kummassakin työtavassa on ne puolensa, mutta jos täytyisi kallistua jompaan kumpaan, niin kyllä tämä kotitoimisto voittaa. Se, tulenko jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa vuokraamaan toimistotilan blogitöitä varten on vielä auki. Uuteen kotiinhan meille tulee oikein työhuone, jonka oven saa säppiin. Tässä olohuoneen nurkkatoimistossa kun on se huono puoli, että iltaisin tai viikonloppuisin ei saa hiljaisuutta. Toisaalta, ne ovatkin niitä hetkiä, kun pitäisi ehkä olla itsekin vapaalla 🙂
Alunperin mietin, että otan tämän nykyisen pöytäni uuteen kotitoimistooni, mutta mummulassa olisi liki käyttämätön Boknäs (tai Billnäs…en ikinä muista kumpi :D) -kirjoituspöytä. Toisaalta sekin houkuttelisi lämmöllään. Siihen vielä sellainen vanhan ajan vihreäkupuinen työvalaisin niin avot. Sikarituoli viereen sekä kirjahyllyyn vaarin Päätalo-kokoelma. Hei, meillä tulee muuten uudesta kodista aika puuvoittoinen. Lämpimän puun väriä kun löytyy keskikerroksen lattiasta, niin sitä tulee löytymään myös osasta huonekaluja. Enpäs olisi vielä vähän aikaa sitten uskonut, että rakastun lämpimän ruskeaan puuhun. Kai se pyökki-innostuskin palaa vielä jostain takavasemmalta 😉 Or maybe not.
Käytiin muuten tänään keittiöasioilla ja saatiin heti ekalla kerralla niin älyttömän kiva keittiösuunnitelma, että sormet syyhyää päästä tekemään ruokaa sinne! Meillähän on remppa aikataulusta jonkin verran myöhässä, mutta eipä tämä nyt enää viikon parin päälle ole 😉 Keittiön suhteen on postauksia luvassa ja varsinkin valaistuksen suhteen kaipailisin teidän arvokkaita neuvoja. Meille kun ei tule yläkaappeja, niin työvalot on sitten jotkut muut kuin kaappien alle laitettavat. Mutta pähkäillään tätä tuonnempana 🙂
ILOISIN TIISTAITERKUIN,
Kellarikerroksen pikkuvessaan seinille valitsimme 
