tiistai 10. marraskuun 2020

Fiilistely on parasta

6

HEIPPA!

Vaikka aamuinen mielettömän kaunis kuurakeli on vaihtunutkin lonkeronharmauteen, niin tiedättekö että ei se haittaa. Ei se lähestyvä joulumieli ole tuolla ulkona, vaan se on jotain, mikä kumpuaa sisältä. Toki ottaisin lumipeitteen ja töppölumiset puut ihanjustnythetitänne. Mutta koska sellaisia ei ole nyt näköpiirissä, niin keskittykäämme niihin juttuihin, mitkä tekevät tästä ajasta niin hykerryttävän.

♥ Jouluvalot. Kyllä kausivalokausi on so passé – se on jouluvalokausi nyt! Eilen käytiin illalla ostamassa 24 metriä lisää valonauhaa ja viriteltiin se autokatokseen. Jo vain sanoin naapurin naiselle, joka ohi kulki, että tarvinnevat pian pimennysverhot ;D
♥ Glögi, mantelilastut ja rusinat. Meillä on tänä vuonna juotu pääasiallisesti sokeritonta glögiä, mutta seuraavalla kauppareissulla pitää ostaa vaaleaa glögiä. Se on mun ihan suosikkiani. Se tuoksu, kun nostaa glögimukin tuohon nenän alle valmiina ottamaan hörpyn…ah.
♥ Piparit, homejuusto ja persimon. Pyhä kolminaisuus, jonka hiffasin viime joulun alla. Piparin puutteessa homejuustosiipale (kyllä, siipale) persimoninin siipaleen (ks. edellinen sulkumerkkien sisältö) toimii aina.
♥ Taljat sohvilla ja ruokapöydän tuoleilla. Havaitsin tuossa, että meillä onkin tänä vuonna ollut taljat läpi talven ruokapöytää ympäröivillä tuoleilla. Mutta sohvilta otin ne pois kesäksi. Taljat tuovat ihanaa pehmeyttä ja lämpöä sisustukseen.
♥ Huonekuusi valoilla. Mä en muuten periaatteessa ole mikään huonekuusen ystävä. Tai se näyttää vähän hassulta. Mutta silti joka joulu sellainen on saatava (vanha ehtii usein kuolla tammi-helmikuussa). Huonekuuseen laitetut minivalot tuikkivat kuin joulukuusen valot konsanaan.
♥ Joulukirjat ja -lehdet. Inspiraation imeminen silmillä on aivan parasta. Vaikkakin pyöritän pääasiallisesti samoja joulukirjoja ja joululehtiä vuodesta toiseen, niin aina sieltä löytyy jotain uutta ja kokeilemisen arvoista. Rakastan katsoa ihan vaan kauniita kuviakin, aina ei tarvitse lukea edes tekstiä.
♥ Pre Xmas -musiikki. Kuten Sian Snowman repeatilla soitettuna. Vielä en ole kokenut, että tarvetta oikein kunnon joululauluille olisi, mutta eiköhän se Michael Bublékin pian löydy soittolistalta 🙂

Jokos siellä fiilistellään? Huomaan, että viime päivinä on tullut myös fiilisteltyä taas ilman puhelinta ja IG:n päivittäminen on jäänyt vähemmälle. Josko saataisiin taas stooreihinkin fiilistelymeininkiä myöhemmin 🙂

TIISTAITERKUIN,

 

 


perjantai 06. marraskuun 2020

Fredagsmys at Marian Bistro

4

UIJUI,

mihin nää viikot oikein kuluu? Mut hei, perjantai-ilta – viikon yksi kohokohdista – on täällä! Edessä on kiva viikonloppu, jota värittää kummityttöjen synttärit ja sunnuntaina isänpäivä ♥ Tämä ilta kuluu täällä miesluolassa (tai mun mielestä Marian Bistrossa :D) sohvalla telkkaria katsellen ja rentoillen.

Herkuteltiin tuossa juuri jääkaapin jämistä kootulla salaatilla. Olin tilannut kauppakassitilauksessa meille paketillisen Vöneriä, jota ei oltu käytetty viikolla. Koska tavallinen pitakebab ei houkutellut tein sellaisen all-in kebabsalaatin, josta riittää koko perheelle. Suosittelen teitä kokeilemaan Vöneriä, ellette ole jo kokeilleet. Se on vegaaninen vaihtoehto kebablihalle. Me ollaan testattu muutamia kaupan kebablihoja, mutta ei ole Vönerin voittanutta.

Kebabsalaatti

kaalia
kiinankaalia
friseesalaattia
tomaattia
kurkkua
1 pkt Vöneriä
3 paahtoleivän palaa (jos pitaleipää, niin aina parempi)
-suikaloi kaali ja kiinankaali, pienistele salaatti
-pienistele tomaattia ja kurkkua
-paista Vönerit levyllä rusehtaviksi
-pilko paahtoleivät ja paista niitä pannulla rapeaksi

Valkoinen kastike
1 prk kermaviiliä
1 solovalkosipulin kynsi pilkottuna
mustapippuria
suolaa
hunajaa
-sekoita em.aineet keskenään ja sitten salaattiin
-lisää salaattin myös Vönerit ja leipäkuutiot, lorauta päälle reilusti punaista kastiketta

Punainen kastike
Tällä kertaa meillä oli Abu Fuadin, mutta jos haluatte tehdä itsen, niin resepti hyvään sellaiseen löytyy täältä

Aikas hyvä setti. Mä olen tällä viikolla erikoistunut tekemään tällaisia loaded salaatteja. Onneksi salaatit maistuu koko perheelle ja niistä saa helposti ruokaisia. Mutta hei, nyt kone kiinni ja Vain Elämään pariin. Mä en tiedä miksi, mutta taidan olla vähän rakastunut Stigiin tämän ohjelman myötä 😀

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA SINNEKIN ♥


sunnuntai 01. marraskuun 2020

10 x reality- & lifestylesarjasuosikkini

8

SUNNUNTAIAAMUPÄIVÄÄ IHANAT!

Oi ja hei huisia alkanutta marraskuuta 🙂 Tässä, kun odottelen pitkän tauon jälkeen treffejä Mr. Reddingtonin kanssa (Blacklistin uusin kausi starttaa Viaplaylla 14.11….Jes!) olen armottoman koukuttunut reality- ja lifestyleohjelmiin. Meillä ei ole miehen kanssa tällä hetkellä mitään yhteistä sarjaa kesken, joten mä olen oikeasti katsonut noita realityohjelmia suoratoistopalveluista sellaisella tahdilla, että oksat pois.

Ajattelin jakaa teille mun tämän hetken suosikit alla (eivät ole missään suosikkijärjestyksessä):

Million Dollar Listing Los Angeles

Valehtelematta katsoin Cmoresta löytyvät viisi kautta kuukauteen. Jäin aivan koukkuun, en vain niihin hulppeisiin taloihin tai maisemiin, mutta myös henkilöihin. Charmikas ja varsin omaperäinen Josh Flagg sekä britti James Harris vievät juttuineen mennessään.

Olet Mitä Syöt

No tykkään katsoa ihan hirmuisesti, kun ihmiset laittavat elämänsä ruotuun. Tykkään myös Pippa Laukan tyylistä ihan mielettömästi. Siitä lempeästä jämptiydestä, mutta myös pelisilmästä esimerkiksi silloin kun taustalla on ollut syömishäiriö. Tästä ohjelmasta saan aina puhtia ja päätän laittaa ruokailut viikon ajalta muistiin ja kuvitella miltä mun pöytä näyttäisi. Ahmin myös silmilläni sitä terveellisempää pöytää, joka notkuu vihanneksia ja kaikkia täysjyväviljajuttuja.

The Real Housewives of OC / Beverly Hills / New York

Orange County oli eka ”real housvaiffisarja”, jota aloin katsomaan ja koukutuin samantien. Kun sarja jäi tauolle, mietin että enpä varmaan löydä toista yhtä hyvää, mutta niin vain kävi, että Beverly Hillsin kotirouvat vei sydämeni samantien. Ahmittuani kaikki kaudet ja jaksot siitä, siirryin New Yorkiin, josta mulla on vielä pari kautta katsomatta. Ja hei nythän O.C.:stä pyörii uudet jaksot torstaisin jenkkitahtiin!

Ensitreffit Alttarilla

Kyllä, olen koukuttunut, vaikka jokin puoli mussa on sarjan konseptia vastaan. Toisaalta taas ajattelen, että oli konsepti mikä tahansa, niin eikö se ole tärkeintä, että sen myötä löydetään kumppani elämää jakamaan. Tämä uusin kausi on siitäkin mielenkiintoinen, että siellä on yksi tuntemani henkilö mukana.

MasterChef 2020

Ruokaohjelmia voisin katsoa kellon ympäri. Jos vain joku pitäisi huolen, että mullakin olisi aina välillä ruokaa tarjolla telkkarin äärellä. Ruokaohjelmat ovat vatsa täynnä katsottuna ihania. Nälkäisenä ihan killereitä 😀 Mä tykkään Tomi Björckin, Kape Aihisen ja Sikke Sumarin yhteishengestä ja tämän vuoden kokit ovat jotenkin tosi symppiksiä.

Remppa vai muutto Vancouver 

Ihan jo tuon kanadanenglannin takia 😀 Ei vais, tähän koukutuin keväällä ja silloin ahmin jaksoja parin viikon ajan. Nyt on ollut vähän hiljaisempaa, mutta olen huomannut, että työpäivien jälkeen telkkarissa näytetään Remppa vai muutto Australia. Sitä jämähdän aina silloin tällöin katsomaan ja sisustustyylillisesti ehkä tuo Australia iskee muhun jopa enemmän kuin Kanadan versio.

Yökylässä Maria Veitola

Olenkin kertonut teille, että rakastan tiirailla ihmisten ikkunoista sisään (siis en ikkunan takana vaklaten, vaan esim autolla ohiajaessa ;)). Tykkään Yökylässä Maria Veitolasta senkin takia, että siinä pääsee tunnetuille suomalaisille kylään. Myös henkilöt tulevat tutummaksi ohjelman myötä. Kiva konsepti!

Kuppilat Kuntoon Hans Välimäki

Tämä ohjelma taas iskee mun siihen hermoon, joka haluaa ihmisiä autettavan. Tässä tapauksessa tosin myös yrityksiä. Lisäksi kun myös yleensä muutetaan sisustusta, niin tässä yhdistyy ruoka+sisustusohjelma.

Koko Suomi Leipoo

Kuopuksen kanssa katsotaan tätä yhdessä ja aina suunnitellaan, mitä seuraavaksi leivotaan. Onneksi uudet jaksot alkavat marraskuussa. Tykkään laittaa ruokaa ehkä sen takia, että siinä harvoin mittailen mitään määriä. Leivonta on siitä haastavaa, että siinä olisi melkein pakko seurata reseptiä, ettei tule sutta ja sekundaa.

Kenen kotona?

Tästä katsoin muutaman jakson, kun tuli aikoinaan telkkarista. Nyt olen katsonut koko ykköskauden ja vielä olisi toinen kausi katsomatta. Tykkään itsekin arvuutella, kuka asuu missäkin. Ja hei, tämä iskee taas sinne sisustushermoon. Ihana nähdä suomalaisten kodikkaita koteja.

Lisäksi toki on monia muitakin ohjelmia joita katson, kuten Vain Elämää, Lentoturmatutkinta, Metsien miehet ja se sarja, joka kertoo rekkakuskeista & jäätikköteistä pohjois-Kanadassa 😀 Joskus on ihanaa viettää tunti tai pari sohvalla tai sängyssä tietämättä mitä telkkarista tulee. Mennä kanavarallia ja jäädä katsomaan ohjelmia. Tänä sunnuntaiaamuna mä suuntaan vielä hetkeksi sänkyyn kahvikupin kanssa. Vedän peiton korviin ja uppoudun johonkin ylläolevista. Mitä reality- tai lifestyleohjelmia te tykkäätte katsoa?

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 


torstai 29. lokakuun 2020

Joulunodotus v. 2020

5

MOIKKAMOI!

En tiedä teistä, mutta musta tuntuu, että tänä vuonna joulunodotus tuntuu hurjan paljon hykerryttävämmältä kuin aiemmin. Se on totta, että olen aina ollut jouluihminen ja alkanut odottamaan joulua ajoissa, mutta tänä vuonna olen jotenkin aivan fiiliksissäni. Eikä ole edes vielä marraskuu 🙂

Mantelit ja rusinat on näkösällä ruokapöydässä, glögi lämpenee harva se ilta. Joululehdet ja -kirjat on nostettu esille ja mieli vaeltaa peilikaapin syvyyksissä pohtimassa, että minne ihmeeseen piilotin loput jouluvalot. Jouluvalot, ei kausivalot. Nyt voidaan jo puhua jouluvaloista, eikö?

Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä mietin, että ”Kauheeta, enää vajaa pari kuukautta ja päivä on alkanut pitenemään”. Minä, kesän lapsi, joka rakastan aurinkoa ja valoisia iltoja. Sitä kaivautuu jotenkin syvemmälle iltojen pimeyteen. Tuudittautuu siihen, että pimeydessä saa olla rauhassa tietämätön maailmanmenosta. Kynttilän liekin lepattaessa ja koko perheen ollessa kotona sitä sulkeutuu sellaiseen kuplaan, josta ei haluaisi luopua. Epävarma ja poikkeuksellinen tilanne kodin seinien ulkopuolella saa kodin sisäpuolelta löytyvän turvallisuuden ja rauhan tunteen nousemaan arvoon mittaamattomaan.

Ehkä siinä syy, miksi varsinkin tänä vuonna joulunodotus tuntuu niin mahdottoman hyvältä. Se levollisuus ja rauha, joka joulun myötä laskeutuu vuosi toisensa jälkeen on tänä vuonna alkanut jo kenties laskeutumaan vähän aiemmin. Perinteiden merkitys korostuu myllerrysten keskellä. On jotain tuttua ja turvallista näköpiirissä. Sellaista, jota on kantanut mukanaan jo lapsuudesta asti.

Ollaanko siellä jo ihan joulunodotustunnelmissa? Enkä nyt tarkoita, että olisi nisset ja nasset sekä vilkkuvalot asennettu ympäri kotia, vaan lähinnä sisäisesti joulunodotustunnelmissa? Tuntuuko teistäkin tänä vuonna, että joulunodotus on jotenkin syvempää…en löydä tälle oikeaa sanaa, mutta ehkä jotenkin sellaista hiljaisen kauniin koskettavaa ja ehkä harrastakin?

TORSTAITERKUIN,

PS. tuo Laurent Perrierin laatikko ruokahuoneen vitriinikaapin päällä…toissapäivänä sanoin miehelle ääneen, että olisikohan aika korkata joskus häälahjaksi (v. 2006) saamamme kolmen litran shamppanja. Että meneeköhän moinen huonoksi. Päätettiin, että voishan sen jossain juhlassa korkata. Eilen illalla mies huusi mua miesluolaansa. Jo rappusissa haistoin makean alkoholimaisen hajun. Shamppanjalaatikon pohja oli värjäytynyt ja sieltä oli valunut lattialle (oli säilytetty hyllyllä) tahmeaa ainetta. Korkki ja pullo olivat ehjät, mutta kun tarkemmin kuunteli sihisi korkista ilmat pihalle. Puolet shamppanjasta oli valunut hukkaan. Ja loputkin tietty pilalla. Mitä tästä opimme? Jos sulla on mahdollisuus juoda shamppanjaa niin juo silloin kun se on vielä mahdollista ;D


lauantai 24. lokakuun 2020

Kodikkaampi ruokahuone

16

HEISSUN!

Tiedättekö mikä on ihanaa? Itsensä haastaminen. Meillä kaikilla on se joku juttu, missä voidaan haastaa itseämme. Olkoon se jollain ruoanlaittoon liittyvä haaste, toisella liikuntaan liittyvä haaste. Jollain joku muu. Tavoite, jonka saavuttamisen jälkeen tuntuu niin himskatin hyvältä. Mulle tuo ruokailuhuoneen tapetointi oli osaltaan sellainen. Äiskän kanssa tapetoin viimeksi joskus yli 20 vuotta sitten, joten lähdin ns. rookiena liikkeelle. Kohdistustapetin kanssa ja vielä sellaiselta seinältä, jossa oli jos jonkinlaisia kimurantteja haasteita. Ja hei täytyy myöntää, että eka vuota meni seinälle ja sieltä pois sen sata kertaa. Kirosin vanhan talon nurkat ja sen, että vatupassi on mökillä. Mutta en antanut periksi, vaan laskin perfektionismitasoani ja päätin, että jos se kelpaa itselle, se riitää.

Viiden tunnin urakan jälkeen (välissä tein vähän töitä ;)) olin aivan venttikooli, mutta myös aivan älyttömän onneissani. Mä tein sen! Koko huone heräsi eloon. Tuo ruokahuone on meillä ollut se pimein huone, vaikka siellä ikkuna onkin. Mutta nyt tuo kaunis valkokuvioinen tapetti herätti huoneen loistoon. Ja hei, vihdoin sain sisustukseen sitä tämän 60-luvulla rakennetun kodin henkeen sopivaa ilmettä, kodikkuudesta tinkimättä.

Keittiöönpäin oleva seinä jäi vielä tapetoimatta ja alunperin mietittiin, että sitä ei tapetoida. Mutta päätettiin hakea vielä yksi rulla tapettia, sillä haluamme sittenkin tuon seinän tapetoitavan. Vaikka sen nykyinen maalisävy meneekin ihan nappiin tapetin kanssa, niin huoneesta tulee yhtenäisempi niin, että kaikki seinät on tapetoitu.

Pidemmittä puheitta kohti tapettikauppaa. Viikonloppu, jolle ei pitänyt olla mitään ohjelmaa saikin yhtäkkiä täytettä. Esikoinen esitti aamupalapöydässä toiveen korealaisesta kanasta iltaruoaksi, joten täytynee suunnata myös jonkun ison ruokakaupan hyllyjen väliin, josta löytyy tuohon iltaruokaan puuttuvat aineet. Lisäksi tää remppainnostus sai mut suunnittelemaan parin huonekalun maalausta. Ja mies vihjasi siitä, että josko käytäisiin illalla katsomatta Tammerkosken valoshowta. Koirakin pitäisi pestä ja ja ja…mutta ei ressiä hei, se on viikonloppu nyt 🙂

LEPPOISAA LAUANTAITA IHANAT! ♥

 


« Vanhemmat
Uudemmat »