torstai 01. kesäkuun 2017

Must’ on tullu, astiahullu!

HELLOU!

Ihan alkuun pieni tietoisku pilke silmäkulmassa; se että vaikka kuinka valittaisi Suomen säästä ei auta. Joten nautitaan tästäkin päivästä räntäsateineen kaikkineen, eikö? Poltellaan vaikka kynttilöitä ja fiilistellään. Suomen kesä  Meillä on illalla koulun kevätjuhla, joka perinteisesti pidetään ulkona. Tähän asti ollaan menty kesäkeleissä nuo juhlat, mutta voipi olla, että illalla saa ottaa sateensuojan mukaan.

Kuten Insta Storiesissa minua seuraavat tietävät, niin haipakkaa pitää tuon mummulan kanssa. Vaikka muuten saatiin talven aikana hienosti nurkat tyhjiksi, niin nyt ollaan pari päivää käyty läpi olohuoneeseen ja ruokahuoneeseen talvella kannettuja tavaroita veljen vaimon kanssa. Pääosin astioita. Kuinka monta kymmentä vaasia tai maljakkoa sitä ihminen tarvitseekaan?

Nyt on astiat sortattu ja vaikkei se Myrna tällä hetkellä olekaan suosikkiastiastoni, niin se saattaa sitä hyvin pian olla. Ei raaski myydä eteenpäin, varsinkin kun tuo Myrna on mun mummuni vanha. Muutenkin musta on kuoriutunut sellainen astiahullu. Miehelle tiedoksi, että se ei ole ollut hulluutta tähän mennessä, vaikka keittiön kaappien sisällön puitteissa niin voisi helposti kuvitella 😀 Se on jännä, miten tällainen ruokabloggaaja-wannabe katsoo astioita ja aterimiakin ”sillä silmällä”…kuvaussilmällä, tiedättekö? Kuvissa näkyvä sininen kahviastiasto isän aikoinaan hiihtokilpailuista voittamien lusikoiden kanssa tulee näkymään jatkossa leivontakuvissa. Tuohon siniselle lautaselle sisältä valuva mutakakku, vähän tomusokeria päälle ja koristeeksi jotain vihreää, ehkä sitruunamelissaa. Pöytään katan myös vanhat hopeiset kermakon ja sokerikon. Jonkun verran tuolta mummulasta löytyi vanhoja Arabian astioita, joista osan jaoimme ja osan myymme. Pitäisi vain tietää oikea kanava, missä myydä. Onko vinkkejä? Lisäksi sitä ruskeaa Tauno Wirkkalan suunnittelemaa Humppilan lasia löytyy parin kulhon verran. Sarpanevan boolimalja ja neljä boolilasia odottaa myös myyntiä. ID

Kaikkea uutta sitä on astioista myös parin päivän aikana oppinut. En malta odottaa, että saan tarjota ruskeista Grapponia-kulhoista kesähelteillä vaniljajädeä mansikoiden kera. Grapponia-kulhot? Jep, me luulimme niitä aluksi Kastehelmi-kulhoiksi, mutta käytiin aamulla alan asiantuntijalla ja saatiin tietää, että ne ovat Grapponiaa. Lisäksi pari ”varmaan tuotu Virosta” -kristalliastiaa osoittautuivat loppujen lopuksi suomalaisen lasimuotoilun helmiksi. Ongelma on vain siinä, että eihän noille kaikille riitä tilaa. Ellen sitten satu löytämään ruokahuoneeseen unelmien astiakaappia; sellaista valkoista, jossa on ylhäällä lasiovet ja joka on alaosastaan umpinainen. Ei mitään uutta tuotantoa vaan vanhaa sellaista. Muutenkin tuon mummulan sisustus tulee olemaan oldies goldies yhdistettynä meidän näihin tämän vuosikymmenen huonekaluihin.

Ensi viikolla saamme mummulaan yläkerran rappusten lasikaiteen ja sitä ennen olisi fiksuinta kantaa sängyt makuuhuoneisiin. Näinköhän on, että heräämme ensi viikolla joku aamu jo uudesta kodista? 

TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 24. toukokuun 2017

Keittiötä & seinävalaisimia

MOIMOI!

Ja hei, tuntuuko teistäkin jotenkin tuskaiselta viettää työpäivät sisällä? Mielelläni kantaisin läppärin ulos, mutta jonkinlainen häikäisysuoja pitäisi ostaa. Ruudusta kun ei näe näin valoisalla mitään. Kävin tuossa hätsynpikaisesti mummulassa ja sain kuulla, että keittiön seinävalaisimet tulisi olla mielellään maanantaina hankittu. Jaiks 😀 Sähkäri toki pystyy tulemaan sen jälkeenkin, mutta nyt menisi asentaminen samalla kun tekee muitakin hommia.

Katsotaan ensin miltä tuo keittiö näyttää. Huuva ja uuni on rosteria, apk integroitu, mikro ja jääkaappipakastin valkoisia. Lisäksi tuohon jääkaappiseinälle tulee upotettavan altaan yläpuolelle koko seinän levyinen hylly. Seinävalaisimien paikat olen laittanut kuviin näteillä nuolilla 😉

Turhaan muuten pelkäsin sitä, että keittiö pimenee liikaa tuon tummanharmaan/vaalean mustan seinän takia. Valoa virtaa näin päivälläkin, vaikka aurinko paistaa jo ihan toisesta suunnasta. Aamupäivällähän tuo keittiö kylpee auringossa ♥ Asiaan. Seinävalaisimet. Alunperin mietimme mustia. Mutta miltäs hopeiset/valkoiset näyttäisivät teidän silmään? Ehkä kuitenkin mustat? Kuten kerroin niin tässä vaiheessa remppaa alkaa jo tulla turnausväsymystä eikä jaksaisi yhtään miettiä mitään valaisimia 😀 Vaihtoehtojahan on vaikka kuinka monta. Kokosin alle kaksi suosikkiani, kahdessa eri versiossa. Kuin ihmeen kaupalla, se kauan havittelemani Tolomeo jäi pois kärkikahinoista.

Tulisiko ikkunaseinästä (jossa kaksi seinävalaisinta) kevyempi, jos siinä ei olisi isoja nivelvalaisimia. Jos laittaisi kunnon nivelvalaisimen sitten tuonne altaan päälle? Vai pitäisikö laittaa kaikkiin nuo ”ei nivelvalaisimet”? Vai kaikkiin nivelvalaisimet.  Mitä mieltä olette? Muutenhan tuo keittiö alkaa olemaan plakkarissa. Työtaso mitattiin ja laitettiin tilaukseen maanantaina. Se tulee olemaan valkoista kvartsia. Vihreillä yrteillä ja puisilla leikkuulaudoilla ajattelin tuoda ilmettä ja kotoisuutta. Hei, näettekö tekin jo sielujen silmin mun tulevan perjantaimyyssipaikan? Jep, niin minäkin 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. ja tässä vielä mielen virkistykseksi tuo keittiösuunnitelmamme (Soile Pellisen, Keittiömaailma Lielahti piirtämänä :)):


maanantai 22. toukokuun 2017

Takapihalla & helppo raparperipiirakka

…piti otsikoimani tämä ”Ihan pihalla”, mutta koska olen tainnut niin tehdä viimeiset kolme vuotta kesän ekan postauksen kanssa, niin ajattelin vaihtaa otsaketta 😉

HEIPPAHEI!

Elämä on siirtynyt jälleen ulos. Mökillä että täällä kotona. Vaikka alunperin ajattelimme, ettemme kotona laita edes terassia kesäkuntoon, niin eilen kuitenkin löysin itseni pesemässä terassia ja sen jälkeen pöytä sai tuolit ympärillensä. Onhan tässä kuitenkin vielä muutama viikko aikaa nauttia kesäilloista tuolla terassilla. Eilen illalla syötiin vielä myöhäinen iltaruokakin ulkona, mutta silloin sai jo laittaa villasukat jalkaan ja villatakin päälle. Sillä periaatteella kun mennään, että nyt on kesä ja kesällä ollaan ulkoruokinnassa 😀

Eilen päivällä poimin raparperimaasta (lue: siitä pienenpienestä puskasta) pienenpieniä raparperinvarsia ja leivoin tämän kesän ekan raparperipiirakan. Hetki takapihalla oli täydellinen, olin ihan yksin kotona. Harvinaista herkkua. Aiemmin en nauttinut omasta ajasta, nyt se tuntuu välillä aivan luksukselta. Oma aika on kuitenkin tärkeää. Joskus muinoin käytin kaikki omat ajat johonkin tekemiseen. Kävin lenkillä tai kahvilla ystävien kanssa. Nyt olen vähitellen oppinut, että kun on se hetki omaa aikaa, niin ei välttämättä tarvitse tehdä mitään. Voi ottaa palan raparperipiirakkaa jäätelöpallolla ja uppoutua ruotsalaiseen murhamysteeriin. Nauttia auringosta ja vaan olla.

HELPPO RAPARPERIPIIRAKKA

1 pakastemuropohja

raparperin varsia
1 muna
1 prk kanelikardemummatuorejuustoa
0,5 dl sokeria
ripaus kanelia

-painele pakastemuropohja uunivuoan pohjalle ja vähän reunoillekin
-sekoita muna, tuorejuusto ja sokeri
-kaada täyte muropohjan päälle
-pese raparperit (ja tarvittaessa kuori) ja asettele täytteen päälle
-ripsota päälle kanelia
-paista uunin alatasolla 200 asteessa noin puoli tuntia

Hienosti sopi tuo tuorejuusto sen aiemmin käyttämäni kermaviilin asemasta. Toi makua rutkasti lisää. Raparperin varsia saa ja kannattaakin laittaa tiheämpään. Meidän puskien anti antoi harvavälisen raparperipiirakan muodon enkä jaksanut mennä mummulan raparperipuskiin koluamaan 😉 Raparperipuskat onkin muuten ainoat, mitä siellä on jäljellä. Muutamaa omppupuuta lukuunottamatta. Täytyy istuttaa lisäksi ainakin pari marjapuskaa ja vadelmapensaita. Lisäksi pensasmustikoista haaveilen myös.

Viikko alkoi heti aamusta remppajutuilla ja seuraavaksi jatkuu remppajutuilla. Keittiön kivitason mittauksella. Aamulla saatiin suunniteltua ja tilattua kiintokalusteet kolmeen kerrokseen. Jotenkin tässä vaiheessa remppaa alkaa jo tuntumaan siltä, että plääh….laittakaa mitä haluatte 😛 Mutta toisaalta, jos vielä vähän aikaa skarppaa ja tsemppaa, niin hyvä siitä tulee! Suunnittelin alkavani pian roudailemaan keittiöön tavaroita, joita ei enää tässä kodissa tarvita. Lisäksi makkarit on tuota pikaa taputeltu, joten sinnekin saa pikkuhiljaa viedä irtaimistoa. Itsemme tuntien se on se yksi ilta, kun päätämme yhteistuumin siirtää sängyt mummulaan ja sitä myötä muuttaa. Ex tempore -meiningillä kun yleensä mennään niin siinä ei kauaa nokka tuhise, kun asutaan jo uudessa kodissa 😀

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,


lauantai 06. toukokuun 2017

Kesän ekat mökkiterkut (kuvatulvavaroitus)

HEIHEI HELLUREI!

Liekö silmiini asennettu lo-fi -kuvankäsittelyfiltteri vai mikä, mutta tänä aamuna järvi näytti sinisemmältä kuin ikinä. Luonto vehreämmältä, vaikkei vielä ole edes lehti puissa. Tai sitten se on vain se mökin taika, joka saa aistit ääritilaan. Yhtä kaikki, ihan älyttömän ihana eka yö mökillä. Was about time! Tosin eipä ne jäät olleet vielä ihan täysin sulaneet; meidän ja naapurin vene oli laskettavissa, muut venerannan veneet ovat veden äärellä vasta tänään.

Mies laittoi eilen vesipumppuja kuntoon ja itse tein mökin suursiivouksen tyttöjen kanssa. Karvainen kaveri kirmasi vapaana sydämensä kyllyydestä. Söi käpyjä ja tikkuja minkä ehti. Kunnes yhtäkkiä alkoi vinkumaan. Tärisi ja jännittyi täysin. Ei suostunut liikkumaan. Pelkäsin jo, että sai halvaantumiskohtauksen, mutta onneksi siitä lähti liikkeelle. Mentiin sisälle ja sängylle pötköttämään. Reppana läähätti ja kuolasi. Alkoi tiputtelemaan pissaa sänkyyn ja silloin tiesin hajusta, että taitaa olla parempi käyttää lääkärissä.

Meidän kotieläinlääkäri oli lähin ja sinne soittaessani kaikki ajat olivat täynnä. Mutta täytyy kehua kyllä tuota Eläinystäväsi-lääkäriasemaa, sillä lupasivat ottaa meidät kaikesta huolimatta vastaan. Äkkiä moottori kiinni veneeseen ja mies tiputti esikoisen, Tobyn ja mut vastarannalle. Kerittiin kuin kerittiinkin lääkäriin ennen sulkeutumisaikaa ja moninaisten kokeiden ja ultran jälkeen epäilykseni pisutulehduksesta vahvistui. Toki vielä viljelyn tulokset vahvistavat sen lähipäivinä. Lisäksi löytyi struviittivirtsakiteitä, joiden tilannetta nyt myös seurataan. Pikkuinen sai tipalla nesteytystä ja suoneen ekan antibiootin ja kipuannoksen. En voinut muuta kuin nöyrästi kiitellä lähtiessämme, sillä ell ja hoitaja tekivät meidän takia liki tunnin ylitöitä. Suuri kunnioitus heille!

Olin varannut eiliselle illalle Cinco de Mayon kunniaksi tex mex -henkiset myyssiruokatarpeet, mutta ysin jälkeen illalla, kun rantauduimme takaisin saareen, mentiin sieltä mistä aita on matalin. Miehen synttärin kunniaksi piti kippistellä kuplivalla, mutta yksi jääkylmä siideri sai riittää. Mökkisauna ja mökkisänky. En muista, koska tuo meidän karvainen kaverikaan olisi aamulla nukkunut niin pitkään kuin tänään. Ties kuinka kauan tuo vti on vaivannut.

Tänään on jo aivan eri poitsu, virtaa riittää kuin pienessä kylässä 🙂 Hidas aamupala ja vähän paikkojen kuntoon laittoa. Laitettiin vierasmökki kuosiin, sillä saamme kesän ekan yövieraan. Tällä hetkellä huristelemme taas kohti Tamperetta ja tyttöjen tanssinäytöstä. Sen jälkeen haetaan esikoisen ystävä mukaan ja suunnataan takaisin saareen. Josko sitä tänä iltana juhistaisi sitten mökkikauden avajaisia ja miehen eilisiä synttäreitä. Mökkihöperöiden elämä on taas astetta ihanampaa, kun mökkikausi alkoi 

LEPPOISAA LAUANTAITA IHANAT,


keskiviikko 03. toukokuun 2017

Remppakuulumisia / muutama vaihekuva

HEISSAN IHANAT!

Ja anteeksi, että olen ollut niin laiska remontin välivaihepostaaja. Jotenkin kuvien otto keskeneräisistä nurkista ei ole niin kovin mieluisaa 😉 Rempan välivaihepostauksia aina kyselette, joten nyt sellaisen vuoro. Yläkerta eli makuuhuonekerros alkaa olemaan jo aika kivalla mallilla. Kolmen makuuhuoneen katot on valmiit, seinät pohjamaalattu (yksi huone pintamaalissa), kylppäri on saanut kaakeleiden päälle kalusteet. Loppuviikosta saapuu putkari, joten saadaan wc-istuin ja hanatkin laitettua.

Ei siitä kauaa ole kuin tila näytti tältä (ylemmät kuvat tuosta seinän vierestä heti oikealla):

Tuo kuopuksen vintille tehty huone on niin tavattoman ihana, että olen yrittänyt saada sitä meidän vanhempien käyttöön. Turhaan 😉 Lähtötilanne oli varsin pimeä. Kapean uuden ikkunan ansiosta valo tulee virtaamaan aina rappukäytävään asti. Oveksi tulee valkoinen seinän sisään liukuva liukuovi. Vielä seinät maalaten, lattia ja listat. Avot! Pienistä ikkunoista näkee auringonlaskun ja koko huone värjäytyy silloin lämpimän sävyllä. Senpä takia pitäydytään (täälläkin huoneessa) viileissä sävyissä seinissä ja lattiassa.

Pari kuukautta takaperin huone näytti tältä:

Käyn kuvailemassa meidän muiden makuuhuoneita, kunhan saadaan raivattua niitä vähän tyhjemmiksi. Sillä aikaa vilkaistaan nopsaa vielä keskikerroksen kylppäriin, josta tulee vieraskylppäri. Näin jälkikäteen olen niin onnellinen tuosta Aitokiven Carrara -marmorilaatasta, jonka seinään valitsimme. Käynti veskiin on aulasta ja vessan ovisuun vieressä on kiiltävästä kaakelista tehty takka. Mätsää kuulkaas niin hienosti tuohon veskiin. Ja veski takkaan 🙂

Tästä lähdettiin. Veski on alunperin rakennettu pikkuwc:n ja vaatehuoneen tilalle:

Aikamoinen muutos jo nyt, eikö? Lattiaan olisimme halunneet isoa laattaa kylppäreihin, mutta valitettavasti vanhan talon rakenteet & muut tekijät eivät sallineet unidraineja. Joten mennään sillä 10 x 10:llä. Kellarikerroksen lattiavalu kuivuu vielä ja vahvasti olen sitä mieltä, että antaa kuivua rauhassa. Saadaan nämä muut tilat valmiiksi toukokuun loppuun mennessä ja kesäkuu rakennetaan miehen mancavea. Tai no, eihän me mitään rakenneta vaan ne meidän kultaakin kalliimmat remppamiehet!

Kaikki suunnittelu- ja remppapostaukset muuten löydätte täältä. Nyt kohti…ette ikinä arvaa mitä! Jep, jos ne jäät eivät ole sulaneet, niin jopa meitsinkin positiivisuus on koetuksella ;D Itkupotkuraivarit siinä tapauksessa nähtävissä tuolla InstaStoriesin puolella…

ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,