keskiviikko 14. kesäkuun 2017

Puutarhaunelmia ❀

HEISSULIVEI,

kiirettä on pitänyt ja blogi ollut täysin hunningolla. Pahoitteluni 🙂 Välillä tulee vaan niitä päiviä, että pitää priorisoida. Vaikka tämä päätyöni tällä hetkellä onkin, niin silti eilen illalla vei laatuaika tyttöjen kanssa ohi blogin. Treenattiin vähän golfetikettiä ja pelattiin lautapeliä. Chillailtiin, niin kuin nuo kullannuppuset totesivat.

Siinä missä mummulan sisätilat alkavat valmistumaan, on aika siirtää katseet jo ulkopuolelle. Puutarhaan. Ikinä aiemmin en olisi kuvitellut tekeväni postausta puutarhaunelmistani. Näin se maailma muuttuu. Vanha puutalo kaipaa ympärilleen vehreyttä. Varsinkin nyt kun omenapuut ovat vähentyneet puoleen, luumupuu olkkarin ikkunan alta pois ja angervot kulkuväylän vierestä kadonneet. En tiennytkään, että salaojien kaivaminen ja maalämmön poraaminen saa koko pihan hyrskynmyrskyn. Siitäkin huolimatta raparperit jaksavat puskea multa- ja kivikasojen läpi. Ne täytyy sijoittaa vain uuteen paikkaan.

Alunperin suunnittelimme palkkaavamme jonkun tekemään pihasuunnitelman ja toteuttamaan sen. Nyt kun budjetti on vähän venynyt ja paukkunut, niin tämä ei tällä hetkellä ole mahdollista. Sen takia mietin, että josko sitä itse suunnittelisi pihan. Aikoinaan tähän taloonhan suunnittelimme etu- ja takapihan yhdessä. Mies teki takapihan ison terassin ja yhdessä laitoimme etupihan kiveyksen altaineen. Josko sitä tämän rempparutistuksen jälkeen jaksaisi vielä ryhtyä pihahommiin.

Haaveissa on sellainen piha kuin tuolla ihanalla Emilialla. Sellainen, joka antaa maljakkoon kaunistusta keväästä syksyyn. Dollarinkuvat kiiltelevät silmissäni, kun jo ajattelenkin rahansäästöä, jonka saan kun en osta joka viikko leikkokukkia 😀 Eli tulossa on ainakin syreeniä ja lisäksi ajattelin lumipalloheisiä. Mutta jonkinlainen kukkapenkki vissiin tarvitsee perustaa myös ja siihen lajikkeita, jotka ovat monivuotisia ja pysyvät hengissä tällaisen Mrs Multasormi wannaben käsittelyssä. Vanhan luumupuun tilalle olkkarin ikkunan eteen suojaa tuomaan haaveilen uudesta luumupuusta. Vaikka itse olenkin allerginen luumuille, niin se on niin kovin kaunis kukkiessaan. Syreenien ja lumipalloheisien lisäksi kukkivaa tulee pionipuskien muodossa. Siihen sitten minun ammattitaitoni (joka siis ei ole kovin rautainen ;)) loppuukin. Onko suositella jotain muuta vanhaan pihapiiriin sopivaa kukkivaa pensasta/puuta? 

Meille tulee kivetys ajoväylälle (tai miksikäs sitä nyt kutsutaan) aina autokatokseen saakka. Lisäksi kiveys jatkaa kulkuaan polkuna ulko-ovelle. Ulko-oven edestä lähtee iiiiiso terassi. Terassille pitäisi mahtua tuo meidän kahdeksan hengen ruokapöytä, sohvaryhmä ja auringonottotuolit. Hieman viime aikoina olen tosin alkanut miettimään, että tehdäkö perinteinen terassi vai sellainen liuskekivistä tai muusta kivestä oleva terassi. Jotenkin talon ilmeeseen voisi sopia myös kivipatio 🙂

Terassin taakse jää iso takapiha, jonne perustamme yhteen kulmaan perunamaan. Toivottavasti löydämme jostain kivi- ja multakasojen alta iskän aikoinaan Irgutskista tuomat valkosipulit. Myös muutama viinimarjapensas olisi tarkoitus laittaa pensasmustikkapensaan lisäksi. Onko muuten tietoa saako syreeneitä sun muita pensaita ja puskia jo valmiiksi isokokoisena jostain? Tuntuu, että ei jaksa odottaa montaa vuotta, että saa pihan vehreäksi 😀

Mutta nyt hösseliksi ja katsomaan, josko putkimies olisi saanut asennettua kellarikerroksen wc:n wc-istuimen ja lavuaarin hanoineen. Sitten pikaista siivousta, stailausta ja kuvausta. Ilta kuluu kuvankäsittelyn merkeissä ja hei huomenna aamusta esittelyssä uuden kodin kylppärit 🙂

AURINKOISTA KESKIVIIKKOILTAA,

PS. Photos from my Pinterest album ”Garden” – from here.


keskiviikko 07. kesäkuun 2017

Sneak peek / uusi koti

HEIPSULIHEI!

Aah, mitkä kesäkelit! Juuri nyt tuntuu siltä, että kesäloma kesäkuussa ei olisi lainkaan hassumpi idea 😉 Kesässä on ehkä parasta tyynet illat. Kun käy koiran kanssa kävelyllä ja on niin lämmin ettei tarvitse juuri takkia päällensä. Kun ne kaikki naapureilta karanneet kolibrit ja muut kaunisääniset linnut sirkuttaa iltalaulujansa.

Kesässä ja nimenomaan tässä kesässä on parasta myös se, että pikkuhiljaa uusi kotimme on siinä kunnossa, että sinne saa vietyä tavaraa. Yöksi emme vielä voi mennä, sillä juoksevaa vettä ei ole ja lisäksi se lasikaide puuttuu rappukäytävästä. Odottavan aika on pitkä, mutta toisaalta kun tietää, että se odotus palkitaan pian, niin jaksaa odottaa. Juhannuspyhät kuluvat tänä vuonna muuttotalkoissa. Kesäkuun vika viikko on aikataulutettu minuutilleen (minun osaltani, mies on töissä). Toka vikalle päivälle tätä kuuta pitää tilata loppusiivous tähän kotiin. On sitten uusien omistajien kivempi muuttaa sisään 🙂 Kuten kuvista huomasitte, niin keittiöön päätyi ne Bazar Minit ikkunaseinälle ja se nivel Bazar hyllyn päälle. Sen saa siitä siirrettyä mihin tahansa paikkaan, kun tuo varsi on niin pitkä. Tykkään, että meni valinta oikeaan, eikö? 🙂 Keittiön tason pitäisi saapua ihan just, kuten myös yläkerran lasikaiteenkin. Mancave-kerros on kovasti työn alla ja laattoja odottelemme.

Täytyy kyllä sanoa, että meidän remppamiehet tekevät maailman parasta jälkeä. Ehkä jossain vaiheessa voisin tehdä teille suosittelupostauksenkin, vaikkei mistään yhteistyökuvioista olekaan puhuttu. Vaan ihan silkasta ilosta, että voin jakaa teille hyvien remppamiesten tiedot. Remppamiehet, hyvä sellaiset, kun ovat olleet vähän kiven alla. Ainakin täällä meidän suunnalla.

Siinä, missä eilen vähän ihistelin tätä kaoottista tilannetta, on tänään otettu taas järki käteen. Tehty töitä hymyssä suin ja päätetty, että kyllä se siitä. Karattu tyttöjen kanssa kesken iltapäiväkiireiden Ikeaan syömään (onko annokset pienentyneet?…maku ei onneksi ole kärsinyt). Katseltu ja suunniteltu. Kävelty kassan kautta tyhjin käsin. Vielä pitää malttaa. Ennen kuin ollaan muutettu, niin mitään ei osteta. Tuumataan ja katsellaan rauhassa.  Seuraavaksi ajattelin jatkaa tätä ihanaa päivää kahvikupillisen kanssa takapihalla. Auton mittari näytti parhaimmillaan Pispalan valtatiellä 28.5 astetta. Gotta love it!

Jatketaan taas ja nautitaan tästä helteestä (ja illemmalla kun takapiha ei enää houkuttele puoleensa, palataan kommenttiboksissa…olette parhaita ♥)!

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. nuo yöpöytien valaisimien jalat ajattelin sprayata mustaksi ja ostaa hivenen isommat varjostimet niihin!


tiistai 06. kesäkuun 2017

D e s p a c i t o

ILTAA IHANAT!

Huhhuh, niin kiva olla taas täällä; tämä blogi toimii sellaisena pään tuuletuspaikkana 🙂 Koko päivän olen odottanut, että pääsen tänne ja vihdosta viimein – täällä ollaan. Arvatkaa mihin tekstiini jouduin tänään palaamaan? No siihen, missä kerroin miten hidastaa elämää. Miten pysähtyä hetkeen. Nämä vikat muutamat viikot ennen muuttoa ovat kyllä aika kaoottiset. Eikä vain tuon rempan ja muuton takia vaan elämässä on vielä vähän muutakin. Töitä, töitätöitä ja yhtä toistakin kuolinpesää, jota yritetään parhaan mukaan sovinnolla selvittää. Tieto, että tämä on väliaikaista helpottaa ihan suunnattomasti.

Vaikka muu koti on jälleen kuin hävityksen kauhistus (jep, juuri perjantaina siivottiin), niin paikka jonka haluan pysyvän siistinä on makuuhuone. Kävin poimimassa mummulan omenapuista pari oksaa ja hei, ne ovat vihdosta viimein kukassa. Ainakin pari viikkoa normaalia myöhemmin. En ole aiemmin tiedostanutkaan, että ne tuoksuvat noin hyville. Vaikkei oman pihan omppupuu kukikaan tänä vuonna, niin toivottavasti mummulan pihasta saadaan omppusatoa hilloiksi asti.

Onneksi kiireen keskellä on sellaisia arjen ihania kompastuskiviä, jotka saavat nauramaan pissat housussa. Koska olette viimeksi koonneet teltan? Meillä lapset ystävänsä kanssa saivat päähänsä nukkua ensi yön teltassa. Suoriutuivat muuten teltan kokoamisesta keskenään. Siinä missä itse pähkäilin, että mikä tukipuu tulee minnekin, olivat muut jo koonneet teltan. Myönnettäköön, omasta partiostani on jokunen vuosi aikaa. Mielenkiinnolla odotan, mihin aikaan nuo pikkuiset rymistelevät sisään nukkumaan…

Niin, että nyt koiran kanssa iltalenkki,  iltasuihku ja sitten rentoutusappi päälle. Yritän taas palautella mieleen tuon hidastamisen jalon taidon (mahkut hei tämän härdellin keskellä…ainakin yritys hyvä kymmenen ;). Despacito. Vaikka täällä ja muissa somekanavissani olisi totuttua hiljaisempaa, niin hengissä ollaan ♥ 

MIKÄ PÄIVÄ TÄNÄÄN ON -TERKUIN,


perjantai 02. kesäkuun 2017

Perjantaina meillä kotona

”It takes hands to build a house,
but only hearts can build a home.”

ILTAA IHANAT!

Se olis viikonloppu jälleen kerran edessä ja näin perjantai-iltana kotikoneella istuessani sydän tuntuu olevan siellä mökillä, saaressa. Viikonloppuun mahtuu koulua, todistusten jakoa, kaveriyökyläsynttäreitä (ei meillä, onneksi ;), valmistujaiset, synttärit  ja sen sellaista mukavaa, että mökkeily jää tältä viikonlopulta väliin. Lasten loma kun alkaa, niin itse ajattelin muuttaa lasten kanssa mökille. Tosin tänä kesänä on ensimmäinen kerta, että lapset ääneen protestoivat mökille menoa. Koska Särkänniemi ja kaverit.

Tänään ehdin pitkästä aikaa siivoilla kotonakin, täällä onkin ollut hävityksen kauhistus viimeiset pari viikkoa. Tuskin enää muuten olisin ennen muuttoa sen kummemmin siivonnut, mutta saimme vieraita. Tai vieraan eikä nyt ihan niin vieraan kuitenkaan. Jännä juttu, miten elämä vie. Miehen uuden työpaikan myötä treffasin ala-asteen ekalta lähtien tuntemani ihmisen, jota en kuitenkaan ole nähnyt viimeiseen reiluun 20 vuoteen. Paljon on vettä virrannut Tammerkoskessa, mutta kokolailla jutut jatkuivat siitä mihin ne aikoinaan jäivät. Eikä muuten oltu vanhennuttu yhtään, jännä juttu 😉

Siivoamisen ohessa koin jälleen hieman haikeutta. Tykkään tästä meidän kodista niin paljon. Täällä on vietetty viimeiset reilut 11 vuotta. Toiselle pikkuisista tämä on ollut ainoa koti. Molemmat ovat ottaneet ensiaskeleensa täällä ja sotanneet syömisharjoituksillaan ruokahuoneen lattian. Keittiön katossa muistuttaa vieläkin huikean hauskoista tupareista tacokastiketahra (älkää kysykö…) ja takapihalla nököttää päärynäpuu. Se, jonka mies ja esikoinen kiikutti kotiin, kun lähetin omenapuuta ostamaan.

Elämä on aikamoisessa turbulenssissa, kuten olen kertonutkin. Monta muutosta lyhyen ajan sisään. Uskon uusiin alkuihin ja uskon muutoksen voimaan. Vaikka kaikki on hyvin tässä ja nyt eikä tarvetta muutokselle olisi, niin se pieni muutosagentti minussa rakastaa tunnetta, jossa vierivä kivi ei ehdi sammaloitumaan. Ehkä se osaltaan juontaa juurensa siihen, että haluan elää jokaisen päivän kuin se olisi viimeinen. Nähdä ja kokea. Onneksi muu perhe jakaa saman ajatusmaailman 

“And suddenly you know:
It’s time to start something new and trust the magic of beginnings.”

AURINKOISTA PERJANTAI-ILTAA,


torstai 01. kesäkuun 2017

Must’ on tullu, astiahullu!

HELLOU!

Ihan alkuun pieni tietoisku pilke silmäkulmassa; se että vaikka kuinka valittaisi Suomen säästä ei auta. Joten nautitaan tästäkin päivästä räntäsateineen kaikkineen, eikö? Poltellaan vaikka kynttilöitä ja fiilistellään. Suomen kesä  Meillä on illalla koulun kevätjuhla, joka perinteisesti pidetään ulkona. Tähän asti ollaan menty kesäkeleissä nuo juhlat, mutta voipi olla, että illalla saa ottaa sateensuojan mukaan.

Kuten Insta Storiesissa minua seuraavat tietävät, niin haipakkaa pitää tuon mummulan kanssa. Vaikka muuten saatiin talven aikana hienosti nurkat tyhjiksi, niin nyt ollaan pari päivää käyty läpi olohuoneeseen ja ruokahuoneeseen talvella kannettuja tavaroita veljen vaimon kanssa. Pääosin astioita. Kuinka monta kymmentä vaasia tai maljakkoa sitä ihminen tarvitseekaan?

Nyt on astiat sortattu ja vaikkei se Myrna tällä hetkellä olekaan suosikkiastiastoni, niin se saattaa sitä hyvin pian olla. Ei raaski myydä eteenpäin, varsinkin kun tuo Myrna on mun mummuni vanha. Muutenkin musta on kuoriutunut sellainen astiahullu. Miehelle tiedoksi, että se ei ole ollut hulluutta tähän mennessä, vaikka keittiön kaappien sisällön puitteissa niin voisi helposti kuvitella 😀 Se on jännä, miten tällainen ruokabloggaaja-wannabe katsoo astioita ja aterimiakin ”sillä silmällä”…kuvaussilmällä, tiedättekö? Kuvissa näkyvä sininen kahviastiasto isän aikoinaan hiihtokilpailuista voittamien lusikoiden kanssa tulee näkymään jatkossa leivontakuvissa. Tuohon siniselle lautaselle sisältä valuva mutakakku, vähän tomusokeria päälle ja koristeeksi jotain vihreää, ehkä sitruunamelissaa. Pöytään katan myös vanhat hopeiset kermakon ja sokerikon. Jonkun verran tuolta mummulasta löytyi vanhoja Arabian astioita, joista osan jaoimme ja osan myymme. Pitäisi vain tietää oikea kanava, missä myydä. Onko vinkkejä? Lisäksi sitä ruskeaa Tauno Wirkkalan suunnittelemaa Humppilan lasia löytyy parin kulhon verran. Sarpanevan boolimalja ja neljä boolilasia odottaa myös myyntiä. ID

Kaikkea uutta sitä on astioista myös parin päivän aikana oppinut. En malta odottaa, että saan tarjota ruskeista Grapponia-kulhoista kesähelteillä vaniljajädeä mansikoiden kera. Grapponia-kulhot? Jep, me luulimme niitä aluksi Kastehelmi-kulhoiksi, mutta käytiin aamulla alan asiantuntijalla ja saatiin tietää, että ne ovat Grapponiaa. Lisäksi pari ”varmaan tuotu Virosta” -kristalliastiaa osoittautuivat loppujen lopuksi suomalaisen lasimuotoilun helmiksi. Ongelma on vain siinä, että eihän noille kaikille riitä tilaa. Ellen sitten satu löytämään ruokahuoneeseen unelmien astiakaappia; sellaista valkoista, jossa on ylhäällä lasiovet ja joka on alaosastaan umpinainen. Ei mitään uutta tuotantoa vaan vanhaa sellaista. Muutenkin tuon mummulan sisustus tulee olemaan oldies goldies yhdistettynä meidän näihin tämän vuosikymmenen huonekaluihin.

Ensi viikolla saamme mummulaan yläkerran rappusten lasikaiteen ja sitä ennen olisi fiksuinta kantaa sängyt makuuhuoneisiin. Näinköhän on, että heräämme ensi viikolla joku aamu jo uudesta kodista? 

TORSTAITERKUIN,