MOIKKAMOI!
Mä rakastan maanantaita. Yleensä. Tänä maanantaina rakkaus on muuttunut ihan vaan tykkäämiseksi. Koska. Kun huomaat, että juhannuksen jälkeen aloittamasi herkuton arki kosahtaa ensimmäisenä arkipäivänä jo ennen puolta päivää 😀 Kun huomaat kotona, että juuri noutamasi pikaruokakassit ovat vajavaiset. Kahdet ranskalaiset uupuivat. Enemmän sääntö kuin poikkeus ko. drive thrun kautta ajettaessa. Kun saat tekstarin saapuneesta paketista ja se paketti on toisella puolella kaupunkia olevassa postissa (!). Kun laitat salaattiin kivettömiä oliiveja ja silti puraiset yhteen puolikkaaseen kiveen hampaasi niin kipeästi, että siinä sitä kirotessasi potkaiset isovarpaasi työpöydän tuoliin.
Etkä enää ole edes varma, kumpaan sattuu enemmän; hampaaseen tai varpaaseen. Purskahdat nauruun ja muistat, että on maanantai.
Mutta pieniäkös nämä. Ilon aiheitakin on ollut monia. Saatiin veljen vaimon kanssa siivottua mummulan olkkarin tavarakaaosta. Mutta ennen kuin kellarikerrokseksen yksi varastohuone on valmis, emme saa olohuonetta tyhjättyä. Iloa on tuottanut myös se, että sain vihdosta viimein itseäni niskasta kiinni siivoamisen suhteen. Siis täällä nykyisessä kodissa. Siivotussa kodissa on kyllä kieltämättä kevyempi hengittää. Iloa tuotti myös uudelleen löytämäni kikherneet. Elän taas sitä vaihetta elämässä, että tungen niitä joka paikkaan. Tänään salaattiin. Iloa on tuottanut myös tuo pieni rakas koiramme, joka on ollut aivan iholla koko päivän.
Enkä edes mene siihen, kuinka paljon rakastan kesäsadetta. Tänään siitä on saatu nauttia ihan liki joka tunti 🙂
Tämä erikoislaatuinen maanantai viharakkaussuhteineen on ollut myös tulevaisuuden suunnittelua täynnä. Vatsanpohjassa on ollut tänään sellainen pieni kutkuttava tunne siitä, että syksyllä koittaa uusi arki ja pääsen tuonne rakkaaseen maalitehtaaseemme töihin. Uusi koulutuskin jännittää jo hieman. Uudet ihmiset ja verkostoituminen. Se, että pitäisi taas taitaa small talkin salat. Eikä minkä tahansa small talkin vaan sellaisten yhteiskunnallisten ja talousasioiden puhumisen salat. Viimeisen vuoden aikana en ole katsonut juuri pörssikursseja tai lukenut aamulehden talousosiota. Alan julkaisuista puhumattakaan. Se on toisaalta tehnyt ihan hyvää, sillä näkymät eivät ole ehkä olleet positiiviset.
Yhtäkkiä kaikki talousuutiset ovat alkaneet taas kiinnostaa. LinkedInin parissa saa kulumaan enemmän aikaa kuin facebookin. Tiedonjano on aivan hurja. 
Semmoisia tavallisia asioita tähän maananataihin. Koska se tavallinen elämähän on sitä elämän parasta aikaa. Sitä, jolle koko blogini olemassa oleminen perustuu. Tavallisuudelle ja siitä nauttimiselle. Toivottavasti siellä on suhde maanantaihin ollut enemmän rakkaus- kuin vihapainotteinen ♥
SADEILTATERKUIN,
PS. huomasitteko muuten tuon elinvoimaisen (tai no, elivoimaisemman) oliivipuuni? Leikkasin siitä kaikki ylikasvaneet roikko-oksat pois ja nyt se on alkanut pukkaamaan tuollaista uutta kasvustoa 🙂
Alunperin oli tarkoitukseni pitää etätoimistoa kesähuoneessa, mutta koska pilkkihaalaria ei ollut saatavilla eikä hanskoja käden ulottuvilla, niin päätin siirtää toimistoni suosiolla tänne vierasmökkiin. Patteri päällä ja villasukat jalassa on hyvä olla. Kuuma kahvikuppi kädessä. Kun sataa on koleaa, mutta aurinko lämmittää kovin. Saari on vielä kohtuullisen tyhjä, mutta veikkaan että huomenna iltapäivällä mökkiläiset alkavat tulla juhannuksen viettoon.
Mies pitää etätoimistoa saunamökissä ja vähän aika sitten meillä oli päämökissä lounastreffit. Koska lounastreffien aikaan alkoi ihan armoton raekuuro, niin päiväruoka tehtiin uunissa grillin sijaan. Muuten kyllä mökillä grilli on se ykkösvaihtoehto ruoanvalmistuksessa. Lapset jäivät katsomaan Lasse-Maijan etsivätoimistoja ja karvainen kaveri taisi mennä komeusunilleen.
Bloggaajan työpäivään kuuluu monenlaista kivaa tekemistä. Tänään erityisesti; sain testiin uuden OM-D kameran (kiitos Olympus ♥) ja olen siihen vähän tutustunut. Arvatkaas mikä on mun mielestä valokuvaamisessa ihaninta? No se ääni, joka kuuluu otettaessa kuvaa. Se kliksahdus. Ilosointu korville.
Tykätään kutsua vieraita saareen ja aina kun minulta kysytään, että mitä voimme tuoda vastaan, että itsenne. Tiedän, ihan hölmösti vastattu, sillä aika monet haluavat kuitenkin jotain tuoda. Sisustusesineet ovat kiva juttu, mikäli se sisustusesineen tuoja tuntee teidät niin hyvin, että sisustusesine tulee varmasti käyttöön eikä joudu kaapin perukoille. Listasin alle 5 x mökkituliainen, joita itse arvostaisin. Jos ylipäätään siis vieras haluaa jotain tuoda. Kuten sanottua, niin meille ne vieraat ihan itsessään ovat jo paras mökkituliainen.
MOIKKA IHANAT!
