Pikaiset lauantain alkuillan terkut tulin toivottelemaan. Juuri tultiin kotiin kaupungilta. Eikä miltä tahansa kaupunkireissulta vaan lounastreffeiltä sielunsiskojen kanssa. Tällä kertaa lounasseurueeseen kuului myös kaksi hottista miestä ja kourallinen kakaroita 🙂 Ilta jatkuu parin tunnin päästä täällä meillä ja sitä ennen pitäisi foliottaa 30 uuniperunaa uuniin, tehdä muutama maistuva täyte niille ja pyöräyttää kylkeen salaatti. Kotikin on vähän niin ja näin pyykkikasoineen, mutta ei haittaa. Tarpeeksi tuttuja kun tulee kylään, niin ei sen kuulkaas niin väliä vaikka pyykkikasat odottavat viikkaajiaan sängyllä. Nuo viisi tyttöä bondasivat samantien ja nyt meillä on kuopuksen huoneessa otettu liimat, peel of maskit, boraxit sun muut slimen tekotarvikkeet esille. Viihtynevät illalla pitkään askarteluidensa parissa, siinä missä me aikuiset saamme istua ja jutella. Tänään meille tulee ensimmäistä kertaa kylään sellainen määrä ruokavieraita, että tuo mummulan vanha ruokapöytä ei ihan riitä.
Hain veljen perheeltä lainaan ylimääräisen pöydän. Vaikkei arkikäytössä tarvitakaan isompaa ruokapöytää, niin välillä sitä siintää ajatus, että josko sitä sittenkin pitäisi sellaiseen 10 hengen pöytään investoida. Tosin se tarkoittaisi sitten sitä, että ruokahuoneen takaseinällä oleva senkki joutaisi sieltä pois.
Kynttilät on sytytetty ja sohvatyynyt oiottu. Seuraavaksi vuorossa pöydän (pöytien) kattaus. Eikä sekään edes haittaa, ettei meiltä löydy 10 samanlaista lautasta tai lasia. Ehkä tuosta saisin sen keräilykohteen, mitä muutama päivä sitten peräänkuultin 😉 Mutta nyt kahvit tulille ja sitten tuumasta toimeen. Ihana ilta tiedossa, toivottavasti sielläkin ♥
Saahan jo pikkuisen joulustella, saahan? 🙂 Tottakai tähän aikaan vuodesta se jo sallitaan. Kaupallisen yhteistyön myötä Ellos:n kanssa pääsin fiilistelemään joulun tunnelmaa jouluisen kattauksen myötä.
Olen yllättänyt itseni sillä, että tänä vuonna olen ottanut joulua vastaan varsin maltillisesti. Maltillisemmin kuin aiempina vuosina. Kerroinkin teille, että yleensä tähän mennessä olen vähintäänkin tehnyt jo koeversiot jouluaaton jälkiruokapöydän herkuista. Suunnitellut joulun väripalettia ja koostanut ensimmäisen version jouluaaton menusuunnitelmasta paperille. Tänä vuonna olen kuitenkin ajatuksen tasolla valmistellut joulua, vaikken niin ole vielä ehtinyt essuni kanssa keittiössä joulun herkkujen parissa puuhastelemaankaan. Lukuunottamatta muutamia jouluisia herkkuja.
Tänä vuonna vietämme joulun Lapissa, mutta se ei tarkoita sitä, ettemmekö laittaisi uutta kotia joulukuntoon. Joulua edeltävänä viikonloppuna koristelemme kodin jouluun. Tuomme kuusen sisälle, koristelemme sen ja katamme joulupöydän kauniisti. Syömme ensimmäiset jouluruoat ja nautimme. Ruokahuoneen ja olohuoneen väliin sijoitetaan perinteisesti joulukuusi, jonka oksilla lepäävät tuikkivat kynttilät tuovat ihanaa joulun tunnelmaa myös ruokahuoneen puolelle.
Siinä missä joinain vuosina joulumme oli hyvinkin valkoinen, niin juhlimme joulua tänä vuonna tunnelmallisen tummissa sävyissä. Tummansinistä, kultaa, ripaus vihreää. Pienesti vaaleilla sävyillä piristettynä. Voipi olla, että kuuseen pääsee myös muitakin palloja kuin niitä valkoisia ja hopeisia. Löysin nimittäin mummun kätköistä tummansinisiä ja kullanvärisiä palloja.
Mutta se joulukattaus, se näyttää tänä vuonna kutsuvan hämyisältä ja kotoisalta. Sellaiselta, että kun pöydän keskelle kattaa jouluiset ruoat ja kaataa lasiin hieman hyvää juotavaa, niin pöytä kutsuu istumaan äärelleen pitkän kaavan mukaan. Pöytäliinaksi joulupöytään pääsee jo tuo aiemmin Ellokselta ostamani tummansininen Pembroke -pöytäliina. Ei huolta kuulkaas silittämisestä, sillä se saa luvan kanssa olla ryppyinen. Meillä äidillä oli tapana käyttää joulupöydässä tärkättyä valkoista joululiinaa. Me luomme lapsuudenkodissani uusia jouluperinteitä ja ainakaan toistaiseksi niihin ei kuulu tärkättyä pöytäliinaa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä 🙂
Yhtä viehättävän ryppyisenä näyttäytyvät juhlapöydässä lautasliinat. Pembroke -pellavalautasliinat ovat pestyä pellavaa ja ostin nekin jo aiemmin syksyllä. Harmillisesti niitä ei tällä hetkellä näyttäisi tummansinisenä olevan, monissa muissa kauniissa väreissä kuitenkin. Lautasliinarenkaiden virkaa ajaa hamppunaru sekä koristeena toimii eukalyptusoksa. Samaa eukalyptusta löytyy myös kauniista kullanvärisestä Glänta -lasilaatikosta. Joulupöydässä ruoka nautitaan kauniista Svala -lautasista sekä Svala -kulhoista.
Koristeita ei sen liiemmin joulupöytään tarvita, vaan ilme saa olla tavallaan pelkistetty. Kattaukseen sopivat vaaleat Juvel -paperikoristeet ja pöydältä saa löytyä muutama Spira -paperikoriste. Kullanvärisiin Dorri -kynttilänjalkoihin täytyy ostaa joulupöytään arvoisensa antiikkikynttilät. Taljat tuolin selkämyksillä tuovat lämpöä ja pehmeyttä, kuten tuo myös tuo varsin kaunis ja jouluinen Elsa -tyynynpäällinenkin.
Kotona mennään vahvasti siis tummien sävyjen saattelemana jouluun, mutta uskonpa, että nämä samat kattauksen kaunistajat matkaavat kanssamme viettämään joulua mökille Pyhälle. Tunnelmalliset keloseinät yhdistettynä rouheaan pellavaan luovat ympärilleen tunnelman, jollaisen voi kokea vain Lapissa. Jouluaattoa ja sinistä hetkeä odotellen.
Tässä syksyn ja alkutalven kuluessa olen tutustunut Elloksen monipuoliseen tuotevalikoimaan. Niin sisustuksen kuin vaatteidenkin suhteen. Joka ikinen kokemus on aina ostotilanteesta tuotteiden toimittamiseen on ollut positiivinen. Siitä kertoo jo sekin, että olen kampanjan ulkopuolella asioinut tuolla Elloksen nettikaupassa usein. Hups, vaikka pienimuotoisessa ostokiellossa olenkin 🙂
ja tunnelmallista alkanutta viikkoa! Tehän tunnette minut ja tiedätte, että rakastan polttaa kynttilöitä. Kynttilöitä meillä poltetaan ympäri vuoden, mutta syksyllä ja alkutalvella kynttilöiden polttaminen lisääntyy entisestään. Kaupallisen yhteistyön myötä Gladen kanssa pääsin jälleen fiilistelemään kynttilänvalossa. Näiden tuoksukynttilöiden myötä myös koti sai ylleen miellyttävän tuoksun.
Niin kuin joka aamu herätessäni, niin myös tänä aamuna sytytin kynttilän tuohon aulatilan pöydälle. Istuin nojatuoliin kahvikuppini kanssa ja tapani mukaan tuijottelin liekkiä. Aamurutiinini, josta en suostu luopumaan. Joinain aamuna saan kaverikseni nojatuolille karvaisen ystäväni lämmittämään. Jos Toby ei ole herännyt samaan aikaan kanssani, niin vetäisen viltin jaloille.
Kynttilän valo rauhoittaa. Lepattavaa liekkiä voisi tuijotella vaikka kuinka kauan. Aamuisin annan ajatusten virrata kynttilän liekkiä katsellessani. Viime aikoina aamujani on sulostuttanut Gladeniso valkoinen tuoksukynttilä ”Sheer Vanilla Blossom”, jossa on ihana, mutta tarpeeksi mieto vaniljantuoksu. Koiran takia meillä ei polteta yleensä kuin yhtä tuoksukynttilää kerrallaan. Gladen tuotteet ovat miellyttävän tuoksuisia ja ammattitaitoisesti kehitettyjä, mikä takaa sen, että en itsekään reagoi niihin päänsäryllä.
Tuoksukynttilöiden tuoksu vaikuttaa kodin viihtyvyyteen merkittävästi. Tuoksu on myöskin yleensä se, joka tuo muistoja mieleen. Taisin joskus kertoakin teille, että ihastuin tuoksukynttilöihin jo vaihto-oppilasvuoteni aikoina; isäntäperheen äiti kun oli tuoksukynttilöiden suurkuluttaja. En muista, että siihen aikaan tuoksukynttilöitä olisi käytetty sisustuksessa yleisesti. Ainoa paikka, missä tuoksukynttilöitä käytettiin oli kylpyhuonetilat.Gladen valikoimiin on tullut söpöjä pieniä tuoksukynttilöitä. ”Spiced Apple” on kautta aikain ollut minulle se joulutuoksu. Sitä meillä tosin on poltettu ympäri vuoden. Isossa lasipurkissa kun sitä polttaa hyvin pitkään. Mutta nyt sitä on saatavilla myös pienemmässä koossa. Nämä pienet söpöt lasipurkit toimivat mielestäni hyvin tuollaisena ryhmänä. Sekaan pääsi tällä kertaa myös uutuustuoksu ”Warm Winter Hug”. Talven lämmin halaus – todellakin ♥ Tykkään, että vaikkei tuoksukynttilässä pala kaan aina liekki, niin siitä välittyy silti huoneilmaan ihanaa tuoksua. Tällä hetkelläkin meillä leijailee yhdessä huoneessa omenan, kanelin ja muskottipähkinän tuoksu. Toiseen huoneeseen kävellessä voi tuoksuttaa vaniljan.
Pimeät alkutalven illat huutavat puoleensa kynttilän valoa. Gladen kynttilöiden kauniilla lasipakkauksilla saa ilmettä myös sisustukseen. En keksi kodissa ainuttakaan paikkaa, missä en kynttilöitä voisi polttaa. Oletteko kokeilleet kynttiläsaunaa? Tai kylpyä kynttilän valossa? Ruokaakin laitan kynttilän valossa. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon tunnelmaa tuoksukynttilöillä saa aikaan kattaukseen.
Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on muitakin kynttiläihmisiä. Senpä takia minulla on ilo kertoa, että seuraavaksi on luvassa lukijakilpailu. Vastaamalla alla olevaan kysymykseen, olet mukanaGlade -tuotepaketin arvonnassa:
Missä tilanteissa sinä poltat kynttilöitä?
Kilpailuun voit osallistua myös Instagramin puolella. Osallistumisaikaa on 27.11.2017 klo 10.00 asti ja arvonnan säännöt löydät täältä.
Ja hei minulla on ilo toivottaa teille eilisen pimeyden jälkeen aurinkoista tiistaipäivää 🙂 Nyt se sitten tapahtui; lauantaina ihmettelin, mitä mies kolistelee, niin ne taulut, joista puhuin aiemmin olivat ilmestyneet olohuoneen lattialle. ”Nämä laitetaan nyt seinään, näytä paikat!” 😀 Mun lapsuudenkodissa on ollut paljon taidetta seinillä. Taide ja taidehuutokaupat olivat äitin ja iskän intohimo. Perinteiset öljyvärimaalaukset ja jonkun verran myös grafiikka. Itse kallistun enemmän grafiikan puoleen makumieltymyksissäni.
Toinen puoli minusta haaveilee taiteen täyttämästä kodista. Jalopuuhuonekaluista ja siitä sikarituolista. Vanhoista kunnon öljyvärimaalauksista prameilla kehyksillä. Toinen puoli taas haluaa viiksinaiselle eli Kate Mossille printtijulistekaverin seinälle modernin sisustuksen keskelle. Olenkin päättänyt ottaa haasteekseni upottaa osan noista niin sanotuista perinteisistä tauluista sisustukseen ilman, että ne vaativat sitä jalopuuhuonekaluja vierelleen.
Taide, mitä meillä on, on suomalaista. Taulut ja muutama veistos. Ulkomailla sitä on tullut vierailtua jos jonkinlaisissa museoissa ja nähty upeita teoksia. Olen ihastellut niitä ja ajatellut, että ei vitsit, kun meillä Suomessakin olisi muutama Da Vinci ja Picasso. Ennen sunnuntaiaamua en ymmärtänyt suomalaisen taiteen, taulujen syvempää olemusta. Istuin siinä Kate Mossin kanssa sohvalla, hän taustapirunani ja tuijottelin vastapäisellä seinällä olevaa harmaasävytteistä maalaismaisemaa. Uppouduin siihen ihan täysin. Se muistutti jostain, joka tuntui hyvältä sydämessä. Ehkä niistä maalla vietetyistä kesälomista. Tai jouluista, kun käytiin syöttämässä lehmät navetassa ennen joulupukin tuloa. Tai tästä kodistamme ennen remonttia.
Jonkin verran meiltä löytyy nykytaidetta, mutta suurin osa maalauksista juontaa juurensa aikaan ennen sotia tai heti niiden jälkeen. Tajusin mikä rikkaus se on, ei todellakaan rahassa mitattuna, vaan sen myötä, että kuvien avulla pystyy aistimaan jotain sen ajan hengestä ja ilmapiiristä. Värejä tauluissa on käytetty niukalti. Yleisilme voisi olla melankolinen. Ellei näin jälkikäteen tietäisi, että niistä huokuu myös se toivo ja ylpeys. Suomalainen sisu. Kun sen vain osaa sieltä kaivaa esiin ja nähdä.
Vaikka aluksi vastustinkin maalausten seinille ripustamista, niin näin jälkikäteen täytyy sanoa, että tulipas jotenkin kodikasta! Toki siitä voidaan olla eri mieltä, että sopiiko suomalainen synkähkö maalaismaisema buddhan kanssa samaan tilaan, mutta pääasiahan on se, että me kodissa asujat viihdymme, eikö? 😉
TIISTAITERKUIN,
PS. se aurinko olikin vain hetken vierailija; nyt palattiin tuttuun ja turvalliseen marraskuuhun ♥
Ja superihanaa lauantaita ♥ Me ajellaan just kohti Turkua, tosin siinä puolen välin paikkeilla löytyy meidän määränpää. Kahden prinssin synttärijuhlat. Toisen jo aika ison ja toisen vähän pienemmän. Siinä samalla juhlitaan maailman parhaimman appiukon kunniaksi isänpäivää. Huomenna juhlitaan omissa piireissä tuota maailman parasta lasteni iskää sekä toki mielessä sitä toista maailman parasta iskää.
Eilen saitte seurata Insta storyn puolella, miltä näyttää yksi päivä bloggaajan elämästä. Silloin kun padat ja pannut viuhuu ja keittiö on kuin hävityksen kauhistus. Iltaan asti painettiin, tosin vaikka ilta olikin sarjassamme ”työilta”, niin juhlaltahan se tuntui 🙂
Katsoin tuossa eilen kalenteria ja huomasin, että sieltähän se tulee. Joulu hiipii taas takavasemmalta. Joinain vuosina olen jo tässä vaiheessa tehnyt kaiken maailman joulumakeis ja -kakkuversioita joulupöytään. Tänä vuonna tuntuu jostain syystä olevan niin kiire, että en ymmärrä yhtään missä välissä moisia koekakkuja sun muita tekisin. Ja koska ei olla joulua kotona, niin mietin, että ketä varten niitä tekisin 😀 Ennen jouluaattoa on tasan yksi viikonloppu, jolle ei ole ohjelmaa. Tosin, sille viikonlopulle taidetaan kutsua lähisukua joulukahville.
Joten tällä hetkellä odotan päivää, että saan viettää koko päivän keittiössä jouluisia herkkuja leipoen. Kuunnella jo hieman joulumusiikkia ja fiilistellä kynttilänvalossa uunista tulleita herkkuja syöden. Sitä silmällä pitäen ostin (kyllä, heräteostoksena pitkästä aikaa) aamun kauppareissulta joulun makuja ja vinkkejä pullollaan olevan kirjan. Vuoden ensimmäisen amarylliksen myös. Koitin etsiä hyasintteja, mutta niitä en vielä löytänyt. Saa vinkata, jos olette niitä täällä Tamperella nähneet!
Nyt kannat kattoon ja hei palataan kotimatkalla edellisten postausten kommenttien vastaamisten kanssa!
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Nuo viisi tyttöä bondasivat samantien ja nyt meillä on kuopuksen huoneessa otettu liimat, peel of maskit, boraxit sun muut slimen tekotarvikkeet esille. Viihtynevät illalla pitkään askarteluidensa parissa, siinä missä me aikuiset saamme istua ja jutella. Tänään meille tulee ensimmäistä kertaa kylään sellainen määrä ruokavieraita, että tuo mummulan vanha ruokapöytä ei ihan riitä.
PS. se aurinko olikin vain hetken vierailija; nyt palattiin tuttuun ja turvalliseen marraskuuhun 
