perjantai 11. toukokuun 2018

Siivousintoilijan pieni ja pippurinen ystävä (sis. arvonnan)

*Yhteistyössä: Bissell

PERJANTAI-ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Te, jotka olette seuranneet blogiani pidempään tiedätte, että saman katon alla kanssani asuu yksi siivousfriikki, kaksi tavaroitaan sinne tänne jättelevää neitokaista sekä yksi karvainen kaveri, jolla on yllättäen tänä keväänä ollut jonkinsortin karvanlähtöaika. Minä olen se, joka rakastaa siistiä kotia, mutta en näe sotkuisesta kodista punaista, niin kuin tuo mieheni. Kaupallisen yhteistyön myötä Bissellin kanssa pääsin kertomaan teille pienestä, mutta pippurisesta laitteesta, josta on suuren suuri apu ihan joka päivä. Sen ansiosta kotityöpäiväni sujuvat harmonisemmin ja sen ansiosta säästän silkkaa aikaa siivouksen suhteen.

Ennen kuin esittelen teille tuon kuvissa vilahtelevan siivousapulaiseni, niin ajattelin kertoa teille hieman meidän siivousrutiineistamme. Meillä käy siistijät kerran kuussa, torstaisin. Joten he tekevät sen perussiivouksen ja meille jää ylläpitosiivoukset. Jo aikoinaan ennen siistijöitä joka viikon torstai oli koko perheen siivouspäivä. Silloin siivottiin koti viikonlopuksi kuntoon. Nyt meillä siivotaan silloin, kun siihen on tarvetta. Niistä paikoista, kun on tarvetta. Yleensä miehen aloitteesta. Ei ole lainkaa tavatonta, että pomppaamme sohvalta ylös iltakahdeksan maissa ja aloitamme tunnin tehosiivouksen. Se vaatii sen tietyn hetken, mutta ah, miten puhdasta tulee 🙂

Vaikka en itse ihan niin siivousfriikki olekaan kuin tuo mieheni, niin silti rakastan kotia, jossa tavarat on järjestyksessä ja jossa on päällisin puolin puhdasta. Varsinkin kotitoimistopäivinä. Itse olen tarkka siitä, että sohvatyynyt ovat ojennuksessa ja että sohvat ovat puhtaat. Tuon karvaisen kaverin kanssa tämä on asia, josta olen joutunut hieman joustamaan. Hän kun tykkää nukkua päivisin sohvilla. Tehdä majoja tyynyjen taakse tai sitten ihan vain huvikseen tiputella tyynyjä lattialle. Tänä päivänä, kun ulkona on kaiken maailman kuivunutta kasvustoa, tuo koiruli masu- ja jalkakarvoissaan sisälle jos jonkinmoista roskaa. Vaikka kuinka yrittäisi ne jo ulko-ovella ennen sisään tulemista putsata.

Näiden roskien imuroimisessa tuo pieni pippurinen siivousapulaiseni on ihan ykkönen. Ainakin kerran päivässä surautan olohuoneen lattialta ja sohvilta roskat pois. Meidän valkoisissa sohvissa ei näy koirankarvat, mutta tuossa harmaassa lepotuolissa näkyy. Siinä, missä hän tykkää päivystää kadulle ohikulkevia ihmisiä. Siitä taannoin otin sellaisella vaateharjalla karvoja pois. Enää ei tarvitse, kiitos tuon pienen arjen helpottajan.

Tuo pieni arjen helpottaja, jota olen nyt testaillut, on Bissell Pet Hair Eraser -langaton rikkaimuri. Nimensä mukaisesti se auttaa puhdistamaan lemmikkien karvoja huonekaluista, matoista, autosta tai ihan mistä vaan, missä karvoja on tottunut näkemään.  Sen lisäksi olen kokenut sen olevan oiva apu keittiössä. Mikään ei ole inhottavampaa kuin leivänmuruset ja muut roskat jalkasokkelien edessä. Niiden puhdistamiseen haen joskus imurin alakerrasta, mutta nyt ei tarvitse raahata tuota painavaa rotjaketta yläkertaan. Pieni ja pippurinen rikkaimuri hoitaa aika monta työtä, joihin aiemmin olen käyttänyt kunnon imuria.

Paketin mukana tuli kolme eri suutinta; irrotettava moottoroitu suutin, rakosuutin ja verhoilusuutin. Tuon moottoroidun suuttimen huopa antaa lisää imutehoa ja vangitsee enemmän lemmikkien karvoja ja uppoutunutta likaa. Menin tekemään sen virheen, että trimmipöydän sijaan harjasin Tobyn tässä eräänä kauniina päivänä meidän sängyllä, päiväpeitteen päällä. Kauhuissani huomasin, että tuon operaation jälkeen koko päiväpeitto oli täynnä koiran karvoja. Sellaisia hentoja, joita ei tuosta vaan nypitäkään pois. Moottoroidun harjarullasuuttimen avulla päiväpeitteestäkin saatiin jälleen karvaton. Kuten myös tuosta hankalasti puhdistettavasta keittiön matosta.

Matoistamme on tullut liki uudenveroisia nyt kun olen niitä puhdistellut rikkaimurilla. Kuten tiedätte, niin ruokailuhuoneessamme on kaunis itämainen matto. Matto, joka on mummulan peruja ja jonka kauneutta haluan vaalia. Mutta kun lähemmin tarkastelee, niin jopa sekin on täynnä valkoista pientä koirankarvaa. Välillä kuulkaas tuntuu, että olisi hyvä käydä suurennuslasilla läpi koko koti ja jynssätä se jokaista karvaa myöden. 
Huonekalujen tekstiilien ja lattian lisäksi tulee rikkaimurilla putsattua myös pöytätasoja. Yksi paikka, jossa koiran karvat näkyvät myös, on tuo autoni. Musta verhoilu ja valkoinen koira ei ole ehkä kaikista ihanteellinen ratkaisu. Mutta kuten kerroin, niin Tobysta ei ole aiemmin lähtenyt näin paljon karvaa kuin tänä keväänä. Liekö vauvaturkki nyt vihdosta viimein pian vaihtunut aikuisen koiran karvaan. Tiedä häntä, mutta ellei tuo karvanlähtö helpota, niin onneksi on edes apu, jolla poistaa karvat pinnoilta nopeasti.

Koti kolmessa kerroksessa on unelmamme. Sen siivoaminen on tosin ollut huomattavasti työläämpää kuin mitä ennalta ajattelin. Ehkä se on osiltaan sen takia, että meidän imuri painaa niin paljon ja koen työlääksi raahata sitä paikasta toiseen. Bissell Pet Hair Eraser -rikkaimuri on meillä helpottanut arkea jo senkin takia, että sillä saa hienosti imuroitua rappusille kertyvät pölypallot ja koiran karvat. Meillä kun on nuo yhdet rappuset niin pitkät, että imurin johto ei riitä kummastakaan suunnasta sen vertaa, että rappuset pystyisi täysin imuroimaan. Rappusten askelmiin kertyy yllättävästi karvoja ja muita roskia. Tuolla rakosuuttimella pääsee onneksi niihin kulmiinkin, mihin tavallisella imurilla ei yllä.

Näiden kuvien myötä silmäni avautuivat; onko meillä oikeasti noin likaista? Huh 🙂 Se on tämä kesä ja armoton aurinko, joka saa joka vuosi ne kodin nurkat kiiltelemään. Kevätsiivous on meillä se, mistä ei laisteta. Yleensä. Tänä vuonna sellainen on näemmä jäänyt tekemättä.

Löytyykö sieltä ruudun takaa koteja, joissa olisi tarvetta kevyelle ja kompaktille rikkaimurille? Sellaiselle, jolla saa niin lemmikkien karvat kuin pienet roskatkin kätevästi pois tekstiileistä? Leivänmurut lattianraoista ja pölypallot rappusten askelmilta?

Jos nyökyttelit päätäsi, niin kannattaa jättää kommenttia tämän postauksen kommenttiosioon. Nimittäin sain arvottavakseni yhden Bissell Pet Hair Eraser -rikkaimurin teidän lukijoiden kesken 🙂 Arvonta-aika loppuu viikon päästä sunnuntaina klo 23.59. Arvonnan säännöt löydätte täältä!

Bisselliltä löytyy monia muitakin tuotteita, joilla helpottaa arkea. Kannattaa käydä tutustumassa tuotteisiin täällä!  Itse haaveilen sellaisesta tekstiilipesurista, sillä aina silloin tällöin käy niin, että Toby ehtii hyppäämään valkoiselle sohvalle ennen kuin jalat on lenkin jälkeen pesty. Noh, onneksi on pestävät päälliset sohvissa 🙂

PERJANTAITERKUIN,

PS. iso plussa vielä laitteen äänestä; ääni on niin miellyttävän hiljainen (ollakseen imurin sukulainen), että tänä aamuna kävin läpi koko keskikerroksen vielä muun perheen nukkuessa yläkerrassa. Niin, että on kiva palata töistä kotiin siistiin kotiin. Tai ainakin siistiin keskikerrokseen!


tiistai 08. toukokuun 2018

Pihallamme

Siellä oli yhdeksän omenapuuta. Vanhoja ja kauniita. Runsaasti toukokuun lopussa kukkivia ja syksyllä mehukkaita omenoita kantavia. Neljä isoa punaista viinimarjapensasta, vadelmapuskat sekä mustaviinimarjapensaat, joista mehustaa mehuja talven varalle. Kolme karviaispensasta, joissa käytiin iltaisin päivän viilennettyä napostelemassa marjoja iltapalaksi. Kaksi perunamaata, joissa toisessa rivit täyttyivät Timoista, toisessa pihan perukoilla taas kasvoi paljon varjellut Siiklit.

Oli muutama uusi pensasmustikkapensas sekä iskän Irgutskin tuliaisina tuomat monivuotiset valkosipulit. Raparperipuska, jonka alle mahtui kokonainen sammakkosukupolvi. Iso pyykinkuivausteline, jonka ansiosta pyykistä tuli raikkaan tuoksuisia. Ollakin, että ne välillä riippuivat siellä viikon ja kastuivatkin välissä. Oli kulmakunnan korkein lipputanko, johon laitettiin poikkeuksetta joka liputuspäivä siniristilippu liehumaan. Iso jasmiinipensas, jonka kukat huumasivat tuoksullaan.

Oli mieheni ja veljeni tekemä terassi, jonka pöydän ääressä juotiin monen monet britakakkukahvit. Joskus lämpimän kesäillan kunniaksi konjakin kera. Oli keltainen Texas ranger, jolla muokattiin perunamaa ja oli kuokka, jolla tehtiin siemenperunoita varten vaot. Monta metriä korkea luumupuu, joka olisi antanut satoa koko Suomen luumuhillon tarpeisiin.

Siellä on tällä hetkellä mutaa, multaa ja soraa. Epämäärisiä tavarakasoja ja hylätty lasten hiekkalaatikko. Punaisine ja keltaisine haravoineen. Vihreä ämpäri ja keltaiset kottikärryt. Keinu ja pieni polkupyörä. Kolme tarpeettomaksi jäänyttä, ruostumaan päässyttä trampoliinia. Kulmakunnan korkein ja komein lipputankokin, joka on sekin päässyt pahoin ruostumaan.

Siellä on edelleen ne sitkeimmät. Sammakkosukupolven isolehtiset ja värikylläiset sateensuojat, joiden varsina kasvaa kauneimman punaiset raparperit ikinä. Irgutskilaiset hengityksen ”raikastajat” vierustovereinaan. Nämä sitkeät täytyy pelastaa ennen piharemonttia ja varovasti siirtää ne uuteen pihaan. Jotain vanhaa tulee otettua mukaan, tasapainottamaan sitä kaikkea uutta, mitä meille tulee.

Sitkeinä säilyy myös muistot. Niitä ei edes se tontille tuleva kauhakuormaaja pysty kaatopaikkalastin mukaan kippaamaan. Ei vaikka kuinka yrittäisi 

Jonain päivänä siellä tulee olemaan ainakin neljä omenapuuta, joiden alle viedä lepotuoli ja kirja sekä muutama viinimarjapensas, joista ammentaa c-vitamiinia talven varalle. Punaposkisia vadelmia pakkaseen asti ja tontin nurkassa pieni perunamaa. Siikliä sen olla pitää. Texas ranger, jota ei tuosta vain voidakaan erottaa tehtävistään. Irgutskilaiset valkosipulit, joista emme toivottavasti pääse eroon ikinä. Iso terassi, jossa istua kesäiltoja ystävien kanssa. 350 neliötä nurmikenttää, jossa lapset voivat koiran kanssa kirmailla.

Ehkä myös se luumupuu ja muutama sireeni. Kukkapenkki, josta riittää maljakkoon asti. Kukkaloistoa, jonka värikkyyttä ihastella iltaisin yöpuku päällä puutarhassa paljain jaloin hipsutellessaan. Rakkautta, joka saa pihan kukoistamaan. Tavalla, jolla se taannoin kukoisti 

AURINKOISTA TIISTAITA IHANAT! 🙂

 


lauantai 05. toukokuun 2018

Piharemontti alkaa & terassihaaveita

HEI HUOMENTA HUOMENTA!

Iiks, täällä jännätään, että onko se mökkijärvi nyt varmasti sulanut. Ihan pian lähdetään ajelemaan kohti mökkiä, mutta ensin pitää herätellä tuo eilen illalla myöhään kotiin palannut päivänsankari ja syödä hieman kakkua aamukahvin kanssa ♥ Mökkijärven jäätilanteen lisäksi jänskätetään näillä näkymin ensi viikolla alkavaa piharemonttia. Voi että kuinka ihanaa onkaan saada tuo piha kauniiksi. Instagramin puolella kun menette profiiliini (atmarias) ja klikkaatte siitä alta ”piha” -kohokohtaa näette missä kunnossa tuo piha nyt on. Salaojien ja maalämpöputken kaivamisen jälkeen näky on lohduton.

Mutta ei huolta huomisesta. Pian se on taas nätti. Ei ihan heti niin nätti kuin äiskällä ja iskällä aikoinaan. Ainakaan niin rehevä. Mutta parin vuoden päästä varmasti on kasvitkin sitten jo hieman kasvaneet. Jotenkin mielestäni vanhaan omakotitaloon sopii rehevä piha eikä sellaista havu-kivi-terassipihaa, mikä meillä aiemmissa kodeissa on kokolailla ollut. Varsinkin kun tämä meidän tontti on aika iso (970 neliötä), niin siitä pitää osata hienosti erotella eri alueet ja kasvien avulla rajata ne. Rakentaa vähän näkösuojaa sinne sun tänne  ja mikä pääasia, tehdä siitä meidän näköinen. Kotoisa siis 🙂

Viime kesänä teinkin puutarhahaaveita postauksen. Ne haaveet pitävät osin vielä paikkansa. Haaveilemani kivipation tilalle meille tosin tulee 80 neliön puuterassi. Ehkä käsittelemme sen mustaksi, kunhan kyllästeaineet ovat haihtuneet. Eli vasta vuoden päästä. Tuo on muuten asia, jota joudumme aika usein asiakkaille töissä neuvomaan. Uutta terassia, joka on tehty painekyllästetystä laudasta ei saa käsitellä ensimmäisenä vuonna. Painekyllästeaineet kun vaeltavat pintaan ja haihtuvat ensimmäisen vuoden aikana. Vaikkei terassi tullutkaan siitä haaveilemastani kivestä, niin kiveä löytyy kyllä sitten muuten yllinkyllin pihasta kiveyksen muodossa sekä terassin kylkeen tulee kolme metriä pitkä istutusallas, johon pitäisi jotain keksiä. Kiveyksen kiveksi valitsimme sellaisen hiilenmustan. Erikokoisia suunnikkaita ja neliöitä.

Terassista tulee 80 neliöinen ja liki neliön mallinenkin. Se, miten siihen saa fiksusti ruokailuryhmän, sohvaryhmän ja auringonottotuoliryhmän aiheuttaa vielä vähän päänvaivaa, mutta se toivottavasti auttaa kun saan piirrettyä pohjan paperille. Meillähän on se vanhasta kodista tuotu ihana pöytäryhmä, johon kuuluu lasikantinen pöytä ja kahdeksan tuolia. Ainakin yhdelle sivulle olisi tarkoitus laittaa jotain näköestettä (terkkuja sinne naapuriin :), toisella sivulla rakennettava autokatos tuo tiellepäin näköestettä. Ja siellä kolmannella sivulla on se istutusallas, johon tulemme istuttamaan jotain näköestekasvia. Neljäs sivu saa olla avonainen, kun sinne takapihalle tulee kasveja, jotka peittävät näköalat sieltä naapurista.

En tiedä, mikä nykyään on trendikästä ulkokalusteissa eikä sen oikein väliäkään. Jotenkin sydän sykkii rottingille. Mökillähän meillä on polyrottinkisohva, joka ei näytä lainkaan muoviselta. Jos jostain löytäisin sellaisen aidon rottingin näköisen, mutta sään kestävästä materiaalista tehdyn sohvan ja sille pari nojatuolia, niin olisin oikein onnellinen. Myös auringonottotuolit voisivat olla sellaiset ”ei niin perinteiset”. Vanhan talon pihassa kun saa mielestäni olla vähän eriparihuonekaluja. Vähän niin kuin täällä vanhan talon sisälläkin. Ulkotakasta haaveilen myös, sellainen toisi kivasti tunnelmaa tuonne terassille. Ja jos vielä saa yhden haaveen esittää, niin se olisi jonkinlainen katettu osa. Ei mitään muovihärpäkkeitä vaan joku muu. En tiedä olisiko se joku muu kangas sitten vai mikä. Onko ideoita?

Niin kiveykselle kuin terassillekin haaveilen lisäksi isoista ruukuista. Eilen kävin jälleen kerran moikkaamassa Jossua MoodFactorylla ja ihastelemassa heidän ruukkuvalikoimaansa. Aina olen itse asiassa haaveillut noista isoista ruukuista, mutta ikinä en ole niitä raaskinut ostaa. Nyt raaskin, sillä MoodFactorylla on niistä huikea ale. Iso ruukku ja pienempi ruukku alulautasineen yhteensä 50 euroa! Jossulta lainasin muutaman kuvan (toisessa Johanna vilahtaa koiransa kanssa) havainnollistaakseni hieman minkä koon ruukuista on kyse 🙂 Noita pitää mennä ostamaan parit setit!

Haaveissahan ei ole mitään vikaa, mutta veikkaan että meidän terassia tullaan kustannussyistä sisustamaan pikkuhiljaa. Toivottavasti myös kierrätyshuonekaluilla. Tässä kun istun työhuoneessa ja tuijotan tuota kamalaa, mudalla olevaa takapihaa, niin yritän miettiä, että mikä olisi se näkymä, mitä haluaisin tästä tuijottaa. Siihen ehkä kuuluu muutama omppupuu. Syreenipensas ja kukkivat pionit. Tällä kertaa kaipaan puutarhaan väriä. Se on jännä juttu, miten sekin asia on muuton myötä muuttunut. Vanhassa kodissa kun ostin poikkeuksetta aina pelkkiä valkoisia kukkia. Eilen Jossun luona käydessäni ostin muuten ehkä elämäni ensimmäiset tekokukat. Nuo silkkihortensiat näyttävät aivan aidoilta. Niissäkin on huikeita tarjouksia! Kannattaa piipahtaa tänäänkin tuonne Hyhkyyn, Hennerinkadulle! Liike on auki 10-15.

Mutta nyt pakkaan vielä nuo tekohortensiat autoon ja sitten pikkuhiljaa kohti mökkiä. Nuo tekokukat kun ovat mökkiläisen varma valinta, sillä eivät vaadi minkäänlaisia huoltotoimenpiteitä 😀 Insta storyn puolella tänään mökkitunnelmia. Mikäli sinne saareen pääsemme veneellä…

IHANAISTA LAUANTAITA!


keskiviikko 02. toukokuun 2018

Makuuhuoneen raikkaampi ilme & suuri sisustusale

MOIKKAMOI!

Muistatteko, kun tuossa pari vuotta takaperin joulun aikaan esittelin teille ihanan ja sympaattisen sisustusliikkeen? Ihan tuossa ala-asteeni vieressä Hyhkyssä, teollisuuskiinteistössä on toiminut aina näihin päiviin asti MoodFactory – Tunnelmatukun kuluttajamyymälä. Sitä on pyörittänyt vanhat tuttuni, sisarukset Tomi ja aina niin hersyvän iloinen Johanna. Jossu näin meidän kesken 🙂 Eilen luin Facebookista suru-uutisen; tuo ihana sisustuskauppa loppuu liiketoimintakauppojen myötä. Sisarukset pääsevät kokeilemaan toisenlaista vapautta. Sitä, millaista on arki ilman yrittäjän vastuuta ja velvollisuuksia. Hatunnoston paikka 

Ensimmäinen ajatukseni oli, että ei voi olla totta! Miksei tullut käytyä moikkaamassa Jossua ja Tomia useammin tuossa kotimatkani varrella sijaitsevassa liikkeessä! Tänään korjasin heti tilanteen ja kurvasin Nokialta ruokiksella veljen vaimon kanssa paikan päälle. Ei sillä, että mitään sisutukseen liittyvää olisin tarvinnut, mutta kieltämättä tuo eilen näkemäni uutinen sai sille kannalle, että josko sitä pikkuisen päivittäisi makuuhuoneen sisustusta raikkaammaksi. Näin kesää kohden mentäessä se lattialla ollut punainen itämaistyylinen matto tuntui ehkä liian lämpimältä. Olen etsinyt verkkokaupoista mattoja, tuloksetta. Tuolla MoodFactoryssa tänään tajusin sen jälleen; jotta kivijalkamyymälät kannattavat, tulisi meidän vähentää nettishoppailua. Jälleen kerran tunsin pienen piston rinnassani.

MoodFactorylla on kaikki normaalihintaiset tuotteet tästä päivästä lähtien niin kauan kuin tavaraa riittää -30% tai osa jopa -50%. Tuo kuvissa näkyvä kaunis ja erilainen matto sympaattisine palluroineen on Intiassa käsin kudottu. Matolle ei jäänyt alennuksen jälkeen juurikaan hintaa. Sitä paitsi, se sopii ihan älyttömän hyvin tuon aiemmin talvella esittelemäni patinoituneen puupenkin kanssa (puupenkki saatu aikoinaan bloginäkyvyyttä vastaan). Symppiksiä puupenkkejä muuten on tai ainakin päivällä vielä oli jäljellä eri kokoisina! Mattojakin sinne jäi vielä ainakin yksi. Osasta kauniista esineistä ja matoista on enää yksi kappale jäljellä, kun taas joitain löytyy runsaammin.

ID

Kaksi kaunista sinistä tyynyä ja tuo savelta näyttävä puuvaasi täydentävät makuuhuoneen sisustuksen. Niitä en suunnitellut ostavani, mutta tuolla tunnelmallisessa liikkeessä iski tietynlainen haikeus; mitä jos en törmää näihin tuotteisiin enää? Jäävätkö ne kummittelemaan ja harmittelenko jälkeenpäin, kun en niitä ostanut? Tehän tiedätte, että viime vuosina on tullut tehtyä harkittuja ostoksia. Nämä eivät kuulu siihen kategoriaan, mutta ne kuuluvat siihen ”rakkautta ensi silmäyksellä” -kategoriaan 😀

Rakastan tuota makuuhuoneen uutta raikasta, mutta silti hämyistä ilmettä. Tuon hieman uudistetun sisustuksen myötä löysin paikan myös talvella MoodFactorysta ostamalleni kauniille balilaishenkiselle puuveistostaululle. Se on kaunis kuin koru, vai mitä? Hieman jäin harmittelemaan, että olisiko pitänyt ostaa vielä kynttilävarastot täyteen. Kynttilöitä kun oli tarjolla huikean edullisesti. Näyttäviä lasipurkissa olevia tuoksukynttilöitä sai kaksi kymmenellä eurolla. Ja hei, en edes tiedä oliko kaupan, mutta eräs valkoinen sivupöytä/senkki jäi kummittelemaan mieleeni. Onko meillä paikkaa sille? Ei, mutta mökillä ehkä olisi 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. tämä ei ollut kaupallinen yhteistyöpostaus, vaan silkasta ystävien auttamishalusta tehty postaus 


sunnuntai 29. huhtikuun 2018

Suloisen sunnuntaiaamun ajatuksia

HEIPSULIHEI JA HUOMENTA!

Täällä vielä pötkötellään sängyssä pikkuisemman, Martta-koiraa katsovan kullannupun ja erään pienen valkoisen unikaverin kanssa, joka on kerällä tuossa jaloissani. Tänä sunnuntaiaamuna ei ole kiire vielä minnekään. Sitten kun synttärisankari juhlavieraineen herää, olen luvannut heille croissant-aamiaisen. Mutta siihen asti ajattelin pysyä vällyjen välissä.

Viikonlopun juhlaputki oli erittäin onnistunut. Hauska oli seurata, miten 11-vuotiaiden jutut eroavat 13-vuotiaiden jutuista. Ja voin kertoa, että ne eroavat paljon! 🙂 Hauska oli myös huomata, miten molemmat ikäryhmät ovat vuosien saatossa tulleet omatoimisimmiksi juhlijoiksi. Eilen illalla sain jopa mahdollisuuden kesken juhlien käydä lenkillä. Ja hei missä ihanassa keväisessä säässä! Tuossa ennen Tahmelan rantaa pysähdyin kuuntelemaan ja valehtelematta kuului ainakin kuuden eri linnun laulanta.

Joutsenpari lipui kohti lokkeja ja kanadanhanhipari oli rantautunut ihan kuvausetäisyydelle. Pispalan harjun värikkäät talot nauttivat keväisestä ilta-auringosta ja ellei olisi huomioinut sitä seikkaa, että puissa ei ole lehtiä, niin kelin puolesta olisi mennyt ihan kesäillasta. Eilen lenkillä mietin sitä, että kuinka paljon vanhemmuus on tuonut lisää. Kuinka paljon sitä tulee tehtyä lasten tähden.

Ei se aina ollut omasta mielestäni maailman ihaninta vetää kurahaalarirallia ja istua hiekkalaatikon reunalla päivästä toiseen. Mutta se tuli tehtyä lasten tähden. Vuosittain on tullut järjestettyä toisille kivoja synttäreitä. Lasten tähden. Aina puhutaan vanhempien velvollisuudesta. Mä kokisin asian niin, että kun kerta on saanut kunnian olla vanhempi, niin kaikki nämä jutut ovat sellaisia etuoikeusjuttuja eikä velvollisuuksia. Jopa suurin osa kasvatusjutuista. En koe, että mulla olisi esimerkiksi velvollisuus kasvattaa näistä meidän primadonnista kelpo kansalaisia. Vaan mulla on suuri etuoikeus näin tehdä.

Lasten ilo on oma iloni myös. Mikään ei ole palkitsevampaa ja sydäntä lämmitävämpää kuin kuulla se kikatus. Tai nähdä ilo, odotus ja pieni jännitys oman lapsen silmissä. Kuten näissä eilen ennen synttäreitä otetuissa kuvissa esikoisen silmissä ♥ Molemmat lapset ovat odottaneet tätä sunnuntaita kuin kuuta nousevaa; pidämme tyttöjen päivää aamusta iltaan. Tai puolesta päivästä iltaan. Mennään vähän hummailemaan kaupungille ja olen luvannut synttärilahjaksi ostaa molemmille vähän vaatteita. Illalla löydetään vielä toivottavasti joku leffa, jonka äärellä päättää kiva juhlaviikonloppu. 

Vielä ei kuulu mitään heräilyn ääniä alakerrasta, joten taidan tarttua ihkaensimmäiseen Maria Wern -kirjaani. Kuin huomaamatta olen siihen aivan koukuttunut. Luulin, että Fjällbacka -sarjan jälkeen ei mikään ruotsalainen dekkarisarja tunnu miltään. Ihana huomata, että väärässä olin 🙂

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,