sunnuntai 13. tammikuun 2019

Hempeä sunnuntaikoti

14

HEISSUN IHANAT!

Tiedättekö sen positiivisen kierteen, jonka saa hyvistä yöunista? Se, mikä kumuloituu kumuloitumistaan ja eskaloituu joskus vähän suuremmaksi. Tänään oli tarkoitus vain vähän ojennella olkkarin tyynyjä ja keräillä koiran leluja lattialta. Kunnes yhtäkkiä kämppä oli täynnä tohinaa; tytöt levittivät keittiön laatikoiden sisällöt työtasoille, imuroivat laatikoita ja tarkastivat päiväyksiä pussista. Kate Mossin muuton myötä olkkarin iso seinä oli ollut autio jo liki viikon. Mielessäni olin mallaillut siihen tauluja, mutta tullut tulokseen, että kaipaisi yhden isomman grafiikan pienempien seuraksi. Koska tähän hätään ei isompia grafiikkateoksia ollut saatavilla, niin taulukollaasi jäi toteuttamatta.

Sen sijaan tuo ikivanha peilimme pääsi sohvan yläpuolelle. Samainen peilihän on tottunut olemaan täällä olohuoneessa parin vuoden ajan aiemminkin; oli mummun senkin päällä vastakaisella seinällä 🙂 Myös äiskän ja iskän jäämistöstä meille jäänyt yhteisomistuspatsas (veljen kanssa) pääsi tuonne samaan vanhaan nurkkaan, missä hän on tottunut olemaankin. Lampun loisteessa. 

Parasta sisustamisessa on se, että saa niillä samoilla vanhoilla tekstiileillä ja esineillä muutettua helposti ilmettä. Ei todellakaan tarvitse aina ostaa uutta. Iloissani olen lukenut monestakin blogista, että tämän vuoden teemana on karsiminen ja ostolakko. Tuntuu, että kulutusjuhla on jossain määrin onneksi hiipumassa. Samoin itselläni tämän vuoden kantavana ajatuksena on se, että en ostaisi mitään turhaa. Eli kyllä, ne ihanat heräteostokset, jotka piristävät harmaimmankin päivän ovat kaputt. Ilo täytyy tulla jostain muualta kuin ostamisesta. Hyvinvointiin liittyvät ostokset olen sallinut itselleni, kuten eilisiltä messuilta ostamani pilatespallo. Mutta kaikki muihin kuin urheiluvaatteisiin ja hyvinvointiin liittyvät hankinnat pyrin pitämään minimissä.

Lähti vähän aiheet taas rönsyilemään, joten palataan otsikon mukaiseen aiheeseen 🙂 Siinä missä joulukotimme ei ollut nähnytkään hempeitä sävyjä, kävi hempeiden sävyjen tuominen olkkariin käden käänteessä; ruokahuoneessa säilytyksessä olleet kaksi tyynyä, hempeät tulppaanit ja yksi hempeän värinen kynttilä toi jo sitä kaivattua kevätfiilistä. Hups, sanoinko mä sen ääneen? Mies pudisteli tuossa aiemmin päätään mun ”kevätfiilikselle” ja totesi miehiseen tyyliinsä hyvin suorasukaisesti, että ”Nyt on talvi.” 😀

Näinhän se on, mutta kai sitä talvellakin voi olla edes hitusen kevätfiilistä. Parina päivänä linnutkin on jo sirkuttaneet kovin ja olen ihan varma, että aurinko lämmitti kävelyllä selkää. Ainakin hitusen. Nyt kohti muita hempeitä sunnuntaipuuhia pikaisen pilateksen voimin.  Hei, ette muuten ikinä arvaa minkä värinen se ostamani pilatespallo on? Jep, hempeän pinkki. Tietysti ❤ 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


sunnuntai 06. tammikuun 2019

Energiapiikkejä ja kotoilupuuskia

6

HELLUREISSAN IHANAT!

Ja terkkusia täältä Tampereelta 🙂 Eilen tultiin kotiin neljän maissa ja täytyypi vastedes suosia noita aikaisia lähtöjä Lappiin ja Lapista kotiin. Oli ihana tulla kotiin niin, että päivää oli vielä jäljellä. Sai purettua auton, siivottua kotia ja pyörittää pyykkiä. Syödä hyvin, käydä saunassa ja lösähtää sohvalle. En tiedä miksi, mutta perjantain ja lauantain vastaisena yönä tuli nukuttua vain nipin napin yli kolme tuntia. Tieto klo 5.15 herättävästä herätyskellosta piti vissiin hereillä. Univaje korjaantui viime yön yli 11 tunnin yöunilla. Oma sänky paras sänky.

Viime viikolla vähän ennakoin sitä, miten tämä sokeriton ja tipaton tulee sujumaan tai mitä positiivisia vaikutuksia sillä on ja nyt on päästy vyötäröpöhön näkyvän sulamisen (mulla sittenkin on vyötärö!!!) lisäksi siihen energiapiikkivaiheeseen. Hei, enkä laita yhtään vastaan 😀 En tiedä olinko sitten ennen joulua niin väsynyt, mutta hirmuisen moni asia oli jäänyt roikkumaan. Ihan sellaiset pienetkin jutut kuten tyhjien pahvilaatikkojen viikkaus pienemmäksi ja vieminen keräykseen.

Osansa varmasti tähän lisääntyneeseen energiaan on tehnyt tuo loma, mutta väistämättä myös sokerin aiheuttamien energiapiikkien ja matalapainevaiheiden katoaminen on vapauttanut energiaa. Lisääntynyt vihreä lautasella ja lasissa on toki tehnyt myös oman positiivisen osansa. Kuten myös tuo ulkoilu, jota tänäänkin ollaan tehty tovi jos toinenkin. Aika paljon oli muuten tullut lunta parissa viikossa täällä etelässä. Vähän reilun polven korkeudelle oli puhuri puhaltanut lumivallit tuohon parkkipaikallemme. Myös pikkuinen autoni oli aivan hautautunut lumeen.

Jouluiset jutut on nyt siivottu pois (alakerran joulukuusta lukuunottamatta) ja vaikka kaksi viikkoa kastelematta ollut punainen amarylliskin vielä kukoistaa, niin silti oli pakko käydä hakemassa olkkarin pöydälle tulppaaneja. Jotka kertovat lähestyvästä keväästä. Peikonlehti oli jälleen ottanut vähän nokkiinsa yksinäisyydestä, joten leikkasin siitä muutaman oksan myös maljakkoon. Tobylle kannettiin työhuoneesta harmaa tuoli olkkarin ikkunan eteen, että saa olla lempipuuhassaan eli vartioimassa. Olohuoneen musta sivupöytä viedään illemmalla kellariin, niin saadaan vähän ilmavuutta olohuoneeseen lisää. Ihana olla kotona!

Virkein mielin siis kohti työviikkoa 🙂 Kaksi ekaa päivää tulee olemaan niin tiukkoja, että katsotaan ehdinkö ollenkaan blogiin iltaisin. Voi olla, että tässä tämän päivän energiapuuskissani päädyn vielä kirjoittelemaan pari mielen päällä olevaa aihetta teille valmiiksi. Vuodenvaihteen ihanuus töissäkin on siinä, että hommia saa paiskia niin paljon kuin haluaa. Raportteja sinne sun tänne ja tänä vuonna vielä tuon pidennetyn loman aiheuttamat ”jälkeen jäämiset” töissä tekevät sen, että huomenna tulee vissiin katsottua kelloa vasta iltapäivän puolella ensimmäisen kerran. Jos silloinkaan…

Siinä, missä itselläni on energiaa kuin pienessä kylässä on tuo sohvalla uinuva karvakorva aivan päinvastaisessa energiatilassa. Virransäästötilassa, etten sanoisi 😀

SULOISIN JA ENERGISIN SUNNUNTAITERKUIN,


sunnuntai 16. joulukuun 2018

Valmiina joulunalusviikkoon

6

HEIPPATIRALLAA

sunnuntai-iltaan ihanat! 🙂 Kuulkaa, viikon päästä tähän aikaan eletään niitä hetkiä, kun laitetaan tietokoneet ja mobiililaitteet kiinni. Rauhoitutaan viettämään joulua perheen parissa. Se on jännä juttu, miten sitä huomaa yhtäkkiä rauhoittuvansa. Itsekin tällaisena duracel-pupuna harvoin pysähdyn yhtä totaalisesti kuin jouluna. Sitä odotellessa!

Mutta hei, sitä ennen saa fiilistellä täysin rinnoin huomenna alkavasta joulunalusviikosta. Kaikki lahjaostokset on tehty, laatikotkin meni just uuniin ja siivousta ei tarvitse juurikaan stressata. Viikolle on parille illalle luvassa lasten harrastuspuuhia, mutta myös kahvittelua yksien rakkaiden kanssa ja hyvinvointia. Torstai-illalle varasin pilatestunnin. Parin viikon takainen pilates sai olon pitkällä tähtäimellä levolliseksi. Ennen joulua suosittelen teille kaikille pientä irtiottoa. Hengähdyshetkeä kiireen keskellä. 

Perjantaina siivoilin kotia joulumielessä ja hihittelin sille Marialle, joka taannoin aloitti joulusiivoukset joulukuun alussa. Keittiön kaapeista! Systemaattisesti kävi kaikki kaapit läpi keittiössä ja siitä siirtyi liinavaatekaappeihin. Oli aika puhki, mutta kovin onnellinen putsplankosta kodista. Tällä hetkellä olen onnellinen siitä, että suurin joulusiivous ulottui olkkariin. Siivouksen lomassa siirtelin sohvia ja loppujen lopuksi ne kiepsaantui uuteen järjestykseen. Tai siihen, missä ne ovat kyllä aiemminkin olleet, mutta eivät vähään aikaan.

Kate Moss sai rinnalleen vähän joulumieltä paperitähdistä ja kuusi meni nurkkaan odottelemaan ulosvientiä. Tämä keskikerroksen kuusi oli mun kasteluvastuulla ja eihän sitä kaikkea voi muistaa. Ainakaan kastelua. Kauniilta se vielä näyttää, mutta ei tarvitse kuin hönkäistä kohti niin jo alkaa varistamaan neulasiaan 😀 Hienosti kuusi on palvellut ja palvelee varmasti nämä vimpat päivät. Tarkoituksena oli joka tapauksessa siivota kuuset pois ennen pohjoiseen lähtemistä. Tonttuja oli tarkoitus laittaa esille viikonloppuna, mutta ne pakataankin mukaan pohjoiseen ja laitetaan siellä vasta esille.

Tämä viikonloppu on ollut muutenkin täynnä joulua; eilen tyttöjen kanssa pyörähdettiin kaupungilla joulutorilla ja tallipihalla. Tänään maailman parhaimpien in-lawsien kanssa saman pöydän äärellä jouluruokaillessa. Jopa pikaisella pakettien noutokierroksella huomasin, että ihmiset ovat joulumielellä. Ei takakireitä hymyjä tai liian kireällä olevia nutturoita. Vaan paljon hymynaamoja ja kohteliaita käytöksiä – ihanaa, kaikin puolin olen aivan valmis joulunalusviikkoon. Toivottavasti tekin ♥

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,

PS. palaan kommentteihin myöhemmin tänään – kiitos kaunis jälleen niistä ♥ Nyt yksi karvakorva höpönassunen kaipaa iltalenkille 🙂


perjantai 14. joulukuun 2018

Jouluista inspiraatiota ja suunnatonta iloa

6

HEIPPA IHANAT!

Alunperin ajattelin, että tänä iltana olisi kiva perjantaimyysseillä blogiinkin asti. Mutta koska mies tulee vasta myöhemmin illalla kotiin, niin taidetaan myysseillä sellaisilla ruoilla, joissa ei ole sitä uutuudenviehätystä. Mediaseksikkyydestä puhumattakaan. Perjantaipitsoilla mennään todennäköisesti, joten tähän perjantaihin ajattelin ruokaisten myyssien sijaan tarjota jouluista myyssiä. Eilisen illan tapahtumasta, ihmisistä ja tarinasta inspiroituneena.

Kun saa tehdä sitä mitä rakastaa työnään, se välittyy hyvin vahvasti ulospäin. Tekemisen riemua ja iloa on ihana seurata. Se inspiroi itseänikin ihan älyttömän paljon. Yhtenä esimerkkinä tekemisen ilosta ja rakkaudesta tekemiseen sain kokea eilen pirkanmaalaisen luovan yhteisön By Pilke:en ihanien naisten kautta jouluworkshopissa*. Kurvasin töiden jälkeen talla pohjassa Pispalanharjulle vanhan keltaisen puutalon parkkiksille, jossa Marja (joka ei esittelyjä kaipaa, vaan tunnette tuon ihanaisen Vaaleanpunaisen hirsitalon Marjana) minua parkkipaikalla jo odottikin. Nousimme muutamat portaat ylös päin ja saavuimme vanhan talon eteiseen.


Se tuoksu ja lämpö. Kynttilöiden langettama hämyinen valo ja iloinen puheensorina. Astuimme sisään saliin, johon oli pitkän pöydän ääreen katettu pellavaliinalle kynttilöitä, saksia, rautalankaa ja kauniita jouluisia kasveja. Salin yhdellä seinällä katseenvangitsijana toimi kaunis vanha kaappi. Nurkassa taas kakluuni loi lämpöä. Marja oli aiemmin postannut IG:iinsa kuvan By Pilke:en jouluworkshopista ja innostuin heti minäkin ja ilmottauduin paikalle. Vaikka välillä sitä tuntuu, että kaikki ylimääräinen työpäivän jälkeen pitäisi karsia, niin tätä menoa en onneksi karsinut.

Jo kauan, siis vuosia, olen haaveillut siitä että olisi aikaa ja osaamista tehdä kaunis kranssi. En ole vain saanut sellaista aikaiseksi. Nyt kaikki oli käden udottuvilla. Materiaalit, apu ja inspiraatio. Ja hei, mä osasin tehdä kranssin. Koin suuren suurta iloa ja onnistumisen tunnetta. Vaikein osa kranssin tekemistä oli ehdottamasti henkarin muotoileminen ympyräksi 😉  Mallailujen jälkeen kranssi pääsi pianon päälle. Alunperin suunnittelin sitä takan eteen, mutta sitten mietin, että ehkä tuo varaavan takan lämpö ei ole sille eduksi. Ulkonahan kranssi varmastikin olisi pitkäkestoisin.

Niin paljon eilisestä inspiroiduin, että tänään aloitin päiväni siivoamalla. Joka tapansa mukaan ryöstäytyi käsistä ja nyt on olohuoneessa uusi järjestys. Se viimekesäinen tapettikuumeeni nosti taas tuolla vanhassa hirsitalossa päätään. Kuten myös haave vaaleista lattioista keskikerrokseen. Silloin suuren rempan aikanahan meinasimme vaihtaa tuon ruskean parketin, mutta tulimme toisiin aatoksiin. Jälleen mieleni kaipaisi vaaleaa lattiaa, joten katsotaan nyt. Aika paljon sai kuitenkin silmäniloa jo siivoamalla.

Nyt pestyt sohvanpäälliset paikoilleen ja sitten vielä pari työtyöjuttua. Huomasin siivotessani, että muutama joululehtikin on vielä lukematta, joten ehkä antaudun hetkeksi sohvannurkkaan fiilistelemään, kun päivä on pulkassa. Edellinen amaryllis kukki ja kupsahti, joten tänään on haettava vielä muutama uusi amaryllis. Mieluiten sellaisia jo vähän auenneita, sillä viikon verran niistä ehdimme nauttia ennen reissuun lähtemistä!

IHANAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,

* jouluworkshop saatu IG -näkyvyyttä vastaan


keskiviikko 12. joulukuun 2018

Tyhjyys

28

ID Me näimme toisiamme joka ikinen päivä 57 päivän ajan. Välillä pikaisesti, välillä vietimme toistemme seurassa aikaa tuntikausia. Tai lähinnä minä vietin kanssasi aikaa. Sinä olit se passiivinen osapuoli. Koimme elämän koko kaaren tuossa lyhyessä ajassa. Syntymästä kuolemaan. Liian moniin kuolemiin. Välillä seurasi oli niin jännittävää, että en halunnut katsoa tai kuunnella. Välillä sait minulle roskan silmään ja kyyneleet virtasivat.

Yhtään tylsää hetkeä ei matkan varrellemme mahtunut. Veit minut paikkoihin, joista olen vain osannut haaveilla. Kiitos siitä, maailmankuvani avartui huimasti. Välillä mietin, että olitko liian seikkailunhaluinen huimapää tuttua ja turvallista rakastavalle minuudelleni. Mutta et sinä ollut. Veit minut mukavuusalueeni ulkopuolelle. Hengitin samaa ilmaa kanssasi ja annoin itsestäni 100%. Niin sinäkin.

Niinä hetkinä, kun emme olleet yhdessä, olit jatkuvasti ajatuksissani. Odotin seuraavaa tapaamistamme ja sitä, minne se seikkailu meidät vie. Seurasi oli addiktoivaa, elämäntäyteistä ja sellaista elämää, johon en tässä elämänvaiheessa olisi ollut valmis. En olisi malttanut poistua seurastasi, mutta välillä oli pakko. Tieto siitä, että näemme pian, lohdutti. Kun lopullisen eron aika koitti, venytin viimeisiä hetkiämme. En olisi halunnut luopua yhteisestä ajastamme, mutta kolmansien osapuolien takia oli pakko. Tiedän, että me näemme jälleen. Joskus. Jossain elämäntilanteessa.

Jäljelle jäi tyhjyys. Pohjaton, mukaansa tempaava tyhjyys ♥

Heh, ehkä hieman dramatisoin, mutta  tyhjyys kuvaa hyvin sitä olotilaa, joka meillä miesluolan sohvalla sunnuntai-iltana vallitsi. Se kamala tilanne, joka sai mut huutamaan ”eiii”. Se, kun The Blacklistin viidennen kauden vikan jakson lopputekstit alkoivat soljumaan telkkarin ruudulla 😀 Maanantai-ilta meni vielä hyvin miehen ollessa työreissussa, mutta eilen kun olimme molemmat kotona, niin kieltämättä olimme hieman hukassa. Mitäs nyt sitten? Mies katseli sängyssä Seinfeldiä ja itse katsoin Koko Suomi leipoo -ohjelmaa. Lamaantuneena.

Nyt on pakko löytää joku uusi sarja, johon koukuttua. En olisi ikinä uskonut, että sarja, jota on tehty viisi kautta ja joka sisältää 22 jaksoa kauteen voisi koukuttaa niin paljon. Olisi helposti kuvitellut osan jaksoista olevan täytejaksoja ja juonen väkivängällä keksittyä. Tiedän, tämä kuuulostaa jo ihan pimahtaneelta, mutta tässä taannoin kotiin ajaessamme meidät ohitti musta SUV. ”Tiedätkös, ketkä tossa menee? Keen ja Ressler.” tokaisin miehelleni 😉

Samanlaisen tyhjyyden koin taannoin House of Cardsin loppuessa. Ja the Affairin. Jenkeissä alkaa Blacklistin kuudes kausi tammikuussa ja jollain ilveellä se on pakko saada näkyviin myös kotitöllöttimestä. Niin hyvään kohtaan tuo viides kausi loppui. Sitä odotellessa; onko suositella hyviä sarjoja, joista olisi jo vähintään kolme kautta julkaistu? Saisi olla toimintaa, rakkautta ja jännitystä. Samassa paketissa 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. selasin menneiden joulujen joulukuvia ja ai että nuo kuvissa näkyvät vanhan kodinkin joulut oli ihania!

 


« Vanhemmat
Uudemmat »